Kirjoittaja Lörri » 20 Tammi 2014, 11:57
Hymyillen Jeremiah otti vastaan salamurhaajattaren valoa suovan kristallin.
" Kiitos, sinuun voi aina luottaa." Hän sanoi virnistäen enemmänkin äänellään kuin naamallaan. Jeremiah laski telineen tukevasti vierelleen arkun kannelle, ja alkoi sitten rullata naisen antamaa kääröä auki.
Ensinäkemältä merkki oli Jeremiahin silmiin outo. Hän tuijotti sitä hyvän tovin, ja käänteli pergamenttia käsissään saadakseen eri näkökulman tuohon purppuraiseen symboliin....se oli ikään kuin jokin kala. Ja saattoi jopa olla, ettei se ollut niin outo, miltä heti aluksi tuntui...aivan, kuin hänellä sittenkin olisi jokin havainto tästä kuviosta jossain yhteydessä...mutta nyt hän ei sitä sen paremmin saanut päähänsä, asiaan täytyisi perehtyä.
Sitten Jeremiah siirsi katseensa tekstiin, joka oli raapustettu symbolin alle.
" Kookkaan puoleinen mies siis, joka ei kuitenkaan ole yksin asialla, vaan heitä on muitakin? Mistä päättelet tämän tiedon?" Jeremiah toisti lukemansa mietteliäänä, ja kysyi tarkentaakseen...sen hän oli oppinut, että aina oli oltava jokaista pilkkua ja piirtoa myöden tarkka näissä asioissa, muuten mentäisiin metsään. Rottamies haroi risupartaansa toisella kädellään, mietteliäästi hymähdellen, kohottaen sitten viattoman näköisen katseensa Ylvan kiehtoviin silmiin.
" Onko sinulla mukanasi tämä solki, joka tältä henkilöltä on pudonnut? Näkisin sen oikein mielelläni." Hän sanoi ja kääri Pergamentin takaisin tiukalle rullalle, sujauttaen käärön sisään takkinsa rinnuksiin. " Minä luulen, että voin tosiaan auttaa sinua. Symboli on minulle epämääräisesti tuttu, olen nähnyt sen jossain yhteydessä, mutta en nyt juuri muista sen tarkemmin, valitettavasti. Asiaa täytyy hieman miettiä."
Jeremiah ei olisi tässä vaiheessa vielä paljastanut sen enempiä, vaikka olisikin tiennyt tuosta kuviosta jotain enemmän; ei tietenkään. Mutta nyt hän puhui totta, asia oli kuten hän sanoi, Hän ei vielä osannut sanoa kuviosta sen enempää. Oli helpottavaa olla tekemisissä entuudestaan tutun liikekumppanin kanssa, sillä tietyllä tavoin he saattoivat luottaa toisiinsa. Asiat pysyisivät salassa ja kaiki tulisi asianmukaisesti hoidettua, sillä se oli heille kummallekin edullisempaa niin...ja he aina aika ajoin tarvitsivat jotakin toistensa kautta. Tälläinen suhde oli tärkeä, eikä kumpikaan näin ollen tahtoisi vaarantaa sitä.
" Hesekiel Hagarel, tiedäthän? Viisitoistakesäinen nuorukainen, suvun omaisuuden ainoa perijä. Haluan hänestä eroon mauttomasti ja hajuttomasti ja kohuttomasti. Hän on liian utelias ja aktiivinen minun suhteeni....mitä pikemmin, sen parempi. Pelkään hänen lavertelevan kohta suuremmallekin ihmisjoukolle, ja ymmärrät varmasti, etten maksele mielelläni summia, jotka yhden perhekunnan teilaamisesta joutuisi pulittamaan....saatika sitten se, että mitä enemmän tieto leviää, sen enemmän se leviää." Jeremiah loi jälleen pitkän ja yhteisymmärrystä hakevan katseen Ylvan suuntaan. Hän ei tahtonut teilata Hagarel;eja siksi, että he olivat hänen kilpailijoitaan...Jeremiah arvosti kunnon kilpailua, ja kunnioitti sitä, ja hänen mielestään eloisa ja terve kauppakulttuuri tarvitsikin juuri sitä. Mutta kuitenkin hän hankkiutuisi heistä jokaisesta eroon varmasti, mikäli he olisivat puuttumassa hänen tapaansa harjoittaa elinkeinoaan ja uhkaisivat hänen henkeään.