Let me convince you || Suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2015, 18:19

Haul

Aurinko oli laskeutunut aikaa sitten taivaanrannan taa, ehkä se parin tunnin päästä palaisi takaisin? Kohta olisi aamuyö. Suurinosa kaupungista oli jo nukahtanut, mutta tietenkin ne monet railakkaat kapakat ja majatalot pitivät ovensa auki myöhään yöhön. Työviikko oli lopuillaan, joten monella oli syytä rentoutua ja pitää hauskaa alkoholin, sun muun viihteen parissa. Sama koski ihmismiestä, joka nauroi ja kohotti oluttuoppiaan kapakan muiden tovereiden kanssa. Alkoholi näytti maistuvan miehelle hyvin, olihan tuolla ollut todella raskas viikko takana.
Mies ei sinällään näyttänyt erikoiselta muihin verrattuna, mutta jatkuvasti tuo juovuspäissään toitotti tovereilleen kuinka mahtava oli, varsinkin hänen miekkaansa. Suoraan mies ei sitä sanonut, mutta tuon käytös ja asenne asettaan kohtaan tuntui hämärältä. Mies oli huomion hakuinen, mutta kiivastui jos joku tahtoi katsoa miekkaa lähemmin.
Kaiken sen mölyn keskeltä ei voinut kuulla hiljaista ääntä, joka kuiski vähän väliä miehen korvaan, joka kaikesta huolimatta ignoorasi oudon äänen.

Mies nautti illastaan aina pikkutunneille asti, kunnes kapakan omistaja tuli häätämään tuon ja muutaman muun ulos, sulkemisajan koittaessa. Mies hyvästeli toverinsa, ennen kuin lähti omille teilleen. Oli yllätys että tuo pysyi pystyssä, alkoholi oli tehnyt selvästi tehtävänsä. Askeleet harhailivat ja mies mutisi itsekseen... tai siltä se ainakin näytti.
”Olen kieltänyt sinua kiinnittämästä huomiota.” Ääni oli kiivas kuiskaus, mutta kuulosti aivan liian selväpäiseltä tullakseen humalaisen miehen suusta, sekä ääni tuntui kaikuvan hämyiseen tapaan. Mutta jos kyseessä ei ollut mies, niin kuka? Mies oli ainoa joka hoiperti kujaa pitkin, tehden parhaansa ettei kaatuisi.
”Älä viits...i.” Mies mutisi epäselvästi, samalla kun korjasi hoipertelevia askeliaan. ”Et tiedä kuinka monesti olen saanut katsoa kuinka joku on surmannut käyttäjäni, vain koska tuo on kerännyt huomiota itseensä.” Ääni kuulosti ärtyneeltä.

//Ei mikään maailman pisin alotus, sori (:3 //
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 29 Maalis 2015, 21:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Maalis 2015, 21:50

Jack Fisher

Kapakassa tunnelma oli kuten ennekin, iloinen musiikki soi taustalla jonkun soittamana, miehet joivat päät täyteen, enemmän ja vähemmän kauniit naiset tanssivat koittaen saada kännisten miesten huomion itseensä, tai sitten toisinpäin. Tavoitteena oli kuitenkin saada itselleen täksi illaksi se vastakkaista sukupuolta oleva sängyn alle ja lemppaa sitten aamulla kadulle, kun naama ei miellytä. Toiset taas olivat vain tulleet rentoutumaan pitkän työllistävän viikon jälkeen muutaman tuopin äärelle ja raahautusuvat sitten kotiinsa. Jack kuului tähän kastiin, tai hänellä oli alunperin suunnitteilla vain tulla juomaan muutama hassu kaljatuoppi, nautti mahdollisesta nais seurasta, ja sitten painua kotiin. Mutta miehen silmiin oli osunut jotakin mielenkiintoista illan aikana. Harvinaisen äänekäs mies nimittäin kapakan tiskillä kehumassa taitojaan, tai no pikemminkin asettaan. Maaginen ase mahdollisesti? Eikä mies tuntunut päästävän ketään lähelle jos joku asetta olisi halunnut edes vilkaista. Pelkäsikö mies kenties varkaita? Saattoi olla, kyllä joku noin hyvästä aseesta maksaisi hyvin jos vain hinnasta sovittiin, ja miehen puheet pitivät paikkaansa. Se ei ollut kuitenkaan asia joka nostatti tunteita pintaan tuomitussa, vaan miehen ihon väri.. Tumma ihoinen kehuskelemassa maagista asettaan. Noitutta! Aivan varmasti! Tai demoneita, mutta jotakin sellaista mistä Jack ei pitänyt ja se olisi poistettava, vaikka pieni ääni sotikin sitä vastaan. Mies oli kuitenkin ihminen tumma ihoisuudestaan huolimatta. Jack joutuisi, valitettavasti, rankaisemaan itseään tämän jälkeen mutta vain niin hän saisi anteeksi tekonsa.

Aika kului tunneiksi kun Jack odotti että mies päättäisi poistua kapakasta. Odottaminen vain tuntui suorastaan ärsyttävältä kun mies ei tuntunut saavan tarpeekseen alkoholin kittaamisesta kupuunsa, ei ennenkuin itse kapakan omistaja alkoi potkimaan porukkaa pihalle. Myös Jack itse poistui näiden monen muun kanssa, mutta jäi matkan päästä seuraamaan tummaihoista miestä perästä päin pysytellen varjoissa ja piilossa. Odottaen vain hetkeä milloin iskeä, kiinnittäen huomionsa siihen että mies puhui itsekseen hoiperrellessaan kännisenä eteenpäin saaden omalla pohdinnalleen todisteita: mies oli jokin velho, noita tai pahimmassa tapauksessa demonien riivaama. Mies parka olisi aika päästää pois tuskistaan.. Ja mies tuntu tekevän tästä liiankin helppoa kulkiessaan kohden hiljaisempia länsikujia, jolloin Jackin kasvoille kiipesi pieni virneen poikanen.

Vielä jonkin aikaa Jack seurasi miestä perästä päin, kunnes teki yhden teleporttauksen, veti haltia tekoisen hopeisen ja kaiverruksilla koristellun pistomiekan vyöltään ja iski selän takaa. Miekka upposi miehen alaselkään kuin kuuma veitsi voihin, mutta syystä tai toisesta Jack ei ollut osunut täydellisesti.. kuin mies olisi nähnyt hänet takaapäin hyökkäyksestä huolimatta? Mies joka tapauksessa onnistui tuskissaan ja huurtuneesta tilastaan kaatumaan maahan kiroten. Jack aikonut antaa mitään armoa vaan yritti käydä potkimaan miestä maahan, että pysyisi myös siellä ja samalla yritti puukottaa miehen kuoliaaksi. Ei kovin siistiä, mutta ensinmäinen isku ei ollut se täydellisyys.

//Ei mittään, kunhan alkuun päästään. Vähä hittasin, mutta npc toi on niin tuskin haittaa //
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Maalis 2015, 22:32

Juopuneelle oli turha puhua järkeä, jos hän olisi saanut valita, ei hän olisi valinnut tätä vähäpätöistä kuolevaista. Hänellä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, mies oli ostanut hänet täkäläiseltä asekauppiaalta.
Mies mutisi vielä jotain itsekseen, mutta kukaan ei enää vastannut tuolle.
Kuja jolle juopunut oli vaeltanut, oli entistä synkempi ja tosi hiljainen. Mies ei tietenkään osannut laskea niitä riskejä mitä saattoi ottaa reittivalinallaan. Miekka miehen vyöllä alkoi hiljalleen hohtaa utuisen sinisenä, kenties luoden valoa pimeälle kujalle? Näin ei kuitenkaan ollut, se tarkkaili ympäristöä. Jostain kauempaa erottui lähes mitätön ääni, joka sai miekan valon reagoimaan voimakkaasti. Valo välähti kirkkaasti, saaden juopuneen säpsähtämään ja ottamaan askeleen sivulle. Seuraavassa hetkessä kuja täyttyi miehen kivusta huutavalla äänellä. Jokin oli iskenyt miestä alaselkään, isku oli todella kivulian, mutta ei tappava. Kauaa ei kestänyt kun juopunut kaatui maahan kiroten, veren tahriessa tuon vaatteet ja muodostaen pienen lammikon tuon alle.

Hahmo seisoi miehen yllä ase kädessään, eikä aikaillut hoitaakseen aloittamaansa loppuun, puukottaen miestä useammilla pistoilla. "A-Aut...ta..." Mies yritti sanoa jotain kivun sekaisella äänellä, hamuillen kädellään toivottomasti miekkansa kahvaa, joka edelleen hohti usvaisen sinistä valoaan. Mies ei kuitenkaan kyennyt vetämään miekkaansa vyöltään, iskevän terän upotessa viimein pisteeseen, joka hiljensi miehen täysin ja teki tuon ruumiista velton.
Hiljaisuus oli palannut takaisin kujalle, jonka seinät heijastivat miekan valoa, joka hiljalleen alkoi vääristyä, muistuttaen jonkinlaista usvaa. "Et ansaitse enää apuani." Ääni kuului usvan keskeltä, joka hiljalleen alkoi saada enemmän ulkomuotoa.
Elottoman ruumiin vierellä seisoi ihmismäinen hahmo, joka ei selvästi ollut lihaa ja verta. Hahmo oli kuultava, kuin aave ja sävyltään sininen. Piirteiden tarkentuessa näki selvästi että kyseessä oli ihmismies, jonka tyhjyyttä hohtavat silmät tuijottivat murhaajaa, joka oli saattanut juopuneen viimeiseen lepoonsa. Miehen kasvoille kohosi hymy, joka ulkonäön takia näytti pirulliselta.

//Aaaah sori, unohin et ton miehen piti olla jotenki erikoinen D: ja eipä siinä tosiaan mitään npc kun on :3 //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2015, 02:53

Mies yritti pakoon puukotuksen alta, pyytäen apua joltakin mistä Jackilla ei ollut hajuakaan, eikä Jackiä kiinnostanut. Ei mies ehtisi saamaan enään mistään, eikä ehtinytkään, kun se viimeinen isku lopulta hiljensi miehen lopullisesti. Mies putosi velttona maahan ja jäi sinne makaamaan verilammikkoonsa. Jack etääntyi kevyesti huohottaen maassa makaavasta miehestä veriset kädet kevyesti täristen, katsellen kuollutta miestä hiljaa ilmekkään värähtämättä ja asetti verisen aseensa tuppiinsa vyöllään. Nyt hänen olisi tehtävä jotakin ruumiille. Heitettävä se jonnekkin mistä kukaan ei sitä tulisi heti etsimään heti ensinmäisenä. Mutta ennen kaikkea sitä Jackin olisi tarjottava miehelle viimeinen siunaus. Normaalisti Jack ei tähän ryhtynyt friikkien kohdalla, mutta kerta kyseessä oli ihminen tummaihoisuudestaan huolimatta, hänen olisi tarjottava sielulle rauha ja lepo siunauksella. Jack oli käymässä toteuttamaan aikeitaan kun kujan täytti valo, miekan luoma valo, joka oli alkanut vääristymään ja muuttumaan usvamaiseksi ihmismäiseksi olennoksi, joka vielä puhui. Jack oli yllättynyt ja ihmeissään yhtäaikaa ottaessaan perääntyviä askelia niin kuolleesta miehestä kuin tuosta demonimaisesta aseestakin jääden turvalisen välimatkan päähän. Automaattisesti mies oli vetänyt kätensä takaisin verisen aseensa kahvalle, vaikka tuskin siintä apua olisi tätä... mikä lie olikaan kummajaista vastaan.

Kuolleen ruumiin vierellä seisoi nyt aseesta muotoutunut läpikuultava ihmismäinen olento, jota Jack kävi läpi katseellaan arvoivasti hieman hermostuneesti. Miekassa oleva ihmismäinen henki katsoi häntä hymyillen takaisin ja Jackilla nyt ei ollut hajuakaan mitä tähän olisi pitänyt vastata. Pieni ääni takaraivossa käski Jackiä lähtemään, mutta hän ei voinnut jättää ruumista lojumaan tähän että aamulla sen joku löytäisi.
"Mikä sinä olet?" Jack kysyi tiukasti, mutta hieman hermostuneisuus äänessään, sillä hänellä tosiaankaan ollut mitään hajua mikä tämä miekasta tullut henkimäinen olento oli. Jos se oli aave, Jack tulisi aina vain vähemmän luottavainen henkeä kohtaan.
"Mitä sinä haluat? Vastaa, osaat puhua!" Jack komensi aineetonta olentoa.

// No ei se mitään, keksin jotakin siihen joten nou hätä :) Ja tulipas derppiä vastia o-o Ei pitäisi kirjottaa yöllä (D //
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Maalis 2015, 09:02

Niin tuttuja kysymyksiä, niin tuttu reaktio, mutta ei ketään tulisi syyttää moisesta, hyvin ymmärrettävää. "Kuulostat hermostuneelta, ottaen huomioon kuinka kylmäverisesti surmasit juuri edellisen käyttäjäni." Mies totesi rauhalliseen sävyyn. "Mutta ei huolta, olen vain miekan sielu, en kykene vahingoittamaan ketään itsekseni. Enkä niin edes tahtoisi sinulle tehdä." Hahmo vastasi nyt toisen esittämään kysymykseen. "Ja mitä hauluan sinulta? Minun pitäisi kysyä samaa sinulta, haluaisin mieluusti kuulla syyn miksi surmasit hänet." Sielu totesi viitaten elottomaan veriseen ruumiiseen vierellään. "Mutta vastauksesi ei kuitenkaa muuta sitä, että kuulun nyt sinulle... Nimeni on Haul, hauska tutustua." Mies kohotti toisen kätensä rintakehälleen ja antoi pienen kumarruksen uudelle tuttavalleen.

Haul kyllä tiesi ettei voittaisi toista puolelleen vain muutamalla sanalla, hän oli varmasti sanoillaan luonut entistä enemmän kysymyksiä. Se oli kuitenkin hyvin tuttua ja ymmärrettävää. Miestä ei myöskään näyttänyt haittaavan seikka, että hänen niin sanottu käyttäjä makasi kuolleena hänen vierellään. Mokoma oli ansainnut kohtalonsa, Haul itse ansaitsi paljon parempaa.

//Nääh höpsis, yöllä sitä on luovimmillaan! :D //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2015, 11:05

Jack kurtisti kulmiaan miekan hengelle ja tuon sanoille, totta helvetissä hän oli hermostunut kun edessä seisoi ties mikä henki! Eihän hän tiennyt mitä voimia tuolla kummajaisella saattoi olla häntä vastaan, mutta ilmeisesti henki ei pystynyt häntä vahingoittamaan mitenkään. Ainakin näin omien sanojen mukaan. Ei edes halunnut. Jack ei kuitenkaan rehellisesti sanottuna osannut luottaa tähän aineettomaan olentoon millään asteella, etenkin kun jo yksi "harmiton" aineeton karvapallo oli tuhonnut hänen elämänsä lopullisesti, joten se siintä harmittomista aineettomista aaveista ja hengistä. Kyllä nekin osasivat vahingoittaa hyvinkin verisesti.
Seuraavaksi tämä aineeton ihmismäinen olento ryhtyi vastaamaan kysymykseen kysymyksellä, kysellen miksi Jack oli mahdollisesti surmannut miekan edellisen käyttäjän ja omistajansa. Jack hymähti hieman huvittuneena.
"Kysymykseesi nähden et tunnu välittävän yhtään herrastasi, mutta valitan.. asia ei sinulle kuulu." Jack vastasi antamatta mitään vastausta tälle humaaniselle olennolle. Surman syyt eivät todellakaan kuuluneet tälle aineettomalle olennolle, joka jatkoi omia sanojaan ja päätti yllättäen julistaa että Jack oli iloinen puhuvan miekan omistaja, esitellen itsensä Hauliksi mukavan kohteliaan sotilaallisen tervehdyksen kera. Jack kohotti kulmaansa ja näytti toivovan että henki pelleili hänen kustannuksellaan, mutta siintä ei tainnut olla kysymys. Henki oli liian vakavissaan asian kanssa.

"Hauska tavata Haul, mutta en ole ilmoittanut aikovani ottaa sinua." Jack lähes murahti inho äänessään henkeä kohtaan, tai no pikemminkin Haulin ehdotusta ottaa tämä aseeksi. Puhuva miekka ei oikein ollut sellainen mitä Jack olisi toivonut aseeksi, puhumattakaan siintä oliko tämä edes luotettava. Tietenkin pienoinen mielenkiinto olla tälläisen miekan herra kiinnosti Jackiä, mutta miehen luottamus aste tätä aavetta kohtaan oli pyöreä nolla.
"Joten etsi toinen herra itsellsi." Jack tuhahti ja käveli lähemmäksi Haulia ja maassa makaavaa ruumista pitäen aineettomana hohtavaa henkeä silmällä kuitenkin, vaikkei tuo fyysisesti mitään hänelle voinnutkaan. Jack kumartui elottoman ruumiin luokse ja irrotti ruumiista asevyön, jossa Haul itsekkin oli vielä tupessaan ja vain heitti kauemmas itsestään ja ruumiista pitkin tietä. Hänen olisi ensin keksittävä ruumiille jotakin ja sitten vasta keksiä mitä tekisi tuolle henki miekalle. Sen voisi myydä.. kyllä se kuulosti parhaimmalta vaihtoehdolta. Varmasti joku olisi valmis maksamaan miekasta siemoisen summan! Jack käänsi katseensa takaisin elottomaan ruumiiseen ja näytti hetken miettivän jotakin, kunnes katosi teleporttaamalla paikalta kera elottiman ruumiin.

Meni muutama minuutti kun Jack palasi tämän Haulin luokse, joka nyt ei ollut ilman jalkoja päässyt minnekkään tietenkään.
"Et tee minulle mitään jos vien sinut kotiini?" Jack kysyi miekalta... joka tuntui hieman tyhmältä, muuta tässä oli huono jutella jos vartijat sattuisivat paikalle vahingossakaan, vaikkei kuolleesta miehestä ollutkaan jäljellä paikalla kuin veri läiskä. Jack itse taas oli veren tahrima vaatteiltaan, joka antoi jo omaa viittaa siintä kuka oli lyönnyt ja ketä.

//Mä raahasin peliä hieman eteenpäin, mut tuskin haittaa ja sano ihmeessä jos haittaa :D //
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Maalis 2015, 12:25

Toisen käytös ja puheet kertoivat selvästi, ettei mies luottanut Hauliin. Sielu piti rauhallisen ilmeensä siitä huolimatta ja kuunteli mitä toisella oli vuorostaan sanottavana. Toinen ei tahtonut ottaa häntä aseekseen, Haul naurahti itsekseen. "Miksi teet äkkipikaisia päätöksiä?" Tämä kysyi, seuraten vierestä kun mies ryhtyi irrottelemaan ruumiin vyötäröltä asevyötä.
Miekka kalahti maahan osuessaan toisen heitettyä se kauemmaksi, Haul ei kuitenkaan liikahtanut paikaltaan.
Mitään sanomatta vieras katosi paikalta samaan tapaan kuin oli ilmestynytkin. Haul ei pelästynyt moista, asteli vain usvavana perässään maassa lepäävän miekan luo. Kyllä mies palaisi.

Hetki ei ollut pitkä, kun toinen tosiaan palasi ja kysyi ettei sielu tekisi mitään pahaa tuolle, jos tuo ottaisi tämän mukaansa. Kysymys sai Haulin naurahtamaan. "Voi kyllä minä teen sinulle jotain, jos tartut miekan kahvaan." Sielu kertoi. "Mutta kuten sanoin en vahingoita sinua millään tasolla, päin vastoin, saat tuntea jotain mitä et ole ennen tuntenut." Haul jatkoi, astelen lähemmäs toista. "Joten päätös on täysin sinun."

//Ei haittaa :3 //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2015, 13:04

Jack katsoi Haulia, kun tuo aineeton aave henki mikälie yritti oikein vihjailemalla häntä ottamaan miekka maasta käsiinsä, ja tuntemaan Haulin sanojen mukaan jotakin sellaista mitä Jack ei koskaan ollut tuntenut, jotakin mahtavaa. Houkuttavaa jollakin tasolla edelleenkin, mutta Jack ei luottanut.
"Olen ollut liikaa kaltaistesi kanssa tekemisissä että luottasin." Mies murahti katsoen nyt lähemmäs astunutta aavetta, joka käärme kielellään yritti houkutella pauloihinsa. Saamaan nostamaan miekka maasta ja tuntea.. se juttu, asia. Mikä lie.
"Kyllä ja ajattelin myydä sinut, joten nyt se naama kiinni ja painu takaisin miekkaasi niin saan vietyä sinut kotiin." Jack lähes tulkoon komensi aavetta ja lisäsi vielä. "En halua herättää koko vartija kaartia perääni elävällä soihdulla. Siinä mielessä Haul saattaisi olle kätevä valaisinkin kotona, mutta ehkä siintä ei kannattanut mennä mainitsemaan aaveelle ääneen.

"Miksi edes yrität näin kovasti saada minua herraksesi?" Jack töksäytti yllättäen kysymyksen ilmoille. Niin miksi? Miksi tämä aave halusi häntä niin kovasti? Pelkkä isännän tappo tuskin oli ainoa syy noin kiivaaseen yrittämiseen. Vai näkikö tuo otus hänessä niin paljon potenttiaalia että tahtoi välttämättä juuri hänet uudeksi herrakseen?
"Jokin syy sinulla on pakko olla." Jack lisäsi kävellen nyt maassa makaavan aseen luokse ja kumartui sen luokse, mutta ei koskenut sen kahvaan vaan nosti aseen maasta asevyöllä jääden odottamaan että tämä aaveen kuvatus menisi miekkaansa takaisin. Hän tosiaankaan astuisi lähellekkään linnaa tämän kävelevän soihdun kanssa ja herättäisi puoli kylää kimppuunsa. Johan siinä olisi selittämistä!
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Maalis 2015, 13:31

"Kaltaisieni? En usko, olen ainutlaatuinen." Haul totesi, ehkä hieman itsevarmasti toisen kommenttin, joka ei ollut vakuuttunut hänen puheitaan. Mies aikoi myydä hänet, ennemin kuin tarttuisi miekankahvaan. Tuhahdus karkasi sielun huulilta, toisen vielä komenellessa häntä, mutta vastaan intäminen pahentaisi vain tilannetta. Parempi oli olla vain mieliksi. "Ei huolta, ehkä saan puhuttua sinuun järkeä, jos kerran olet sen verran huomaavainen että otat minut mukaasi." Sielu totesi, ennen kuin hajosi usvaksi ja miekka lakkasi hohtamasta. Tämä ei kuitenkaan estänyt Haulia puhumasta.

"Yritän saada sinua herrakseni? Mutta sinä olet jo herrani ja vain koska surmasit edeltäjäsi." Ääni kuului yhtäselvästi kuin aiemin miekan suunnasta, jonka toinen oli nyt saanut nostettua maasta. Mies selvästi varoi koskemasta kahvaan. Sääli, toinen olisi varmasti ymmärtänyt sen voiman, mikä olisi virrannut miekan kahvasta tuon suoniin. "Sinun kuuluisi kysyä, miksi yritän voittaa luottamuksesi." Haul jatkoi. "Koska olet selvästi arvoiseni. Edeltäjäsi oli sinuun verrattuna pelkkää ajanhaaskausta."
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2015, 16:59

"Usko pois, et ole niin uniikki tapaus kuin luulet." Jack totesi jopa hymähtäen. Aseena mies oli ehkä erikoisin tapaus, mutta henkiä ja aaveita Jack oli kohdannut ja elännytkin yhden kanssa yli puolet elämästään. Jackin komentelusta Haul tuntui jossakin määrin loukkaantuneen, mutta päätti olla tuomitulle mieliksi ja palata aavemaisesta usvamaisesta muodostaan takaisin miekan teräksi joka oli ollutkin. Temppu oli varsin kiehtova ja Jackin olisi ehkä mieli tehnyt kysyä miltä sellainen tuntui, sattuiko se vai eikö se tuntunut miltään?
"Otan sinut mukaani vain koska hyödyn sinusta myymisen verran." Jack naurahti aaveen sanoille. Jos Jack ei olisi nähnyt tästä höpisevästä miekasta mitään hyötyä olisi mies vain jättänyt tämän romun maahan, tai sitten käynnyt lemppaamassa aseen linnan vallihautaan. Sieltä kukaan etsisi. Olihan tämä Haul myös sattumoisin murhan todistaja.. Silloin Jack tajusi että myydessään tämän miekan jolle kulle tämä suuri suu saattaisi kertoa tietoaan eteenpäin, mutta onneksi Haul ei vaikuttanut vielä älynneen sellaista vaihtoehtoa. Silloin Jackin olisi pakko pitää tämä papupata.

Jack kohotti kädessään olevaa asevyötä kun vielä miekka muodossaankin Haul vaikutti olevan kovin suulasta sorttia. Harmi ettei sitä voinnut hiljentää lyömällä.
"Ihailtavaa että arvostat minua, vaikket tunne minua kuin parilta sekunnilta." Jack totesi naurahtaen, eikä enään alkanut vastaamaan Haulille vaikka miekka mies jotakin olisi sanonnutkin vaan lähti tallustamaan kotiaan kohden, joka oli lähellä linnaa. Tajuaisi nyt olla hiljaa edes matkan verran.
Matkaan meni oma aikansa kerta Jack ei alkanut kuluttamaan voimiaan teleporttaukseen ja kerta vastaantulijoita ei juurikaan tullut. Onneksi, jos tuo miekka päättäisi vielä höpistä omiaan pidettäisiin häntäkin hulluna! Joten vaikka Haul olisi jotakin yrittänyt puhua matkan aikana ei tuo ollut vastausta saannut.
Jack asteli oman tutun kotinsa ovista sisään, sulki oven perästään astuessaan eteiseen ja käveli muutamalla kynttilällä valaistuun makuuhuoneeseen peremmälle avatessaan takkiaan.
"Luvon!" Jack komensi varsin kovaäänisesti samalla kun heitti ohi mennen Haulin asevyönsä kanssa olohuoneen pöydälle odottamaan. Missä helvetissä se haltian ruoja oikein oli!? Saisi selkäänsä jos ei ilmestyisi! Hetken päästä jostakin ilmestyi varsin kurjan näköinen laiha olento, joka oli todella kaukana ylväästä ja terveestä haltiasta nuhjuisten vaatteidensa kanssa. Jack riisui takkinsa, paitansa ja housunsa jotka heitti haltialle syliin.
"Pese ne ja hae uudet." Jack murahti ja mitään sanomatta Luvon oli kipitellyt uuden työnsä pariin. Jack käänsi katseensa pöydällä makaavaan asevyöhön ja Hauliin.
"Nyt voit kertoa ummet ja lammet sen suhteen miksi haluat juuri minut, miksi haluat hyötyä minusta?" Jack kysyi samalla kun istahti nojatuolille istumaan vetäen toisen jalkansa toisen päälle koukkuun.
"Muista olla hyvä, muuten sinulla on huomenna uusi isäntä." Jack sanoi virnuillen ja lisäsi vielä varsin vihjailevasti virnuillen. "Linnan vallihaudassa nimittäin." Osasi hänkin tätä peliä pelata.

// Voi perkeleen netti >: Pätkäsi just kun olin lähettääs niin sain kaiken kirjottaa alusta <.< //
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Maalis 2015, 18:35

Myyminen ei sinänsä pelottanut Haulia, oli hän monesti löytänyt tiensä asekauppiaan hyllylle, jotta löytäisi itselleen uuden käyttäjän. Ainoa haittapuoli moisessa oli asioiden hidastuminen, mies ei jaksaisi odotellaa kauaa uusien sielujen saamiseen ja tämä mies vaikutti sen verran lupaavalta yksilöltä, olihan tuo aikailematta surmannut hänen entisen käyttäjän, oli syy sitten ollut mikä tahansa. Tosin lupaava mies toi myös haastetta taivuttelun suhteen, no ehkä jos hän kertoisi itsestään enemmän, ehkä toinen ymmärtäisi?
Toisella ei näyttänyt olevan mitään sanomista enää hänelle, vilkaisi vain vielä kerran miekkaa ennen kuin lähti kävelemään reittiä pitkin, joka luultavasti veisi tuon kotiin. Haul oli puhelias kyllä, mutta tyhmä hän ei todellakaan ollut. Mies kyllä tiesi kuinka kiinnittäisi huomiota, jos leijailisi toisen vieressä kuin aave. Sekä hän kyllä myös näki ettei toinen moisesta pitäisi sitten lainkaan.

Matka jatkui aina miehen kotiin asti, joka ensi vilauksella ei ollut huono. Kyseessä oli siis kohtuu varakas henkilö, vaikkei moinen seikka Haulia liikuttanut. Palvelijakin toisella näytti olevan, kun mies ensimmäisenä kutsui jonkun paikalle. Tosin tuon palvelijan tullessa, pystyi tuosta nuutuneesta haltiasta nähdä, että kyseessä oli ennemmin orja kuin palvelija. Miekka pääsi olohuoneen pöydälle lepäämään, jolloin Haul viimein näki tilaisuudekseen ottaa jälleen inhimillisempi muoto. Sielu asettui kuin istumaan pöydän reunalle, näyttäen rentoutuvan jo kuin olisi omassa kodissaan. Katse kääntyi mieheen, joka asteli takaisin olohuoneen puolelle ja pyysi Haulia selittämään. Sielu hymähti toisen kommentille vallihaudasta. "Olen ollut jumissa pahemmissakin paikoissa ja silti tässä minä nyt olen." Haul totesi. "Mutta niin, miksi haluan juuri sinut, miksi haluan hyötyä sinusta? En ole sanonut että haluan hyötyä sinusta, hyödyn enemmän niistä, jotka kuolevat teräni toimesta." Sielu vastasi toisen kysymyksiin. "Mutta kenties se on jollain tapaa sinunkin hyödyntämistä, jos aiot tarttua miekankahvaan ja tappaa sillä. Sekä juuri sinä, koska satuit paikalle ja surmasit edellisen käyttäjäni, joka viittaa myös siihen että tappaminen ei ole sinulle ongelma."

//Owwww toi on just ärsyttävää, siks välillä copypasteen mun tekstii, et se pysyy "tallessa" :D //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2015, 18:55

Jack kuunteli mitä tällä aaveella oli sanottavaa itsestään ja kävi selväksi ettei tämä henki suoranaisesti halunnut hänestä hyötyä, vaan enemmän siintä kenet Jack tappaisi tällä aseella. Miehen kasvoille piirtyi virneen poikanen. Ei, ei Jackilla ollut ongelmia koskaan ollut tappamisen suhteen. paitsi jos kyseessä oli ihminen, silloin iski moraallinen puoli vastaan. Vaikka hyvällä syyllä sekin onnistui. Jack ei kuitenkaan ollut huvikseen lahtaaja tyyppiä. Hän valitsi uhrinsa tarkoin ja hävitti sitäkin tarkoin ja yleensä nämä uhrit olivat friikkejä.
"Ei se olekkaan, jos vain syy löytyy." Jack totesi ja mietti hetken. Hänellä oli vielä tuoreessa muistissa se mitä aavekoira oli tehnyt hänelle kun hän oli rakin leikkiin lähtenyt sinisilmäisyyttään, Jack pelkäsi nyt käyvän samoin kun hän ottaisi miekan käteensä. Menettäisi jälleen oman vapautensa useiksi vuosiksi. Ei, sitä mies ei halunnut. Ei enää ikinä!
"Mutta mainitsit että hyötyisin jotakin sinusta? Miten? Mitä sinä kurja sielu pystyt muka tarjoamaan minulle?" Jack kysyi palaten siihen asiaan mitä Haul voisi hänelle antaa aseena ja aineettomana henkenä.
"Kuten sanoin aikaisemmin, minulla on hyvin hyvin huonoja kokemuksia kaltaisitasi aineettomista sieluista, enkä halua samaan ansaan enään toisten." Jack paljasti kertomatta sen enempää yksityiskohtia Haulille tästä tapahtuneesta. Toisaalta Haul voisi olla keino lyödä Kalma lopullisesti.
"Mitä teet sieluille kun saat ne?" Jack kysyi vielä nopeasti perään. Hänen oli saatava tietää!
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Maalis 2015, 20:23

Haul oli siis ollut oikeassa toisen suhteen, tappaminen ei ollut tuolle este. Hän piti todella paljon toisen ajattelutavasta. Seuraavaksi päästiin aiheeseen, joka loppujen lopuksi oli kaikkein tärkein. Se mikä oli saanut monen miehen kuin naisenkin tarttumaan miekankahvaan, jotku jopa lopulta päihtyen siihen kuin huumeeseen. Miehen kysymykset saivat hymyn kohoamaan Haulil huulille.
"Tarjoan sinulle voimaa, tuon sinusta esille kyvyt joita et ikinä uskonut omaavasi. Sitä on vaikea selittää sanoin, se täytyy tuntea taikka nähdä niin ymmärtää." Sielu totesi, nostaen kätensä puuskaan, jääden kuuntelemaan kuinka mies kertoi huonoista kokemuksistaan sielujen kanssa. Toinen siis pelkäsi että Haul tekisi tuolle jotain pahaa, puukottaisi selkään.

"Oletpa sinä fiksu! Ymmärsit että puhuin sieluista, kun kerroin hyödyntäväni niitä jotka kuolevat teräni toimesta." Haul naurahti, ehkä hieman yllättyneenäkin. "Sielut ovat lähde, joita muutan siksi voimaksi mitä voin sinulle tarjota." Mies kertoi, ennen kuin palasi aiempaan aiheeseen. "Mutta, jos sinulla on kerran huonoja kokemuksia sieluista ja pelkäät että petän sinut, miksi et anna orjasi kokeilla minua niin näet miten käy?" Haul ehdotti.
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Maalis 2015, 21:55

Voima, se oli asia jota moni havitteli ollakseen jonkun toisen yläpuolella, jotta voisi hallita muita mielensä mukaan. Sitä tämä aaveen kuvatus halusi hänelle tarjota, eikä se kieltämättä ollut kovinkaan huono lahja tältä sielulta. Se kiinnosti ja houkutti kovasti, mutta Jack ei halunnut edetä liian nopeasti ettei tuo piru veisi pikkurillin sijaan ruokkivaa kättä kokonaisena.
Jack laski katseensa parrakasta leukaansa hieroen aineettomasta sielusta pöydällä makaavaan miekkaan ja katsoi sitä miettivästi, punniten vaihtoehtoja mielessään. Jack olisi niin halunnu uskoa että tämä kaikki oli liian hyvää ja henki puhuisi täysin totta, mutta jokin varoitti että tässä oli koirahaudattuna kuitenkin jossakin mielessä. Mutta mitä? Tai sitten Haul tosiaan puhui totta..

"Yllättyisit jos tietäisit kuinka älykäs oikeasti olen." Jack totesi kohottaen katseensa aseesta takaisin Hauliin kun aave ilmoitti Jackin olevan tavallista fiksumpi. Eipä siihen paljo järkeä tarvinnut laskea miten tälläinen maaginen miekka voisi tehdä kuolleilla, ellei se sitten syönnyt lihaa tai verta.
Haul ryhtyi selittämään mitä teki niille sielu paroille jotka kuolivat hänen isäntänsä kautta, aave käytti niitä yksinkertaisesti voimiensa lähteenä jotka siirtäisi sitten hänelle voimana. Miehen kasvoille levisi virne. Kyllä, tämä miekkaan vangittu sielu olisi täydellinen ase kosto retkelle aavekoiran kohdalla! Hän saisi aavekoiran ylittävät voimat ja rakin vetäessä viimeiset henkensä se tuhoutuisi sieluaan myöten lopullisesti! Ei pääsisi ikinä haudan lepoon vaan osaksi tämän aaven ruokavaliota. Oikein sopiva kohtalo sille karvapallolle.
"Kuulostaa mielenkiintoiselta.." Jack totesi hymyillen salamyhkäisesti, mutta vakavoitui sitten Haulin ehdotuksen myötä, josta seurasi muutaman sekunnin hiljaisuus, kunnes Jack kirjaimellisesti rävähti nauramaan.
"Et selvästikkään tunne minua yhtään, Haul." Jack sanoi jahka oli hieman rauhoittunut. "Ihan tiedoksesi, minä en luota yhteenkään friikkiin tässä kaupungissa. En sinuun, en orjaani.. en kehenkään." Jack sanoi nojautuen tuolissaan Haulia kohden katsoen aavemaista miestä merkittävästi kulmiensa alta.
"Minä siedän teitä vain, koska olette hyödyksi." Jack lisäsi virnuillen petollisesti.
"Enkä anna sille suippokorvalle tilaisuutta yrittää tappaa minua sinun avullasi." Jack lisäsi painautuen takaisin istumaan kunnolla ja kiinnitti huomionsa paikalle kävelleeseen haltiaan, joka isännälleen vaate pinkan oli tuonnut ja jonka Jack otti vastaan.
"Lämmitänkö kylpy veden teille, herra?" Luvon kysyi hieman nurkan takaa tulleen kysymyksen jopa Jackille, mutta mies tosiaan tajusi vielä olevan vielä likainen verestä jossakin määrin ja no kylpy kelpaisi muutenkin.
"Laita." Jack vastasi ja näiden sanojen jälkeen Luvon poistui huoneesta, jolloin Jack antoi katseensa valua takaisin Hauliin.
"Anteeksi keskeytys.. Sinä et varmaan kylvystä välitä?" Jack kysyi hieman vitsaillen, mutta vakavoitui kuitenkin.
"Joten mikä estää sinua halutessaan puukottamaan minua myöhemmin selkään kun olet voimistunut tarpeeksi kustannuksellani.. tai ylipäätänsä saat siihen tilaisuutesi? En usko että olet omasta tahdostasi tuossa tilassa. Mies parka~" Jack sanoi katsellen Haulia ja miehen aavemaista kehoa. Tuo on varmasti joskus ollut ihminen, jonka vuoksi Jack tunsi lievää sääliä miestä kohtaan. Hyvin pienesti vain. Mitö ei vain myönnetty.
"Mitä ylipäätänsä tapahtuu kun sinä voimistut? En usko että heität kaikkea minun käyttööni pelkästään? Onko näin?"

// Jackhan innostu höpisee o_o //
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Maalis 2015, 22:29

Haul kohotti toista kulmaansa miehen revetessä nauramaan, selvästi huvittuneena hänen ehdotuksestaan. "En tietenkään tunne sinua, tapasimme juuri ja et ole kertonut minulle itsestäsi juurikaan mitään, kun taas itse olen vuodattanut sinulle kaiken." Sielu hymähti.
Mies ei siis luottanut... friikeihin? Ehkä tuo oli laskenut Haulin entisen käyttäjänkin friikiksi, se selittäisi tilannetta edes vähän. Haul ei kuitenkaan takertunut pohtimaan asiaa pidemmälle.
Sielun ehdotus hylättiin, mutta se oli ollut hyvä yritys, ainakin toinen oli saanut makeat naurut. Katse kääntyi ovensuulle ilmestyneeseen haltiaan, joka ehdotti isännälleen kylpyä. Tuo ei näyttänyt vaivaantuvan Haulin läsnäolosta, ehkei tuo edes kiinnittänyt häneen huomiota. Orja taisi olla kovan kurin alla.
"Välittäisin, jos voisin." Sielu totesi mielen vitsille. Kyllä hänellä oli ajat jolloin kylpeminen oli mahdolista ja oikeastaan se oli todella nautinnollista, niin kuin kaikki elämiseen kuuluvat rutiinit.

Tietenkin fiksu mies halusi tietää mikä olisi Haulin osuus tässä koko jutussa, mikä häntä estäisi puukottamasta selkään sopivan tilaisuuden tullen? Jokseenkin huvittava kysymys. "Luulin että sinulla on kokemusta sieluista." Haul totesi, samalla kun laski kätensä miekan kahvalle, tai no oikeastaan siitä läpi. "Näetkö, en ole fyysinen. Miten ihmeessä voin puukottaa sinua selkään?" Haul naurahti, mutta mies jatkoi ja osasi epäillä juuri oikein. Mitä tapahtuisi jos Haul voimistuisi tarpeeksi?
"Olet oikeassa, en heitä kaikkia voimiani sinulle, koska tarvitsen voimia pysyäkseni kunnolla olemassa. Vihaan olla hekko." Mies selitti, samalla kun hajosi jälleen usvaksi palaten miekkaan, joka kuitenkin hohti edelleen, mutta tällä kertaa silmäpari tuijotti toista miekan kahvan yläpuolelta. "Heikoimillani olen vain miekanterä." Tietenkin Haul jätti yhden pienen seikan kertomatta, hän kun ei nähnyt sen kertomista tarpeelliseksi.

//No onneks Haulin ei tarvi olla kokoajan se papupata :D //
Janni
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron