Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia?

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia?

ViestiKirjoittaja Sumikko » 23 Heinä 2015, 15:29

Tänne Wolga Eleonoran kanssa :)

Elle käveli katuja pitkin tietämättä itsekään minne oli menossa. Ei kai varsinaisesti mihinkään, kunhan lonni. Kukkaro neidillä oli taas hetkeksi täyttynyt hieman tuon ollessa tuuraamassa sairastunutta tarjoilijaa pienessä kapakassa kaupungin toisella laidalla. Päivä oli aurinkoinen, mutta kova tuuli vei siitä suurimman osan lämmöstä mennessään. Puhuri leikitteli naisen hiuksilla lennättellen niitä ylt ympäriinsä.
Elle oli hyvällä tuulella, mikä tosin ei ollut yllätys, tuon luontoon sureminen taikka murehtiminen kun ei oikein istunut. Neiti vihelteli mennessään, ja otti muutaman hypähtelevän askeleen. Ei hän vieraiden paheksuvia katseita pelännyt, vaikka noiden mielestä olisikin ollut sopimatonta tanssia ja nauraa kaduilla. Sitäkin Elle harrasti usein, aina sopivan seuran löytyessä. Viime kerta taisikin olla sateessa erään mukavan miehen kanssa kapakassa istutun illan päätteeksi.
Naisen kulku oli vaivatonta ja askel kevyt.
Sumikko
 

Re: Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia

ViestiKirjoittaja Wolga » 23 Heinä 2015, 23:58

Päivä oli jo pitkällä, sen tiesi jo pelkästään kaupungin yllä leijuvasta hajusta. Myyntikojujen pikkuhiljaa mätänevien, tai myyjien mukaan kypsyvien, ruokatarpeiden makean imelä katku sekoittui lämpimän päivän ihmisissä nostattaman hien, pölisevän maan, lian ja raikkaan tuulen tuoksuihin tuottaen melkoisen sekamelskan. Se oli hyvin erilainen kuin aamujen raikkaus ja puhtaus, kostean ja hapekkaan ilman tuoksuinen hajumaailma – mutta omalla tavallaan tästäkin nautti. Etenkin, kun oli elänyt niin kauan ilman erityisiä vapauksia, tai nautinnon lähteitä. Eleonora oli käynyt tehokkaan koulun elämän pienten ilojen arvostamiseen, vaikka ehkäpä hän silti olisi ollut onnellisempi ilman moista koulutusta. Kätilö kohensi laukun asentoa ollaan, katse painettiin visusti maahan tuntemattoman miehen pyrkiessä katsekontaktiin hänen kanssaan. Noraa puistatti ajatuskin. Kyllä hän kohtelias osasi olla, kun oli pakko, mutta useimmiten sellaisia pakottavia tilanteita oli harvoin. Tai no, toki hän pyrki aina katsomaan silmiin ja nyökkäämään, mikäli asiakkaan kodissa oli mies vastaanottamassa häntä.

Nora ei kuitenkaan kauaa voinut tuijotella pölyävää maata, sillä hänen täytyisi löytää tiensä raskautensa puolivälin ylittäneen naisen luokse. Jälleen hänellä oli kirjoitettu lappu mekkonsa helmaan piilotetussa taskussa, mutta siinä oleva käsiala oli suorastaan tuskallista lukea eikä Noran mielikuvitus riittänyt muodostamaan suttuisesta tekstistä ymmärrettäviä sanoja. Sentään sen oli ymmärtänyt, että Länsikujalle hänen täytyi saapua. Naisen kauhuksi ympärillä näytti olevan pelkästään miehiä, mikä saikin pienen pakokauhun poraamaan reikää siroon rintakehään ja hetken hengittäminen tuntui raskaalta. Sirot sormet nypläsivät hetken vasemmalla olalla roikkuvan letin latvoja, ikään kuin rauhoitellakseen itseään.

Lopulta valpas katse seisahtui pitkään, tai ainakin itseään pidempään joka nyt ei aina tarkoittanut huomattavaa pituutta, naiseen jonka olemus suorastaan kutsui puoleensa. Toisen valoisa ilme tuntui suorastaan syleilevän maailmaa, siinä missä oranssitukkaisen kätilön hoikat kasvot olivat vakavat ja ilmeettömät. Tätä naista Nora kuitenkin aikoi lähestyä, ei noin valoisan näköinen ihminen voinut olla paha – eihän?

”Anteeksi”, Nora aloitti varovaisesti päästyään vieraan naisen luokse, ”voisitko auttaa, minä en oikein löydä perille tänne”, kaivoi samalla taskustaan lapun ja ojensi sitä tätä ruskea hiuksista naista kohden. Kätilö ei mielellään sanonut ääneen, että hänellä oli hankaluuksia lukea sillä hän ei halunnut kirota ääneen kenenkään huonoa käsialaa ja totta puhuakseen, hänellä oli hankaluuksia lukea myös hyvää käsialaa. ”Olen kätilö ja tuossa osoitteessa on nainen odottamassa minua”, lausui vielä lyhyen selvityksen siihen, miksi tarvitsi apua löytääkseen kyseisen paikan. Siro, aavistuksen nälkiintynyt nainen tunsi itsensä äärettömän vanhaksi ja raihnaiseksi toisen naisen rinnalla.

[täältä met tulemme! :)]
Wolga
 

Re: Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia

ViestiKirjoittaja Sumikko » 01 Elo 2015, 14:03

Ellen katse käväisi oranssihiuksisessa naisessa, joka naisen hämmästykseksi katsoi häntä suoraan silmiin. Elle hymyili tuolle, ja sitten käänsi huomionsa toisaalle. Hetken päästä sama nainen tuli varovasti hänen luokseen ja kysyi, voisiko Elle neuvoa hänelle tien osoitteeseen, joka luki naisen pitelemässäparerilapussa. Elle nyökkäsi, ja syventyi ottamaan selvää mutkikkaasta käsialasta.
Nainen oli kiitollinen Meille ssiitä, että tuo oli opettanut Ellen lukemaan. Mikään kovin helppo oppilas tyttö ei ollut ollut, hän ei jaksanut pienenä keskittyä yhteen asiaan kovinkaan kauaa, vaan mieluiten mennä vilisti oman mielensä mukaan. Mei oli kuitenkin onnistunut takomaan luku- ja kirjoitustaidon naisen päähän, ja paljon hyötyä siitä oli ollutkin.
"Sinähän teet sitten varsin tärkeää työtä" Elle kommentoi, kun tuntematon nainen selvensi olevansa kätilö, jota osoitteessa odotettiin.
"Voin näyttää sinulle tien taloon, sillä jos rupeaisin tässä nyt sitä neuvomaan, ohjeistani tulisi sen verran sekavia, että saattaisit hyvinkin päätyä haltioiden kaupunkiin" ruskeahiuksinen naurahti. Ellen ohjeilla oli tapana olla varsin poimuilevia.
"Tule" hän viittasi kätilölle, ja lähti kulkemaan tietä vastakkaiseen suuntaan, josta oli tullut.
"Olen Elle" Elle esittäytyi pitääkseen jonkinlaista keskustelua yllä.
"Mikä sinun nimesi on?"
Sumikko
 

Re: Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia

ViestiKirjoittaja Wolga » 02 Elo 2015, 13:29

Nora hymähti ja kohautti olkiaan, niin kai hän teki. Vaikka itse ei osannut ajatella työtään erityisen merkittävänä, hän vain halusi auttaa naisia saattamaan maailmaan terveitä ja elinvoimaisia lapsia. Mutta, kun sitä nyt tarkemmin ajatteli, joutui oranssihiuksinen kätilö myöntämään itselleen, että kyllähän hän tällä tavoin kantoi kortensa kekoon lajien säilymiseen. Ajatus tuntui hyvältä, että hänkin teki jotain jolla oli merkitys. ”Niin, kyllä kai se niinkin on”, vastasi pidättyväinen hymy suupielissään viivähtäen. Katse siirtyi nyt tuosta itseään pidemmästä naisesta ympärillä oleviin ihmisiin, kuinka osa kiirehti kantamusten kanssa paikasta a paikkaan b, toiset seisahtuivat päivittämään kuulumisia keskenään, tai juoruamaan. Kovasta, hiuksia pöllyttävästä tuulesta huolimatta monilla otsilla kimalteli hiki, joko auringon tai työnteon seurauksena.

”Hauska tutustua”, Nora vastasi kohteliaasti ja siirsi huomionsa takaisin Elleksi itsensä esitelleeseen, ”ja kiitos, että suostut viemään minut perille”, kiitteli lämpöä äänessään seuratessaan häntä oikeaan suuntaan johdattavaa Elleä. ”Olen Nora, tai Eleonora, mutta Noraksi minua voi puhutella”, vastasi kysymykseen ja tunsi jälleen pientä iloa, kun toinen ihminen oli kiinnostunut hänestä ainakin nimentiedustelun verran. Hetken aikaa kaksikko kävelikin eteenpäin ääneti, kätilö oli huono pitämään keskustelua yllä vaikka mielellään vastasikin kysymyksiin, mitä hänelle esitettiin. Noran katse pysähtyi heidän edessään olevaan ihmisvilinään, kulmat rypistyivät huolestuneesti sillä harvoin tuollaista ihmispaljoutta kertyi yhteen paikkaan tällaisena normaalina päivänä. ”Tiedätkö Elle mitä tuolla on?”, Nora kysyi ja värähti, hidasti askeleitaan haluttomana jatkamaan eteenpäin. Katse etsi mahdollisuuksia kiertää tuo porukka.
Wolga
 

Re: Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia

ViestiKirjoittaja Sumikko » 03 Elo 2015, 10:53

Tiellä, jota kaksikko eteni, oli tukos. Sen parempaa kuvausta Elle ei sille keksinyt. Monia, monia ihmisiä oli kerääntynyt keskelle katua, ja nuo muodostivat muutamia jonoja. Mitään syytä tälle ei kuitenkaan näkynyt. Elle koetti vilkuilla kansan yli ja läpi, mikä moisen härdellin oli aiheuttanut, ja lopulta silmään pisti kuninkaan sotilaiden puvut.
"Ne ovat sotilaita" nainen totesi Noraksi esittäytyneelle. Tiellä ei ollut keinoja kiertää moista sumaa, sillä siitä lähti vain yksi toinen katu, jonka Elle tiesi umpikujaksi hieman liiankin hyvin. Noralle ja Ellelle ei juurikaan jäänyt vaihtoehtoja, vaan heidän olisi yritettävä päästä joukon läpi. Tai no, voisivathan he kääntyä kannoillaan ja palata takaisin päin, mutta se oli näyttänyt vähintäänkin pirun epäilyttävältä. Lisäksi tämä oli nopein reitti, jonka Elle tiesi osoitteeseen, missä nainen oli odottamassa kätilöä.
"Vaikuttaa siltä, että meidän on yritettävä päästä joukon läpi, sillä täällä ei ole kiertoteitä. Valitettavasti." Elle puuskahti ja jatkoi kävelyään kohti sotilaiden ympärille kerääntyneitä ihmisiä. Mukana oli niin naisia kuin miehiäkin, muutamaa äitinsä helmoissa pyörivää tenavaa unohtamatta. Nora ja Elle asettuivat odottamaan erään ainakin kahdeksankymmentävuotiaalta näyttävän kumaran huivipäisen muorin taa.
Sumikko
 

Re: Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia

ViestiKirjoittaja Wolga » 04 Elo 2015, 15:30

Kätilö värähti, kun Elle totesi tiellä odottavan sotilaita. Hänellä ei ollut erityisesti kokemuksia sotilaista, mutta oli ymmärtänyt heidän olevan useimmiten miehiä ja varsin innokkaita hoitamaan tehtäviään. Joku oli pelotellut myös siitä, että nämä olivat usein hieman naisenkipeitä -liekö tuo tottakaan. Toisaalta, kaikki miehethän olivat naisenkipeitä, joko oman tai kaikkien muiden. Kätilö puri alahuultaan yrittäessään rauhoitella itseään, noilla sotilailla ei olisi mitään syytä epäillä heitä mistään. Paitsi puolueettomuudesta.

"Olet oikeassa, perääntyminen ei taida olla vaihtoehto", myönsi ja nyökkäsi päätään, samalla seisahtuen pienen välimatkan päähän sotilaista. Vihertävien silmien katse pyyhkäisi ruskeaa laukkua olallaan, jääden sitten seuraamaan vanhaa muoria joka kävelykeppiin nojaillen ontui kohti sotilaita. Kulmat rypistyivät hieman, kun ihmiset näyttivät tekevän tilaa vanhalle naiselle ja heidän ohitse kulkiessaan Nora oli kuulevinaan hiljaista tupinaa muorin suusta. Vilkaisi Elleä nopeasti, pieni hymy viivähti suupielissä. Tuota muoria ei varmasti kukaan ollut koskaan kyennyt pelottelemaan.

"Onko sinulla mitään salattavaa?", kätilö kysyi ja tiputti katseensa takaisin kävelykeppiä nyt sotilaiden luona heiluttelevaan muoriin. Kulmat rypistyivät entisestään, kun vanhus paukautti yhtä sotilaista sääreen kävelykepillään. Tuollaisen kohtauksen jälkeen nuo olisivatkin varmasti todella hyväntuulisia, kun he pääsisivät paikalle. "Minä olen puolueeton, mutta en missään kapinallisten piireissä. Kaiketi sen ei pitäisi olla ongelma?", tuumi ja siirsi katseensa muoriin, joka nyt ontui pois päin sotilaista ja edelleen äkäisesti tupisten. Mikähän lienee vanhuksen noin pahoilleen saanut.

//tsorii, mää kirjottelen kännyllä niin on varmaan miljoona virhettä
Wolga
 

Re: Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia

ViestiKirjoittaja Sumikko » 08 Elo 2015, 21:59

Hieman huolissaan Elle katsoi, kuinka viereisestä jonosta napattiin nuorta miestä kainaloista ja pyristelyistä huolimatta tuo kiikutettiin muualle.
"Ei minulla tietääkseni ole, elleivät nuo vainoa ruskeahiuksisia naisia, joilla on sinivihreät silmät" Elle naurahti hermostuneena.
"Minullakaan ei ole puolta, ja olisiko parempi, jos sanoisimme olevamme ihmisten puolella? Ettei tule mitään väärinkäsityksiä tai muuta sen suuntaista." hän pohti. Jono veti ripeästi, ja Elle sekä Nora astuivat sotilaiden eteen.
"Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia? Minnekäs on matka? Ettehän veljeile haltioiden kanssa? Tai toimita tietoja kapinallisille?" toinen kruunun sotilaista kysyi.
Elle ei katsonut parrakasta miestä silmiin, vaan tuijotteli jalkoihinsa. Kyllä hän oli nyt niin kainoa ja siveää.
"Kyllä olen, herra. Ihmisten puolella henkeen ja vereen. Miten minunkaltaiseni nainen voisi muka viholliasia auttaa?" Elle päätti pelata varman päälle.
"Noh, siitä voidaan olla montaa mieltä..." mies massautti suutaan ja jatkoi:
"Mihin olit menossa?"
"Neuvon kätilöä hänen asiakkaansa luo, herra" nainen mutisi.
"Selvä on voit mennä. Entäpä sinä, kuka olet, kenen puolella ja mitä tekemässä?" parrakas sotilas tiukkasi Noralta.
Sumikko
 

Re: Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia

ViestiKirjoittaja Wolga » 27 Elo 2015, 08:31

Nora nyökkäsi. Totta, että kenties heidän olisi hyvä ilmoittaa kannattavansa oman lajinsa puolta, sillä varmasti pääsisi helpoimmalla. Katseli kuinka nuorempi asteli miesten eteen kainna ja kauniina, kätilö melkein pelkäsi miesten saavan vääriä ajatuksia nuoren naisen ujostellessa heidän edessään. Mitään ei kuitenkaan ehdoteltu, ei suinkaan, vaan ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen nuorempi pääsi miesten ohi. Nora pureskeli alahuultaan ja katseli ripsiensä alta sotilaita, jotka olivat siirtäneet huomionsa jo häneen. Yksi viittoi kärsimättömänä sanojensa tueksi, toinen otti jo askeleen kätilöä kohti. Hoikat sormet rutistuivat elämää nähneen laukun kahvan ympärille, kurkku tuntui kuivalta ja karhealta. Aikoihin hän ei ollut joutunut vieraiden miesten keskelle.

Joku jonottaja tuuppasi kärsimättömänä Noran liikkeelle ja horjahtaen nainen saikin jalkansa tottelemaan. Kätilö seisahtui miesten eteen ja painoi katseensa pölyävään maahan, taisteli paniikkia vastaan minkä kykeni. Ehkäpä häneltä kysyttiin jotain, mitä hän ei huomannut ja sanoja seurasi olkapäälle laskeutuva käsi joka ravisti naista hiukan. Silminnähtävä hätkähdys vavahdutti siron naisen vartta ja pelokkaat silmät avautuivat suuriksi, kun katse nostettiin noihin sotilaisiin. Miehen käsi irrotti otteensa nopeasti, ilmeisesti kosketuksen aikaansaama reaktio oli varsin selvä mielipide moisesta.

"Oletko kuuro?", mies kysyi ja Nora kakisteli kurkkuaan, sekä pyöritteli päätään. Seuraavaksi ilmeisesti aiemmat sanat toistettiin, tiedusteltiin oliko hän kätilö. Nyökkäys ja jälleen katse siirtyi pois miehistä, tähyilemään ympärilleen. "Olen, olen minä kätilö ja hän", viittoi nuoremman naisen suuntaan, "on viemässä minua asiakkaani luo", kertoi ja sotilaat nyökyttelivät päitään hyväksyvään sävyyn. Parrakas toisti kysymyksensä, jonka oli lausunut Noran vielä epäröidessä ja kätilö siirsi katseensa miehen partaiseen suuhun, "olen tietenkin teidän puolella, en kai muuten olisi kätilö?". Partasuu vaikutti mietteliäältä ja pian toinen sotilaista tajusi naisen kantamukset ja osoitteli laukkua sormellaan, ehdotteli tovereilleen laukun tarkistamista - sieltä selviäisi voisiko tuohon luottaa. Vastahakoisesti Nora ojensi laukkunsa sotilaille, katseli avuttomana kun nämä penkoivat hänen omaisuuttaan ja ihmettelivät pieniä purkkeja sen sisällä. "Ne ovat yrttiliuoksia joita tarvitsen työssäni, ne tuskin ovat kiellettyjä?", kohotti kulmaansa äkillisen varmuuden puuskassaan, sotilaat mutisivat epäluuloa äänessään.

Lopulta nuo jättivät laukun rauhaan, siirtyivät sen luota muutaman askeleen jotta Nora saattoi nostella maahan jätetyt putelit takaisin laukun kätköihin. Kätilön siinä kyyristellessä tavaroidensa keskellä, puhui parrakas jälleen, ilmoitti että hän saisi jatkaa matkaansa mutta aikoi painaa naisen kasvot mieleensä. "Jos joskus nään sinun veljeilevän vastapuolueen kanssa, niin...", uhkaus jäi ilmoille roikkumaan ja sai Noran ihon kananlihalle, kätilö nyökkäsi vastaukseksi ja suoristi ryhtinsä saatuaan laukkunsa järjestykseen. Asteli kohti itseään nuorempaa naista.

"Olipa se kamalaa", Nora puuskahti ja työnsi vapaan kätensä sukimaan letitettyä hiuspehkoaan.
Wolga
 

Re: Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia

ViestiKirjoittaja Sumikko » 28 Syys 2015, 16:43

Elle kääntyi katsomaan taakseen jäänyttä Noraa. Sotilaat mulkoilivat kätilöä selkeän epäluuloisina, ja kurkistivat jopa naisen mukanaan kantamaan laukkuun. Elle ehti jo pohtia, pitäisikö hänen puuttua peliin ja puhua sotilaille järkeä, jos nuo eivät päästäisi Noraa jatkamaan matkaansa, kun nainen astui helpottuneen oloisena sotilaiden ohi, ja nuo ottivat tiukkaan syynäykseen seuraavan epäonnisen kansalaisen. Puolella korvalla Elle kuuli, kuinka Nora mutisi tilanteen kamaluutta.
"Niin oli" hän myönteli, "Mitä tästäkin tulee, jos ei enää kunnollisia kätilöitä päästetä töihin. Keskittyisivät niiden haltioiden jahtaamiseen, jos kerran sotia haluavat" Elle kyräili vielä päätteeksi ja pudisti päätään. Kaksikko jatkoi kulkuaan Länsikujien mutkissa ja sokkeloissa, joihin olisi kaupunkia tuntematon helposti hukkunut. Elle kiitti onneaan, että oli varttunut kaupungin sisällä, sillä nyt hän tunsi sen koloset melkein kuin omat taskunsa, vaikkakin ei hänen mekossaan tainnut taskuja edes olla. Mutta tunsipa kaupungin ainakin, ja se tässä oli nyt pääasia, Elle hymähti omille päänsisäisille ajatuksilleen, jotka rullasivat joutuisasti eteenpäin.
Sumikko
 

Re: Ovathan neidit kunnollisia, Herraa pelkääviä kansalaisia

ViestiKirjoittaja Wolga » 29 Joulu 2015, 01:52

”Oletko tavannut haltioita? Ovatko he niin hirvittäviä, kuin ihmiset kertovat”, Nora kysyi pitääkseen keskustelua yllä. Elle näytti tuntevan reitit kuin omat taskunsa, neito oli varmasti syntyjään täältä. Tai ainakin asunut jo vuosia Cryptissä. Ellen seuraavat sanat saivat kätilön mietteliääksi, kunnollinen kätilö, sitä hän varmasti olikin. Olisikohan kuvailu ollut eri, jos olisi kertonut neidolle että oli tappanut elämänsä aikana miehen. Tai, että ei tuntenut siitä itsesyytöksiä. No, eihän hän moisia asioita ollut kertonut kenellekään, joten tuskin avautuisi tänään Ellellekään. Se ei varsinaisesti ollut hänen elämänsä hienoimpia hetkiä, vaikka toisaalta olikin.

”Osaatko arvioida kuinka pitkästi meillä on vielä matkaa, pelkään, että en kerkeä paikalle ajoissa”, kiirehti huolta äänessään. Hänestä tuntui, että he olivat kävelleet jo pitkän tovin vartioiden kohtaamisenkin jälkeen. Vaikka todellisuudessa eivät olleet varmasti muutamia minuutteja kauempaa olleet matkaa tehneet. Synnyttäjä, joka hän odotti, oli jo kokenut ja epäilemättä hänen luonaan oli jo apuri – ei ehkä niin perehtynyt kuin Nora, mutta synnytyksiä ennenkin nähnyt. Ei se silti siirtänyt pois sitä pelkoa, että tällä kertaa apua tarvittaisiin kipeästi. Ja kun sitä tarvitaan, paikalla pitäisi olla juuri oikeaan aikaan tai jotain voisi mennä pahasti pieleen.


//pahoittelut vastauksen kestämisestä! Ja vastauksen lyhyydestä, mutta jospa siitä saisi jotain irti :)

//Edit
Tämä peli on päättynyt, kai? Vastapelaaja vissiin kaikonnut tnf:stä?//
Wolga
 


Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron