Kirjoittaja Aksutar » 14 Maalis 2009, 14:10
//ah, älysitkin siirtää pelin itse tänne :) //
Ada, Black
Ei aikaakaan kun tuo mies - kuka nyt olikaan - sai Adan kiinni ja mutisi jopa kiitokseksi. Vampyyri purskahti nauruun samalla kun he juoksivat kattoja pitkin.
"Älä vielä kiittele, eihän tässä vielä olla turvassa! Ja mistä sitä tietää, vaikka haluaisinkin hoidella sinut itse" Ada sanoi virnistäen pienesti, niin että kulmahampaat välähtivät.
Takaa kuului vartijoiden huutoja, näiden "pysähtykää" huutojen seasta kuului voimakas, raivoava huuto joka kirosi Hukan nimeä ja vereä.. ei ollut vaikeaa arvata että tuo kyseinen ääni kuului Blackille, joka jäi jo taakse.. hänellä ei ollut aikomusta osallistua takaa-ajoon tänä iltana.. mutta auta armias jos hän törmäisi jompaankumaan heistä vielä joskus.
Ada hyräili iloisesti kuin tämä olisi ollut normaalia hippaleikkiä, vaikka tässä oli henki kyseessä. Pian he saapuivat länsikujien synkkien kattojen ylle, Ada nappasi miestä ranteesta kiinni ja veti tämän mukanaan alas yhdelle kujalle, joka loppui umpikujaan.
Miesten askeleet lähestyivät toisesta suunnasta, mutta Ada käveli rauhallisesti umpikujan päähän, siirsi muutaman laatikon pois seinän tieltä, paljastaen niiden takaa pienen aukon.
"sisään vaan" Ada sanoi, odottaen että mies menisi edeltä ja kyykistyi sitten itse perästä. Lopuksi Ada siirsi laatikot takaisin aukon eteen, jättäen vartijoille ihmeteltävää.. typerät ihmiset, aukon saattaisi kuka tahansa löytää jos käyttäisi järkeä, mutta tähän mennessä kukaan ihminen ei sitä vielä ole älynnyt.
"kuninkaallinen armeja.. mitäköhän sinäkin menit tekemään, saadaksesi sen perääsi." Ada sanoi totutellen hetken pimeään, ennen kuin lähti johdattamaan miestä eteenpäin.
He olivat jonkinlaisen muurin sisällä.. ei varsinaisen kylän muurin, mutta pienemmän. Tämä oli salakäytävä jonka yön kansa oli kauan sitten rakentanut omaan käyttöönsä.. käytävää pitkin ei todellakaan saisi kokonaista armejaa kylään, mutta yksittäinen henkilö tai pieni ryhmä pystyi siellä kulkemaan helposti.
Pian he saapuivat rappukäytävälle joka vei alas maan alle, pimeämpiin käytäviin.
"kuinka pahasti olet loukkaantunut? Ala käytävällä voimme levätä, mutta tänne ei kannata jäädä pidemmäksi aikaa" Ada sanoi kun lähti laskeutumaan rappusia pitkin alemmas.