Pyhä jysäys


Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 26, 2015 3:59

Pyhä jysäys

Hans Black


Talvi. Voi kuinka talvi oli ihanaa aikaa. Pakkasta, lunta, pimeää pidempään mitä kesäisin. Pakkaset pitivät hienosti suurimman osan ihmisistä sisätiloissa, eikä kukaan varsinaisesti vapaaehtoisesti halunnut lähteä ulos asioille, ellei töitä ollut tehtävänä. Tosin lapset nyt aina nauttivat pihalla leikkimisestä - joskin joillakin lapsilla ei edes ollut vaihtoehtona mennä sisätiloihin lämpimään edes yöksi. Sota verotti yhä kovasti vanhempia ja puolisoja, orpoja tuntui olevan aina sama määrä kadunkulmilla kyhjäämässä, siinä missä köyhiäkin. Näin talvella ne luvut tosin laskivat, pakkasöiden verottaessa hengen jos toisenkin...
Mutta sehän ei Blackille kuulunut. Hän vähät välitti siitä kuka kuoli ja mihin, kunhan kuolevaa tekevä ei ollut linnanmuurien sisäpuolella - eikä hän kyllä ihan kaikista muurin tällä puolellakaan olevista välittänyt, jos totta puhuttiin. Mutta vaikka kuinka olisi halunnut vältellä kaikkia ja pysyä omissa oloissaan puuhailemassa ties mitä hämärää, täytyi hovin velhonkin kantaa kortensa kekoon ja tehdä välillä jotain hyödyllistä.

Tänään oli juuri sellainen päivä, jolloin Black päätti vaihtelun vuoksi ihmistenilmoilla piipahtaa. Päivä oli kirkas ja kipakka pakkaspäivä, auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, lämmittämättä kuitenkaan varsinaisesti ketään. Yöllä oli satanut lunta, joten linnan pihamaalla oli tavallista enemmän väkeä, tallipoikien ja palvelijoiden koittaessa raivata kulkureittejä auki.
Tuttuun, mustaan kaapuun ja viittaan pukeutunut velho lähti liikkeelle omasta tönöstään. Totta kai tällä kertaa yllä oli paksummat kerrokset vaatetta, laiha mies kun paleli helposti. Huppu oli nostettu päätä lämmittämään ja puolet kasvoista hautautuivat täydellisesti korkean, paksun viitankauluksen taakse turvaan purevalta pakkaselta. Mukaan oli lähtenyt myös olkalaukku ja rahapussi, velhon kun oli tarkoitus käydä ostamassa tarviketta jos toistakin. Varsinkin nyt, kun uusi eliitti tarvitsi joukoilleen maagisia merkkejä, joista velho sai osin myös vastata. Kukapa hän oli vastaan sanomaan, kun Henry käski.

Sen sijaan että olisi talleilta ratsunsa hakenut, suuntasi velho kulkunsa samantien kohden linnan portteja. Ei hän halunnut mennä talleille pyörimään muiden sekaan, kun jalankin pääsi ja jopa nopeammin, mitä ratsain. Kaupungilla ratsastaminen kun ei ollut kovin mieluisaa, sitä paitsi ratsain sitä herättäisi vain enemmän huomiota. Ja sitä Black ei halunnut, ennemmin hän pysyi huomaamattomana, kuten nytkin yritti olla.
Omissa ajatuksissaan, ostoslistaa tarkastellen, lähti velho askeltamaan eteenpäin, koittaen vältellä mahdollisia katsekontakteja jokaisen kanssa. Onneksi kukaan ei varsinaisesti edes halunnut olla tekemisissä synkän velhon kanssa...



// ASDKJGRH noni sainpas viimein tehtyä tänkin. ANTEEKS ETTÄ KESTI //

Viesti La Joulu 26, 2015 8:23

Re: Pyhä jysäys

Evelyn Thorn

Talvi oli hankalaa aikaa monelle, puhumattakaan ruuhkasta jota kaupunkiin muodostui jos jonkinmoisen irtolaisen sinne ängetessä. Lyn oli käskenyt ritareitaan auttamaan kaartia rauhan ylläpidossa mistä oli saanut useammankin jurputuksen ja mulkaisun, ei kuitenkaan niin että eliitti olisi niitä kuullut tai nähnyt. Lyn kuitenkin otti rauhan ylläpidon hyvin kirjaimellisesti, eikä tuolle tehnyt eroa oliko kyse aatelisista tai kodittomista, kaikkia koski samat säännöt loppujenlopuksi ja purppuraritarit olivat kaikkien suojelijoita. Tosin alkutalven loskaisuus ja nyt kylmenneet päivät ja yöt eivät olleet herkkua kenellekään ulkona liikkujalle. Silti eliittikenraali itse näkyi liikuskelevan muurinharjalla työasussaan, jossa riitti niin kangasta kuin metalliakin. Jopa liian koristeinen hänen makuunsa, mutta kaipa sitä piti olla edustavakin nyt kun oikein eliitiksi oltiin noustu. Eikä hän kokohaarniskassa viitsisi päivät pitkät hihhuiloida ja toinen vaihtoehto oli pelkät tavalliset vaatteet, jotka olivat jo liian arkiset. Joten tyytyi kevyeeseen haarniskaan, johon kuului rintapanssarin lisäksi metallivahvisteiset nahkahanskat, pitkähihainen ja hieman hihansuista leviävä mustapunainen tunika, lantiolla hamemainen rengaspanssari jonka päällä reisien kohdalla metallia, mustat housut ja tietysti vielä metallivahvisteiset saappaat. Vyöllä roikkui naisen yhdenkäden miekka, joka oli selvästi parempaa tekoa, muttei erityisen koristeellinen tai tarkoitus pelkäksi koristeeksi. Kilpeään nainen ei viitsinyt kanniskella kaupungissa saati sitten linnan alueilla mukanaan. Nyt kun oli talvi koko homman päällä oli turkisreunainen purppuranpunainen viitta, joissa oli mustalla koristeita.

Evelyn yritti kovasti keksiä jotain tekemistä, hyväksyttävää tekemistä tekosyynä jottei tuon tarvitsisi vielä käymään läpi kaikkia turhanpäiväisiä raportteja, joissa toistettiin kuitenkin sitä samaa kuin viimeksikin ja joista tuon pitäisi itse rustata jonkinlainen kokoonpano kuninkaalle vietäväksi. Hän oli jonkun aikaa mätkinyt harjoittelunukkea, mutta sitäkään viitsinyt loputtamiin tehdä ja oli jo kerännyt uteliaita katseita. Nainen nojautui muurin kaiteellen huokaisten hiljaa ajatellessaan paperitöitä joita suorastaan rakasti. Lyn oli enemmän käytännöllinen tapaus kuin toimistossa nyhjäävä, mutta tällä hetkellä se oli aika lailla ainut vaihtoehto näin työn kannalta. Tosin naisella oli ikävä tunne selkäpiissään, että sille kaikelle tulisi ennemmin tai myöhemmin muutos, kunhan kirkko saisi jotain fiksua päähänsä. Nainen toivoi talven hidastavan noiden toimia, mutta tiesi että ainakin ristinritareiden kohdalla se oli ainakin toiveajattelua.

Omissa aatoksissaan olevan eliittikernraalin haaleanpunaiset silmät osuivat pihan poikki liikkuvaan mustaan hahmoon. Nainen siristi hieman silmiään ja hymähti. Tuo nyt ei voinut olla kukaan muu kuin linnan ikioma velho, johon nainen oli pakosta muutaman kerran törmännyt ja muutenkin oli saanut sellaisen kuvan ettei tapaus oikein viihtynyt kenenkään seurassa. Velho oli luvannut hankkia lisää purppuraista magiamustetta uusien tulokkaiden merkkeihin ja no tuota sai eliitti kiittää niistä ylipäätään. Asian pulpahtaessa naisen mieleen kehkeytyi sinne toinenkin ajatus. Ehkä hieman epätoivoista, mutta nainen tylsistyisi pian kuoliaaksi ja syöttäisi ne kirotut paperit hevosille. Näin ollen eliittikenraali suoristautui ja kiiruhti muuria pitkin lähimmille alas vieville rappusille, jotka olivat lähellä linnan porttia kuten nainen itsekin. Naisen askeleet kaikuivat kivilattiaan ennen kuin tuo pääsi alas pihalle toivoen yhä ennättävänsä saamaan velhon kiinni. Albiino kenraali asteli määrätietoisesti kohti tummanpuhuvaa velhoa ja vaikkka useat tuota tuntuivat välttelevän ei sama tehonnut naiseen. Tosin oli aistinut tuolla erikoisen auran, persoonallinen voisi sen niinkin sanoa, mutta parin tapaamisen jälkeen osasi jo odottaa sitä tunnetta jonka määrätietoisesti siirsi sivuun, naista ei nyt kiinnostanut mitkään maagiset aurat. "Hr. Black", Lyn totesi ääneen pysähtyen lopulta toisen tielle aika kirjaimellisesti. Lyn koetti kuulostaa vähemmän viralliselta, mutta toisaalta ei nyt kun asiaa ajatellut tainnut edes tietää toisen etunimeä, velhoa tunnuttiin kutsuvan tuon sukunimellä tai sitten se oli mennyt naiselta pahasti ohi. Oli miten oli eliittikenraali yskähti hieman miettien miten esittäisi asiansa. "Te lupasitte niitä musteita ritareilleni, mites sen laita on?" eliitti tiedusteli yrittäen katsoa itseään pidempää mistä kasvoihin mitä huppu jokseenkin hankaloitti. Lyn ei itsekään ollut mitenkään lyhyt naiseksi, mutta jäi heittämällä velhon varjoon pituudessa. "Mihin olet muuten matkalla?" Evelyn kysäisi yrittäen saada sen kuulostamaan enemmän rennolta kysymykseltä, mutta jonkinlainen virallinen sävy siihen silti jäi, mikä hieman harmitti naista sillä eihän se hänelle kuulunut mihin kukin meni. Ulospäin naisen kasvot ja olemus olivat varsin viileät kuten aina, ei varsinaisesti näyttänyt mitenkään vihaiselta ja joku oli joskus tainnut tuota kutsua marmoripatsaaksi ja saada turpaansa siitä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 31, 2015 4:50

Re: Pyhä jysäys

Sen pienen hetken Hans uskoi pääsevänsä pihamaan poikki kaikessa rauhassa, ilman, että kukaan häiritsisi hänen matkaansa. Sen pienen hetken. Kuitenkin se usko kävi rikkoutumaan, kun velho kuuli oman sukunimensä toistettavan. Eihän se ollut kovin sulosointuja näin, kun yritti kaikkia mahdollisia tahoja pakoilla, mutta kun kaljupäinen kävi sen äänen tunnistamaan, ei Hans voinut kuin huokaista pienesti helpotuksesta. Sentään kyseessä ei ollut kukaan siniverisistä. Tai neuvonantajaksi nimitetty demoni. Tai kaikista kauhein, Eliittikenraali Fritz - tai Eliittikenraali Artania. Niitä kahta Black halusi pakoilla viimeiseen asti. Mutta ei, tällä kertaa sen nopean harppomisen kävi äänellään ja läsnäolollaan keskeyttämään eliittikenraali Thorn. Uusin lisäys Henryn valtakaudella, pitkiin aikoihin se ainoa naispuolinen eliitti, jota ihmisten hovissa oli saatu ihastella - eikä tuo kyllä turhaan eliitin virkaan ollut päässyt. Niin viehättävä ja samaan aikaan taitava nainen oli, ettei velhokaan sitä voinut kieltää omalta osaltaan. Joskaan, ateismiin tätä nykyä kaartuva kaljupää ei voinut olla tämän eliitin kanssa samaa mieltä uskon suhteen. Mutta, jääköön uskosta puhuminen toissijaiseksi.

Black kävi pysähtymään niille sijoilleen, kun Evelyn eteen kävi astahtamaan. Ei hänellä ollut tarvetta tuota lähteä kiertämään, eikä kyllä asemaakaan lähteä moiseen välttelyyn näin kun kasvokkain oli satuttu. Olihan nainen eliittikenraali, siinä missä Black oli vain velho hovissa. Evelynillä oli huomattavasti enemmän sanavaltaa, mitä Hanssilla - joskin mies oli itse prinsessan puoliso, joten ei häntäkään pompoteltu ihan miten sattui...
"Eliittikenraali Thorn", kuuluikin kunnioittava vastaus naiselle, velhon vetäessä molemmat kätensä selän taakse tuttuun asentoon, pitkän miehen seistessä suorassa kovin jäykähköön, normaaliin tapaansa.
"Niin lupasinkin ja juuri olen menossa hankkimaan raaka-aineita kyseiseen musteeseen. Minulta saatikka hovista ei löydy tähän hätään kaikkea tarvitsemaani, joten minun on turvauduttava kontakteihini raaka-aineiden suhteen, Neiti Thorn", Velho kävi vastaamaan samalla kertaa Evelynin molempiin kysymyksiin, nainen kun oli kummasti tiedustellut mihin velho oli matkalla. Eihän se sinällään eliitille kuulunut, mutta kai tuo halusi vain kysyä? Tai sitten tuo koki velvollisuudekseen vahtia koko pihamaata ja kysellä kaikilta menoista, mistä Hans tiesi, uusilla eliiteillä kun saattoi olla tarve todistaa itsensä...


// voi ei kun Lyn on niin ihana <3 JO NYT SANON SEN MUTTA KUN ASD //

Viesti To Joulu 31, 2015 12:30

Re: Pyhä jysäys

Pieni hymy käväisi hetkeksi naisen yleensä marmorisilla kasvoilla toisen vastatessa tuon tervehdykseen varsin muodollisesti. Jotenkin hän ei vieläkään ollut tottunut kuulemaan omaa titteliään, mikä kaikesta huolimatta oli suuri harppaus ylöspäin, eikä nainen ollut sellaista kunniaa odottanut. Joka tapauksessa oli sen saanut ja tässä sitä nyt oltiin kaikkine tylsinekin puolineen. "Ah, sepä sattui", nainen myönsi vaihtaen hitaan harkitusti painoa jalaltaan toiselle koettaen pohtia mitä sitten sanoisi. Kieltämättä tunsi olonsa hieman typeräksi toista näin häiritessään. Eliitti karautti hieman kurkkuaan, hän ei ollut kovin hyvä missään jutustelussa ja kurtistikin nyt hieman kulmiaan. "Panetko pahaksesi, jos teen teille seuraa?" nainen kysäisi päätettyään ettei edes yrittänyt puhua säästä tai jostain tyhjänpäiväisestä. Olisihan sitä voinut höpöttää ties mistä, mutta se ei naiselle tullut mitenkään luontevasti etenkään uusien naamojen kanssa ja tuntui niin turhalta, että harvoin edes vaivautui. Siniveriset olivat siitä rasittavaa porukkaa, että aina olisi pitänyt olla rupattelemassa jostain yhtä mielenkiintoisesta kuin säästä. "Ja Evelyn riittää hyvin, ei tässä nyt missään virallisessa tapahtumassa olla", albiino huomautti ehkä koettaen keventää tunnelmaa hieman puolin jos toisin.

Velhosta ei oikein ottanut selvää, ei ainakaan Lyn, tuota oli jotenkin hyvin vaikea tulkita ja tietysti auttaisi jos näkisi kunnolla tuon kasvonpiirteet. Eikä sekään auttanut että mies oli enimmäkseen omissa oloissa. Olihan tuosta kuullut joitakin huhuja ja juttuja mitä linnan alueella kierteli, ei kukaan naiselle tietenkään suoraan mitään juorunnut, mutta Lyn osasi kyllä kuunnella epäsuoraankin asioita. Kuitenkin kun tämän velhon kanssa pitäisi olla tekemisissä, voisi olla mukavaa saada tuosta jotain selvää tai tutustua ehkä hieman paremmin. Ei Evelyn uskonut sen olevan kovinkaan helppoa, mutta ei asioiden vaikeus ollut naista ennenkään lannistanut etenkin jos oli jotain päättänyt. "Rehellisesti sanottuna pieni tauko voisi tehdä hyvää", nainen hymähti lopulta.

//haha kiva että tykkään XD
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 02, 2016 11:24

Re: Pyhä jysäys

Sepä sattui tosiaan. Velho katseli ilme värähtämättä uusinta eliittiä, tuon selvästi etisen sanojaan. Ilmeisesti albiino ei ollut kovin hyvä sanoissaan, tai sitten tuo vain koki olonsa kiusaantuneeksi velhon seurassa, syystä tai toisesta. Eipä Black siitä varsinaisesti pahakseen pistänyt, vaikka moista käytöstä ei kyllä katsellut keneltäkään alempiarvoiselta - hänen aikansa oli liian arvokasta moiseen kangerteluun. Mutta, kerta kyseessä oli eliitti - se vähiten ärsyttävä niistä neljästä... - antoi velho tuolle nyt aikaa puhua. Normaalistihan hän olisi jo lähtenyt kävelemään naisen ohi, sen pahemmin välittämättä mitä tuolla mahdollisesti oli asianaan.
Velho kävi hymähtämään terävästi Evelynin viimein saadessa asiansa ulos, kysellessä haittaisiko se jos tuo liittyisi seuraan. Hetken velho harkitsi asiaa, ei hän varsinaisesti seurasta välittänyt saatikka sellaista halunnut... mutta toisaalta... Hän ei tuntenut tätä eliittiä hyvin. Evelyn oli lähes tuntematon kaikille, totta kai tuolla oli omat saavutuksensa ja mainetta tietyissä piireissä, mutta toisin kuin kaikki muut eliitit, Evelyn ei tullut suoraan kuninkaan armeijan riveistä. Tuo oli tavallaan outolintu muiden joukossa ja se totta kai kiehtoi velhoa, joka kaikesta halusi tietää kaiken. Koska tieto oli valtaa ja valuuttaa näinä aikoina...

"Mikäli teillä ei ole mitään muuta ohjelmassanne, en pistä pahaksi seurastanne", Velho kävi lopulta nyökkäämään, "Ja katsomme mitä voimme tehdä sen kutsumanimen suhteen, Neiti Thorn", Hans vielä lisäsi eliitin mainitessa, että velho saattaisi häntä kyllä etunimelläkin puhutella. Ymmärsihän Black moisen pyynnön ja tavan, mutta kaljupäisellä itsellään oli tottumuksesta tapana kutsua kaikkia virallisella tittelillä ja sukunimellä.
"Lähtekäämme siis matkaan - sikäli mikäli olette heti valmis. Minulla ei kuitenkaan valitettavasti ole aikaa jäädä odottelemaan, jos ette heti kykene matkaani lähtemään", Black ehdotti, tuoden myös esille sen ettei aikonut valitettavasti yhtään ylimääräistä minuuttia odotella, mikäli naisen jossain tarvitsi käydä ennen lähtöään - velholla oli omat suunnitelmansa päivän suhteen, eikä mielellään poikennut niistä.
Jahka Evelyn oli antanut myöntävän vastauksen matkaan lähtemisen suhteen, kävi kaljupäinen askeltamaan eteenpäin, sovittaen sen yleensä nopean, pitkänharppovan kulkunsa lyhyemmälle seuralaiselle sopivaksi.

"Miten olette sopeutunut uuteen asemaanne?", Kohteliaisuus syistä Hans koitti pitää keskustelua yllä, vaikka yleensä oli se jolta sai kysellä jotta mies edes jotain sanoisi seurassa, "Puheistanne päätellen uusi vastuu ja uudet tehtävät vaativat voimansa, vai?".

Viesti Su Tammi 03, 2016 1:04

Re: Pyhä jysäys

Nainen hymähti hieman mitä tuli miehen mainintaan kutsumanimen suhteen. "Miten vain tuntuu parhaimmalta, hr Black", nainen vastasi pieneen virneenpoikasen käydessä naisen kasvoilla nopeasti. Joku oli tainnut joskus kutsua naisen kasvoja marmorisiksi, mikä sinällään piti paikkansa kun tuo oli töissä, ei paljoa hymyjä tai muutakaan kasvonilmeitä herunut ellei tyytymätöntä kulmienkurtistusta laskettu. "Ja ei, ei tässä tällähetkellä ole mitään", nainen totesi ennen kuin mies totesi että oli aika lähteä matkaan. Nainen viittasi hansikoidulla kädellään porttien suuntaan. "Teidän jälkeenne", tuo totesi lyhyesti sisäisesti hieman huvittuneena siitä miten innokas toinen oli lähtemään. Ei siinä mitään, mitä nopeammin pääsisi pois linnan alueelta, sitä parempi sillä pelkäsi jonkun lähetin pelmahtavan paikalle hetkena minä hyvänsä tuomaan uusia papereita naisen selattavaksi ja juuri sitä oli yrittänyt jo tovin välttää. Kyllä hän otti vastuunsa vakavissaan, mutta kaipasi juuri sillä hetkellä kipeästi taukoa. Näin ollen velhon lähtiessä liikkeelle siirtyi nainen astelemaan lopulta tuon rinnalle, eivät hänenkään askeleet hitaita ollut ja eliitin liikkumisessa oli tiettyä määrätietoisuutta silloinkin kun tuolla ei ollut hajuakaan mihin oli varsinaisesti matkalla. Miehen puhuessa kääntyi katse hetkeksi toiseen ja hymähdys karkasi naisen huulilta sanojen myötä ennen kuin ehti itseään estää. "Enemmänkin ympäristö", Evelyn totesi puraisten huultaan kun ei ollut miettinyt sanojaan. Äänetön huokaus pääsi tuon huulilta ja nainen päätti luovuttaa koko puhekiemuroiden kanssa. Ei toinen hänen tietääkseen ollut aatelinen, vaikka korkeassa asemassa hovissa, joten ehkä velho ei ollut ihan niin tarkka puhe-etikettien suhteen, toivottavasti.

Uusi vilkaisu toiseen tehtiin nopeasti sanojen jälkeen, mutta hupun varjostaessa toisen kasvoja oli hieman vaikea sanoa miten tuo niihin reagoi ellei sitten velho sanonut jotain. "Tehtävissä ei ole mitään epäselvää, mutta en ole tottunut puhumaan pikkutarkoille aatelisille, kaikella kunnioituksella", nainen lisäsi pehmentääkseen sanojensa karkeutta hieman. Oli paljon rentouttavampaa puhua enemmän omana itsenään kuin miettiä joka sanaa tarkoin ennen kuin se pääsi suusta ja jos ihan rehellisiä oltiin se sai naisen tuntemaan itsensä typeräksi. Oli tottunut sanomaan asiat suoraan ja napakasti, antamaan käskyjä ymmärrettävästi ja ilman että niihin jäi mitään tulkinnanvaraa ja kaikki tämä heijastui naisen muuhunkin puhumiseen, vaikka osasi ottaakin astetta rennommin kun ei ollut kyse mistään niin virallisesta. "En ole tottunut puhumaan aatelisille ja nuo tuppaavat ottamaan hyvin herkästi nokkiina, muuten asiat luitavat vallan mainiosti", eliittikenraali tarkensi samalla kun harppoi reipasta tahtia eteenpäin minne ikinä nuo nyt olivat menossa. Tietysti jätti mainitsematta ne hiton paperityöt, koska tunsi muutenkin syyllisyyttä luistaessaan niistä tällä hetkellä. Joidenkin kirjoituskin oli niin kauhean kiertelevää ja kaartelevaa että naisella meni yksinkertaisesti hermo mokomaan. "Entäs te, herra Black, miten sujuu hovinvelhon elämä?" nainen vastasi kysymykseen samalla mitalla.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 04, 2016 12:36

Re: Pyhä jysäys

Kauluksensa suojissa velho virnisti pienesti, tyytyväisesti, naisen tyytyessä hänen päätökseen kutsumanimien suhteen - ja tietenkin velho piti siitä, että häntä puhuteltiin sukunimellään ennemmin, mitä etunimellä. Ei hän edes tiennyt, oliko Evelyn tietoinen hänen etunimestään, jos siitä lähdettiin.
Askel kävi johtamaan kohden kylää, jonka kadut ja torit tuntuivat yhtä vilkkailta, kuten aina ennenkin. Mutta, sen sijaan että olisi suoraa oikaissut suorinta tietä kohteeseen, tupaten täynnä olevien torien kautta, lähti Hans johdattamaan uusinta eliittiä kohteeseen syrjäisempiä kujia pitkin. Niitä, joilla tuskin kukaan liikkui, ellei ollut oikaisemassa johonkin omia reittejään. Kaksikko saikin kävellä harvinaisen rauhassa näitä hiljaisempia, lumisia kujia ja jos silloin tällöin tuli joku vastaan, kävivät kansalaiset odotettuun tapaan kumartamaan hovin suurnimiä - sikäli mikäli nuo tunnistivat. Olihan Evelyn uusi kasvo sinällään ja Black nyt harvinaisen hyvin kasvonsa peittänyt, oliko se sitten ihmekään, jos häntä ei tunnistanut? Mustiin pukeutuvia huppupäitä kun oli pitkin poikin valtakuntaa muutenkin.

Eliitti kävi kertomaan, kuinka tehtävänsä eivät varsinaisesti olleet se ongelma uudessa asemassa, vaan se ympäristö. Oliko se sitten ihmekään, kuten todettu, ei Evelyniä ollut hovissa ennen nähty eikä tuo ollut kuninkaan armeijassa palvellut - tuo tuli täysin puskista uuteen ympäristöön, jossa toden totta kannatti katsoa sanojaan tietyssä seurassa. Jotkut ottivat jopa vahingossa lausutun teitittelyn loukkauksena ja siitä ei hyvää seurannut, jos joku snobi kera ison vallan kävi raivostumaan. Hans ei voinutkaan kuin virnuilla itsekseen kauluksensa suojissa, tietäen tasan tarkkaan miltä Evelynistä tuntui. Olihan velhokin aikanaan saapunut uutena kasvona hoviin - sen lisäksi hän oli ulkomaalainen, eikä puhunut alkujaan niin sujuvasti yleiskieltä, jota täällä väännettiin.
"Teidän täytyy vain vältellä korkea-arvoisille puhumista - paras tapa on hankkia viestinviejä toimittamaan asioita puolestanne. Tosin, eliittinä teidän oletetaan osallistuvan vähintään kokouksiin", Kaljupäinen kävi kommentoimaan Evelynin tilannetta - hän ainakin käytti hyväkseen viestinviejiä, noille kun oli helppo vain antaa kirje ja käskeä viemään tietylle henkilölle, niin ei itse tarvinnut ketään kasvotusten kohdata! Paitsi jos oli aivan pakko...

"Siinä missä aina ennenkin. Ainoa muutos arjessa on te ja Purppuraritarinne", Kuului vastaus Evelynin heittäessä kysymyksen takaisin velholle, "En voi sanoa, että olisi intoa puhkuen ottanut tätä tehtävää vastaan, mutta kerta Hänen Majesteettinsa pyysi, en nähnyt soveliaaksi kieltäytyä. Sitä paitsi, mieluummin minä hoidan teidän merkkeihin tarvittavan musteen kuin palkkaisimme siihen jonkun ulkopuolisen - ties mitä myrkytysyrityksiä teidän kaltainen järjestö sitäkin kautta saisi, mikäli mahdollisuus suotaisiin".
"Se että Temppeliritareista erositte suututti jo varmasti porukkaa. Mutta se, että Eliittikenraaliksi pääsitte, varmasti vain vahvisti niitä katkeria tunteita", Hitaasti velhon katse kääntyi Evelynin puoleen, pidemmän katsoen vakavasti eliittiä sen pienen tovin, "En sano etteikö henkenne olisi ollut uhattuna jo ennen eliitin virkaa... mutta nyt se ainakin on. Sen lisäksi, että vihollisemme haluavat teidän kaatuvan mahdollisimman nopeasti, on myös omiemme joukossa niitä, jotka katsoisivat teidän kuoleman suotuisaksi...".
Hans ei oikeastaan tiennyt, miksi näin alkoi nyt puhumaan nuorelle eliitille, mutta ehkä se oli parasta varmistaa, että tuo varmasti oli tietoinen mihin leikkiin oli lähtenyt. Ei Evelyn tyhmä ollut, siitä Hans oli varma, mutta olihan se hyvä että joku ääneen tuolle kävi vaaroista muistuttamaan - jos ei kukaan muu niin sitten itse hovivelho.

Viesti Ma Tammi 04, 2016 2:01

Re: Pyhä jysäys

"Voi, minulla on jo armeijallinen lähettejä", nainen hymähti velhon sanoille ja virnisti hieman, mutta vain nopasti ennen kuin kasvot palasivat peruslukemille. Naisen kasvot olivat jotenkin marmorimaiset vaalean ihon ja vakavan ilmeen johdosta, vaikkakin arpi poskella teki siihen särön. Silti eliitin kasvoissa oli jotain jylhää kauneutta rajusta ulkomuodosta huolimatta. Kiertotie ei tuota haitannut, eikä nainen tosiaankaan vielä edes tiennyt mihin tuo tarkalleen oli menossa. Tyytyi vain seurailemaan toisen rinnalla mihin noiden askeleet nyt veivätkään, nainen tuntui kieltämättä helpotusta päästä kaduille, etenkin rauhallisemmille kaduille juuri sillä hetkellä. Velhon sanat muuttuivat vakavimmiksi ja nainen vilkaisi tuon suuntaan huomaten tuon jopa katsovan itseään ja jäi hetkeksi vastaamaan katseeseen. Nainen kurtisti hieman kulmiaan mutta nyökkäsi vakavana siirtäen katseensa eteenpäin. "Niin, olen hyvin tietoinen tästä", nainen kyllä oli nopeasti oppinut ettei hovissa kaikki ollut miltä näytti ja tuolla oli tapana kuunnella alaistensa juoruja poissa noiden katseilta tietystikin ja olihan eliitillä pari luottomiestä, jotka jakoivat juoruja naisen kanssa pientä lisäkorvausta vastaan. Hän oli aina halunnut pysyä kartalla siitä mitä alaiset tuosta ajattelivat, vaikka ei suoraan asialle mitään tekisikään. Ei Lyn voinut väittää että oli täysin perillä hovin juonista tai siitä kehen voisi kunnolla luottaa ja kehen ei, mutta hiljaa sitä hyvä tuli ja oppi jotain koko ajan. Varpailla olo oli kieltämättä raskasta, mutta oli aikoinaan ollut hyvin tietoinen mihin ryhtyi eroamalla järjestöstä, joka ei eroamisia suvainnut. Kuninkaan apu tässä oli ollut korvaamaton ja ainut keino päästä eroon Ristinritareiden otteesta, joten ei tuo myöskään ollut voinut kieltäytyä eliitin virasta, vaikka oli halunnutkin. Kunnia oli muutenkin suuri, ettei nainen olisi kieltäytynyt siitä, vaikka tilanne olisikin ollut toinen. Joka tapauksessa uusi elämä oli mutkikasta, mutta Lyn jos joku osasi olla tottelematta sokeasti ja arvioida tilannetta myös rivien välistä.

Naisen punertava katse kävi käymään taas velhossa ennen sanoja. "Arvostan apuanne, Majesteetin käskystä tai ei", nainen totesi suoden toiselle jopa pienen hymyn. "Emme itse tiedä paljoakaan näistä 'pyhistä merkeistä', eivät edes vanhimmat entiset ristinritarit, se on vallan tarkoin varjeltu salaisuus, varmaankin koska se on puhdasta magiaa, vaikka he yrittävätkin väittää muuta", nainen hymähti ja hieriasi ohimennen kämmenselkäänsä, jossa koreili hanskan alla yhä sinisellä värillä tehty ristinritarien merkki. Niitä ei ikävä kyllä saanut vaihdettua mihinkään, joten niiden kanssa piti vain elää. Uusimmat merkit eliitin käsivarressa olivat kyllä punasävyisiä, jotka antoivat naiselle useammankin uuden kyvyn. Samanlainen merkki oli kaikilla tuon eliittiryhmään kuuluvilla, jota varmaan sitäkin ristinritarit paheksuivat. Mitä nuo nyt eivät olisi paheksuneet naisen toimissa? "Arvostan myös huolenpitoanne, hr. Black, vaikka kieltämättä olen siitä hieman yllättynyt", nainen lisäsi hieman huvittuneeseen ja ehkä ripauksen piikittelevään sävyyn. Oli hyvin tietoinen toisen maineesta, eikä uskonut sen olevan kaukana totutta ainakaan ulkokuorelta. Varmasti velhossa oli pinnan alla piilossa paljon muutakin.

((mites se nyt meni milloin se hyökkäys piti tapahtua ja missä?)
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 08, 2016 3:31

Re: Pyhä jysäys

Hetken se pistäväntarkka katse tuijotti kävelyn ohesta Evelynin kasvoja. Painaen muistiin tuon piirteet, löytäen niistä jopa jotain tuttua. Lyn muistutti tietämättään yllättävän paljon Blackin kansan naisia - tai kansalaista ylipäätään. Valkea iho ja valkeat hiukset olivat yksi piirre, jota Hans saattoi kutsua jopa kotoisaksi. Siitä oli pitkä aika, kun hän oli viimeksi sellaisen tunteen tuntenut - tai no, olihan siskonsa näkeminen pitkästä aikaa samanlaisia tunteita herättänyt. Harmi vain, että siskonsa yritti tappaa hänet, se ei kovin kotoisaa ja perhehenkistä tunnelmaa pitänyt yllä pitkään.
Pian se katse kuitenkin suuntautui eteenpäin, velhon käyden tarkkailemaan ympäristöä, samalla kuunnellen Evelynin puheet näistä pyhistä merkeistä. Magiaahan ne olivat, todellakin, mikä oli ironista ottaen huomioon sen, että temppeliherrat järjestöineen polttivat magiankäyttäjiä roviolla noitavainoissaan. Tekopyhiä ne perkeleet olivat, jos siitä lähdettiin. Mielipidettään asiaan Hans ei kuitenkaan käynyt ääneen sanomaan, hymähti vain terävästi eliitin sanoille.

Sivusilmällä velho vilkaisi jälleen naisen puoleen, tuon kertoessa arvostavansa huolenpitoa, ollen siitä myös yllättynyt. Yhtälailla yllättynyt oli velho, ei hänen kyllä pitänyt antaa niin huolehtivaista kuvaa itsestään, mutta tuskinpa siitä haittaakaan oli.
"Hovissa on hyvä omata ystäviä. ennemmin mitä vihollisia", Velho vastasi ympäripyöreästi, Evelyn tulkitkoon sen miten halusi. Totuus oli se, ettei velholla itsellään varsinaisesti ollut varaa hankkia enempää vihamiehiä - varsinkaan eliittikenraaleista. Kaksi noista häntä jo vihasi, kolmaskin kenties jos Hans tuolle päätään aukoisi tuttuun tapaansa, joten ehkä oli vain hyvä yrittää edes tulla toimeen uusimman eliitin kanssa. Joutuihan hän olemaan tekemisissä tuon kanssa muutenkin, näiden merkkien tähden.
Kaksikko eksyi yhä kauemmas kaupungin keskustasta, kohden hämärämpiä, epäilyttävämpiä kujia kaupungin laitamilla. Länsikujille, jossa liikkui ties mitä epäilyttävää väkeä ja kauppatavaraa. Paikka, jossa ei ehkä heidän arvoisten kannattanut liikkua, mutta Black ei jaksanut asiasta välittää. Täältä sai parhaimmat raaka-aineet, totta kai hän asioisi täällä, maineensa uhalla.

"Ymmärrän jos ette sisään puotiin tahdo tulla", Hans kävi ilmoittamaan heidän saapuessa hämärähkölle, hiljaiselle kujalle josta löytyi puoti. Sen ikkunat olivat suuret, tumman pölyn peittämät sisältäpäin, joten sisälle ei nähnyt hyvin. Se vaikutti jopa suljetulta puodilta, jossa tuskin oli liiketoimintaa enää.
"Mutta jos päätätte kuitenkin tulla, neuvoisin, ettette koskisi mihinkään... Ihan vain varmuuden vuoksi", mies jatkoi tarttuessaan oven kahvaan, vilkaisten siinä samalla vielä kerran Lynin puoleen, ennen kuin sisään puotiin astahti.
Siellä oli hämärää, vain muutaman lähes loppuun palaneen kynttilän valaisten liikettä. Hyllyjä oli paljon, kaikkialla, ja käytävät olivat ahtaita. Hyllyt olivat pullollaan kaikkea epämääräistä, aina yrteistä epäilyttäviin pulloihin ja absurdeihin vekottimiin. Velho askelsi määrätietoisesti kääröjä täynnä olevan hyllyn ohitse puodin tiskille, jonka luona vanha, rujo eukko istui laskemassa rahojaan. Tuo ei edes vilkaissut asiakkaisiin, pitäen katseensa tiiviisti rahoissaan - mutta ei se haitannut. Black tunsi myyjän ja tiesi tuon toimintatavat, kyllä tuo oli valmis heitä palvelemaan ja kuuntelemaan. Sen pahemmin odottelematta eukon huomiota, kävi Black kertomaan mitä tarvitsi, puhuen matalaan ääneen, rauhallisen lempeästi.
Eukko hymähti ja hetken vielä rahojaan laski, ennen kuin nousi hitaasti ylös sijoiltaan ja käveli kaikessa rauhassa takahuoneeseen. Seesteistä eukkoa ei kannattanut hoputtaa, muuten saattaisi tulla hankaluuksia.

Black katsoi hetken eukon perään, kunnes vilkaisi Lynin puoleen, mitään sanomatta. Odotellen, että eukko palaisi varastohuoneestaan raaka-aineiden kera.


// Kelaa Lyn menee ja koskee jotain pientä esinettä hyllyllä ja sit koko hylly romahtaakin ja Lyn on vaan et "Mää ootakin ulkona 8|" //

Viesti Pe Tammi 08, 2016 5:35

Re: Pyhä jysäys

Virne levisi naisen kasvoille, jotkut sitä jopa luonnehtivat julmaksi, vaikka se ei sellaiseksi ollut tarkoitettu. "Eli parempi olla vittuilematta sinulle tai päädyn velhonruuaksi?" nainen pamautti huvittuneeseen sävyyn, mutta kieltämättä suoraan ja hieman rujosti. Lyn ei nyt jaksanut siitä puhetavasta enää välittää niin kauheasti, jos toinen repisi siitä pelihousunsa niin sitten repisi. Nainen ei enää jaksanut sellaista pelleilyä ja kaipa sitä sai aina tikulla koettaa jäätä. Sitäpaitsi velhon maineen huomioonottaen toinen saattaisi sietääkin suorempaa puhetta tai sitten oli autuaan väärässä ja saisi katua. Sitten sitä kaduttaisiin, juuri nyt Lyniä ei jaksanut kiinnostaa. "Njäh, älä huoli osaan pitää turpani kiinni kun tarvitaan... herra Black", kenraali jatkoi huolettoman sävyisesti ja virnuili vielä hetken itsekseen kunnes ilme laantui takaisin normaaliin. Tovi meni ennen kuin pääsivät määränpäähänsä, joka vei hämärien kujien kautta aina Länsikujille, jonne saavuttua eliitti kurtisti kulmiaan, mutta ei sanonut mitään. Onnistui melkein kompastumaan kertaalleen kadulla istuvaan tummaan möykkyyn, ehkä se oli mies Lyn ei sinänsä jäänyt tutkailemaan asiaa sen enempää, mutta tuon jalkaan oli meinannut kompastua. Tyylikkäästi eliitti kuitenkin sivutti mokoman kompuroinnin ja jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kieltämättä aution oloisen puodin eteen pysähdyttiin mikä sai lyhyen hetken hämmennyksen käymään naisen kasvoilla ja tuon katse liikkui pysähtyneeseen velhoon hieman epäilevän oloisena kuin olisi uskonut tuon tulleen väärään paikkaan. Black kuitenkin vaikutti olevan varma paikasta ja menossa sisälle. Nainen kohautti olkiaan tuon toteamukselle puotiin menemisestä eliitin itsensä kohdallaan. "No, oikeastaan olen hieman utelias", tuo myönsi, joten seurasi yhä velhoa sisälle.

Osottautui heti alkuunsa oven avauduttua ettei paikka ollut tosiaankaan autio. Naisen astahtaessa ovesta sisälle tuo pysähtyi hetkeksi kun vastaan tuli laittoman suuri määrä hyllyjä joihin oli ängetty ihan liikaa tavaraa. Tätä Lyn tovin ihmetteli katsellen erilaisia tavaroita, joita pursusi korkeista puuhyllyistä, eikä edes halunnut tietää mitä niillä kaikilla tehtiin. Hitaasti kenraali otti muutaman askeleen, jotka tuntuivat kopisevan turhankin kovaa vaikka todellisuudessa tuskin sen kovempaa kuin koskaan ennenkään. Silmäys luotiin myös myyjän puoleen ja Lynille tuli mieleen tuosta lastentarinoiden noita-akat, mikä huvittu tuota sisäisesti. Eliitti tunsi itsensä niin kuulumattomaksi tänne kuin olla ja voi, mutta ei aikonut perääntyäkään, eihän sellainen sopinut. Sen sijaan naisen huomio kiinnittyi hyllyssä olevaan... juttuun. Siinä oli metallisia osia, mutta ne vaikuttivat lähinnä jonkinlaiselta säiliötä tai pidikkeeltä. Kahden metalliputken välissä, jotka olivat kiinni jalustassa mikä piti pienehköä vekotinta pystyssä oli tuhjä tila, jossa oli jotain. Tämä jokin tuntui olevan kuin väriään muuttavaa ainetta, joka leijui putkien välissä, tai ehkä se kiemurteli. Eliitti kumartui lähemmäs, onneksi hylly oli suurinpiirtein hänen korkuudellaan, jotta näkisi paremmin. Oli autuaasti unohtanut velhon maininnan että tuskin oli viisasta koskea mihinkään, pitihän hänen itsekin se tietää, mutta halu saada selville oliko tuo siniliilasävyinen asia materiaa vai ei tuntui ottavan hetkeksi vallan. Varovasti nainen yritti koskettaa sitä sormenpäällään, tuskin se mitään haittaisi. Ainakin niin albiino oli toivonut, mutta kun naisen sormi kosketti ainetta, mikä ei sinällään edes tuntunut miltään, se näytti hajoavan pienen pieniksi värillisiksi kiteiksi mitkä varisivat alimman putkenpäässä olevalle leveälle alustalle. Lyn räpäytti silmiään ja jumitti hetken paikallaan kunnes veti kätensä pois vikkelään ja suoristi selkänsä. Toivottavasti ei ollut hajottanut mikäliesenytolikaanollut-juttua ja jostain syystä nainen pyyhkäisi sormeaan housuunsa vaikka siinä mitään ei ollut. Olisi kyllä aistinut jos se jotenkin olisi naiseen vaikuttanut, no ainakin toivoi niin. Kyllä hän tunsi miten moni asia täällä oli maaginen, se oli kuin kihelmöintiä, mikä tuli vähän joka suunnasta. Eri esineiden ja asioiden magia sekottui toisiinsa ja oli mahdotonta sanoa mikä tuli mistäkin, ainakin jos ei keskittynyt.

Kenraali tajusi velhon kääntyneen katsomaan häntä ja myyjän lyllertävän kohti takahuonetta. Lynistä tuntui yhtäkkiä hyvin syylliseltä, kuin pikkutyttö jota oli kielletty koskemasta lasikoristeisiin ja oli kuitenkin koskenut ja hajottanut yhden. Tunne ei kauaa pysynyt, mutta ehkä osa siitä jopa heijastui tuon silmistä, mutta koko asia alkoi huvittaa naista ja tuo karautti hieman kurkkuaan. "Niin?" tuo kysäisi velholta, joka oli katseensa naiseen kääntänyt ja asteli tuota lähemmäs. "Ei kovin puhelias myyjä, eh?" ainakin uskoi kuulleensa vain velhon äänen, jonka sanoja ei ollut sen pahemmin kuunnellut pällistellessään esinettä. Eliitti oli vienyt kätensä selkänsä taakse ja piti toisella kädellään toisen ranteesta kiinni. "Mielenkiintoinen puoti..." Evelyn huomautti katsahtaen ympärilleen. "Aivan kuin... paikka olisi täynnä melua", tuo lisäsi puoliääneen ja sanoja ei selvästikään varsinaisesti oltu tarkoitettu miehelle. Se oli enemmänkin huomio itselleen ja siksi sanoja ei sen enempiä tarkennettu. Evelyn epäili että kauan tällaisessa paikassa oleminen alkaisi käymään hänelle tukalaksi.

//haha repesin hieman ja yritän olla hihittämättä ku mies nukkuu. sovelsin tätä hieman lievemmäksi mutta mielikuva hyllyn romahtamisesta ("It wasn't me! It just fell... on it's own...") oli mahtava. Btw. mietin usein repliikkejä jostain syystä englanniksi ja tuo lynin eka toteamus olis niin paljon parempi enkuksi. "So better not piss you off or you gonna fuck me up", tosin en tiedä oisko se ihan oikein noin mut kuitenkin (saati sitten kirjotinko tuon edes muutenkaan oikein)

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö