Kalastamassa kujilla

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Kalastamassa kujilla

ViestiKirjoittaja Agna » 29 Tammi 2014, 10:10

Vain muutamien minuuttien taipaleen päässä Kallen Kapakasta sijaitsi Hiroin ja Bartholomeuksen kultaakin kalliimman ammatin yksi tärkeimmistä pääpisteistä, eli kasarmi. Siinä, missä joku alempitahoinen olisi voinut erehtyä luulemaan, että ihmisten sotamaja oli täynnä kiiltävissä haarniskoissaan saapastelevia ritareita, oli todellisuus kuitenkin toista luokkaa. Toki joukkoon mahtui muutama eliitti - kuten kenraaleja - joilla kiiltäviin haarniskoihin oli varaa, mutta pääasiassa sotilaat olivat hikisiä ja melko rujoja kaiken treenaamisen ja töiden paiskimisen jäljiltä. Tähän miehisten miesten mekkaan he nyt astuivat sir Hillgoren kanssa, aikeinaan värvätä mukaansa jokunen keltanokka ja toimintavalmiita hevosia.
Kasarmilla ymmärrettiin yskä oikein hyvin, olihan heillä mukanaan eliittikenraalin painava sana ja kaiken kukkuraksi hieman heidän jälkeensä kasarmille saapui partio, joka oli juuri keräillyt Kallen Kapakasta tajuttomat ja haavoittuneet rettelöitsijät mukaansa. Moiset heittiöt saisivat paikkansa sellistä, kunnes oppisivat taas olemaan kelvollisia kansalaisia. Jos oppisivat.
Komentajan ja eliittikenraalin mukaan ilmoittautui ja ilmoitettiin kourallinen sotilaita, joiden palvelusura oli vasta aluillaan. Hiroi ei tuntenut yhtäkään nimeltä, joten esitteli varmuuden vuoksi itsensä ja toimitti saman esittelyn painokkaasti myös sir Hillgoren puolesta. Liite "eliittikenraali" sai sotamiesten silmät loistamaan ja he näyttivät olevan tarmokkaita tehtävään. Siispä takaa-ajo saisi alkaa. Täyttä varmuutta siitä, missä loput juoppolallit juoksivat, ei ollut. Heidän oli nähty suuntaavan Länsikujille, mutta he olisivat toki voineet jo pyörähtää vaikka ja mihin sillä välin, kun Hiroi ja Bartholomeus kiersivät kiepin kasarmin kautta. Sotamiehille ja eliittikenraalille varustettiin hevoset, ja Hiroi epäröi hetken, ottaisiko ratsua vastaan. Hän oli jalkasotilaiden komentaja, eikä hän siis ollut tottunut ratsastamaan kuin hyvin vähän, ja kaiken lisäksi kaikki hevoset tuppasivat jäämään hänelle mataliksi. Siispä sääliäkseen ratsuparkojen selkiä, hän kieltäytyi. Qenacaer pysyisi kyllä hevosten matkassa juosten, vaikka hengästyisikin varmasti. Hänen jaloillaan oli mittaa enemmän kuin yhdelläkään toisella sotilaalla koko kasarmissa, ja hänellä oli yleensä täysi työ pysytellä mukana sotilaidensa "vauhdissa". Kenties näin päin olisi siis parempi. Sotilaat eivät joka tapauksessa voisi nelistää hevosillaan täyttä laukkaa, sillä kujat olivat sen verran kapeita ja kyläläisten väistely oli välttämätöntä.

Länsikujat saavutettuaan Hiroi oli totta vieköön hikinen ja hengästynyt, mutta sehän teki vain hyvää! Hän oli kuin olikin pysynyt mukana vauhdissa, eikä edes joutunut juosta koko matkaa henkensä edestä. Kenties juurikin sen tosiasian takia, että sotilaiden oli hidastettava ratsunsa välillä niinkin matalaan vauhtiin, että Hiroi ehti ottaa muutaman kävelyaskeleen. Tämä kirmaus ei sitä paitsi vedellyt vielä vertoja sille, kuinka hän aikanaan pakeni metsässä tyttö selässään valtavaa karhua. SE tapaus oli ollut melkein vaatinut keuhkojen repeämistä, ja kaiken kukkuraksi Hiroi oli ollut haavoittunut. Haava oli tähän mennessä enää arpi, eikä sitä särkenyt kuin äärimmäisissä tilanteissa, luojan kiitos.
Sivuseikat sikseen, länsikujat oli tosiaan saavutettu. Hiroin oli pakko olla nojaamatta seinään kunniansa kautta, kun rivisotilaat tiirailivat uteliaasti, hengittikö hän vielä. Hänhän ei lepäisi ennen kuin jokainen juoppolalli olisi korjattu talteen.
"Montako heitä karkasi, sir? Viisi? Vähemmän?" Hiroi osoitti kysymyksensä eliittikenraalille, jonka hevosen vierelle oli nyt kävellyt.
"Jos emme löydä heitä täältä raunioista, meidän lienee parasta kysyä asukkailta, ovatko he nähneet etsimiämme henkilöitä", hän jatkoi viitaten länsikujien rajalla asuviin köyhiin perheisiin - länsikujilla itsessään ei asunut enää ketään, jos nimettömiä kulkureita ei laskettu. Talvisin hekin varmaan olivat jo jäätyneet kuoliaiksi.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: Kalastamassa kujilla

ViestiKirjoittaja Agna » 09 Syys 2015, 21:35

(Muistuttelun ja pitkän hiljaiselon jälkeen laitan pelin nyt poikki. Jatkoa saa tulla ehdottamaan jos siltä tuntuu, tai uutta peliä voidaan laittaa pystyyn myöhemmin myös. :] )
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta


Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron