Hyvä herra, ruokatapanne

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Hyvä herra, ruokatapanne

ViestiKirjoittaja Michyy » 30 Loka 2014, 19:23

Jin

Miksi, voi miksi joka ikinen kerta jollakin arvoisalla asiakkaalla oli tarvetta sopia tapaaminen kaupungin köyhimpään, huonokuntoisimpaan ja ennen kaikkea arvelluttavimpaan osaan. Kyseinen hahmo jonka kanssa parransänkeään sivelevä alkemisti oli tehnyt kauppaa ei muutenkaan ollut ollut siitä miellyttävimmästä päästä. Kerrassaan vastenmielinen tapaus. Mutta jos ei mitään muuta hyvää oli tuo mennyt ostamaan tiedemmiehen käsistä erästä hyödytöntä litkua jota vain sattui syntymään miehen elinkeinon sivutuotteena. Se mitä tuo hämäräveikko kyseisellä aineella jota ei kenenkään kannattaisi kurkusta alas kaataa tekisi, se oli tuon oma ongelma. Jin oli saanut maksunsa litkusta joka olisi muuten pitänyt heittää menemään ja maksu oli vieläpä melko hyvä. Nyt hän oli paluumatkalla kotiinsa, taloon joka oli oikeastaan sekin hieman tavallista kyseenalaisemmalla alueella, silti paremmalla kuin länsikujien ränsistyneet ja palaneet syöverit. Kuka tiesi minkälaisia hämäräveikkoja tälläkin hetkellä oli liikenteessä. Jin ei kuitenkaan sen enempää pelännyt turvallisuuttaan, alue ja ajatus sen asukkaista oli vain vastenmielinen; jokseenkin vastenmielinen oli melko lievä ilmaus tunteesta jota aatelinen tunti kyseistä aluetta kohtaan.

Toivoen pääsevänsä mahdollisimman nopeasti takaisin sivistyneeseen osaan kaupunkia Jin päätti oikaista hieman pienempiä kujia pitkin marssien eteenpäin nopein askelin. Mitä nopeammin päästäisiin tuolta pois sitä parempi. Hän oli sonnustautunut pitkään tummaan nahkatakkiin joka yletti helposti polvien ylle sekä tavallisiin arkivaatteisiinsa jotka olivat sitten takin alla. Ei hänellä kylmä ollut, hänellä ei ollut tarvetta palella. Toisin kuin noilla ryysyihin kääriytyvillä turhakkeilla jotka toisaalta osaltaan taisivat ansaitakkin osansa. Vaikka kukaan ei pystynyt valitsemaan vanhempiaan, ei kukaan, ei ihminen eikä kukaan yliluonnollinenkaan olento ollut muuttanut sitä tosiasiaa että joku asuisi ja tulisi aina asumaan ojan pohjalla. Jos se ei olisi oikeutetusti noiden säälittävien ihmisten osa joku varmasti olisi joskus asialle jotain tehnyt ja koska kukaan ei mitä ilmeisemmin ollut asiaan puuttunut, mitäpä Jin siihen puuttumaan. Hänelle riitti ne ongelmat jotka elämäänsä jo kuuluivat ja mitä vähemmän niitä oli sitä parempi. Joten mitäpä sitä omaa päätään vielä vaivaamaan jollain prinsessasatujen naiivilla maailmanparantamisella.

//No niin täällä tämä parhaillaankin keskinkertainen tekele nyt on eikä siinä kestänytkään kuin pienuudessaan hyvin suhteellisen pitkä ikuisuus. Joten mori tähän suuntaan näin vihdoin ja viimein...//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Hyvä herra, ruokatapanne

ViestiKirjoittaja Mori » 30 Loka 2014, 21:41

Chloros

Ah! Länsikujat olivat tulvillaan helppoa lihaa. Täältä löytyi köyhempi, sairaampaa ja muista ongelmista kärsivää kansaa. Osittain terveen ihmisen liha olisi ollut paljon parempi vaihtoehto, mutta nyt jpuduttiin vain tyytymään tähän, mitä oli.
Chloroksen musta silmä liikahti, kun hän nosti helposti yhden tajuttoman naisen katolle. Hän oli jättänyt veljensä ruokilemaan vähän hiljaisemalle kujalle, naisen miesystävä oli veljesten ateria. Viherpäälle riitti tämä sopusuhtainen nainen. Juuri oikean kokoinen ja helppo syödä. Ei liikaa rasvaa ja tarpeeksi verta, vaikka nainen elikin köyhemmissä oloissa. Chloros asettui naisen päälle, kun tuo availi silmiään hämmentyneenä. Ihmissyöjä oli tainnuttanut naisen pienellä lyönti liikeellä, joten ei ollut ihme toisen hämmentyneisyydestä. "Kuka sinä olet? Mitä sinä haluat?" nainen tiuskaisi, kun suunsa sai auki. Viherpää teki asiansa hyvin nopeasti selväksi. Hän murskasi naisen ranteen sekä toisen polven. Nainen huusi kivusta ja alkoi riuhto, mutta viherpää rauhallisesti mursi naisen luita. Kun nainen ei voinut kuin itkeä ja huutaa alkoi itse leikkeleminen.

Alta ja Livius olivat keskellä miehen syöntiä. Punapää nautti juurikin sydäntä, joka valui verta pienesti tiputellen. Nyt punatukka vain näytti enemmän punaiselta. Livius oli taas keskittynyt itse miehen lihaan. Hän haukkasi palasen kädestä repi ihoa sekä lihaa irti. Heillä ei ollut kuitenkaan hirveästi onnea yksityisyydessä, kun joku hahmo ilmestyi kuvan päähän. Altan nuolaisi sormiaan ja pyyhki suun ympärystään. Kuka siellä? Ääni joka lähetettiin tulijan päähän oli synkähkö.

//Noh ei haittaa ja tämä osuikin oikein mukavasti halloweeniin ja huomennen sitten vastaile kun juhlitaa 0w0
Mori
 

Re: Hyvä herra, ruokatapanne

ViestiKirjoittaja Mori » 02 Tammi 2016, 12:55

//Peli on niiiiin alussa ja jäänyt vähän takaa alalle, sekä hahmoni on ehtinyt edistyä sen verran, että kolmikosta puuttuu yksi veli, etten koe tarpeelliseksi pelin jatkettavuutta, jonka myötä vedän hahmoni pelistä.//
Mori
 


Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron