Ei haavoittuneena juosta || AkumaTD


Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 14, 2009 1:22

Ei haavoittuneena juosta || AkumaTD

Jatkoa täältä: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=570&postdays=0&postorder=asc&start=0

Kalmankoira

Kalma hätkähti jonkin verran kun Black antoi lopetus käskyn ja oli nousemassa ylös, kun tuo saakulin valo pallo alkoi pyörimään taas hänen ympärillään ja nousu yritys jäi puolitiehen. Mies jäi polvilteen maahan silmiään suojaten, mutta yht`äkkiä se valo pallo katosikin ja kohta kuului varijoiden huutoja... Mies laski kätensä kuullessaan puhetta ja tuijotti tuota naista hetken aikaa hämillään kunnes hymähti surkuhuvittuneesti... Vai että naisen pelastettavaksi viellä. Miten häpeällistä, mutta tällä kertaa apu kelpasi todellakin. Kalma seurasi hetken kun nainen lähti pomppimaan pitkin kattoja länsi muureille. Kai pitäisi itsekkin jotenkin kammeta itsensä ylös... Mies nousi varovasti muutenkin horjuville jaloilleen ja sai muutaman nuolen lisää selkäänsä. Kalma vain inahti hieman ja puri hammasta yhteen lähtien sitten kapuamaan katolle, jostapomppi sitten tuon neidin perään.

Kalma sai tuon varsin nopeasti kiinni kunnostaan huolimatta, mitä nyt oli hitaampi, mutta perässä kuitenkin pysyi. "Kiitos kovasti..." Mies mutisi jotakin kiitoksen tapaista.
Päässä pyöri jonkin verran verenhukan takia ja välillä näytti että talot liikkuivat hänen jalkojensa alla. Vartijat taas kuuluivat kolistelevan perässä ja huudellen heitä pysähtymään. Ja paskat...
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 14, 2009 2:10

//ah, älysitkin siirtää pelin itse tänne :) //

Ada, Black

Ei aikaakaan kun tuo mies - kuka nyt olikaan - sai Adan kiinni ja mutisi jopa kiitokseksi. Vampyyri purskahti nauruun samalla kun he juoksivat kattoja pitkin.
"Älä vielä kiittele, eihän tässä vielä olla turvassa! Ja mistä sitä tietää, vaikka haluaisinkin hoidella sinut itse" Ada sanoi virnistäen pienesti, niin että kulmahampaat välähtivät.
Takaa kuului vartijoiden huutoja, näiden "pysähtykää" huutojen seasta kuului voimakas, raivoava huuto joka kirosi Hukan nimeä ja vereä.. ei ollut vaikeaa arvata että tuo kyseinen ääni kuului Blackille, joka jäi jo taakse.. hänellä ei ollut aikomusta osallistua takaa-ajoon tänä iltana.. mutta auta armias jos hän törmäisi jompaankumaan heistä vielä joskus.

Ada hyräili iloisesti kuin tämä olisi ollut normaalia hippaleikkiä, vaikka tässä oli henki kyseessä. Pian he saapuivat länsikujien synkkien kattojen ylle, Ada nappasi miestä ranteesta kiinni ja veti tämän mukanaan alas yhdelle kujalle, joka loppui umpikujaan.
Miesten askeleet lähestyivät toisesta suunnasta, mutta Ada käveli rauhallisesti umpikujan päähän, siirsi muutaman laatikon pois seinän tieltä, paljastaen niiden takaa pienen aukon.
"sisään vaan" Ada sanoi, odottaen että mies menisi edeltä ja kyykistyi sitten itse perästä. Lopuksi Ada siirsi laatikot takaisin aukon eteen, jättäen vartijoille ihmeteltävää.. typerät ihmiset, aukon saattaisi kuka tahansa löytää jos käyttäisi järkeä, mutta tähän mennessä kukaan ihminen ei sitä vielä ole älynnyt.
"kuninkaallinen armeja.. mitäköhän sinäkin menit tekemään, saadaksesi sen perääsi." Ada sanoi totutellen hetken pimeään, ennen kuin lähti johdattamaan miestä eteenpäin.
He olivat jonkinlaisen muurin sisällä.. ei varsinaisen kylän muurin, mutta pienemmän. Tämä oli salakäytävä jonka yön kansa oli kauan sitten rakentanut omaan käyttöönsä.. käytävää pitkin ei todellakaan saisi kokonaista armejaa kylään, mutta yksittäinen henkilö tai pieni ryhmä pystyi siellä kulkemaan helposti.
Pian he saapuivat rappukäytävälle joka vei alas maan alle, pimeämpiin käytäviin.
"kuinka pahasti olet loukkaantunut? Ala käytävällä voimme levätä, mutta tänne ei kannata jäädä pidemmäksi aikaa" Ada sanoi kun lähti laskeutumaan rappusia pitkin alemmas.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 14, 2009 3:09

Kalmankoira

Kalma tuhahti tuon "pelastajansa" sanoihin, että aikoisi ehkä hänet itse tappaa. siitä vain yrittämään. Hän ei henkeään helpolla anna kuolemalla toista kertaa. Kalma vilkasi taaksensa kuulessaan sen velhon kiroavan tuota naista alimpaan helvettiin. Taisivat olla tuttujakin. Mutta miksi ylipäätänsä tuo neiti edes yritti pelastaa häntä kun ei edes häntä tunne? Kalma ei kuitenkaan käynnyt edes kysymään vaan yritti keskittyä tajuissaan pysymiseen. Eikä hänellä ollut mitään takuita siitä että tuo suostuisi hänet kantamaan ja raahaamaan poiskaan. Ties vaikka mokoma jättäisi teloitettavkasi jos hän tajuntansa nyt menettäisi.

Kalma säpsähti kun neiti sitten nappasi hänen ranteestaan kiinni ja veti alas, jonnekkin kujan rähjälle joka johti suoraan umpikujaan. Kalma nojasi kylkeään pitäen seinää vasten samalla kun seurasi kun neiti siirsi pari laatikkoa pois edestä pyörimästä, josta paljastui aukko. Mies vilkasi neitokaiseen tuon ehdottaessa hänen menevän ensin sisään, ja naurahti kepeästi: "Eikös naiset mene yleensä ensin?" Mutta kuitenkin mies kyyristyi hitusen tuskallisesti ja katosi aukon pimentoihin. Pimeä ei kuitenkaan tuottanut hänelle mitään ongelmia, olihan hänellä monta kymmentä kertaa ihmistä parempi yö näkö. Kalma jäi sitten odottamaan että neitikin tulisi ja lähti kinkkaamaan tuon perässä pitkin käytäviä.
"Hyökkäsin kunkun kimppuun ja leikin kannibaalia kakaralla..." Mies tuumasi pokeri naamalla, mutta ehkä kuitenkin hieman kivun sekaisesti.

Mies seurasi sitten kuuliaisesti naista aina vain syvemmälle käytäviä puoli tajuissaan, jokainen askel tuntui painavan aina vain enemmän kuin edellinen. Ei hyvä juttu. Mutta onneksi se velho luovutti heidän suhteensa jo... Se valo pallo oli inhottava, teki hänestä heikon hetkessä.
"Voisin sanoa itseäni neula tyynyksi... Ja verenhukka kyllä alkaa ottaa voimille." Mies vastasi enimmäkseen mumisten kuin selvästi ääneen. Häntä todellakin alkoi väsymys painaa. Eikä selkä täynnä nuolia ollut kovinkaan kiva kävellä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 14, 2009 4:40

Ada

Ada naurahti pienesti miehen neula tyyny kommentista, mutta verenhukka ei ollut yhtään hyvä asia.
"vai kannibaalia.." Ada sanoi lopulta kiertäen miehen selän taakse ja alkoi tutkimaan nuolia.
"jos meinaa saalista ihmisten pää kylästä, kannattaa etsiä länsikujilta.. ja mielellään ottaa ryyppääviä miehiä, niitä ei kukaan jää kaipaamaan, eikä kukaan tunne niitä kohtaan sääliä" Ada kertoi, kiertäen nyt miehen etupuolelle.
"Olet siis vampyyri, demoni vaai ihmissusi?" Ada kysyi... totta kai hän voisi auttaa miestä haavojensa kanssa, mutta ennen kuin hän tekisi mitään, hän halusi tietää minkä kanssa oli tekemisissä. Tapana oli auttaa "yön kansaa".. Ada nyt oletti että tämä mies kuului heihin, hetken kun hän seurasi tilannetta aikaisemmin, ennen kuin hän puuttui asioihin.
"sano hukaksi" Ada sanoi lopulta esitellen itsensä peitenimellään ja kiersi takaisin miehen seläntaakse.
"nyt jos annat luvan, kiskaisisin sinun selästäsi nuolet irti.. sitten hoidetaan haavat, levätään hetki ja lähdetään. Tätä käytävää pitkin pääsemme salaluukille, joka tulee ulos lähellä myllyä.. pitää olla valmiina juoksemaan" Ada kertoi, tutkien katseellaan jälleen nuolia.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 14, 2009 10:38

Kalmankoira

Kalma seurasi jo hieman väsyneellä katseellaan kun tuon nainen siirtyi hänen taakseen tutkimaan hänen "lievästi" vahingoittunutta selkää. Krhm... Viisi nuolta törrötti mukavasti pystyssä ja pari tuntui olevan mukavankin syvällä. Onneksi eivät kuitenkaan ylettäneet sisäelimiin hän olisi muuten jo kuollut ajat sitten. "No hyi helvetti! Älä edes puhu moisesta... Ihan kuin alkaisin syömään paskaa sika karsinasta." Mies älähti kun Ada alkoi sepottamaan hänelle känniläisten syömstä. Ei iki maailmassa tulisi onnistumaan! Ihan kuin söisi mätääntynyttä lihaa... Nainen siirtyi takaisin eteen ja Kalma tapitti tuota joksikseen varautuneena. Ei sitä koskaan voinut tietää. Kuitenkin toinen kulma nousi aavistuksen naisen kysymyksen myötä ja perään mies naurahti hieman huvittuneesti, tai miten kivultaan ja väsymykseltään kykeni. Kaikki arvaukset väärin. "En mikään noista... Aave olen."

Neidin sitten kohta perään esitellessä itsensä, ei voinnut Kalma olla hitusen kummissaan/huvittunut. Hyvin erikoinen nimi naisella. "Kalma... Kalmankoira." Mies esitteli itsensä oikealla nimellään kun puhuteltavana nyt kuitenkin oli hänenlaisensa, ei ihminen tai muu vihollinen. Hukka siirtyi jälleen miehen selän taakse ja pyyteli saada poistaa nuolet, sekä muutenkin hoitaa miehen kuntoon. Tosin tämänkin hoidon jälkeen hän tarvitsi ihan osaavaa hoitoa, jolla olisi oikeat aineet ja välineet sellaiseen. Tulehtumisen riski aikamoinen. Onneksi nuolissa ei ollut myrkkyä..
"Sen kun revit... Mutta ensin haluan istumaan." Mies antoi luvan ja asettui varovasti istumaan maahan jalat ristissä selkä Hukkaa kohden. "...Ja ihan tiedoksesi olen uus asukas täällä, joten minulla ei ole mitään hajua tästä saari pahaisesta."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 15, 2009 2:44

Ada

Ah, aave. Niihin ei törmännytkään joka päivä.. ja nimikin oli oudoimmasta päästä, mutta Ada tyytyi vain tuhahtamaan siihen. Tosin Kalmalla ei ollut niin innoissaan juoppojen syömisestä.. ei Adakaan, mutta se oli sitä varman päälle pelaamista. Ihmisten kylästä ei todellakaan kannattanut ketään "tärkeää" henkilöä teilata ja Nahor kylään ei jumalaa kavahtavilla olennoilla ollut mitään asiaa.. siellä tuli turpiin munkeilta.
No, lopulta Kalma antoi luvan repiä nuolet irti. Ada odotti kiltisti että mies istui maahan ja sen pahemmin varoittamatta nappasi kaksinkäsin syvimpään menneeseen nuoleen ja kiskaisi sen yhdellä, voimakkaalla vedolla irti.
"aaahah, ihania ääniä" Ada totesi ja jatkoi melkein samantien repimistä, kunnes kaikki nuolet olivat irti.
Mitä sitä suotta vitkastelemaan. Antaa kivun tulla yhtämittaisesti, niin se ei tunnu niin pahalta. Siksihän ruoskijoiden käskettiin pitää taukoja iskujensa välissä, jotta edellisen iskun kipu kerkeisi rauhoittua.
"siinäpä se" Ada totesi lopulta ja otti olkalaukkunsa alas ja heitti sen miehen eteen.
"sieltä pitäisi löytyä tiinu vettä ja sideharsoja. niillä pitäisi pärjätä tähän hätään" Ada sanoi istuen itse alas ja lähti tutkimaan Kalman selästä repimiä nuolia.
"vai että uusi tulokas... no, kerrataampas nopeasti. Ihmiset ja hatijat ovat sodassa, johon me - yön kansa - emme ole ottaneet osaa. Mutta koska meidät luetellaan taruolentoihin - jotka ovat loogisesti haltijoiden puolella - niin ihmiset vihaavat meitäkin. Toisinsanottuna ei kannata luottaa ihmisiin eikä haltijoihin, ellei ole heidän puolellaan.." Ada selitti näin suurinpiirtein, omasta näkykulmastaan katsottuna Cryptin tilanteen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Maalis 15, 2009 3:06

Kalmankoira

"AAAH!" Kalma parkasi kun ensinmäinen nuoli riuhtaistiin selästä irti ja pyöritti hieman päätään kivusta. Ai jumalauta! Pitikö olla noinkin kova kourainen!? Sitten alkoi lähtemään muutkin nuolet miehen tuskan huutojen kera ja ruumiskin tärisi jonkin verran kivusta.
Kun nuolet oli saatu sitten irti heitti neito vain tylysti kassin hänelle yrittämättä edes auttaa, mennen vain istumaan toiseen päähän. Kalma tuijotti tuota joksikseen närkästyneenä, mutta ehkä hieman huonovointisen näköisenä, kunnes tuhahti ja otti kassin hieman täriseviin käsiinsä. Kassi lähes revittiin auki ja mies penkoi sieltä itselleen sideharsoja ja vettä josta oikeastaan otti hörpyn tylysti, vaikka vesi varmasti oli tarkoitettu haavojen putsaamiseen... No se oli tätä Kalma logiikkaa, raaka viina olisi ollut parempaa puhdistus ainetta kuin jokin vesi. Pullo suljettiin ja laitettiin takaisin kassiin ja sitten mes alkoi peittämään haavojaan sideharsoilla samalla kun kuunteli mitä Hukka hänelle kertoi. Selän haavoihin mies laittoi hieman paksumman kerroksen harsoja. Toiseen jalkaan jossa oli pieni pisto haava, ohkanen kerros riitti aivan hyvin.
"Aivan..." Mies mumisi sitoessaan harson päitä yhteen ja kääntyi sitten nojaamaan seinään pienesti irvistäen. Haavat aristivat varsin mukavasti... Siinä kuitenkin istuessaan miehen päässä pyöri kaikenlaista. Se kaikki mitä hänelle oli kerrottu ihmisten ja haltijoiden sodasta. Hän oli nyt oikeastaan kiinnostunut liittymään jomman kumman puolelle, ja ensin hän menisi kysymään itse ihmisten kunkulta asiaa. Pappa varmaan loistasi onnesta kun hän sinne saapusi ihan pokkanaan.
Se miksi hän sitten oli menossa juuri ensinmäiseksi ihmisiltä kysymään, niin se vain sattui johtumaan siitä että hän ei tiennyt missä haltijoiden tukikohta sijaitsi. Ja jos ihmisten seura ei enää kiinnostaisi hän siirtyisi haltijoiden puolelle, tai voisihan hän liikkua halijoiden epä virallisena vakoojana ihmisten piireissä... No ensin hän lepäisi päivän, jotta olisi tarpeen tullen pako kunnossa. Ihmisistä ei koskaan tiennyt.
"Miksi yli päätänsä pelastit minut?" Mies kysyi ihan tylsyyttään...

Jonkin aikaa mies istui siinä paikallaan kunnes nousi tuskallisesti ylös seinästä tukea pitäen, ja lähti kinkkaamaan pois päin. Tämä paikka ahdisti häntä ihan tarpeeksi kaiken maailman hajujen kera.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 16, 2009 4:08

Ada

Kalma kysyikin seuraavaksi kysymyksen, mitä Ada ei odottanut.. ainakaan vielä. Mies kysyi, miksi Ada oli hänet pelastanut. Ada virnisti pienesti, nousi ylös samalla kun Kalmakin, nappasi laukkunsa mukaan ja lähti kävelemään tämän perässä, hitaasti mutta varmasti.
"ken tietää. Tässä vaiheessa jokainen, jonka ikinä olen pelastanut, ei kysele syytä vaan kiittelee ja tarjoaa lahjoja. Mutta me tomimme kuten parhaaksemme näemme" Ada aloitti, puhuen kokoajan meistä "Yön kansa pitää yhtä, vaikka kaikki eivät olekkaan kovinkaan yhteistyöhaluisia. Ja lisäksi minulla oli tylsää" Ada lisäsi, kaivellessaan kynnen altaan kuivunutta verta.
Tosiaan, Ada teki kaikkea vähemmä viisasta aina kun oli tylsistynyt. Yleensä hän hankki itselleen vihamiehiä, jotka sitten tylsyyden tullen etsi ja leikki näiden kanssa kissa hiiri leikkiä, ennen kuin niittaisi heidät.. tähän asti se oli toiminut vallan mainiosti, mutta jonain yönä onni kääntyisi.

"no, mitä seuraavaksi? Tuskin sinä ihmisten kylään jäät sen jälkeen mitä kunikaalle yritit.." Ada alkoi jälleen puhumaan.. joskus hän puhui kuin papupata "Oli muuten astetta tyhmempi temppu.. moni palkkamurhaaja on päätynyt köydenjatkoksi, yritettyään kuninkaan murhaa. Sinä taidat olla lähimmäksi päässyt yrittäjä. Itse en edes yrittäisi, se olisi silkkaa itsemurhaa" Ada selitti ja lopuksi sylkäisi olkansa yli, kuin mies konsanaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Maalis 16, 2009 5:11

Kalmankoira

Mies kuunteli jälleen hiljaa kun neitonen vastasi hänen kysymykseensä. "Valitettavasti ei ole mitään tarjottavaakaan, joten kiitos vain toistamiseen..." Mies hymähti vaisusti. Hukan jatkaessa kävi miestä kyllä huvittamaan kaikkein eniten se letkaitus, että "yön kansa pitää yhtä"... Herttainen ajatus, mutta ei valitettavasti toimi hänen kohdallaan. Eihän hän varsinaisesti kuulunut minnekkään: ei yön kansaa, halijoihin taikka ihmisiinkään. Oli vain hän yksin... Tosin kohta hän varmaan hilluisi ihmisten piireissä, tai sitten hirressä. Ouh, tosiaan hän ei voinnutkaan kuolla niinkään, mutta eiväthän ihmiset sitä tienneet. Ja hyvä niin. Mutta kuitenkin jos tätä puolueeseen liittymistä mietittiin ihan vakavasti... Sehän oli kaikki hänen omia periaatteita vastaan, ihmisten kanssa hengaaminen nimittäin, hänhän oli kuitenkin ihmisvihainen ja rakasti näiden tappamista. Toisaalta taas hän voisisi hyötyä yllättävän paljon ollessaan ihmisten ja parhaimillaan jopa kunkun suojeluksessa... Hänen vihamiehensä kun tuskin uskaltaisvat ihan heti käydä päälle kun hän olisi kuninkaan suojeluksessa. Miehen kasvoille levisi pieni puolittainnen hymy noiden ajatusten saattelemana. ...Ja sitten kun kunkku olisi hänet hyväksynyt kokonaan, niin hän kääntäisi selkänsä ja etsisi käsiinsä jonkin haltijan ja pyytäisi tuota viemään hänet herransa luokse pieniä uutisia kuulemaan... Että hän oli ihana.

Mies vilkasi olkansa yli Hukkaan tuon alkaessa puhumaan hänelle. "Mistä muka tiedät? Voisin ihan hyvin." Kalma naurahti pienesti Hukan toteamukselle, ettei jäisi ihmis kylään. Voih tuo ei tuntenut häntä yhtään. Hän voisi tehdä sellaisenkin tempun jos vain halusi. "Heh... Ensinmäiseksi en ole palkkamurhaaja. Toiseksi minä en paljoa erottele saalistani, onko se kunkku vai kenties tavallinen kansalainen... Kaikki samaa lihaa ja kuuluvat näin ravonto ketjuu." Mies vastasi ja jatkoi pienen tauon jälkeen: "Ja olisin jopa onnistunutkin, ellei sen kunkun velho olisi tehnyt hokkus pokkuksiaan... Olisin ehkä tuhonnut koko vartija kaartin ilman sitä." Mies jaaratteli kinkatessaan hiljakseen eteenpäin. Kyllä vain hän olisi varmasti kyennyt kaatamaan kaikki vartijat, ellei se velho olisi tullut väliin. Hän kun ei sattumoisin osannut taikoa... Hänen temppunsa kävivät luonnostaan, kuin syntymä lahjana.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 20, 2009 12:42

Ada

Ada ei olettanutkaan kalmalta mitään joten hän tyytyi vain pieneen kiitokseen. Eikä sekään nyt niin tarpeellinen ollut, Ada ei pitänyt elämää niin suuressa arvossa.. ainakaan toisten elämää, ellei hän tiennyt että nämä olivat sen ansainneet.
Tosin sitten Kalman puheet alkoivat mennä omituiseen suuntaan.. Adalla kävi mielessä että tämä oli masokisti, kukaan täysijärkinen ei ihmistenkylään jäisi, juuri kun oli näyttänyt kasvonsa, urpannut kuninkaalle ja saanut melkein turpaansa.. puhumattakaan kuninkaallisten sotilaiden teurastamisesta. Ada ei ainakaan olisi näyttänyt kasvojaan siinä kylässä kuukauteen, mutta hänhän olikin vain vampyyri. Ei hän tiennyt mitä voimia Kalmalla oli, saatika mitä tällä oli mielessä.. eikä Ada kyllä ollut varma, halusiko hän tietääkkään.
Siinä vaiheessa kun kalma huomautti että olisi tuhonnut koko vartija kaartin ilman velhoa, Ada purskahti nauruun. Nainen nauroi niin makeasti että silmistä valui vettä. Lopulta hän sai itsensä hillittyä ja rykäisi äänekkäästi.
"Olet todellakin uusi täällä päin" Hän aloitti, haroen hiuskiaan pois kasvoiltaan "normaalien vartijoiden jälkeen olisi tullut eliitti joukko. Eliitti joukkoon kuuluu kaikki parhaimmat, eivätkä kaikki heistä ole edes ihmisiä.. jos normaalit aseet eivät toimi, he kokeilevat soturipappeja.. jos sekään ei toimi, tulee velhot... sinänsä hassua että kuninkaalla on taruolentojakin eliitti joukossaan, mutta tietääkseni hän ei vihaa mitään taruolentoa niin paljoa kuin haltijoita...." Ada lopetti pitkähkön selityksensä.. hän oli nähnyt kerran kuinka tuokin operaatio oltiin käyty läpi.. ja hän tiesi, kunikaalliset velhot tekivät ikävää jälkeä, mutta eniten hän pelkäsi itse kuningasta ja Blackiä.
"no, tee mitä haluat. olemme perillä" Ada sanoi lopulta kun he saapuivat käytävän toisessa päässä olevien tikkaiden luokse.
"ylös noustua pitää olla varuillaan.." Ada lisäsi, vilakisten ylhäällä olevaan puiseen luukkuun.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Maalis 20, 2009 2:28

Kalmankoira

Kalma mulkkasi tuota vampyyriä hyvinkin murhaavasti tuon käydessä räkättämäään hänelle siitä, että olisi kyennyt tappamaan kuninkaan joukot. ...Tai ainakin tämän mitä olikin listimässä, ennen vampyyrin tuloa sekä sitä munapää velhoa. Niinpä... Ilman sitä valopalloa ja hänen turhankin hyvää yönäköä hän olisi voinnutkin hakata sen velhon puoli kuoliaaksi. Velhot kun eivät olleet tunnetustikkaan kovinkaan kestäviä fyysisesti.
"Aika säälittävää touhua..." Kalma tuumasi sitten Hukan selitykseen. Säälittävää hakata yksinäinen taistelija silkalla yli-voimalla ja nostaa panoksia pikku hiljaa. Eikä hän pelkästään itsestään puhunut. "...Taitaa kunkku pappa vain esittää kovaa ja mahtavaa armejansa takana." Kalma lisäsi viellä itsekseen ääneen. Mitäs muuta ihmisiltä voisi odottaa? Kuin paskat housuissa pakoon kipittämistä kun vastus käy liian kovaksi. Hän ei ainakaan perääntyisi, ellei joku tosiaan vaadi. Hän taistelisi viimeiseen asti.

Kalma nosti katseensa Hukan ilmoittaessa perille pääsystä ja katsahti ylhäällä olevaan puiseen luukkuun. Mies ei sitten sanonut mitään vaan lähti hissukseen kapuamaan tikkaita ylös ja avasi luukun, pompaten vain ulos tarkistamatta yhtään mitään... Luukun avautumisen aiheuttamasta pienestä ja mitättömästä tuulen vireestä haistoi jo paljon. Eikä hänen nenänsä huomannut mitään erikoista. Mies jäi hetkeksi odottamaan, että Hukkakin pääsisi ylös, ja sanoi sitten tälle: "Neiti saa nyt opastaa tästä eteenpäin..." Hän ei todellakaan tiennyt missä he olivat, joten hänen olisi luotettava Hukkaan tästä eteenpäin. Hänestä kun tuo vaikutti hieman epäluotettavalta, joka voisisi vain hetken mielen johteesta puukottaa selkään kirjaimellisesti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 20, 2009 5:03

Ada

Ada ei enää sanonut mitään tähän aiheeseen. Hänellä oli omat mielipiteet asiasta, ihmisethän vain tekivät sen minkä parhaaksi näkivät.. ja kun vastassa oli taruolento, ei koskaan tiennyt mikä oli liian vähän ja mikä liikaa, joten parempi se yksi enemmän kuin vähemmän. Ada oli myös ollut mukana "toukokuun teurastuksessa" parikymmentä vuotta sitten.. silloin hän oli nähnyt kunikaankin taistelevan pimeää porukkaa vastaan armejansa kera. Eikä Ada todellakaan halunnut kohdata kuningasta reilussa tappelussa! Ei ainakaan silloin halunnut. Mutta kuten sanottu, kuningas oli jo vanha ja saattaisi kuolla minähetkenä hyvänsä. Tosin sen jälkeen tulisi ne vaikeat ajat.. Kukaan ei teinnyt mitä tapahtuisi kun Harald kuolisi, Ada itse oli kuullut kolme erillaista spekulointia asiasta, mutta ei itse ottanut kantaa. Eihän se hänen elämäänsä vaikuttanut, kuka ihmisten kunikaana kiikkuisi.. tai no, vaikuttaisi, mutta se oli sen ajan murhe.

Lopulta he kiipesivät ylös. Ilma oli selvästi raikkaampaa ja viileämpää mitä alhaalla tunneleissa. Ada sulki luukun varovasti samalla kun kalma käski hänen ottaa ohjat.
"selvähän tuo. Pimeään paikkaan siis" Ada sanoi ja lähti kävelemään pellon reunaa pitkin kohti aroja.
Aroilta pääsi nopeiten perille ja metsään Ada ei aikonut mennä! Mieluummin hän kävelisi täysin aukioilla aroilla mistä hänet olisi helppo ampua, kuin menisi metsään...
"sinulla ei sitten varmaan ole sukulaisia tai ystäviä täällä päin?" Ada kysyi ohimennen kun he kävelivät.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Maalis 20, 2009 5:16

Kalmankoira

Kalma nyökähti laiskasti Hukan sanoihin ja lähti kinkkaamaan tuon perässä... Minne tuo häntä nyt ikinä olikaan viemässä, sana "pimeapaikka" -kun ei sanonnut hänelle yhtään mitään. No ehkä sen, että siellä oli pimeää tai jotakin vastaavaa...
"Ei ole koskaan ollutkaan..." Mies tuhahti Hukan kysymykseen oliko hänellä sukulaisia. Eipä ollut ainakaan elossa olevia ja jos olikin, hän ei tiennyt niistä mitään. Eikä kyllä välittänytkään. Yksin oli ihan hyvä olla, toki välillä sellaiset seuran tapaiset välillä kelpasivat vallan mainiosti. Kuten nyt. Tosin Hukkaa ei voisi pahemmin seura neidiksi sanoa... Vaikutti olevan kiero kuin korkki ruuvi ja hänhän ei pettureita hyvällä katsonut.
"... Ja mitä se sinua kiinnostaa onko minulla sukulaisia?" Kalma kysyi sitten pienen hiljaisuuden päätteeksi.

//Lyhyt... >_> Ja niin lähden tuonne mökille käymään ja palaan ehkä jo huomenna takaisin... Tai sunnuntaina.//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 22, 2009 12:46

Ada

Ada virnisti pienesti Kalman kysymykselle mitä se Adaa kiinnosti, oliko hänellä sukulaisia täällä vai ei.
"kiinnostaa se paljonkin." Ada sanoi lyhyesti selittämkättä sen paremmin.. ei hän ollut niitä typeriä stereotyyppisiä pahiksia jotka selittivät juonensa ääneen, jotta jokainen voisi koittaa estää häntä.
Hän kyseli koska halusi löytää heikon kohdan. Kalma selvästikkin ei välittänyt itsestään kovinkaan paljoa, mutta jos tällä olisi joku läheinen tuttu.. tosin tämä mies vaikutti niin sydämettömältä että tuskin hätkähtäisi vaikka oma äiti tapettaisiin silmien edessä.
Ai miksi Ada halusi teitää heikon kohdan? Sillä tiedolla voisi käydä kauppaa! Ada tiesi muutaman pahamaineisen rikollisen heikon kohdan ja muutaman vaikutusvaltaisen henkilön heikon kohdan ja niillä tiedoilla hän saisi suuren palkkion, jos vain vuotaisi ne eteenpäin.

"no, kauanko olet ollut täällä? Tai kauanko aijot viipyä?" Ada jatkoi kyselyään heidän kävellessä eteenpäin.
Se oli yllättävän rauhallista... ei ollut ketään lähistöllä, mikä oli hyvä. Ada ei juuri nyt ollut tappamistuulella, eikä häntä todellakaan huvittanut tapella ihmisiä vastaan.. näistä kun ei yleensä ollut kunnon vastusta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4015

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Maalis 22, 2009 5:58

Kalmankoira

Kulmat kurtistuvat aavitsuksen Hukan vastauksen myötä. Ei sitten voinnut yhtään paremmin kertoa? Tosin hänellä oli jo omat epäilyksensä tuosta, siitä mitä tuo sillä tiedolla olisi tehnyt. Aivan hyväksi käyttäjä ja selkään puukottaja joka teki kaikki vain omaksi parhaakseen. Joten tästä lähin hän varoisi tuon kanssa suutaan ja varoi paljastamatta itsestään liikaa... Ties mihin tuokin hänen tietojaan aikoisi käyttää jos jotakin arkaa löytäisi hänestä, ja hänellä oli niitäkin jos jonkin verran, mutta piilotti ne myrkylliset tiedot syvälle sisäänsä.
"Minua ei taas yhtään..." Mies murahti jälleen ja jäi katselemaan tarkemmin missä he ylipäätänsä olivat... No sen tarkemmin hän ei voinnut sanoa, kuin joillakin kujilla. Muuta olisi erittäin vaikea sanoa kun ei tiennyt tästä saaresta mitään kovinkaan tärkeää. "Sanohan missä olemme ylipäätänsä?" mies kysyi Hukan niskaa katsahtaen.

"Pullosta tullut olen ja ken tietää kuinka kauan täällä viihdyn..." Kalma vastasi ihan tahallaan epätarkasti, mutta kuitenkin pitäen pokeri naamansa. Kosto on se suloinen asia, vaikkakin tilanteeseen nähden varsin pieni sellainen, mutta kuitenkin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö