There's no place like home

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

There's no place like home

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Tammi 2014, 21:15

Albine

Pitkän ajan jälkeen Albine oli palannut kotiseuduilleen. Hän ei tiennyt oliko tapahtumista seurannut mitään isompaa, niistä joiden tähden nainen oli kotoaan lähtenyt. Oli silti päättänyt välttää kaupungin keskustaa ja vilkkaita katuja. Ei myöskään ollut uskaltanut tulla muurien sisäpuolelle porteista, vaan löytänyt oman tiensä suoraan Länsikujille. Mikään ei täällä ainakaan ollut muuttunut. Velhotar oli kätkenyt kasvonsa turkisreunaisen talviviittansa kätköihin. Näkyvät arvet kasvoissa saivat ihmiset usein tuijottamaan häntä, eikä neitokainen pitänyt siitä, että häntä katsottiin sillä tavalla ja pitkään. Oli helpompi välttää esittelemästä arpiaan ja talvella se oli kylmyyden vuoksi helppoa. Hyväsydäminen nainen koki suurta sääliä kaupungin köyhimpiä kohtaan, jotka etenkinkin olivat kärsineet riehuneesta sodasta. Ei siis ollut kestänyt kovin kauaa, kun oli löytänyt itsensä auttamasta ihmisiä kuten parhaaksi pystyi. Rahaa hänellä ei itselläänkään ollut paljoa, mutta saattoi aina tarjota parantajan kykyjään niille, jotka sitä tarvitsivat.

Tällä kyseisellä hetkellä velhotar oli kyykistynyt risaisan puupenkin eteen talonpäädyssä. Penkillä istui pieni poika, jonka rähjäsistä vaatteista ja olomuodosta saattoi päätellä, että poika oli yksi monista katulapsista. Vanhemmat olivat todennäköisesti kuolleet ja poika jäänyt oman onnensa nojaan. Vekara oli murtanut jalkansa tiputtuaan talon katolta ja lempeä Albine oli rientänyt auttamaan. Joitakin uteliaita katselijoita oli kerääntynyt paikalle. Poika oli nostettu penkille istumaan ja nyt velhotar piti poikaa käsistä kiinni. Albine sulki silmänsä ja keskitty mutisten samalla käskysanoja. Parantamisen taito, tai paremminkin taito saada asioita kasvamaan oli aina tullut naiselta kuin luonnostaan. Humanoidin parantaminen vaati kuitenkin keskittymistä, mutta oli tullut aika taitavaksi tässä taidossaan. Olihan parantaminen taito mitä nainen käytti taioistaan huomattavasti eniten. Lämmin, valkea valo alkoi hehkua naisen kämmenissä tuon alkaessa parantamaan pojan jalkaa.
Ylva
 

Re: There's no place like home

ViestiKirjoittaja nuha » 03 Helmi 2014, 15:39

Dominik asteli selkä suorassa katua kohti kaupungin muureja. Hän ei erityisemmin viihtynyt näissä osissa kaupunkia, mutta käsky oli käsky ja saatuaan määräyksen käydä jälkitarkistamassa viime viikolla tullutta hälytystä murron yrityksestä, Dominikilla ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Hän silmäili ympäristöään kulmain alta ja kietoi viittansa tiukemmin ympärilleen, kylmä viima puhalsi pohjoisesta. Sotilaan vartiosotisopa kiinnitti huomiota kaduilla, jossa ihmiset tuskin näkivät mitään muuta kiiltävää kuin toistensa moljottavat silmämunat. Miestä väristytti. Miekka pompahteli askelten tahdissa hänen reittään vasten, vain tupen muoto näkyi hämärästi viitan alta, mutta Dominik tunsi mittailevat katseet selässään. Sinänsä hänellä ei ollut mitään kaupungin köyhempää väestöä vastaan, mutta jotenkin ajatus sellaisesta epätoivosta ja tilanteesta, joka saattaisi ajaa ihmisen tekemään lähes mitä tahansa hengissä pysyäkseen, tuntui miehestä jollain tapaa vasten mieliseltä. Hänen katseensa liukui uudelleen rakennettavan puutalonrähjän työmaan ohitse. Dominik oli vähällä kulkea erään nimenomaisen sivukadun ohitse, mutta nopea vilkaisu sai hänet hidastamaan vauhtiaan ja katsomaan tarkemmin. Pienimuotoinen väkijoukko oli kerääntynyt talon edustalle vain vähän matkan päähän hänestä. Dominik päätti tarkastaa tilanteen.

Huomatessaan lähestyvän sotilaan muutamat rääsyihin kietoutuneet ihmiset luikkivat kiireesti karkuun, miehen kohteliaasta hymystä huolimatta. Dominikia suretti seuratessaan, kuinka pienen tytön silmät muljahtivat säikähdyksestä ja tämä pinkaisi piiloon talojen väliin, minkä jaloiltaan kerkesi. Häntä harmitti nähdä sellaista, mutta arveli, että ihmisillä, jotka liukenivat paikalta auktoriteetin nähdessään täytyi olla muutakin salattavaa. Dominik pysähtyi niille sijoilleen nähdessään naisen. Hänen vatsaansa putosi hyinen paino. Mitä nainen oikein puuhasi? Hän näki pojan itkettyneet kasvot, jotka katselivat naista lapsenomaisen uteliaana, ja Dominik olisi varmaan itsekin tuntenut samoin ellei olisi jo aavistanut magian löyhkää. Miehen ilme kovettui ja kuin itsestään hänen kätensä painuivat puuskaan toimitusta seuratessaan. Vanhempi mies hänen edessään sattui vilkaisemaan taakseen. Nähdessään myrskynmerkkinä seisovan nuorukaisen vanhuksen suusta pääsi vaimea uikutus ja tämä peruutti kiireesti pois. Dominik ei kiinnittänyt mieheen mitään huomiota, vaan tuijotti tätä huppuunsa itsensä peittänyttä naista. Hänellä olisi sana tai pari sanottavana.
nuha
 


Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron