Salakähmäisyyttä


Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Viesti Su Tammi 26, 2014 2:37

Re: Salakähmäisyyttä

"Nuo idiootit ovat olleet piikki lihassani jo jonkun aikaa... tekee huonoa bisnekselle", nainen huomautti kuin se olisi päällimmäinen ongelma, eikä se että joku halusi tuon hengiltä. "Tapinhan minä pari, mutta se taisi vain ärsyttää niitä", nainen totesi koska tästä tiedosta ei kukaan pahemmin hyötynyt, vaikkakin ilkeitä juorupuheita saattoi alkaa liikkua. Ne voisi korjata ajallaan, kun tästä ongelmasta oli selvittu. Nainen hörppäsi oluttaan ennen kuin jatkoi. "Jotenkin kummasti he ennemmin tai myöhemmin löytävät minut. Olen aika haka peittämään jälkeni, vaikka itse sanonkin, mutta eii.. nämä kusipäät löytävät tiensä turhankin tarkasti tyköni", nainene sanoi ja tuon äänestä oli aistittavissa aitoa ärtyneisyyttä. "Jos minulta kysytään, siinä on magialla näppinsä pelissä, perkeleen tekopyhät ihmiset", nainen tuhahti ja keskittyi sitten kaatamaan olutta kurkustaan alas ennen kuin ärtyisi liikaa.

Nainen vastasi silmäniskuun hymyilemällä vinosti saatuaan tuopin pois huuliltaan. "Eipä mitä erikoista", nainen tähdensi uskoen vakaasti saavan jokatapauksessa kuulla jotain mielenkiintoista. Niin hän kuulikin, mikä sai naisen muuttumaan hetkeksi mietteliääksi. Tieto oli ihan käypää näin tulevaisuutta ajatellen, kunhan pääsisi eroon etsijöistään, jotka saattoivat hyvin jo olla kaupungissa. Nopea toiminta siksi kävi naisen mieleen paremmin kuin hyvin tämän sopimuksen osalta. "Hmm... siitä tulikin mieleen, että Purppura on kuollut... ja ei, minä en tappanut häntä", nainen tähdensi hymyillen viitaten toiseen vaarallisemman puoleiseen alamaailman naiseen, joka tosin toimi tai oli toiminut toisessa kaupungissa. "Huonoa tuuria oikeastaan", nainen naurahti. "Jopa jotenkin huvittavaa... kuulemani mukaan hän oli karkumatkalla hidettuaan jonkun rikkaamman puoleisen tyypin ja onnistunut tipahtamaan alas katolta sopivasti aidan päälle, jossa oli piikkejä kuin keihäänkärkiä. Jotain perää siinä on, koska ainakin kamala haloo siitä oli noussut, onhan siitä hieman aikaakin jo, mutta kuitenkin. Rikkaammat ihmiset eivät tykkää kun heidän aitoja tahraa vereen", nainen lisäsi huvittuneena. Ei hän pahemmin surrut kollegan perään, mutta ei ollut siitä mitenkään riemuissaan. Yksi hyvä varas vähemmän.

Viesti Su Tammi 26, 2014 6:46

Re: Salakähmäisyyttä

Jeremiah katseli naista oluttuopinsa yli, ja kunteli kiinnostuneena tämän kertomaa. " On aika mielenkiintoista, että palkkamurhajaa tahdotaan noin kovalla vimmalla ottaa hengiltä." Jeremiah lopulta tuumasi, ja kulautti itsekin kupistaan samalla kuin Ylva. Palkkamurhaajat murhasivat, se oli selvä, mutta harvemmin kukaan tahtoi nitistää toimenpiteen suorittajan, ennemmin etsiskeltiin toimenpiteen tilaajaa. Tämän täytyi olla jotain muuta.

Jeremiah irvisti. " Kamalaa kuultavaa. Minusta on surkeaa, että hän kohtasi tuollaisen surkean lopun. Ennemmin olisin suonut Purppuran kaltaisen...sanotaanko; villikissan, kuolevan vaikka sitten juuri sinun tappamanasi, tai jotenkin...arvokkaammin. Ei tuollainen vahinko ole mistään kotoisin!" Jeremiahin ääni oli hapan, ja hän pärskähti. Jeremiahilla ei tietenkään ollut minkäänlaista tunnetta kyseisen naisen suhteen, mutta tuollaisesta kuolemasta oli kyllä tyylitaju kaukana, ja hän oli pitänyt Purppuraa arvossa.
" Katsot sitten, että sinä et kuole samalla tyylillä!" Hän vielä huudahti happamasti, ja virnisti päälle, ennenkö tarttui jälleen olluttuopiinsa, josta alkoi jo pohja loimottaa. Miekkonen laski sen pöydälle ja katseli sitä tuumivasti.
" Käyn hakemassa toisenkin. Glenin laskuun....itseasiassa; tuon sinullekin." Jeremiah päätti, ja nousi seisomaan. " Mikäli tulee jotain, ole paikalla." Hän vielä lisäsi, nostaen tyhjää tuoppiaan veikeästi Ylvalle samalla, kun iski jälleen silmää. Sitten hän asteli määrätietoisesti kävelykeppinsä kera kohti baaritiskiä.

Viesti Ma Tammi 27, 2014 3:45

Re: Salakähmäisyyttä

"Totta", nainen sanoi huvittuneena silmät tuikkien "On se silti hieman huvittavaa", hän lisäsi ja ainakin naista se huvitti, vaikka eihän se ollut sopiva tapa kuolla. Aika nolo itseasiassa, mutta niin se meni, että yksikin harha-askel saattoi koitua tuhoksi. Ylva naurahti uudemman kerra huppunsa varjoista. "Tjah, älä sitten ala kompuroimaan", hän totesi mitä miehen kuolemaan tuli. Ylva oli aika sinut elämän ja kuoleman kanssa, tappoihan hän henkilöitä työkseen. Kyseinen suhtautuminen päti kuitenkin omaankin loppuun. Läheisen menettämine tietysti otti koville, mutta siinä hän surikin omaa menetystään. Jos siis sellaista oli, naisen täytyi irvistää ajatukselleen. Hän kyllä tiesi erään, jonka kuolemasta tunsi syyllisyyttä ja ikävää, mutta ei sille voinut mitäään. Kuolleet olivat kuolleita eikä kennekään pitäisi yrittää muuttaa sitä. Siitä seuraa vain tuhoa ja kaaosta. Murhaajatar hymähti ja nyökkäsi miehelle muljauttaen silmiään lopuksi tuon tuopin heilutukselle tai enemmänkin siihen liittyviin sanoihin. Tummaverikkö jäi mielenkiinnolla odottamaan tapahtuisiko jotain katsomisen arvoista ja nojautui tuolissan taaemmas ja kääntyi hieman sivuuttain suoristaen jalkansa.

Ylva voisi puuttua peliin, jos se todella tarvitsi sitä, mutta aika pitkälle sai mies hoitaa omat hommansa. Nainen mutristi mietteissään huuliaan. Tunsi kaivanneensa tälläistä pientä normaalia keskustelua pidemmän aikaan. Asiat olivat monimutkaisia, mutta ainakaan hänen ei sillä hetkellä tarvinnut kokoajan olla täydessä valmiustilassa. Mitähän mies aikoi puuhata? Nainen hymähti ja päätti olla arvailematta ja vain seurata tapahtumia.

Viesti Ti Tammi 28, 2014 7:22

Re: Salakähmäisyyttä

Jerry kolautti tuoppinsa puiseen baaritsikiin niin, että mies tiskin takana ei voinut olla huomaamatta sitä. Hänellä ei ollut juuri muita asiakkaita jonossa, joten senkään taakse ei voinut verhoutua. Baarimikko mulkaisi Jeremiahia kohti pahansuovasti.
" Täytähän tämä uudelleen, ja kaada toinenkin kuohuvainen, vien sen seuralaiselleni." Jeremiah sanoi rauhallisesti, melkein leppoisasti, tälle mulkoilijalle, jonka nimeä hän ei juuri keksinyt. Oliko ikinä mahtanut kuullakaan?
" Ja edelleen menee Glenin piikkiin, otan korkona." Hän lisäsi, ja istahti toisella kankullaan korkealle jakkaralle, joka oli tiskin äärellä. Toinen käsi oli tiukasti kiinni kepissä, ja keppi lähellä.
" Kuulehan Pitkäpalkko! Älä kuvittele että...." Aloitti baarimikko puhisemaan, mutta Jeremiah iski salaman nopeasti keppinsä tiskiin. PAM! Mies hätkähti taaksepäin ja Jeremiah kumartui tiskin yli. " Kyllä." Kauppias kuiskasi.
" Susisilmä." Hän lisäsi vielä, ja vilkuili ympärilleen mukamas ylimääräisiä korvia välttääkseen. " Glen saa tutustua hänen työskentelytapoihinsa lähitulevaisuudessa läheisemmin, lupaan sen." Nyt Jeremiahin puheessa oli tietynlainen painotus, ja hän ojentautui suoraksi istumaan. " Ellei hän keksi jotain konstia jolla välttyä siltä. Tänä iltana." Jeremiah kiepahti ympäri palmikko heilahtaen, ja lähti pontevasti astellen palaaman Ylvan luo pöytään. " Tuo pöytään asti!" Hän huikkasi hartiansa yli juomanlaskijalle, ja virnisti makeasti perään.

Viesti Ti Tammi 28, 2014 8:45

Re: Salakähmäisyyttä

Nainen katseli tapahtumia välinpitämättömän oloisena, mutta oikeasti tuota kiinnosti nähdä miten mies asian hoisi. Tarkat korvat keskittyivät äärimmäisilleen ja nainen koetti sulkea kaiken muun hälinän pois. Onneksi tiski ei ollut kauhean kaukana, joten se helpotti tätä huomaamatonta salakuuntelua. Susisilmä ei voinuit olla irvistämättä miehen pamautteassa keppinsa tiskiin, ääni oli yhtäkkinen ja kova. Ulospäin nainen ei näyttänyt hätkähtävänkää, hän oli jo kauan aikaa sitten hionut itsensä siihen pisteeseen, että hallitsi ruumiinsa täysin kun paneutui asiaan. Ja hän paneutui aina asiaan kun oli työn puolesta liikkeellä. Nainen hymähti itsekseen ja kääntyi hieman paremmin takaisin pöydän ääreen.

Jeremiahin palatessa pöytään nainen kohotti hieman katsettaan nähdäkseen tuon kasvot hupunalta. "Hurmaavaa miten käytät mainettani hyväksesi", nainen sanoi leikkivä ja hieman huvittunu sävy äänessään. "Pitäisiköhän minun alkaa velottamaan siitä?" nainen tuumasi ja naputti pöydällä lepäävän käden sormella sen puista pintaa muutaman kerran. Naisen olemus oli rento, mutta tietystikään ei sitä koskaan voinut olla täysin varma oliko murhaajatar tosissaan vai ei. Ehkäpä siinä oli osa totuutta, kuten useimpina kertoina naisen nälviessä jollekin. Hienon hienoinen muistutus siitä ettei rajoja kannattanut ylittää. Veitsenteräppä tasapainottelu oli aina tarkkaa hommaa.

Naisen silmien katse siirtyi miehestä tuon taakse ja virnistäen nainen hihkaisi. "Pöytääntarjoilu! Vau, tähän voisi jopa tottua", nainen letkautti äskeisen miehen tullessa heitä kohden parin tuopin kera. Tämmöistä kikkaa oli helppo käyttää tutuissa paikoissa, kyllä nainen sen tiesi ja sai itsekin palvelua pöytään jos tahtoi ja paikka oli oikea. Lähinnä oli herättänyt sanoillaan närkästystä lähipöytien asiakkaissa, jotka joutuivat juomansa tiskiltä hakemaan. Ylva myhäili itsekseen huvittuneena ottaen mielellään ilmaisen tuopin vastaan ja joi siitä kulauksen laskien katseensa pöydäntasolle. Hän oli kiinnittänyt juuri sen verran kauan huomiota tapahtumiin, ettei ollut huomannut parin turhankin tutun ilmestyksen löytäneen tiensä kapakkaa.

Viesti Su Syys 21, 2014 11:54

Re: Salakähmäisyyttä

" Ehkäpä, kultaseni, kannattaa ottaa tämä ikäänkuin ilmaisena promootiona." Sanoi Jeremiah virnistäen leveästi, ja hänen sininen katseensa viivähti Ylvan sormelle, joka naputti pöydän kantta muutaman kerran. Jeremiahin mielestä sormi oli selkeästi painokas napsahtaessaan keveästi pöydän pintaan.
Valtapeliä ja voimasuhteita. Sitähän tämä oli jatkuvasti, tälläinen elämän hämärällä rajapinnalla haahuilu, mietti rottamies, ja istahti takaisin tuolilleen, vetäen ryhmysauvansa visusti lähelleen.
Yrmeä baarimikko päästi jonkinlaisen matalan kurkkuäänen iskiessään oluttuopit pöytään, ja hän loi Ylvaan ilkeäksi tarkoittetun vinon katseen tämän kiiteltyä maireasti pöytään tuomisesta. Katseen ilkeys jäi kuitenkin vajaaksi, sillä Ylvan maine hillitsi baarimikkoa melko lailla.

Jeremiah tarttui näppärästi tuoppiinsa ja kulautti nopeasti vaahtoavaa juomaa alas virnisteleviltä huuliltaan. " Kyllä elämä on poikaa!" Hän huudahti iloisesti Ylvalle, ja kauppiaalta oli jäädä kuulematta baarimikon kiukkuinen suhahdus;
" Puoli tuntia, niin hän on paikalla."
Edellinen

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö