Black
Black katsoi Kalmaa apaattisesti tuon revetessä nauruun. Hassua, kai Blackin pitäisi olla hovinarri jos hän kerran näin helposti sai ihmiset nauramaan. Koomikon vikaa.
"Olet koira joka puhuu, se riittää heille luettelemaan sinut taruolennoksi tai demoniksi... mutta tavallinen koira sinä et ole, etkä tule olemaankaan vaikka väittäisit" Black huomautti... Kalmalla oli melko kiero käsitys normaalista koirasta, mikäli piti itseään sellaisena. Luca oli normaali koira, se heilutti häntää kun isäntä tuli paikalle, läähätti kun oli kuuma, kallisti päätään kun ei ymmärtänyt asioita, söi ja joi mitä eteen tuli, ei tuntenut loputonta verenjanoa tai kostonhimoa, tai muutakaan liian monimutkaisia tunteita koiralle. Se nukkui, söi, lisääntyi ja kuoli pois. Sellainen oli normaali koira. Kalma taas puhui, käyttäytyi osin kuin ihmiset, taisteli ihmismuodossaan, omisti sivupersoonankin.. jotain mitä normaali koirat eivät koskaan tekisi... normaali koirat eivät muuttaneet ulkomuotoaan. Mikäli Kalma oli normaali koira siellä mistä tuli, Black todellakin halusi nähdä sellaisen paikan.
"en ole en" Black vastasi Kalman kysyessä etteihän hän ollut kertomassa tästä pikku seikkailusta mihinkään suuntaan. Mitäsitä suotta... Ei se olisi valehtelemista, jos jättäisi aisoita sanomatta.
"Yritän muistaa tuon" Black totesi pienesti naurahtaen Kalman sanoihin, hän ei todellakaan halunnut kolmijalkaista kirppukasaa lähelleenkään.. tosin Black pystyisi tuikkaamaan tuon tuleen ennen kuin koira edes ehtisi haukahtaa, mutta sitä Black ei kuitenkaan tekisi.. sen verran hän Kalman omaisuutta arvosti.
No, Black pudisti päätään Kalman viimeiseen kysymykseen ja kääntyi ympäri.
"Nähdään taas" Black sanoi ja lähti kävelemään pois päin Kalman asunnosta, kadoten pian teleportaation ansioista teille tietämättömille.
// Yush, kiitos pelistä! //