Kalmankoira
Kalma katsahti Splinteriä toinen kulma kysyvästi olkansa yli kun tuo vingahti jotakin itsekseen. Mitä tuo nyt oikein riehui itsekseen? Seuraavaksi nenään tulvikin voimakas veren tuoksu, jota tuo poika vuoddatti omasta kielestään. Kalma ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään, koska tuskin se hänelle kuului. Eikä veren haju ollut niin voimakas, että kyse olisi voinut olla vakavemmasta haavasta. Ja tuskin tuo nyt haluaisi hänen huolehtivan liikoja, kuin niitä omia ongelmia ei olisi ollut jo ihan tarpeeksi.
Ja vielä veren hajun lisäksi tuo vaikutti lievästi sanottuna väsyneeltä ja meinasi torkahtaa jo istualteen. Eiköhän olisi poika jo aika käydä sinun nukkumaan? Tuon kysymykseen Kalma taas kohautti olkapäitään.
"En tiedä, varmaan käyn viellä äkkiä jossakin." Kalma vastasi ja jäikin miettimään asiaa hetkeksi aikaa. Hän voisi käydä tyrmillä pistämässä jonkun vanki raasun taas kappaleiksi, ihan vain pitääkseen verenhimonsa aisoissa. Mutta katsotaan sitä nyt.
"Eikä sinun kannattaisi jo mennä nukkumaan?" Kalma kysyi sitten pojalta.