Pulassa, vaikka ei sitä suunnitellut.

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crystal » 14 Syys 2009, 16:14

Demonitar tunsi olonsa turvalliseksi griipin selässä ja saattoi jopa nauttia kyydistä. Ariel vilkuili ympärilleen, ihmetellen maankamaran kauneutta taivaalta katsottuna. Nyt hän ymmärsi, miksi melkein jokainen lentävä olento nautti lentämisestä. "Todella kauniit maisemat." Ariel totesi, huokaisten ihastuksesta. Aarnikotka esitteli itsensä Kuuraksi. "Hauska tutustua, Kuura." Ariel sanoi.

"Voin yrittää irroittaa nuolen kun pääsemme alas. Toivottavasti se ei ole tehnyt kamalaa vahinkoa." Demoni totesi huolestuneena. Ihmisiä ei näkynyt, eikä kuulunut. Luultavasti he olivat luovuttaneet, mutta sen demoni tiesi, että hänellä ei ollut enää mitään asiaa kylälle. Paitsi tietenkin öisin, jolloin vartijoita oli liikkeellä vähemmän ja hän pysytisi piiloutumaan. "Mitä mieltä olet sodasta?" Ariel kysyi. Demonille itselleen oli aivan sama kumpi osapuoli voittaisi, häntä ei juuri liikuttanut kummankaan puolen ongelmat. Sota olisi vain hyvä tilaisuus haalia kokoon mittava omaisuus. Ariel virnisti itsekseen ja kuvitteli itsensä linnassa, palvelijoiden ympäröimänä. "Minun puolestani molempien kansojen kuninkaat voisivat heittää henkensä. Sillä tavalla me muut saisimme tilaisuuden olla oman itsemme herroja. Ei tarvitsisi kumarrella ketään." Ariel tuumaili. "En tosin kumarra nytkään ylempiäni ellei siitä ole minulle itselleni hyötyä." Demoni sanoi ja vilkuili griipiä kiinnostuneena. "Eikös haltiat ole jo omineet teidät taikaolennot heidän puolelleen?" Ariel kysyi.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 15 Syys 2009, 18:20

Kuura huokaisi syvään toisen mainitessa sodasta. Hetken aikaa griipi kuunteli demonin puheita ja mieleipiteitä samalla miettin omia tulevia sanojaan. Hän katsoi maisemia ja ajatteli niidenkin olevan joskus veren peitossa, mikä kauhistutti nuorta griipiä.
"Katsos Ariel... En ole tämän seudun aarnikotkia."
Aarnikotka päräytti muutaman tiheämmän lyönnin ennekuin antoi taas sipivan ilmavirran kuljettaa heitä ilmojen halki.
"Olen kasvanut ja elänyt kaukana pohjoisessa, kaukan tästä maasta ja paikasta. Olen tottunut elämään jatkuvassa taistelussa luontoa ja muita olentoja vastaan. En tarvitse sotaa huomaamaan, että maailma on muutenkin jo tarpeeksi vaikea paikka elää. Joka päivä joudun etsimään ruokani ja suojani ja joksus minun on uhmattava ukkostaivasta lentäessäni vuorien yllä. Sota on minusta turha, enkä aio osallistua siihen mitenkään. Olen taruolento ja jos se tuottaa ongelmia muille, se ei ole minun ongelmani. Nahkaani vainotaan jo muistakin syistä, joten en hlau lisä syitä sen perään juoksemiseen."
Kuuraa puistutti ajatus, miten hänelle olisi käynyt jos ei olisi päässyt pois kauoungista. Sen nahka olisi joko myyty jonkun lattialle tai sitten jonkun rikkaan ihmisen puvun ainekseksi. Sulkia olisi myyty ties ja mihin ja sisäelimet olisi jauhettu, kuivettu tai myyty sellaisenaan noidille, velhoille ja lemmen lääkkeeksi epätoivoisille ihmisille.
"Tapasin erään lohikäärmene tänne tullessani ja hän kertoi minulle tästä sodasta. Olen pohtinut sitämonta kertaa, mutta en ole nähnyt sita omaksi ongelmakseni, valitettavasti se tulee vaikuttamaan minuun jollain tasolla halusin tai en, jos jään näille seuduille."
Kuura huokais uudelleen ja aloitti taas tasaiset iskut.
"Hyväksyvätkö haltiat sinua sitten ollenkaan? Vai oletko molempien puolien inhokki tai jotain?"
Kuura heilautti päätänsä ja korjasi nopeasti sanansa.
"Tarkoitan, että miten teihin demoneihin suhtaudutaan tässä sodassa. Ihmiset pitävät teitä enemmän taruolentoina, mutta miten haltiat?"
Griipi vilkaisi toista niin paljon kuin pystyi hiemanpahoillaan olevasti.
"Tarkoiatn.. En ole tavannut juurikaan demoneita ennen. Olet ensimmäinen jonka kanssa puhun. Olen vain kuullut juttuja laidasta laitaan, enkä uskalla luottaa niihin."
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 16 Syys 2009, 21:13

Giirpin huokaistessa, demonikin huokaisi. Sota ja tulevat taistelut vaikuttaisivat kaikkiin olentoihin tällä saarella. Kotka kertoi olevansa kaukaa pohjoisesta, Ariel ei ollut ikinä kuullutkaan muista maista. Toki demoni tiesi ettei tämä voinut olla ainoa saari maailmassa, mutta kukaan ei ollut koskaan puhunut kaukaisista maista. "Toivoisin itsekin olevani jossain muualla." Ariel totesi. Kotkan puhetta oli mukava kuunnella ja tällä oli varsin hyviä mielipiteitä. Demoni nyökkäsi hyväksyvästi ja katseli kauniita maisemia. "Eihän sodan pitäisi olla kenekään muun ongelma kuin haltioiden ja ihmisten. Kuitenkin se vaikuttaa kaikkiin." Demoni totesi. kotkan kysellessä haltioiden ja ihmisten suhtautumista demoniin, Ariel vain puuskahti. "Niin kuin huomasit, ihmiset eivät tykkää minusta tippaakaan, tosin se on varmaa osaksi omaa syytänikin. Tarkoitan varastelua ja sellaista." Demoni sanoi. "Haltioista en tiedä, kun en ole ikinä yhdenkään kanssa jutellut. Luultavasti vihaavat. niputtavat demonit samaan kastiin vampyyreiden ja muiden pimeän olentijen kanssa." Ariel sanoi. "Tosin, jos olisi pakko puoli valita niin ihmisten puolella taistelisin. Varmaan siksi, että olen puoleksi ihminen, vaikka en mitään yhtenäisyyttä niiden kanssa tunnekaan." Demoni selitti ja pohti samalla itsekin näitä lauseitaan. "Ei tarvi olla pahoillaan. En suuttunut." Demoni sanoi nauraen.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 17 Syys 2009, 20:31

Kuura hymyili hieman, mutta kipu vaati pysymään taas vakavana.
"Aion olla vain omalla puolellani."
Aarniktoka ei tullut ajatelleeksi kuinka satimessa jotkut olennot olivatkaan tällä saarella. Sota pääisi silloin paremmin vaikuttamaan kaikkiin olentoihin.
"Haltiat väittävät olevansa luonnon ystäviä, mutta silti he eivät osaa ajatella kuinka paljoa heidän ja ihmisten toiminta vaikuttaa kaikkeen. Saisivat lukita toisesna johonkin ja tulla ulos vasta kun ovat saaneet asiat selviksi."
Kuura naurahti hieman kuivasti.
"Tiedätkö sinä miksi he sitten ovat sodassa? Siihen en ole saanut kunnon vastausta. Tiedän sen, että se on jatkunut jo kauan."
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 17 Syys 2009, 21:47

Demoni naurahti. "Niin minäkin." Ariel totesi. "Olen täysin samaa mieltä. Tuhoaisivat toisensa." Ariel puuskahti. Aurinko paistoi kirkkaana ja häikäisi demonin silmiä. Ariel katseli näkyisikö maassa hyvää laskeutumispaikkaa. Hiukan kauempana metsän keskellä oli suuri aukio. "Tuonne voisit laskeutua." Ariel sanoi ja osoitti aukiota. Kuura kysyi tiesikö hän miksi rodut sotivat keskenään. "En tarkkaa syytä, mutta luulen sen liittyvän jotenkin siihen, että ihmiset tunkeutuivat haltioiden omistamalle maalle ja veivät sen itselleen." Ariel sanoi kohauttaen olkiaan. Hän ei ymmärtänyt kummankaan rodun päätarkoitusta, mutta kuvitteli asian olevan näin. "Haltioiden mielestä ihmiset ovat ahneita ja ihmisten mielestä haltiat ovat suuri uhka, koska ovat taruolentoja ja osaavat taikoa tai jotain. Niin luulen." Demoni jatkoi ja huokaisi. "Eläisivät vain kumpikin rotu omaa elämäänsä." Ariel lopetti ja vilkaisi Kuuraa, aikoiko tämä laskeutua. "Kiitokset vielä kerran, että tulit avukseni." Ariel totesi hymyillen.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 18 Syys 2009, 21:00

"En voinut jättää sinua pulaan. Ne ihmiset olivat liian julmia sinua kohtaan. Kukaan ei saisi joutua sellaisen kohtelun kohteeksi."
Kuura kaarsi lievästi alemmas kohti aukiota, mutta kiersi sitä hetken aikaa ennenkuin päätti laskeutua.
"Ole valppaana, sillä laskusta tulee hieman haastava."
Aukio ei ollut suuri ja kipeä jalka esti kunnolla siihen tukemisen, joka olisi tärkeää. Hitaasti griipi pudotti korkeuttaan ja ei tehnyt tiheitä siipisarjoja hetkeen kunnes oli melkein puiden korkeudella jolloin muutamat nopeat iskut hidastivat putoamista. Pian tämä kosketti pintaa ja onnistui pitämään tasapainonsa hetken aikaa kunnes jalan kipu pisti tämän tekemään ontuvvan liikkeen eteenpäin. Nyt Kuura vasta tajusi, että miten syvälle nuoli oli osunut ja oli hyvillään, että vamma ei ollut siivissä.
"Ja takaisin turvallisesti maan pinnalla."
Griipi sanoi ja katsoi vammaansa heti kun toinen olisi päässyt alas.
"Odotin pahempaa."
Kuura asettui makamaan kyljelleen, sillä toisen olisi helpompaa vetää nuoli irti, kun vamma olisi alempana.
"Ole varovainen. Huonossa tapauksessa saatan potkaista sinua vahingossa kivun takia."
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 19 Syys 2009, 11:26

"Minun isäni oli ihminen." Kissaneiti tuumasi. "Hän jätti äidin kuullessaan, että tämä olikin demoni." Demoni jatkoi ja puuskahti. Ariel päätti olla kertomatta ihan kaikkea menneisyydestään, sillä hän ei tiennyt miten griipi suhtautuisi siihen, että hän oli tappanut oman isänsä. Kotka alkoi laskeutua ja demonitar tarrasi tiukasti kiinni kotkan niskasta. Ariel sulki silmänsä ja toivoi, että laskeutuisivat turvallisesti.

Hetken päästä demoni tunsi tömähdyksen ja avasi silmänsä. He olivat turvallisesti maassa ja kissa hyppäsi alas toisen selästä. Samantien hän katsoi haavaa ja huomasi kuinka syvälle nuoli oli uponnut. "Näyttää aika pahalta, mutta eiköhän me saada se irti." Ariel tuumasi ja odotti, että kotka oli löytänyt hyvän asennon. Demoni vain virnisti, kotkan käskiessä tätä olemaan varovainen. "Ei hätää." Ariel sanoi. Hän käveli lähemmäs kotkan jalkaa ja tarttui kiinni nuolesta. "Okei. Pure hammasta." Demoni sanoi ja kokosi voimansa. Yksi repäisy ja nuoli irtosi kotkan jalasta. Demoni hyppäsi ketterästi sivuun mahdollisen potkun edestä. "No niin. Se on irti." Ariel sanoi nauraen ja näytti nuolta kotkalle.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 20 Syys 2009, 15:41

Kuura päästi pienen kipuhuudahduksen toisen repeässä nuolen irti koivesta.
"Kiitos."
Griipi sanoia ja katsoi nuolta demonittaren kädessä.
"Hautaa se. En halua nähdä sitä, enkä jättää nuin vain heitteille."
Peto käänsi itsensä niin kippuralle kuin pystyi ja nuoli haavaansa sen minkä pystyi, sillä vuotava haava ei ollut hyväksi ja parempaa puhdistusta ei ollut tarjolla. Onneksi verta ei vuotanut paljon, mutta jalka oli edelleen punainen verestä. Hänen olisi päästä syvän veden ääreen, jotta voisi peseytyä kunnolla.
"Miksi kerroit minulle jotain niin henkilökohtaista?"
Kuura kysäisi asettuen smalla paremmin makuulle. Hän oli näet yllättänyt tuollaisesta tiedosta niin nopeasti, vaikka he olivat tunteneet vasta vähän aikaa, eikä aarnikotka ollut koskaan ajatellut mitään syvällistä toisen veriperinnöstä.
"Minä en välitä mikä olen rodultasi tai ketkä olivat vanhempasi. Sinä itse olet persoona jonka kansas tulet toimeen ja itse teet oman elämäsi eivätkä kavattajasi."
Kuuralla oli perhe jossain kaukana pohjoisessa ja hän oli elänyt sisarustensa kanssa kirjavan lapsuuden niin hyvien kuin surullisten asioiden kanssa, mutta silti hänen oli päästävä poiss heidän luotaan nähdäkseen muuta maailmaa.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 21 Syys 2009, 20:42

Ariel katsoi haavaa ja huomasi veren vuodon tyrehtyvän melko nopeasti. Demoni vei nuolen puunjuurelle ja kaivoi pienen kuopan sille, peittäen sen sitten huolellisesti. "Miksikö?" Ariel kysyi. Hän käänsi katseensa kotkaan ja tuijotti tätä suoraan silmiin. "Minusta tuntuu, että voin uskoutua sinulle, vaikka emme tunne juuri ollenkaan." Demoni vastasi ja istahti kivelle, kotkan viereen. "Onko haava kipeä?" Ariel kysyi ja hymyili, kotkan sanoessa, että häntä ei kiinnostanut hänen kasvattajansa vaan demoni itse. "Kiitos." Ariel sanoi.

"Sinun täytyisi saada haavasi pestyä vedessä. Onkohan täällä lähellä mitään puroa tai jokea.." Ariel mietti. Haava voisi tulehtua nopeasti, eikä välttämättä paranisi kovinkaan helposti, jos tulehdus pääsisi leviämään. "Mitä meinaat tehdä tämän jälkeen?" Ariel kysyi ja katseli kotkaa. "Minä ajattelin lähteä kiertelemään ja... Jotain, en tiedä." Demoni totesi.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 22 Syys 2009, 16:58

Griipi katsoi haavaansa ja sitten kissademonia.
"Kivut ovat poistumasta jalasta, mutta en uskalla käyttää sitä kunnolla vähään aikaan, niin se ei ainakaan pahene. Onneksi olen terve ja sairastumme harvoin."
Kuura otti paremman asennon ja kuunteli samalla toista.
"En tiedä. En ole ajatellut koko asiaa. Luultavemmin sinne mihin tuuli minut vie. Miksi kysyt? Halutko päästä minusta jo eroon?"
Viimeisen sanan aarniktoka kysyi nauraen, sillä hän ei tarkoittanut sitä tosissaan ja ajatteli toisen myös olevan samaa mieltä.
"Haluaisitko liittyä sueraani. Ainakin hetkeksi aikaa. Voisimme oppia tuntemana toisemme ja ehkä löytää myös muita kaltaisiamme."
kaltaisillaan Kuura tarkoitti niitä, jotka eivät välittäneet sodasta ja sen tuomista murheista, mutta jotka kuitenkin joutuivat sietämään sitä.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 22 Syys 2009, 17:48

"Eikä kannata. Lääkärinäsi, suosittelen sinulle lepoa ja haavan puhdistamista." Ariel sanoi nauraen. "Kunhan kysyi ja ei, en halua sinusta eroon. Olet erittäin hyvää seuraa." Demoni totesi hymyillen. Kissan häntä heilui laiskasti puolelta toiselle ja demoni haukotteli. "Hiukan väsyttää. Jännitystä on ollut yhdelle päivälle enemmän kuin tarpeeksi." Ariel sanoi. "Onko nälkä? Minun vatsani kurnii. Löytyyköhän täältä marjoja tai muita vastaavia." Kissaneiti tuumi ja vilkuili ympärilleen. Yhdessä mättäässä näkyi kasvavan punaisia, herkullisen näköisiä marjoja, mutta demoni ei koskenut niihin, koska ei ollut varma olivatko ne myrkyllisiä. Kysyvänä hän käänsi kayseensa kotkaan, tietäiskö tämä olivatko marjat syötäviä. Griipin kysymyksen kuullessaan, Arielin ilme kirkastui ja hymy nousi tämän punaisille huulille. "Mielelläni. Luulin jo ettet kysykään." Demoni naurahti. "Olisi todellakin kiva löytää olentoja, jotka eivät välitä sodasta.. Niitä voi tosin olla hyvin harvassa tai sitten kaikki ovat piilossa." Ariel tuumi ja käveli lähemmäs marjoja. Kissa haisteli niitä varoen ja poimi yhden käteensä. "Näyttävät ihan normaaleilta. Mitäs sanot?" Demoni kysyi kotkalta ja toi tälle marjan, jotta tämä voisi katsoa sitä lähempää.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 23 Syys 2009, 16:34

Kuura katsoi hetken aikaa marjaa ja haistoi sitä sitten.
"Ihan syötävää, joten anna mennä vain. Itse lounastin viimeksi eilen kunnolla, niin en tarvitsen ruokaa viimeistään ylihuomenna. "
Sitä paitsi Kuura oli aarnikotka ja aarnikotkat eivät syöneet muuta kuin lihaa ravinnokseen. Mikään viherpöperö ei pitäisi näitä olentoja niin voimakkaana ja hurjina.
"Voi olla, että muiden löytäminen on vaikeaa, sillä monet vaativat kaikkia ottamaan puolensa tai muuten he he ovat pettureita ja yksiä haaskoja."
Etenkin monet heikot olennot joutuivat tähän tilanteeseen, sillä heillä ei ollut mitään rohkeutta ja voimmaa sanoa ei.
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 24 Syys 2009, 20:22

kotkan kehotuksesta, demoni keräsi sylin täyteen marjoja ja popsi niitä hyvällä ruokahalulla. "Nämä ovat hyviä." Ariel totesi. "Ylihuomenna? Huh. Minä tarvitsen ruokaa, joka päivä. Muuten tulen pahantuuliseksi." Ariel totesi ja virnisti. Marjat olivat mehukkaita, mutta kirpeitä. "Olet oikeassa. Mitenköhän löydämme juuri oikeat olennot, jotka eivät houkuttele valitsemaan puolta tai muuta vastaavaa?" Demoni mietti, lähinnä itsekseen. Sellaisia oli erittäin vaikea löytää.

Taivas alkoi hämärtyä ja ilta teki tuloaan. Tuuli suhisi puissa ja Ariel tunsi olonsa raukeaksi. Eihän marjat vatsaa kunnolla täyttäneet, mutta olivat ne parempia kuin ei mitään. "Tuleekohan yöstä kylmä.." Ariel sanoi ja haukotteli makeasti. Kissaolento kun oli, Ariel ei pitänyt kylmästä. Kotkan siipien alla olisi varmasti lämmintä ja mukavaa. Demoni päättikin nukkumaan mennessään, käpertyä griipin siiven alle.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Vihreä Liekinheitin » 25 Syys 2009, 21:00

Kuura naurahti.
"Kun syön, pyrin syömään niin paljon kuin mahdollista. Sillä harvoin on suurta saalista tarjolla. Tätä kehoa ei ravita pelkillä marjoilla. Mutta jos teen kovaa työtä niin voi olla, että joudun syömään useammin."
Nähdessään toiden katsovan hänen siipeään ja kylkeään puhuessaan samalla yöstä Kuura tajusi tilanteen.
"Tulehan tänne."
Griipi kääntyi enemmän kyljelleen ja nosti siipensä ylös, jotta toinen pystyi kierimään hänen viereensä.
"Näin voi olla turvallisempaakin, sillä harvat uskaltavat hyökätä nukkuvan aarnikotkan kimppuun. Ja sinun onneksi en juurikaan kieriskeli yön aikana."
Kuura naurahti sanojensa jälkeen ja laski varovasti siipensä demonittaren päälle.
"Pitää pohtia sitä ongelmaa sitten huomenna."
Vihreä Liekinheitin
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 28 Syys 2009, 07:59

"Se on ihan hyvä tapa. Täytyy opetella itsekin." Ariel sanoi ja nousi ylös kiveltä, syötyään loputkin marjat. Kotka kehotti demonia tulemaan viereensä ja hymyillen Ariel hiippaili kotkan viereen ja käpertyi tämän kylkeen kiinni. "Lämmintä... Olen samaa mieltä." Ariel tuumasi ja haukotteli. Hän kiersi häntänsä ympärilleen ja sulki silmänsä. Demonin mielestä ongelmat olivat hyvä ratkaista vasta huomenna, sillä väsyneenä ei jaksanut miettiä sellaisia. Kissa haukotteli makeasti ja kehräsi hiukan. "Hyvää yötä." Ariel sanoi kotkan siiven alta ja painoi silmänsä tiukasti kiinni.
Ei mennyt kauaa kun demoni oli sikeässä unessa, painautuneena kotkan lämmintä kylkeä vasten.

Yö oli jo pitkällä kun demoni heräsi säpsähtäen. Hiljaa kissa kuunteli lähestyvää rapinaa ja kurkkasi varovasti griipin siiven alta. Demoni huokaisi helpotuksesta huomatessaan pienen jänön, joka tyytyväisenä mutusteli apilaa, heidän lähettyvillään. Hymyillen demoni käpertyi takaisin nukkumaan ja sulki silmänsä.
Crystal
 

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron