Ada
"me olemme Laurian aroilla. Kauempana näkyy vuoret, sinne päin olemme menossa. Siellä on yön kansan 'pesäpaikka'" Ada selitti osoittaen nopeasti sormellaan kauempana näkyviin jylhiin vuoriin, jotka kohosivat yli pilvien.
Seuraava vastaus ei miellyttänyt Adaa kovinkaan paljoa. Mies taisi älytä mistä tässä leikissä oli kyse.. no, leikitään sitten salakavalaa. Ehkä tuon otuksen luottamuksen pystyi ostamaan jollain, kaikki oli ostettavissa! Tosin Ada olisi pitänyt Kalmaa täysin idioottina jos olisi mennyt luottamaan Hukka nimiseen vampyyriin, jonka ammatti oli palkkamurhaaja. Eikö vähemmästäkin heräisi epäilykset.
No, siinä he kävelivät. Pitkin arojen aukeita alueita. Ada katseli kokoajan taivaalle, sieltä se pahin vaara tuli jos tuli täällä aroilla. Lohikäärmeet ja muut lentävät taruolennot tuppasivat napata aroilla käveleviä olentoja välipalakseen, se kun oli todella, todella helppoa.. eihän täällä päässyt edes piiloon minnekkään.
Kului tunti täydessä hiljaisuudessa, kunnes Ada avasi jälleen suunsa.
"Kohta perillä" Olivat ainoat sanat mitä vampyyri tähän väliin sanoi, venytellessään samalla makeasti.. hän ei malttanut odottaa että pääsisi jälleen nukkumaan mukavasti majatalon kovanpuoleisille riippumatoille.