Pulassa, vaikka ei sitä suunnitellut.

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Pulassa, vaikka ei sitä suunnitellut.

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 18 Elo 2009, 19:06

Maailma oli väärinpäin, kirjaimellisesti. Kuura oli saanut huomata tämän tultuaan tajuihin jossain hämärässä paikassa. Päätä jomotti ja herätti monia kysymyksiä nuoren aarnikotkan mieleen. Kuinka kauan hän oli ollut tajuton? Missä hän oli? Mitä oli tapahtunut? Ja miksi kaikki oli niin väärinpäin? Pian kaikki alkoi selventyä kun griipi muisteli kulunutta päivää ja oli muistanut metsässä olessaan tuntemaan kipua kyljessään ja huomannut siinä olevan hassuja pieniä nuolenpätkiä. Nopeasti oli vain uni sen jälkeen tullut. Ja mitä tuli kysymykseen paikasta ja vääristyneestä näkökentästä, siihenkin Kuura sai vastauksen. Hän roikkui katosta ketujen varassa ja paikkana toimi jokin vanha talli. Siipien ympärillä oli paksuja nahkaremmejä, joten siivet eivät päässeet aukenemaan. Kuura koitti ravistaa itsensä vapaaksi, mutta sai aikaan vain ketjujen aiheuttamaa melua.
"Kirotun kirottu. Päässä virtaa kohta liikaa verta jos en pääse pois."
Kuura mutisi hiljaa itsekseen ja koitti tarkastella ympäristöä paremmin. Aarnikotka huomasi tallin olevan täynnä eläintenkalloja ja luita ja tajusi olevansa ihan varmasti vaarassa jos ei saisi itseään pian vapaaksi. Mutta myös huomasi myös mahdollisen vapautuksen tuojan tallissa. Vähän matkan päässä oli jonkinnäköinen pyörä, joka sääteli missä korkeudessa aarnikotka roikkui.
"Jos vain..."
Kuura mutisi ja kuuli sitten ulkoa ääniä. Griipi heittäytyi rennoksi ja esitti tajutonta. Sisään asteli kaksi miestä. Toinen oli selvästi kokenut metsästäjä ja toinen jonkin sorttinen teurastaja.
"No on siinä komea yksilö, täytyy myöntää." Teurastaja mutisi ja metsästäjä naurahti itsevarmana ja tyytyväisenä.
"Tietenkin. Hyväkuntoisesta ja terveestä aarnikotkasta maksetaan paljon. Jos olisin tehnyt siihen paljon reikiä, niin sen nahka olisi ollut arvoton ja muut osat täydessä veressä. Siksi toin sen sinulle, jotta osaat ottaa kaikki arvo-osat kunnolla ja hienovaraisesti talteen."
Kuura tunsi kuinka paksu sormi kulki kaulaa poikki kuin viiltävä veitsi.
"Totta kai sen teen, mutta käytitkö myrkkyä sen tappamiseen?"
Teurastaja kysäisi ja toinen naurahti.
"Myrkky olisi pilannut sisäelimet, joita jotkut käyttävät lääkkeiden ja taikojen ainesosina."
"Siis tämä on vielä elossa?!" Teurastaja huusi miehelle ja silloin Kuura avasi silmänsä ja päästi korkean ja korviavihlovan kotkamaisen kirkaisun ja huitaisi vieressään olevaa teurastajaa päällään. Metsästäjä syöksyi kohti Kuuraa, mutta aarnikotka lysähti tämän päälle, sillä teurastaja oli törmännyt pyörään kaatuessaan ja vapauttanut mekanismin, joka piti griipiä ylhäällä. Kuura pyöri maassa ja yritti päästä vapaaksi kahleista. Pian tämä onnistui vapauttamaan itsensä ketjuista ja nousemaan ylös ja katkomaan nahkaremmit nokallaan. Kuura nautti olostaan kuin sai vapaasti aukaista siipiään, vaikka tallissa ei ollut tilaa koko siivenmittaisuuteen. Teurastaja oli tänä aikana päässyt takaisin jaloilleen ja etsinyt käsiinsä jonkin halontapaisen ja syöksyi sen turvin kohti griipiä uhkkaasti huutaen. Tämän iskun Kuura torjui yhdellä ainoalla takajalan potkaisulla, jolloin mies lensi takaisin lattialle metsästäjän viereen.
"Öitä."
Kuura lausahti hieman huvittuneena ja suunnisti reippain askelin ulos luullen olevansa keskellä metsää tai jotain tilaa, mutta joutui kohtaamaan suuremman ja järkyttävemmän uutisen kuin tallissa heräämisen. Aarnikotka oli keskellä kaupunkia ja keskellä katua. Heti ensimmäinen pakosuunnitelma oli lentäminen, mutta katu oli liian kapea lentämiseen ja ihmisiä tuli yhä enemmän paikalle ja ei mitenkään iloisen tai avuliaan näköisenä. Pienoinen pakokauhu nousi heti olennon mileen ja tämä turvautui selviytymisvaistoihinsa ja syöksyi jalan pakosalle ja koittaen luoda kadulle kaaoksen, jonka turvin voisi päästä hekä karkuun. Griipi joutui kaatamaan monta ihmistä ja suuren määrän tavaraa ennekuin onnistui saamaan ihmisjoukon kannoiltaan ja pakenemaan hiljaiselle sivukujalle. Paniikki ja juokseminen olivat saaneet aikaan melkoisen uupumisen lyhyessä ajassa ja Kuuran sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Hänen olisi päästävä joko ulos kaupungista tai päästävä aukealle paikalle, jotta voisi lentää ulos. Kuura hengitti mahdollisimman rauhallisesti ja syvään, jotta saisi itsensä rauhoittumaan ja lopettamaan puuskutuksen. Taivas ei antanut kunnollista ajankulku käsitystä. Oli joko aamu- tai iltahämärän aika, mutta Kuura ei ollut varma kummasta ajasta oli nyt kyse. Rauhoittuneena ja hieman epävarmana Kuura jatkoi matkaansa kujalla ja koitti olla hiljaa ja näkymätön.

//Crystal nyt ainakin ekana tänne pelaamaan.//
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 19 Elo 2009, 10:38

Demoni kuljeksi sivukujalla kirkkaassa päivänvalossa. Tämä kirosi itsekseen, miksi hänen oli pitänyt lähteä päivällä liikkeelle, ilta olisi ollut parempi, mutta minkäs teet, kun vartijat ovat perässä. Hän vilkuili välillä taakseen, seurattiinko häntä. Ketään ei näkynyt, ehkä hän oli onnistunut eksyttämään heidät. Hän kääntyi eräästä kulmasta ja törmäsi johonkuhun. Varovasti Ariel kohotti katseensa ja nielaisi. Se oli yksi vartijoista. "O-ou.." Demoni sanoi ja väläytti pienen hymyn vartijalle. Vartija tuijotti takaisin ja huusi kavereitaan. "Löysin sen! Täällä!" Vartija huusi.

Nopeasti Ariel potkaisi vartijaa päähän, käyttäen tätä samalla tukena päästäkseen hyppäämään kauemmaksi. Muutkin vartijat olivat liittyneet seuraan ja piirittivät kissanaisen. Ariel vetäisi kapean miekkansa ja viilteli vartijoita sillä kuoliaaksi. "Anna tulla vain.." Ariel sanoi hiljaa yhdelle ja tämä lähti hyökkäämään kohti. Nopeasti demoni väisti hyökkäyksen ja viilsi vartijaa samalla kylkeen. Ariel nauroi ja otti vauhtia talon seinästä, hypäten voltilla yhden vartijan yli. "Ette saa ikinä minua kiinni!" Ariel huudahti ja lähti juoksemaan, mutta ei huomannut vastaantulevaa vartijaa ja tämä pysäytti Arielin. "Sain sen!" Vartija huusi ja demoni painoi päänsä alas. "Voi ei." Ariel tuumasi ja yritti rimpuilla irti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vartijat piirittivät hänet. "Nyt voimme tappaa sen tähän." Yksi sanoi. "Eikö se pitäisi viedä kuninkaalle? Kuninkaan sotilailtahan tuo varasti." Toinen huudahti. Vartijat väittelivät hetken, kunne komentaja sanoi: "En usko, että kuningas välittää, jos tapamme demonin tähän. Eihän hän saisi koskaan tietää." Ariel katsahti kiinnipitäjäänsä. "Minusta se kuninkaan luokse vieminen oli parempi ajatus." Ariel tokaisi ja vartija löi häntä. "Tuo sattui!" Ariel huudahti.

Keskemmältä kaupunkia kuului huutoa ja ryminää. "Mitähän siellä nyt tapahtuu?" Vartija huudahti. "Teidän täytyy mennä pitämään järjestystä yllä. Näkemiin." Ariel sanoi ja yritti livahtaa karkuun. "Ehdimme myöhemminkin. Ensin hoitelemme sinut." Vartija sanoi ja demoni katsoi vartijaa kylmällä katseella. Silmäkulmastaan Ariel näki kuinka jotain isoa vilahti kauempana kadulla, mutta ei voinut varmasti sanoa mikä se oli. Se näytti ihan aarnikotkalta. "Näittekö?" Yksi vartijoista kysyi. "Siellä meni varmasti jotain isoa. Ihan kuin aarnikotka." Vartija jatkoi. "Olet nähnyt harhoja. Meidän kylässämmekö aarnikotka? Älä viitsi." Toinen tuumasi.

Ariel laski vartijat ympärillään. Yhteensä kahdeksan, hän ei mitenkään pääsisi pakoon. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Demoni ajatteli. Mietiskely keskeytyi, vartijan tönäistessä hänet seinää vasten. "Nyt on sinun aikasi tullut, demoni. Viimeisiä sanoja?" Vartija kysyi ivallisesti. Ariel kohotti katseensa vartijaan ja tuijotti tätä silmiin. "Tee se sitten nopeasti." Demoni tuumasi. Vartija hymyili, vetäisi miekkansa esiin, kohtti sen päänsä yläpuolelle iskeäkseen, mutta...
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 19 Elo 2009, 16:28

Kun heidän takaa kadulta kuului korvia särkevä, kotkamainen kiljahdus ja sen jälkeen kaksi ensimmäistä sotilasta kaatui maahan aarnikotkan loikaessa kujalta estämään tapahtumat. Monet ostiliasta eivät voineet uksoa silmiään kun vaalea, pahankatseinen griipi loikkasi heidön keskellene ja alkoi kumota lähimpiä sotilaita, kunnes loikkasi suoraan sitä miestä kohti, joka oli surmaamassa kissademonia. Ostilas jää kokonaan aarnikotkan jalan alle ja tämä petona pidetty eläin katsoi alisettua miestä hyvin kylmästi ja napautti voimkasta nokkaansa ihan miehen nenän edessä. Mies oli kauhuisaan ja muut sotilaat olivat osittain laumautuneet ja luulivat Kuuran tappavan miehen.
"Häipykää!"
Kuura huudahti ja päästi miehen vapaaksi ollen nyt kissademonin ja sotilaiden välissä. Jotkut sotiliasta pitelivät keihästä sen verran varmana käsissään, että he aikoisivat pian hyökätä.
"Loikkaa selkään." Kuura murahti demonille irrottamatta katsettaan ollenkaan sotilaista, jotka saivat itseään taas niskasta kiinni enemmän ja enemmän.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 22 Elo 2009, 12:25

Demoni katseli keihäänkärkeä ja oli hiukan kauhuissaan. Yhtäkkiä kuului korviahuumaava, kotkamainen kiljahdus ja Ariel katsoi kiljahduksen suuntaan. Suuri aarnikotka loikkasi sotilaiden kimppuun, kaataen nämä. Sotilas, joka oli tappamassa Arielia, jäi aarnikotkan alle. Ariel hymyili. "Sopiva ajoitus." Demoni sanoi. Hän kehotti käskyä hypätä selkään ja pian hän istuikin tukevasti, aarnikotkan selässä. Demoni nauroi ja katseli sotilaita. "Parempi onni ensikerralla pojat." Ariel sanoi nauraen. Sotilaat alkoivat kömpiä pystyyn ja vaikuttivat siltä, kuin aikoisivat hyökätä. "Paras lähteä." Ariel kuiskasi kotkalle. "Sinä senkin taruolento! Sinulla ei ole oikeutta tehdä näin!" Sotilas, joka oli jäänyt griipin alle, huusi. Ariel vain nauroi ja piteli kädessään korua, jonka oli varastanut. "Eikö äiti ole opettanut, että elämä ei ole aina reilua?" Kissademoni ilkkui ja hänen oli vaikeaa olla olematta vahingoniloinen, sotilaiden huonosta tuurista. Samassa sotilaiden takaa kuului huutoa ja suurikokoinen joukko kaupunkilaisia, juoksi heitä kohti. "O-ou.. Mitä olet tehnyt kun kaupunkilaiset ovat noin vihaisia?" Ariel kysyi. Ihmisjoukko lähestyi keihäiden, miekkojen ja muiden aseiden kanssa.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 23 Elo 2009, 18:29

Kuura ei pitänyt kissademonin käyttäytymisestä ja mietti miksi olikaan auttanut toista. Griipi vilkaisi lähestyvää väkijoukkoa ja mutiisi jotain ja alkoi ottaa muutaman askeleen pois päin.
"Ihmiset ovat hassuja ja suuttuvat paljo, mutta minä en suututa heitä tahallaan toisin kuin eräs."
Kuura sanoi peruttaessaan kauemmas ihmisistä ja nyökkäsi naisen korua kohti.
"Voisit ehkä hieman lievittää tätä vihaa ja viskata tuon menemään jos haluat pois täältä. Vai väitätkö, että elämäsi on tuon rihkaman arvoinen?"
Kuura otti jo muutaman nopeamman askeleen ja odotti toisen toimintaa, vasta kun kissademoni heivaisi korun pois kääntyisi Kuura juoksuun.
"Voin jättää sinut kyllä yksinkin juoksemaan jos haluat?"
griipi tiesi tarvitsevansa tätä selässään roikkuvaa olentoa, sillä toinen luultavemmin osasi ulos kaupungista ja sitä tietoa tämä olento juuri nyt kaipasi. Mutta hän ei kuitenkaan antanut toisen ihan nuin vain loikkai ihmisten kiusana ja aiheuttaa lisäharmia.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 24 Elo 2009, 09:10

"En suututtanut tahallaan. Täytyyhän minunkin elantoni ansaita." Demoni tiuskaisi, mutta ymmärsi, että griipi ei lähtisi juoksuun ennen kuin hän nakkaisi korun pois. Samassa griipi sanoikin, että heitä koru menemään. Ariel katsoi varastettua tavaraansa surullisena. "Hyvästi sitten, ihana, lämmin ateria, jonka olisin tuolla korulla saanut." Ariel kuiskasi dramaattisesti. Voin jättää sinut kyllä yksinkin juoksemaan, jos haluat?"
Ariel nakkasi korun sotilaille, samalla näyttäen kieltä. "Saitte korunne takaisin, mutta vielä joskus minä teidät ryöstän." Demoni huusi sotilaille. Ihmisjoukko lähestyi ja Ariel saattoi tuntea ihollaan soihtujen kuumuuden. Sotilaat yrittivät tökkiä heitä keihäillä. "Nyt voisit juosta.." Ariel totesi griipille. "Haluat varmaan pois kaupungista? Lähdet kulkemaan vain suoraan tätä katua ja käännyt kadun päästä oikealle. Sitten oletkin kohta kaupungin portilla." Demoni totesi ja puristi griipin turkkia, pysyäkseen kyydissä. "Varkaat elävät toisten tavaroilla. Täytyy varastaa pysyäkseen hengissä. Tosin, ei saisi jäädä kiinni." Ariel mutisi ja katseli koruaan, joka kimmelsi sotilaan kädessä. "Aito kultakoru.. Olisin saanut todella hienon aterian.." Ariel sanoi tympääntyneenä ja mutristi huuliaan. "Häipykää ennen kuin teemme selvää teistä!" Joku kyläläisistä huusi. "Okei. Älä hermostu." Ariel tuumasi ja väläytti kauniin hymyn kyläläisille.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 26 Elo 2009, 16:06

Kuura pyöräytti silmiään kissadmeonin itkiessä korun perään ja valittaen kuinka hän menetti elantonsa ja elämäänsä. Griipi syäksähti heti matkaan kun toinen päästi korusta irti ja mutisi jotain smalla kun kääntyi kujilla toisen ohjeiden mukaan.
"Luuletko, että he suuttuivat sinulle koska olivat varas vai koska olet demoni?"
Aarnikotka kysäisi loikatessaan muutaman laation yli, jotka olivat kujalla kuullen edelleen huutoja takaa ja uhkauksia sivuilta.
"Pärjäisit varmasti paljon paremmin muulla keinoin ja vähemmällä vaivalla kuin tällä nykyisellä tavalla. "
Nuori aanrikotka ei ollut varma olisiko oikea olento toista neuvomaan ja luultavemmin toinen ei edes tajuaisi ottaa hänen sanojaan todesta.
"Kuule. Onko elämäsi ja henkesi todellakin vain mitättömien tavaroiden varassa?"
Griipi kääntyi taas toiselle kujalle, johon toinen oli neuvonut ja ei enää kuullut niin plajoa uhkaavaa melua takaansa.
"Tarkoitan, että...."
Samassa griipi teki äkkijarrutuksen ja toivoi demonittaren pysyvän selässä ja astui heti muutaman askeleen taaksepäin samalla mutisten jotain hyvin hiljaa.
"Tämä tästä vielä puuttui."
Kuura manasi ja katsoi varovasti kulman taakse, kohtaan jossa kaupungin portit olivat. Siellä oli useampi sotilas ja veiläpä se samainen metsästäjä jolta griipi oli vasta karannut.
"Kirotun kirottu."
Aaarniktoka katosi takaisin kulman taakse ja käänsi päänsä katsoakseen paremmin demoni selässään.
"Onko lähellä paikkaa jossa voisin saada siipeni auki ja lentää ulos? Jos ei niin joudumme kyllä keksimään keinon ulos tuosta portista."
Kuura päästi huokasun ja katsoi taivaalle toivoen vain pystyvänsä lentämään pois täältä ja kauas, mutta tilanne tuntui tällä hetkellä hyvin synkältä.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 27 Elo 2009, 17:27

Ariel oli hetken hiljaa, miettien vastausta griipin kysymykseen. "Ööh.. Luultavasti molemmista.." Ariel sanoi viimein ja virnisti, itseensä tyytyväisenä. Demoni tarrasi henkensä kaupalla griipiä turkista kiinni, tämän hypätessä laatikoiden yli. "Huh.." Demoni huokaisi. Toisaalta oli tämä paljon mukavampi kyyti kuin omat jalat. Seuraava lause sai demonin miettimään. "Niin kai.. Mutta, en ole ikinä osannut muuta kuin varastaa.. Mitä minä tekisin? Kerran varas, aina varas." Ariel totesi hiljaa.
Griipin seuraava kysymys sai demonin hiljaiseksi. Niin, todellakin.. Onko? Siihen Ariel ei osannut vastata. Aarnikotka sai hänet miettimään elämäänsä ja elämänsä tarkoitusta. Hänet luotiin varkaaksi, mutta voisiko hänellä olla toisenlainen elämä tuolla jossain.. Näitä miettiessään, demoni huokaisi hiljaa.

"Apua!" Kissademoni huusi, griipin tehdessä äkkijarrutuksen. Ariel valahti griipin kyljelle, mutta sai vedettyä itsensä ylös. "Älä enää tee noin.." Demoni mutisi, samalla kääntäen katseensa portille. Hän näki rivin sotilaita ja muita ihmisiä. "Mitäs nyt teemme?" Demoni tuhahti. Ariel mietti hetken, pudistaen sitten päätään harmistuneena. "Eipä taida olla. Ainoa aukio on tori, mutta se kuhisee ihmisiä tähän aikaan." Demoni totesi. "Meidän kai täytyy yrittää portista.." Ariel jatkoi, lopettaen lauseensa pieneen virnistykseen. "Täytyy keksiä jotain, millä vartijat ja ihmiset saadaan pois portin läheltä.. Tästähän voi tulla hauskaa." Ariel tuumasi, hymyillen ilkikurisesti. Hän mietti vaihtoehtoja, millä vartijat saataisiin pois. "Voisimme harhauttaa.. Tosin en ole varma, että lähtisivätkö kaikki vartijat pois, mutta voisihan sitä yrittää.." Demoni totesi. "Minä harhautan ja sinä juokset ulos portista. Nouset lentoon ja otat minut kyytiin jonkin talon katolta. Miltä kuulostaa?" Ariel kysyi ja katsoi griipiä innoissaan.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 27 Elo 2009, 19:10

kuura liikahti hieman hermostuneena ja avasi siipiään sen verran, mitä ahdas kuja antoi myötä ja huokaiis sitten uudelleen.
"Voisimme piilotella päivän, mutta minun kaltaisen olennon piilottelu on vaikeaa ja mistä me sellaisen piilon tähän hätään löydämme..."
Kuura vilkaisi nopeasti taas portin suuntaan ja käänsi sitten päänsä mahdollisimman paljon kissademonin suuntaan.
"En vain halua sinun joutuvan vaaraan tai että sinä tapat jonkun."
Aarnikotka ei halunnut aiheuttaa ihmisille enää enempää vaivaa.
"Olisitko todella valmis ottamaan moisen riksin tuntemattoman aarnitkotkan takia?"
Kuura kysäisi ja mieeti itse oli vähän aikaa sitten pelastanut demoonittaren vaikka toinen oli tälle täysin vieras.
"Tuolla portilla on eräs, jonka takia olen joutunut tänne ja en halua aliarvioida häntä. Ja tällä kertaa hän tuskin käyttää mitään kaunitta menetelmiä pääni saamiseksi."
Griipi vilkiais nopeasti ympärilleen varmastaakseen, että he olivat kahden ja että kukaan ei kuunnellut heitä salaa.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 31 Elo 2009, 16:03

//Anteeksi kesto. Kone sanoi sopimuksen irti ja sain sen takas vasta tänään.\\

"Piilottelu tuskin onnistuu, niin kuin itsekin sanoit." Demoni totesi mietteliäänä. Arielin päässä pyöri villejä ideoita siitä, kuinka hän saisi vartijat peräänsä. Aarnikotka sanoi, että ei halunnut demonin joutuvan vaaraan tai että, hän tappaisi jonkun. "Älä siitä huoli. Lupaan, että en tapa ketään, mutta vahingoitan jos täytyy.. Ja kyllä minä pärjään." Ariel sanoi hymyillen. "Olen tottunut pakoiluun. Sitä paitsi, en keksi muutakaan tällä hetkellä." Demonitar tuumasi topakasti. Aarnikotkan seuraava lause sai demonin hiljaiseksi. Olisiko hän valmis ottamaan riskin? Demoni virnisti ja nyökkäsi. "Autoithan sinäkin minua. Palvelus palveluksesta vai mitenhän se oli.." Ariel sanoi hymyillen. Demonin häntä heilui puolelta toiselle, tämän miettiessä harhautusta.

Demoni katsoi yllättyneenä griipiä, tämän sanoessa, että portilla oli eräs, joka halusi tappaa tämän. "Niinkö? Sitä suuremmalla syyllä meidän täytyy saada sinut pois täältä. Mitä nopeammin sen parempi." Demoni sanoi ja hyppäsi ketterästi alas griipin selästä. Ariel katsahti pelastajaansa. "No niin. Ole sitten valmis syöksymään portille kun näet, että he lähtevät perääni. Tämän on pakko onnistua, meillä ei ole kuin yksi mahdollisuus." Ariel sanoi ja vetäisi syvään henkeä, puhaltaen sen sitten hitaasti ulos. Demoni lähti hiippailemaan kohti porttia ja katsahti griipiä, hän virnisti ja heilautti kättään.

Hitaasti ariel lähestyi vartijoita ja tarpeeksi lähelle päästyään, demoni astui keskelle katua. "Täällä näin. Tulkaa ottamaan!" Demoni huusi ja pinkaisi juoksuun. Vartijat osoittivat demonia ja lähtivät tämän perään. Griipin metsästäjä seisoi hetken portilla, mutta eräs vartijoista sani tälle jotain ja metsästäjä lähti juoksuun. Vikkelästi Ariel hyppäsi roskalaatikon päälle ja siitä katolle. Hän katsahti varjoihin, jossa he olivat griipin kanssa hetki sitten seisseet ja toivoi tämän lähteneen kohti porttia. Yksi sotilaista hypähti katolle ja muut juoksivat kadulla. Ketterästi demoni hyppi katolta toiselle ja vilkuili välillä taivaalle nähdäkseen griipin.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 31 Elo 2009, 22:03

Kuura oli helpottuneempi kun kissademoni lupasi olla vahingoittamatta ketään.
"Kiitos."
Aaarniktoka melkein huusi kissademonin perään ksysyäkseen mikä toisen nimi oli, mutta päätti hoitaa sen vasta sitten kun he olisivat kaukana täältä ja turvassa.

Griipi luuli jo, että metsästäjä ei edes lähtisi kissademonin perään, mutta onneksi toisin kävi. Kuura syäksyi kohti portteja huomaten, että edessä oli vielä yksi este, nimittäen portissa oli portit edessä.
"kirottu."
Kuura mumisi, mutta ei aikonut antaa periksi vaan ponkaisi täydellä voimalla päin ristikkoa kylki edellä. Portti päästi pahan äänen, mutta ei antanut kokonana periksi.
"kirottu."
Kuura manasi uudelleen noustessaan ylös ja huomaten, että tämän peko oli huomattu. Nopeasti griipi teki pinene juoksu pyörähdyksen ja iskeytyi taas vasten porttia. Tällä kertaa Kuura onnistui saamaan aikon, josa pääisis ulos. Nopea pujahdus ei nuin vain onnistunut vaan aarnikotka sai muutaman haavan kehoonsa, mutta ei mitään vakavia.heti päästyään toiselle puolelle nipin napin Kuura levitti siipensä ja syöksyi uudestaan juokussn koittaen päästä taivaalle mahdollisimman nopeasti kuin vain pystyi. Pian Kuura kohosi maanpinnalta kaipaamaansa lentoon ja päästi iloisen huudon sen takia, mutta muisti lupauksensa ja käänsi suuntansa kohti kaupunkia.
"Koita kestää hetki."
Kuura sanoi hiljaa ja iski ilmaa siivillään. Pian ohitettuaan portin, jonka oli vasta hajoittanut, näki griipi katolla toimintaa.
"Tuolla."
Kuura sanoi itselleen ja päästi kotkamaisen huudon kertoakseen demonille, että apu oli tulossa. Griipi ei ollut varma pystysikö hän tekemään niin matalan ohituslennon, jotta toinen pääsisi loikkamaan selkään ja samalla hän pääsisi takaisin ilmaan, mutta pakko oli ottaa riski.
"Loikkaa!"
Kuura huusi ja laskeutui hieman alemmas, jotta toisen olisi helpompi loikata. Olisi vain yksi kerta yritykseen.

/Ei haittaa. Sori jos kirjoitusvirheitä on vähän kiirus kirjoittaa((
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 03 Syys 2009, 17:10

Ariel juoksi katolta toiselle ja vilkaisi taakseen; Vartija saavutti häntä, miekka ojossa. "Toivottavasti olet päässyt pakoon." Demoni mutisi itsekseen. "Pysähdy! Varas!" Vartija huusi ja Ariel lisäsi vauhtia. Hän oli luvannut olla tappamatta ketään ja sen lupauksen hän aikoi pitää. Tällä hetkellä näytti jopa siltä, että hänen ei tarvitsisi edes taistella. Demoni hymyili itsekseen, eikä muistanut katsoa eteensä. Hän kompastui ja kaatui. "Nyt sain sinut!" Vartija huusi ja syöksyi Arielia kohti, miekka ojossa. Demoni hyppäsi pystyyn ja vetäisi oman aseensa esiin. "Hyvä on. Taistellaan." Ariel tuumasi ja huitaisi miekallaan. Vartija oli taitava käyttämään settaan ja Arielilla oli täysi työ torjua ja väistellä miekan iskuja. Miekat kalahtelivat yhteen, Arielin ja vartijan taistellessa. Samassa jotain viuhahti ohi läheltä Arielin päätä ja demoni kohotti katseensa taivaalle; Metsästäjä oli yrittänyt ampua jousella griipiä, joka oli päässyt lentoon. Vartijan hämmennystä hyväksikäyttäen, demoni käännähti kannoillaan ja pinkaisi juoksuun jälleen kerran. Vartija toipui nopeasti hämmennyksestään ja lähti demonin perään. "Tule jo.." Ariel kuiskasi hiljaa itselleen. Yhtäkkiä ylhäältä kuului kotkamainen kiljahdus ja käsky: "Loikkaa!" Ariel ponnisti jaloillaan ja hyppäsi ilmaan, hän sai käsillään kiinni griipin sulista ja kiskoi itsensä viimeisillä voimillaan aarnikotkan selkään. Vartija yritti huitaista miekallaan, mutta ei osunut. "Luulin jo ettet tulekaan." Demoni totesi ja virnisti tyytyväisenä. He olivat päässeet pakoon.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 08 Syys 2009, 20:21

Kuura joutui ottamana pienen tuen yhdestä katosta päästäkseen yläilmaan lisäpainon kanssa. Valiettvasti kyytiin otti ei onnistunut ihan suunnitelman mukaan menetettyään muutamat sulat toisen kipuamisen aikana.
"En antaisi sitä itselleni anteeksi."
Griipi vastasi ja iksi siivillään ilmaa päästäkseen ylemmäs taivaalle ja kauemmas koko paikasta. valiettvasti ylättäen iskevä kipu sai tämän jättämään yhden voimakkana iskun välistä ja päästämään kivun aiheuttaman älähdyksen. Korjatakseen vakauttaan ja korkeutta, griipi joutui tekemään muutaman nopean siipi-iskusarjan ja puremana nokkaansa lujasti, jotta pystyisi keksittymään kivussa lentämiseen. Ilmassa Kuura ei voinut katsoa miksi kipu vaivasi hänen oikeaa takajalkaansa, sillä syy oli varmasti aika selvä. Siinä olisi nuoli. Ja se sai vain enemmän haluja päästää korkeammalle ja kauemmas tästä kirotusta paikasta.
"Oletko kunnossa."
Kuura kysäisi päästyään tarpeeksi ilmaan ja toisen äänestä kuuli, että hänellä oli kipuja, mutta myös sen että hän oli huolissaan toisen hyvinvoinnista.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 10 Syys 2009, 18:18

Demoni naurahti hiukan ja puristi tiukasti griipin kaulaa pysyäkseen kyydissä. Yhtäkkiä aarnikotka älähti ja Ariel säikähti. "Mitä nyt? Osuiko sinuun?" Demoni kysyi huolestuneena ja yritti vilkuillaa aarnikotkan jalkoja, nähdäkseen kivun aiheuttajan. Ariel sattui vahingossa vilkaisemaan alas ja ehti juuri ja juuri väistää nuolen, jonka metsästäjä oli ampunut. Demoni vilkaisi nuolen menoa ja puisteli päätään helpottuneena. "Jos tuo olisi osunut, olisin kuollut." Ariel totesi. Griipin siivet iskivät ilmaa nopeasti ja voimakkaasti, he kohosivat yhä ylemmäs. "Onneksi pääsimme pois." Demoni huokaisi onnellisena. Heillä oli käynyt tuuri. "Oletko kunnossa?" Demoni katsoi hämmentyneenä aarnikotkaa, kuullessaan kysymyksen. "O-olen. Kiitos kysymästä. Entäs itse? Mihin sinua osui?" Ariel kysyi. Häntä hämmästytti aarnikotkan huolenpito, vaikka tämä oli itsekin loukkaantunut. Oikeastaan, kun tarkemmin ajatteli, kukaan ei koskaan ollut pitänyt huolta Arielista ja uuden ystävänsä huolenpito tuntui hyvältä. "Ai niin. Olen Ariel." Demoni esittäytyi griipille. "Emme ehtineet hirveästi tutustua tuossa tohinassa." Ariel tuumasi. Heidän täytyisi päästä turvalliseen paikkaan, jotta demoni voisi katsoa griipin haavaa.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 11 Syys 2009, 18:24

Kuura iksi vielä kerran ilmaa ja antoi sitten ilmavirran hoitaa liitämisen eteenpäin hetken aikaa ennekuin jatkoi taas tasaistta siipityötä. Kipu kyllä kaiversi edelleen jalassa.
"Olen kunnossa. Mitä nyt oikeassa takajalssa on nuoli, mutta se ei ole paha."
Tai niin ainakin Kuura toivoi, sillä vasta kun hän laskeutuisi, griipi näkisi tilanteen kokonaisuudessaan.
"Nimeni on Kuura. tarkoitukseni oli ksysyä nimeäsi jo kujalla, mutta ehdin jo lähteä sotilaiden luojoten se jäi hieman puoli tiehen."
Kuura tunsi kipua, mutta oli hyvällään siitä että se häirinnyt lentämistä. Kuura nautti lentämisestä paljon, oltuaan ahtailla kujilla jonkin aikaa. Tilaa oli jokapuolella ja kukana ei huudellut tai häirinnyt kaksikkoa. Luultavemmin griipi olisi tehnyt ilmakieppejä ja syöksyjä jos kissademonia ei olisi ollut selässä. Alhaalla näkyi vain metsää ja joitain metsäpolkuja siellä täällä. He olivat turvassa, sillä Kuura uskoi ihmisten luovuttaneet jahaatmisen, sillä linnuntietä kulkeva aarnikotka on vaikea tavoittaa nopeasti.
Vihreä Liekinheitin
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron