Kirjoittaja suskari » 01 Huhti 2015, 01:50
Luvon tuijotti surkean näköisenä edessään olevaa Haulia, odottaen että aave hänelle vastaisi jotakin, ja niin aave muotoinen mies tekikin, mutta ei vastanut suoraan nuorelle haltialle. Se oli vain ehkä, mutta Haul tosiaan oli onnistunut herättämään pienen toivon kipinän Luvonissa pakenemisen suhteen ja toivosta päästä takaisin omiensa luokse, takaisin perheensä luokse jota hän ei ollut nähnyt kohta melkein vuoteen, tai useampaan kuukauteen. Ei Luvon tiennyt enää tarkalleen kuinka kauan hän oli olut Jackin vankina. Ajantaju oli mennyt jo aikaa sitten.
Nuoren miehen ilme kirkastui entisestään kun Haul sanoi että oli täysin suostuvainen auttamaan Luvonia pakenemaan, mutta vain jos nuorella haltialla rohkeus riitti ja Haul itse tahtoi vielä ystävystyä Jackin kanssa enemmän.
"En tule pettämään teitä!" Luvon sanoi nyt vetäen laihoille kasvoillensa iloisen hymyn joka oli toivoa täynnä, toivoa siitä että Haul olisi hänen pelastuksensa. Nuoren haltian jo melkein haaveillessa Haulin ja hänen yhteisestä liitosta keskenään, jossa he olivat erottomaton parivaljakko. Vaikka se selvästikkin oli jo valmiiksi tuhkattu unelma, jos yhtään otti huomioon Haulin luonnetta. Haul olis se joka haltiaa olisi käyttänyt, eikä toisinpäin.
Jack.. Jack kuunteli korva tarkkana kaksikon puhetta keskenään vintiltä käsin. Tietenkään Jack ei ymmärtänyt sana sanalta mitä kaksikko puhui, mutta osasi kyllä laskea pelkästään muutaman tunnistettavan sanan jälkeen mitä kaksikko ajoi takaa. Kumpikin halusi puukottaa häntä selkään, Haul vain pelleili hänen orjansa kanssa ja haltian luopio halusi paeta hänen miekkansa kanssa. Jack kuitenkin vain hymyili paikoillaan silmät hohtaen punaisen oransseina pimeydessä. Tästä saisi hyvää viihdettä aikaiseksi ja hieman aivopeliä sen suhteen kuka tässä vetäisikään pidemmän korren. Jack tosiaankin aikoi lähtä Haulin järjestämään leikkiin mukaan, ainakin hetkeksi aikaa.
Jack nousi ylös paikoiltaan ja palasi ulos tutulle koti tiellensä, lähtien kävelemään sisään taloon, nostaen avaimen lukkoon, käänsi sitä pienen naksahduksen kera ja lähti avaamaan ovea astuen sisään eteiseen. Mies katsoi ympärillensä riisuessaan takkiaan päältään. Kaikki näytti olevan niin kuin hän oli lähtenytkin, kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut. Siinä tunnelmassa kaksikko saisi elää oman aikansa.
"Luvon.." Jack huhuili orjaansa astellessaan peremmälle, joka tuli yhtä ripeästi paikalle kuten ennekin surkealla olemuksellaan.
"Niin isäntä, mitä haluatte?" Luvon kysyi hieman karkealla yleiskielellä pienen kohteliaan nyökkäyksen kera.
"Lähden takaisin ulos, valmista yhdeksi ruoka... ja siivoa täällä, myös se mitä sotket keittiössä." Jack käski ja kumarruksen kera haltia painui hakemaan siivous tarvikkeita. Jack itse käveli puolestaan omaan makuunhuoneeseensa, jossa Haul totta kai oli ja käveli lähemmäs asetta nurkassa.
"Nyt minulla on aikaa sinulle." Jack sanoi hymyillen. "Toivon ettet tuota pettymystä minulle Haul." Jack totesi ja nosti Haulin vyöstä aseineen päivineen ja tällä kertaa asettaen sen lantiollensa roikkumaan... katsoen Haulia, tai no miekassa olevia silmiä. Että häntä edelleenkin inhotti tuijottava miekka.
Mitään kuitenkaan sen enempää sanomatta Jack käveli eteiseen, heitti takin niskaansa ja lähti matkaamaan kohden linnan saleja.
Matka kesti tietenkin oman aikansa kävellen, mutta perille sitä päästiin. Eikä Jack ollut saleilla yksin suinkaan, moni muukin oli täällä harjoittelemassa tai kokeilemassa jotakin uutta. Jotkut nuorempaa alokas sotilasta jotka harjoittelivat nukeilla ja sitten taas heidän opettajansa. Muutamaa tuttavaansa mies tervehti ystävällisesti muutaman sanan kera, ennenkuin valitsi jostakin nurkasta itselleen sopivan paikan, jossa oli puinen harjoittelu nukke pystyssä valmiina. Jack katsoi Haulia ja siirsi kätensä miekan kahvan yläpuolelle, mutta ei koskettanut kahvaa. Pieni puoli edelleenkin taisteli tätä ajatusta vastaan.
"...Voitaisiin aloittaa jollakin pienellä, en ole tottunut.. kaltaisiisi aseisiin." Jack sanoi pienesti hymähtäen hermostuneesti ja itseään mielessä kiroten lopultakin laski kätensä tämä kirotun aseen kahvalle. Nyt hän enään pystyi rukoilemaan ja toivomaan että Haul oli puhunut totta aikaisemmin itsestään ja kyvyistään.
// Ja joudun valitettavasti sanomaan ettei Luvon saa tämän pelin aikana vapauttaan >: //