Tervetuloa kotiini || Aksu

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Tervetuloa kotiini || Aksu

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Syys 2009, 16:10

Kalmankoira

"Tiedän kyllä." Kalma huomautti Blackin rykäisyyn. Hän vain nyt sattui olemaan laiska käyttämään pitkiä sanoja missään. Hän saattoi vaikka jonkun pitkästä nimestä vääntää itselleen sopivan lyhenteen, jota sitten käyttää. Sääli vain etteivät kaikki pidä siintä että hän muokkasi nimiä.
Mutta Kalmaa kismitti tässä kuningas vihassa se, ettei tuo edes halunnut häneltä anteeksi pyyntöä- tai ei ainakaan siltä vaikuttanut. Eikä tuo pahemmin yrittänyt sietää häntä edessään.. tarkoittaen sitä, että ei pahemmin yrittänyt kommunikoida hänen kanssaan ystävällisesti ainakaan. Huokaus. Minkä sopan hän itselleen onnistuntkaan keittämään taas vaihteeksi. Toivottavasti tämä kaikki kuitenkin olisi ohi menevää.. kyllä se siintä sitten ainakin seuraavan tai toisen sukupolven kanssa. Ei häntä varmaan silloin edes muisteta. Pahemmin.

Kalma nyökkäsi Blackin suostumukselle pienesti hymähtäen ja nousi nojatuolista ylös. jättäen velhon sormien napsuttelun sivu seikaksi. Ei hän siintä välittänyt.. Hän itse murskasi luita leuoillaan ja väänsi niitä nurin uhreiltaan niin että veri roiskui inhottavan rutinan kera. Joten eiköhän hän ole ihan tottunut luiden ja nivelien naksumiseen? Kalma haki takkinsa naulakosta, laittoi sen päällensä ja sujautti vyön kultaiseen solkeensa jääden odottamaan hetkeksi aikaa Blackiä että tuokin saisi päällensä, jos jotakin laittaisi.
"Niin ja tästä voi tulla vähän sotkuista... varaudu siihen." Kalma hymähti jätteän täydeksi mysteeriksi mitä ajoi takaa. Kyllä Black sen sitten näkisi. Kalma kääntyi avasi oven ja käveli ulos odotellen taas siinä hetken seuralaistaan lähtien sitten sanaakaan sanomatta jatkamaan matkaansa. Kädet laitettiin takin taskuihin.
Matka suuntautui ulos linnan porteista aina kylälle asti.. Jossa totta kai kaksikko sai kysyviä ja osakseen inhovia katseita niskaansa. Mitäpä noista? Niistä oli varmaan kiva tuijottaa.. Niin tosiaan hän oli jo tottunut suurimmaksi osaksi tuijottaviin kyläläisiin, kunhan pitäisivät turpansa tukossa. Kukaan ei kuitenkaan avannut suutaan Kalman seuralaisen takia, kunhan mulkoilivat.
Kylältä matka jatkui sitten länsikujille, josta ihmiset alkoivat vähentymään ja paikat alkoivat olemaan hieman keskustaa huonompi kuntoisia. Ei kuitenkaan ihan madonsyömiä, muttei yhtä loistavia kuin kylän sydämmessä.
Kalma kääntyi kujalle, jossa ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin jotakin törkyä mitä ihmiset olivat hylänneet tänne.. Tai siltä se näytti aluksi. Aavekoira asteli peremmälle ja siirsi muutaman laudan ja laatikon pois edestä joiden takaa paljastui miehen mentävä suuaukko.. Blackillä kyllä saattaisi tehdä tiukkaa tuon koon takia, onneksi ei kuitenkaan ollut mikään tukevahko tai edes mikään lihas kimppu. Eiköhän velho mahdu.. Kalma kyyristyi ja mönki sisälle ahtaan oloisesta suuaukosta sisään, josta muutamaa metriä eteenpäin käytävä leveni huomattavasti ja siinä pystyi ihan seisomaan. Kalma odotti Blackiä hetken aikaa ja kun tuo tunki päänsä ulos tuo tuumasi tuolle.
"Toivon todellakin että suljit aukon tullessasi." Ironiaahan se ja ihan ystävällistä sellaista.
"..Ja toivottavasti pimeys ei haittaa." Kalma lisäsi vielä. Saihan tänne valoakin jos halusi, mutta hän ei jaksanut sytytellä soihtuja. Black saisi tehdä itse jos haluaisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2009, 15:35

Black

Black nosti kysyvästi tosita kulmaansa Kalman huomauttaessa että tästä reissusta saattaisi tulla vähän sotkuista. Totta kai velhon uteliaisuus heräsi, mutta hän ei ollut niitä tyyppejä jotka alkaisivat kyselemään enempää asioista. Kaikki aikanaan. Sen enempiä kyselemättä Black lähti seuraamaan Kalmaa yöhön.
Porttien kohdalla Black mulkoili murhaavasti vartijoita jotka käänsivät epäilevät katseensa yllättävän nopeasti pois velhon katseen kohdatessaan. Ihan kuin katse voisi tappaa.. ei ehkä ihan, mutta toisinaan saattoi. Riippui ketä katsoi.
Kalma johdatti hänet kylälle. Velho piti suunsa yhä kiinni ja mietti hiljaa itsekseen mihin tuo mahtoi olla häntä johdattamassa. Pian se selviäisi, joten turha kysellä. Toisaalta Black ei voinut ymmärtää miksei Kalma voinut asiaansa hänen asunnollaan kertoa etukäteen hieman paremmin.. jos joku muu olisi pyytänyt Blackiä mukaansa kertomatta sen paremmin minne mentiin ja mitä tekemään, velho ei varmastikkaan olisi lähtenyt. Tuskin hän edes olisi kiinnostunut asiasa.

Pian saavuttiin länsikujille. Velho tuhahti pienesti, jostain syystä ei ollut yllätys että Kalmalla oli jotain niin salaisen kiinnostavaa länsikujilla päin. Täällä kun liikkui ties mitä hämärää porukkaa...
He saapuivat kujalle, joka ei näyttänyt poikkeavan muista mitenkään. Velho vilkaisi kysyvästi Kalmaan, kunnes kävi ilmi että kuja ei ollutkaan sitä miltä näytti. Näemmä Kalmalla oli oma pikku piilopaikkansa, johon tuo nyt johdatti velhon. Black vilkaisi kahdesti pienehköä oviaukkoa, mutta kumartui sitten Kalman perään ja sulki aukon perässään. Käytävä oli epämukavan ahdas Blackin mielestä, mutta pian päästiin hieman avarampaan tilaan, jossa kykeni sentään hengittämään.
"Suljin" Black totesi Kalman tuumauksiin suorasukaisesti, samalla kun napsautti sormiaan yhteen, luoden pienen, leijuvan tulipallon pörräämään ympärillensä luomaan valoa.
Vaikka hänellä oli hyvä näkö, ei hän sentään näin pimeässä mitään nähnyt..
"Hankit sitten oman asunnon.." Velho tuumasi katsellen ympärilleen "mutta miksi ihmeessä näin salamyhkäisestä paikasta? Jos joku näkee sinut tulevan tänne siitä saattaa lähteä liikkeelle vastarinta liikke huhut.. täältä ollaan tuhottu jo monia salaseurojen piilopaikkoihin johtavia käytäviä" Black huomautti vilkaisten Kalmaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Syys 2009, 18:58

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi pienesti Blackin myöntymykseen, että oli sulkenut ovi aukon tullessaan. Sehän se tästä vielä puuttuisi, että joku tänne löytäisi vahingossa ja kertoisi kuninkaalle löydöstään. Mutta jos tämä löytäjä menisi ominpäin tutkimaan luolia joita oli täällä satoja ja johtivat kukin minnekkin olisi kohtalona varmana hidas ja tuskallinen nälkäkuolema. Olihan tänne muutama eksynyt luurangoista päätellen mitä täältä on löytynyt muutama kappale.. enimmäkseen lapsia kylläkin, mutta ei hän ole voinut tehdä mitään asialle. Hän oli ainakin parikymmentä vuotta myöhässä.
Kalma tapitti hetken aikaa Blackin luomaa tulipalloa kuin olisi halunnut tappaa sen.. Hän ei pitänyt siintä ja sen luomasta valosta, kävi silmiin jos jäi katselemaan. Mutta eipä Kalma mitään tehnyt tai sanonnut.. kunhan vain tuo pallo pysyisi kaukana hänestä ja hänen herkistä silmistä.
Kalma körähti Blackin sanoille, että hän oli löytänyt kodin..
"Ei nyt ihan.. Voisin vaikka sanoa, että tämä on vasta... piha." Piha mikä sattui yltämään aina kaupungin keskustaan asti ja vähän pidemmällekkin, sekä linnan muurien ulkopuolelle. Voisi melkeinpä sanoa, että hänellä oli varsin iso tontti hoidettavanaan. Mutta eihän luolastossa ollut mitään hoidettavaa, hah.
Virne levisi aavekoiran kasville Blackin seuraavan huomautuksen myötä, että hänen kodista saattaisi lähteä liikkeelle epäilyttäviä huhuja. No sen hän haluaisikin nähdä kun sotilas kaarti yllättäisi hänet omasta kodistaan lukemasta kirjaa ja juomassa kahvia.. Kyllä vain hän joi kahvia, mutta siintä hys hys. Jokatapauksessa näky olisi hyvinkin koominen ja hän saisi viikon naurut.
"Voisin sanoa vaikka, että haluan toimia yksin omassa rauhassa oman pikku puuhani kanssa... Mutta älä pelkää se ei ole mitään vaarallista, eikä koske ihmisiä tai haltioita mitenkään. Se on vain oma juttuni." Kalma sanoi lopun virnistyksen syventyessä entisestään, mutta se pyyhkityi pois varsin nopeasti Kalman lähtiessä kävelemään ja johdattamaan kumppaniaan syvemmälle luolastoihin.
"Ja jos joku näkee minun tulevan tänne.. Saan toivottaa hyvää onnea etsinnöille löytää minut täältä ja ovat kyllä hulluja jos näitä luolastoja alkavat tuhoamaan... Puolet kylästä tuhoituisi täysin maan tasalle hyvällä tuurilla, plus koko länsinen muuri tuhoutuisi melkein kokonaan." Kalma kertoi vilkaisten Blackiin. Hänellä oli omat keinonsa pitää tämä kodin tapainen itsellään niin kauan kuin on tarvis.
"Lisäksi ainoa paikka missä saan olla täysin rauhassa." Kalma lisäsi.

Ovi aukko heidän takanaan jäi aina vain taaemmas ja taaemmas, kadoten kokonaan kun Kalma kääntyi nurkkauksesta oikealle, sitten muutaman metrin päästä vasemmalle haarautuvaan pikku käytävään. Matka jatkui kiemurellen pitkin luolastoja, jotka muistuttivat toinen toisiaan yhtälailla kui edellinenkin. Kalma jopa epäili, että Black eksyisi ilman häntä täällä varsin nopeasti. Mutta piti siintä turpansa kiinni. Suuttuisi velhon mokoma vielä siintäkin hyvästä.
"Ja toivon, että olet hiljaa tästä. Kuten sanoin: haluan pitää tämän omana paikkanani missä saan olla rauhassa. Aivan kuten sinäkin tönössäsi. ...Mutta en sitä kiellä ettetkö saisi tulla katsomaan minua, jos nyt osaat tulla." Kalma hymähti pienesti lopun itsekseen kettumiasen puoli hymyn kera. Olisi hyvin huvittavaa jos Black tänne eksyisi..

Kalma pysähtyi sitten pitkän yksinäisen tunnelin päähän, joka johti vain synkkään pimeyteen, jonnekkin kauas. Oikeastaan se johti keskelle metsää ja oli sen takia vaarallisessa paikassa ja jos vihollinen sen löytäisi.. Tuhot olisivat valtavat ja varma häviö ihmisille. Ei etteikö häntä olisi kiinnostanut pahemmin, mutta sitten hän menettäisi hyvän kotinsa ja saattaisi saada petturin leiman otsaansa. Kalma kääntyi Blackiä kohden.
"Pystytkö romauttamaan tämän käytävän? Siis ilman, että saamme puoli kylää niskaamme?" Kalma pyysi Balckiä. "-Käytävä jatkuu keskelle metsää ja jos haltat löytävät sen.. Ihmiset ovat kusessa ja niin minäkin jos minua luullaan petturiksi, joka johdatti haltat tänne.."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Syys 2009, 14:42

Black

Velho kohotti toista kulmaansa Kalman kertoessa että halusi olla täällä omassa rauhassa ja hoitaa omia pikku puuhiaan.. tuo herätti Blackin epäilykset, mutta velho jätti sanomatta mitään.
Black naurahti kuivahkosti ja rykäisi pienesti Kalman puheiden jälkeen.
"Kai sinä tajuat että nämä 'luolastot' ovat osa kaupungin viemäriverkostoa? Kaikkihan näistä tietävät, joten pikku piilosi tuskin on kovin salainen.. kuitenkaan täällä ei käy ketään, nämä ovat enemmänkin turhia luolia, viemäri verkosto on keskemmällä kylää." Velho huomautti pienesti virnistäen.
Totta kai kylällä oli viemäriverkosto! Ne olivat olleet olemassa jo kylän valmistumisesta lähtien. Nykyään niistä ei pidetty niin hyvää huolta, joten niihin oli muodostunut erillaisia piilopaikkoja ja epämääräisiä luolia ja käytäviä. Sen verran niitä vahdittiin, että tiedossa olevia ulostulo aukkoja pidettiin silmällä pimeänkansan ja haltioiden varalta. Vampyyrit käyttivät viemäreitä yllättävän usein, tullessaan kuokkimaan.
"Ja mitä pikku puuhiisi tulee.. en ehkä välttämättä halua edes tietää niistä" Velho lisäsi samalla kun lähti seuraamaan Kalmaa.

Tuo johdatti heidät yhä syvemmälle käytävä verkostoon. Blackin luoma valopallo leijaili kiltisti velhon ympärillä valaisten tietä hieman. Velho oli kyllä huomannut ettei Kalma ollut kovinkaan innoissaan ollut valopallosta.. olihan Black heidän ensi tapaamisellaan häirinnyt Kalman näkökenttää samanlaisella pallolla. Black pysyi hyvin kartalla, hän oli ennenkin känyt kaupungin alla - tosin virallisissa viemäriverkostoissa - joten hänelle ei ollut ongelmia suunnistaa pimeissä ja sokkeloisissa käytävissä. Lisäksi hänellä oli erinomainen suuntavaisto ja muisti, joten sekin helpotti asiaa.
Black vain hymähti myöntävästi Kalman toivoessa että velho pitäisi suunsa kiinni tästä asiasta.
"Mutta mitäs sitten selität jos joku kaipaa sinua linnalla eikä sinua löydetä mistään.." Black huomautti puoliääneen mutisten, jättäen tuon oikeastaan Kalman omaksi pohdinnan aiheeksi, odottamatta minkäänlaista vastausta.

Pian he pysähtyivät pitkän, yksinäisen tunnelin päähän. Black tuijotti hetken pitkälle pimeyteen, kunnes vilkaisi Kalmaan. Kalma kertoi että tämä kyseinen käytävä vei metsään ja pyysikin sen takia romauttamaan sen. Black näki Kalman logiikan asian suhteen, mutta ei vastannut mitään.
"Toki" Velho vastasi lopulta ja ojensi kätensä eteensä.
Black heilautti kättään muutaman kerran kevyesti. Hetkeen ei kuulunut saatika näkynyt mitään, mutta pikku hiljaa alkoi kuulua etäistä ryminää. Käytävä sortui kauempaa ja pikku hiljaa sortuma siirtyi lähemmäksi ja lähemmäksi. Maata ja kiveä tippui valtavat määrät koko käytävän pituudelta. Black piti kättään edessään vielä hetken, kunnes laski sen alas. Samassa sortuminen pysähtyi, noin viiden metrin päähän heistä. Käytävä oli tukittu, pitkältä matkalta. Tomu ja pöly leijaili käytävässä, saaden Blackin aivastamaan pienesti. Pöly ei varsinaisesti velhoa haitannut, mutta kuiva tomu otti epämukavasti nenäonteloihin.
"siinä.." Black totesi lopulta kun pöly hieman laskeutunut "Vieläkö pitää tuhota jotain?".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Syys 2009, 17:27

Kalmakoira

No totta puhakseen Kalma ei tiennyt.. muutakuin vasta nyt kun Black sen sanoi. Mutta vaikkei tämä kovinkaan iso salaisuus ole niin tämän hän halusi silti pitää kotinaan ja elää ihan rauhassa täällä maan alla. Ja kuten Kalma oli itse sanonut hänen asuminen täällä ei tulisi olemaan mikään uhka ihmisille. Hän halusi vain jonkun paikan missä saisi olla rauhassa jos suinkin halusi. Hän oli kyllä sosiaallisempi mitä Black, mutta omaa rauhaa hänkin tarvitsi siinä missä tuokin. Ja hänellä oli omat asiat hoidettavanaan, johon hän ei halunnut muita sotkemaan ja sähläämään. Menisi vuosien työ vielä hukkaan.
"Mitäpä siintä vaikka tietävät? Eihän kukaan muu kuin sinä tiedä, että asun täällä joten olen ihan turvassa. Ja jos joku näkee ja alkaa valittamaan kuninkaalle, sanon vain että haluan asua siellä koska se on ainoa paikka minkä näen turvalliseksi. Ja voisin muutenkin vahtia luolastoja ja ilmoittaa mahdollisista `ongelma´kohdista." Kalma selitteli Blackille sen miten voisi asiansa selittää kuninkaalle jos joskus kävisi niin että joku näkisi hänen tulevan tänne ja menisi valittamaan. Tuskin hänen päätä pölkylle laitettaisiin jos hän halusi asua täällä aiheuttamatta ongelmia. Ja hei hän olisi ainakin kukana linnasta ja ihmisistä! Eikös se ole hieno juttu?
"En olisi kertonutkaan." Kalma naurahti kuivasti, vaikka tiesikin että saisi Blackin epäilykset taas niskaansa. Mutta jos tuo saisi sen joskus selville.. Häntä ei voisi tuomita mistään maanpetoksesta ja teloittaa, sillä se ei edelleenkään liittynyt kahden rodun väliseen sotaan millään tavalla. Se liittyi vain häneen itseensä... tavallaan.

Kalma vilkasi kysyvästi velhoon tuon mumistessa jostakin, mutta jätti sitten vastaamatta siihen. Voisihan Black ottaa silloin häneen telepaattisesti yhteyttä ja pyytää paikalle. Ei sen vaikeampaa pitäisi olla.. Ja ainahan hän voisi sanoa, että hän oli metsässä. Eikä kuningas häntä paljoa ole pyydellyt paikalle tai edes antanut tehtäviä.. No parempi niin, ei häntä olisi kiinnostanutkaan. Mielummin oltaisiin työttömiä kuin jossakin raatamassa.

Black suostui sortamaan käytävän ja Kalma jäi sitten odottelemaan kädet puuskassa senkin ihmeen tapahtumista kun Black rojauttaisi tämän luolan pätkän maan tasalle. Velhon käsi nousi osoittamaan luolaan ja jonkin aikaa oli hiljasista kun sitten alkoi kuulumaan hurjaa rytinää kun maa massat pettivät ja hautasivat luolan unohduskiin, kuin sitä ei olisi ikinä ollutkaan siinä.
Se ääni minkä tuo rohmahdus aiheutti sai Kalman kuitenkin painamaan toisella kädellään toista korvaansa. Totta kai, kun hänellä oli liian hyvä kuulo ja tuo sattui hieman tärykalvoissa. Lopulta se oli ohi kun Black laski kätensä ja niin teki aavekoirakin.
Kalma naurahti pienesti kun Black aivasti.. muttei erehtynyt sanomaan mitään.
"Voi kiitos paljon~ On toki... Oikeastaan nyt se sotkusempi." Kalma sanoi ja lähti kävelemään pois päin seuraavaan paikkaan.
"Hieno temppu muuten.." Kalma huomautti kuin olisi meinannut unohtaa koko asian huomauttamisen. Eikä voinut nyt olla jollakin tavalla ihailematta Blackin taitoja, jättäen sen ajatuksen kuitenkin omaan tietoonsa.
Ja taas jonkin aikaa kierreltiin pitkin luolia, kunnes pysähdyttiin kuopan reunalle. Kalman kasvoille levisi pienoinen virne... Eikä kyllä mikään ihme, kuopan pohja ei ollut ihan tyhjä vaan siellä oli noin kymmenen haltiaa täydellisesti loukussa. Kuopan seinät olivat täysin sileät eikä niitä pitkin pystynyt kiipeämään ja kuopalla oli syvyyttä ainakin yli kymmenen metriä joten pois ei päässyt mitenkään. Ja parilta haltialta oli mennyt jalatkin poikki pudotuksessa näköjään.
"Viime öistä saalista, tulivat äskeistä käytävää pitkin ja luulivat olevansa kovinkin ovelia." Kalma kertoi Blackille hieman miten asiat olivat. Hänhän nuo oli yllättänyt kesken suuren löytönsä ja ajannut tänne odottamaan omaa kuolemaansa ilman vettä ja ruokaa, mutta koska Black nyt sattui olemaan täällä.. Tuolla voisi olla jotakin käyttöä noille. Hän ei katsos uskaltanut kymmentä haltiaa yksin käydä raahaamaan minnekkään saati nostamaan ylös tuolta vain raahatakseen linnalle. Henki saattaisi vielä mennä. Eikä tänne vartijoita huolita ja olisi muutenkin ihan toinen juttu uskottaisiinko häntä..
"Tarvitsetko, vai jätetäänkö tuonne? Vai pidetäänkö hauskaa?" Kalma kysyi katsellen haltoita kuin nälkäinen susi syöttö porsaita tarjottimella omena suussa. Hän voisi nyt näin Blackin tukemana pistääkin ranttaliksi noiden keskuudessa, sillä yksin meneminen tuonne olisi itsemurha. Eihän nuo aseettomia suinkaan olleet miekoista ja keihäistä päätellen.

Yksi haltoista nousi ylös ja vaikutti olevan jonkin sorttisessa johdossa eleistä päätellen. Tämä haltia käveli noin keskelle avaten sitten turpa värkkinsä alkaen kitisemään ihan urakalla, että he pääsisivät pois kuopasta lupaillen kaikkea paskaa. Kalma vilkasi Blackiin sivusilmällä, mutta naurahti sitten räkäsesti haltia vanhuksen sanoihin.
"Ensin tungeksitte tänne ja sitten yritätte päästä pois? Onko papparaisella sattumoisin aivot valunneet nenästä ulos kun tuollaisia kyselet?" Kalma sai osakseen vanhukselta murhaavan mulkkauksen sanojensa jälkeen ja vähän muiltakin suippokorvilta. Se oli jännä kun hän oli liiankin taitava ärsyttämään ja pilkkaamaan haltioita.
Vanhuksen katse siirtyi Kalmasta velhoon anelevasti.. Ilmeisesti ei tuntenut velhoa ollenkaan tai oli tosiaan tyhmä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Syys 2009, 18:58

Black

Black jätti kommentoimatta mitään enää Kalman puheisiin. Mitä sitä suotta asiaa vatvomaan. Kalma oli ylhäässä yksinäisyydessään täällä tunneleissa, eikä häntä varmasti etsittäisi täältä. Eikä Kalmasta nyt haittaa olisi.. olkoon viemärirotta jos halusi, kunhan ei tullut linnalle haisten sadeviemäreiltä..
Black ei voinut olla virnistämättä pienesti Kalman peittäessä toisen korvansa. Kyllä se jo tiedettiin että tuolla oli herkempi kuuloaisti mitä hänellä, mutta että ihan noin herkkä? No, oli miten oli. Kyllähän se Blackin korvillekkin otti, mutta ei niin paljoa mitä Kalman. Velho kyllä vilkaisi murhaavasti Kalmaan tuon naurahtaessa, mutta ei sitten sanonut mitään koska tuokaan ei suutaan avannut. Kalma sitten 'kiitteli' ja lähti kävelemään taas jonnekkin. Black kääntyi ympäri ja lähti seuraamaan tuota, minne ikinä nyt oltiinkaan menossa.

Black ei sanonut mitään Kalman huomauttaessa hienosta tempusta, vain hymähti pienesti. Tunnetukkoisuutensa takia hän ei osannut ottaa vastaan saatika antaa kohteliaisuuksia toivotulla tavalla. Vaikka hän ei sitä näyttänyt, kyllä hänestäkin oli mukava kuulla kehuja.
Aikansa he kiertelivät, kunnes he saapuivat kuopalle. Black vilkaisi alas nähden noin kymmenen haltiaa siellä. Velho vilkaisi sivusilmällä Kalmaan, jolta hän saikin selityksen näille otuksille. Black hymähti pienesti Kalman selityksen jälkeen ja jäi tuijottamaan haltioita. Kalman kysymyksiin Black ei kerennyt vastaamaan, kun yksi haltia jo nousi ylös ja alkoi uhoamaan heille.
Kalma kuitenkin antoi samalla mitalla takaisin ja sai astetta murhaavampia katseita haltioilta. Black naurahti kuivahkosti, mutta ei vieläkään sanonut mitään. Periaatteessa heidän olisi pitänyt viedä haltiat kuulusteltaviksi, mutta tuskin noistakaan mitään irtoaisi. Haltiat osasivat olla erittäin umpiniskaisia kuulusteltavia.

Vanhuksen vilkaistessa velhoon, Blackin kasvoille levisi sadistinen virnistys.
"meillä ei ole käyttöä saastalle, sitä kun löytyy viemäreistä jo tarpeeksi" Black totesi ja ojensi kätensä taas eteen.
Velho piti katsekontaktin vanhuksessa joka oli erehtynyt sellaisen luomaan velhon kanssa. Vanhus seisoi paikallaan liikkumatta, apaattisin ilmein, mutta tuon silmistä saattoi nähdä sen valtavan tuskan, joka miehen sisällä riehui. Black virnisti yhä leveämmin, samalla kun haltia alkoi huutamaan tuskasta. Tuon ihoon syntyi mustelmia ja pintahaavoja, samalla kun Black lähti leijuttamaan haltiaa ylöspäin.
Black kohotti haltian heidän tasolleen, leijumaan kuopan yläpuolelle. Vanhus ei voinut liikkua, koska Blackillä oli täysi kontrolli tuon kehoon. Hän oli se joka päätti löikö haltian sydän vai ei.
"Ylpeys käy lankeamuksen edellä... haltioiden olisi pitänyt tajuta se ensimmäisen sodan jälkeen" Black totesi pyyhkien virneen pois kasvoiltaan "Toivottavasti tiesitte tämän tehtävänne olevan silkka itsemurha".
Samassa Black kouristi edessään olevan kätensä kämmenen nyrkkiin. Vanhuksen silmät laajenivat ja kuului ilkeä, selkäpiitä karmiva rutina, kun jokainen luu haltian sisällä katkesi ja rintakehä painui kasaan. Vanhus purskautti suustaan valtavan määrän verta vielä ennenkuin kuoli.

Black hymähti pienesti ja laski kätensä, samassa kuolleen vanhuksen ruumis tipahti takaisin kuopan pohjalle muiden haltioiden sekaan.
"Voisin polttaa heidät pohjalle.. mutta oletan että sinäkin haluat pitää hauskaa?" Black totesi sitten vilkaisten Kalmaan.
Hän nosti kätensä jälleen eteensä ja leijutti yhden, nuoremman haltian ylös. Tällä kertaa hän vain leijutti haltiaa paikoillaan, eikä tehnyt tuolle mitään muuta.. äskeiseen temppuun hän tarvitsi katsekontaktin, mutta asioiden ja olentojen leijuttamiseen hän ei sitä tarvinnut.
"Katsotaan kuinka hyvä koira olet" Black sanoi virnistäen ja laski nuoren haltian kuopan toiselle puolelle, päästäen tuon maagisesta otteestaan.
Haltia ei kahta kertaa miettinyt vaan lähti pinkomaan pakoon, ystävien huutaessa kuopan pohjalla tuota pakenemaan.
"..nouda" Black sanoi kääntäen sadistisen katseensa Kalmaan, ollen valmiina itse syöksähtämään haltian perään, mikäli Kalma päättäisi leikkiä tuhmaa koiraa... tosin minne tuo haltia kuvitteli menevänsä? Hän oli jo ansassa...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Syys 2009, 21:02

Kalmankoira

Kalma, Blackin pikku uskollinen hurtta seurasi vain hiljaa vierestä kun velho alkoi puhumaan vanhukselle.. Tehden varsin selväksi ettei tuota kuunneltaisi armojensa kanssa, etenkin herran temppu teki sen hyvin selväksi. Vanhus nousi ylös ilmaan Blackin nostaessa tuota ja samalla tuon kehoon ilmestyi viiltoja ja mustelmia. Kalman kasvoille levisi pieni mutta julma hymy seuraillessa tuota näytöstä hiljaa pienenä sivullisena. Se kuitenkin muuttui pieneksi irvistykseksi kun Black murskasi vanhuksen kansaan kuin kanamunan käteensä, vaikka se irvistys olikin enimmäkseen vain joku nautinnollisen ja inhon irvistyksen välimaastolla. Ei sille mitään voinut kun nautti tappamisesta siinä missä hänen vieressään oleva velhokin. Kummatkin yhtä hulluja ja kajahtaneita omine eroineen. Paitsi että Black ei ihan elännyt ihmis tai haltoiden lihalla, kuten hän teki. Ja sen takia saanut kummastakin kylästä mustan maineen.. erityisesti haltia kylässä.
Vanhuksen ruumis putosi kuopan pohajlle.
"Rotilla koittaa juhlat.." Kalma mumisi siinä puoli ääneen itsekseen katsellessaan elotonta ruumista, joka oli vääntäytynyt ihan luonnottomaan asentoon.

Kalma vilkasi velhoon kun tuo avasi suunsa ja nyökkäsi sitten vain vastaukseksi julman, pirullisen ja ennenkaikkea sadistisen virneen kera. Totta kai hänkin haluaisi pitää hieman hauskaa haltia parkojen kustannuksella. Eihän hän suinkaan ole unohtanut mitä NUO hänelle tekivät ja siintä häntä aina muistutti se kamala painajainen minkä hän aina silloin tällöin näki uudestaan ja uudestaan. Uskokaa pois se on inhottavaa ja pelottavaa.. Lisäksi ne kaikki vainot häntä kohtaan metsässä haltoiden keskuudessa, hän sai aina olla varpaillaan liikkuessaan siellä tai juosta karkuun. Onneksi eivät kiinni ole vielä saaneet.
Kalma seurasi pienen virneen kanssa kun Black nosti yhden haltian ylös ja laski kuopan reunalle päästäen tuon menemään muiden huutaessa tuota juoksemaan karkuun. Minne tuo oikein luuli pääsevänsä? Ja luuliko se osaavansa pois täältä? Ei tulisi onnistumaan.. Kalma oli menossa jo kun mulkkasi Blackiä kohden tuon "nouda" käskyn tullessa.. sitten ilman varoitusta Kalma läppäsi velhoa takaraivoon varsin kipeästi ja lähti sitten painattamaan karkuun menneen haltian perään.
Ei siinä kauaa mennyt kun aavekoira sai saaliinsa kiinni ja haltia vinkasi hätääntyneesti.
"Run, run my little ham.." Kalma saneli saavuttaessaan haltiaa ja juoksi tuon viereen haltian yrittäessä juosta karkuun täydellä teholla. Kalma kallisti päätään suloisesti ja liikautti jalkaansa potkaisten nuorukaisen jalat alta niin että ainakin toisen jalan polvi meni sijoiltaan. Haltia kaatui huutaen kivusta jalkaansa pitäen toisella kädellään. Kalma tuhahti.
"Missä on sitkeytesi?" Kalma kysyi ohi mennen ja potkasi päähän.. Haltia parahti. "Missä on haltoiden kuuluisa nopeus ja älykkyys?" Kalma kysyi ja potkasi voimalla mahaan ja haltia körähti yskien painuen kasaan. Kalma tuijotti haltiaa hiljaa vakavin kasvoin..
"Niin paljon uhoa, mutta muuta ette osaakaan." Kalma selitteli ja tarrasi haltiaa hiuksista kiinni nostaen kasvojensa tasolle. Haltia huusi ja aneli armoa aavekoiran tapittaessa tuota pienen virneen kera. Armoa ei tulisi ihan turha anella häneltä sitä enään.
Muutaman sekunnin Kalma mietti mitä tekisi vinku leullensa, kunnes nappasi päästä kiinni ja väänsi niskat kauniisti nurin ilman suurempi leikkejä tällä kertaa. Ruumiin Kalma raahasi jalasta pitäen takaisin kuoppaan ja nakkasi sinne toisen seuraksi.
"Sinun vuorosi."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Loka 2009, 12:04

Black

Velho virnisti vahingoniloisesti Kalman mulkaistessa häntä, mutta virnistys pyyhkiytyi miehen kasvoilta kun Kalma päätti läppäistä häntä tuntuvasti takaraivoon. Tosiasia kuitenkin oli, ettei Black kyennyt vastustamaan nouto komennon antamista tässä tilanteessa. Jos Kalmalla yhtään oli huumorintajua, tuo oli tajunnut että se oli lähinnä vitsi. Tosin Black ei vieläkään ollut täysin varma Kalman huumorintajusta.. se saattoi olla yhtä kiero mitä herra itse.
No, Kalma pinkaisi haltian perään ja Black jäi kuopan reunalle odottelemaan. Odotellessaan velho loi tympiintyneen katseen kuopan pohjalla oleviin haltioihin, jotka eivät näyttäneet enää yhtään uhmakkailta.. vaan pelokkailta. Pelko sai velhon hymyilemään, mutta samalla hän tunsi pienen piston sisällään. Ehkei pitäisi viettää niin paljoa aikaa Ophelian ja Lilyn kaltaisten, herkkien ja ajattelevaisten ihmisten kanssa. Nuo olisivat varmasti huutaneet pää punaisena Blackille ja Kalmalle tässä tilanteessa, tappoivat he sitten haltioita tai ihmisiä.

Black kohotti katseensä käytävään ja kuunteli ääniä jotka sieltä kantautuivat. Haltian tuskanhuudot ja Kalman uhoamiset ja haukkumiset... tuo johtaisi herran vielä joku päivä vaikeuksiin. Vaikka nämä kyseiset haltiat eivät olleet sieltä parhaimmasta päästä, Black pelkäsi että Kalma alkaisi vähätellä jokaista haltiaa... Blackillä itsellään oli sen verran kokemusta haltioista, että hän tiesi etteivät nuo todellakaan olleet vähättelemisen arvoisia vastuksia.
Pian Kalma palasikin ruumiin kera ja nakkasi sen kuoppaan muiden sekaan. Black hymähti pienesti ja kohotti sitten kättään pienesti.
"Leikit riittävät tältä erää" Velho sanoi vilkaisten Kalmaan ja samassa kuoppa syttyi tuleen.
Liekit olivat niin kuumia, etteivät haltiat kauaa kärsineet.. noin puoli minuuttia, ja nuo olivat palaneet jo poroksi. Kun viimeinenkin haltia oli kuollut, liekit sammuivat ja katosivat jäljettomiin. Black ei nyt ollut tappamistuulella.. ei nyt kun Seth pysyi poissa kuvioista.
"Ilmoitan kuninkaalle tästä ryhmästä.. mutta sanon vain että tuhosimme heidät samantien kun törmäsimme heihin" Black sanoi katsellen savuavia ruumiita... tai no, mitä niistä nyt jäljellä oli.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Loka 2009, 18:49

Kalmankoira

Kyllä Kalmalla huumorin tajua oli vaikka kuinka paljon, mutta tällä kertaa Blackin vitsailua Kalma ei oikein osannut ottaa vistsinä.. Pikemminkin jonkin asteen loukkauksena, vaikka tiesikin sen leikin laskuksi. Hän ei vain oikein pitänyt siintä, että hänen koiramaisuudesta vedettiin tuollaisia vääntöjä. Mutta ei aavekoira vihainenkaan osannut olla velholle siintä, eihän tuo häenstä vielä mitään tiedä, joten ei viitsitä tehdä kärpäsestä härkää. Vai miten se sananlasku menikään?

Balckin sanoihin Kalma vain tuhahti mumisten jotakin hieman protestoituneen näköisenä. Ja hän kun oli luullut, että Black haluaisi hieman enemmänkin pitää hauskaa.. Kuoppa syttyi tuleen ja Kalma joutui- kiitos valoherkkien silmiensä- hieman peittämään toisella kädellään silmiään liekkien kirkkaalta valolta mitkä valaisivat luolan pienimmäkin sopukan hetkellisesti. Palavat haltiat huusivat tuskissaan, ennenkuin paloivat kuoliaaksi ja siintä hieman lisääkin.
Liekit sammuivat ja Kalma laski käden kylkensä viereen.
"Olisit voinut jättää edes yhden huomisen ruokalistalle..." Kalma mumisi katsellen korpuiksi palanneita ruumiita, vilkaisten velhoon tuon höpistessä. Kalma kurtisti kulmiaan..
"Siintä vain, mutta mitä meinaat selittää sen että miksi olimme kahdestaan täällä? Hmh?" Kalma kysyi Blackiltä hyvin tuohtuneen näköisenä. Jos Balck menisi hänen nykyisen kotipaikkansa paljastamaan kuninkaalle niin siintähän sitten lähtisi kivat juorut liikkeelle ja pahimmillaan joku tai jotkut lähtisivät tappamis aikeissa häntä metsästämään täältä. Se siintä omasta rauhasta sitten ja Black saisi koko loppu elämäkseen Kalman vihat niskaansa... ja mikään PIKKU anteeksi pyyntö ei enää siinä vaiheessa riitäkkään. Saisi velho etsiä hänelle uuden turvallisen asuin paikan tai vaikka majoittaa hänet itsensä luokse. Black tuskin hirveän innoissaan olisi siintä..

No Kalma lähti sitten taas kävelemään pitkin käytäviä jäämättä odottamaan erikoisempaa vastausta herralta, kertokoot matkalla tai hänen kotonaan. Toki hän velholle oman kotinsa näyttäisi kun täällä kerran oltiin.. Oli tuolla oikeus siihen.
Jonkin aikaa sitä taas tuli kierreltyä kun saavuttiin... halkeaman eteen josta mahtui juuri ja juuri aikuinen mies, sellainen normaali pituinen kuten hän oli... eikä sitä leveydelläkään ollut siunattu. Kalma vilkasi Blackiin olkansa yli.
"Ahdas, mutta yritä mahtua ilman että alat räjäyttelemään." Kalma huomautti velholle ihan vain sivu seikkana, kun ei tuosta ikinä tiennyt. Kalma astui sisään halkeamaan joutuen kääntymään sivuttain itsekkin ja mönki sisään. Ei pitkälle tarvinnutkaan mennä kun päästiin avarampaan tilaan ja siinä jonkin matkan päässä oli ovi.. Jep, Kalma oli laittanut itselleen oven ihan vain kauneus syistä. Mutta pitää se toinen herra odottaa ettei jumiin jäisi tälläkertaa.
"Muista varoa päätäsi."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Loka 2009, 10:59

Black

Black tuijotti nokeutunutta kuoppaa ja tuhahti pienesti Kalman huomauttaessa, että hän olisi voinut jättää edes yhden huomisen ruokalistalle. Mitä suotta, pyytäkööt rakki tuoretta saalista. Sitäpaitsi vankila oli yhä tuon käytettävissä, senkun kävisi sieltä hakemassa ruokaa. Vai oliko Kalma senkin jo unohtanut? Tiedä sitä.
Velhon katse siirtyi Kalmaan tuon seuraavien sanojen jälkeen, eikä hänen ilmeensä todellkaan ollut mikään maailman kohteliain. Hän tuijotti Kalmaa kuin idioottia!
"Luuletko tosiaan että kuningas epäilee minun tekemisiäni? Tuon voisi jo ottaa loukkauksena, ei se vanha mies minua mistään epäilisi, tuskin edes kiinnittäisi huomiota siihen, missä sanoin tämän tapahtuneen" Black sanoi nyrpistäen nokkaansa "sitäpaitsi ei sinua ole kielletty liikkumassa viemäreissä, senkun hypit täällä.. tuskin kuningas välittää. Kunhan teet harvinaisen selväksi ettet ole liittoutunut meitä vastaan, ei sinua kukaan ala vainoamaan.. paitsi entisten tekojesi takia".
Jos Kalma luuli että oli omassa rauhassa viemäreissä, tuo erehtyi. Totta se oli ettei viemäreissä liikkunut päivittäin, edes viikottain ketään, mutta ennemmin tai myöhemmin Kalma tulisi törmäämäänä täällä joko viemärin kartoittajiin tai huoltajiin, tai sitten vamppyyreihin, jotka käyttivät viemäristöä liikkumiseen. No, Kalma voisi pitää omaa pikku linnoitustaan täällä ja tuhota kylään yrittävät vampyyrit, mitä Black kuitenkin uskalsi epäillä.. Nousisiko Kalma vampyyreja vastaan? Tiedä häntä. No, onneksi täällä ei kuitenkaan liikkunut suuria laumoja noita epäsikiöitä, eiväthän he suurella joukolla mitenkään voineet päästä ensin kylään ja sitten viemäreihin.. johan siinä hälyytyskellot soisivat.

Black lähti kävelemään Kalman perässä jälleen kerran. Blackiä alkoi mietityttämään, mitä tuo vielä halusi näyttää.. no, kohtahan se nähtäisiin, mutta Black ei voinut myöntää etteikö hänen päätään jo särkenyt tämän ummettuneen ilman takia. Miten Kalma pystyi elämään täällä tarkan hajuaistinsa kanssa..
Saavuttiin astetta ahtaammalle halkeamalle. Black katsoi halkeamaa hetken ja sitten Kalmaa, joka kehotti Blackiä olemaan räjäyttämättä paikkoja. Black naurahti kuivahkosti ja pudisti päätään, ei hänen tarvinut edes nähdä vaivaa päästäkseen tuosta raosta.
Velho odotti hetken että Kalma pääsi läpi ja astui sitten itse eteenpäin ja yksinkertaisesti teleporttasi itsensä samaan tilaan missä Kalma oli.
"Eikä yhtään räjähdystä saatika ahtautumista" Black totesi vilkaisten takanaan olevaa halkeamaa, mutta käänsi sitten katseensa Kalmaan ja.. oveen?
"Ai että ihan ovi.." Black totesi puoliääneen, arvatenkin jo mihin he olivat matkalla..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Loka 2009, 18:15

Kalmankoira

Kalma tuijotti Blackiä kulmat kysyvästi koholla kun tuo alkoi saarnaamaan herran loukkauksesta- tai mitä se nyt ikinä olikaan. Black kuitenkin näytti sen ottaneen turhankin kirjaimellisesti tai paremmin sanottuna loukkauksena. No Kalma antoi velhon kimittää hänelle kaikessa rauhassa, ennenkuin avasi oman turpansa kumotakseen Blackin pikkiriikkisen väärin käsityksen.
"Ei, en minä noin väittänyt Black rakas, vaan minä pelkään lähinnä itseni puolesta ja sitä mitä se vanha haahka saa päähänä jos saa kuulla että olen täällä ilman valvovaa silmää. Sori nyt vain, mutta minä en osaa edelleenkään luottaa ihmisiin ja noiden mitättömiin lupauksiin- enkä mihinkään mikä noihin liittyy. En edes siihen että saisin elää koko loppu elämäni täällä rauhassa kun sota päättyy... Sen päivän kun joskus näkisinkn." Kalma mumisi lopun itsekseen lähinnä... Oli ihan turha luulla, että hän osaisi vielläkään luottaa ihmsiin, se viha vain oli niin pirun syvällä hänessä ettei se hevillä lähtenyt.
"..Ja miksi luulet kuninkaan luottavan minuun? Vaikka tarina tulisikin sinun suustasi, et kuitenkaan tietäisi herran taka-ajatuksia." Kalma lisäsi vielä pienen sekuntti hiljaisuuden jälkeen, ajatellen siihen perään omassa pää nupissaan: "Ties vaikka suunnittelee minusta juhlakalua teloituksen kera." Kalma ei kehdannut tuota ääneen mennä sanomaan, ei ainakaan Blackin kuullen.. Ties minkä tiltti kohtauksen tuokin vielä saa hänen kanssaan kun hän oli niin epäileväinen tuon herraa kohtaan. Mutta syynä oli aikasemmin mainittu ihmisviha ja se, ettei kuningas ihan häntä kyennyt vakuuttamaan.
Kalma hiljeni.

Kyllä hän tiesi jo, että täällä silloin joskus harvoin liikkui ihmisiä tarkastuksillaan ja osasi jo varoa niitä. Black ei tiedäkkään kuinka kauan hän oli jo ehtinyt asua täällä maan alla kaikessa hiljaisuudessaan. Ja hän olisikin halunnut tavallaan pitää koko asian ihan omana tietonaan niin pitkään kuin vain kykenisi, mutta nyt hänen oli vähän pakko näyttää tämä Blackille. Hän ei halunnut tänne haltoita hiiviskelemään.. Ihmisille hän ei ikäväkseen mitään voinut, vaikka halua olisikin ollut.
Jaaha, nousisiko hän vampyyrejä vastaan.. Ei ainakaan niin kauaa, kunhan pysyvät erossa hänen kaulastaan, se kun tuntui välillä olevan turhankin haluttu herkkupala vampyyrien keskuudessa. Tiedä sitten miksi.
Ja hän oli jo tottunut tähän ummetukseen, plus hänen omassa kodissaan oli ihan toimiva ilmastointi. Se mistä ilma tuli oli Kalmallekkin mysteeri..

Kalma oli saada sätkyn kun velho sitten teleporttaisi itsensä siihen hänen lähelleen ja jäi tuijottamaan tuota hetkeksi aikaa aavistuksen toruvammin.
"Onko sinulla pakkomielle säikytellä muita?" Kysymys jota Kalma ei ole koskaan kysynyt, mutta ajatuksissaan yleensä todettu. Toisinaan aavekoira epäili ettei saisi mitään kunnollista vastausta tuohon kysymykseen. Kalma vilkasi koti ovensa päälle ja sitten Blackiin hymähtäen pienesti.
"Pitäähän sellainenkin olla..kodikkaampaa katsos." Kalma naurahti kävellessään velhon ohi asunnonsa ovelle ja avasi sen kunhan ensin oli ottanut sen hakaastaan pois. Niin tässä ei ollut hienoja lukkoja, koska murtovarkaista ei tarvitsisi huolehtia ja hän varmasti olisi surkein mahdollinen valinta. Kalma ei ainakaan haluaisi olla varkaiden kengissä jos hän pääsisi yllättämään rysän päältä. Toinenkin syy oveen ja sen hakaan oli:
Kalma avasi oven eikä mennyt sekuttia kauempaa kun sisältä rynnisti vähän karvaisempi tuttavuus vieraita katsomaan, häntä heluen iloisesti ja pomppien siinä kuin väkkärä käyden kummankin tulijan tarkistamassa pomppien suurinpiirtein syliin koittaen naamaa pestä siinä sivussa. Kalma toisinaan taisi saada puolet enemmän huomiota mitä Black itse.
Niin Kalmalla oli lemmikki, koira, tarkemmin sanottuna saksanpaimenkoira normaaleine rodulle ominaisen värityksen kera, mustaa rusekalla siis. Eikä siinä ollut mitään muuta poikkevaa kuin kolmijalkaisuus... ja koiran nimi oli muuten Luca, kuten kaulapannasta saattoi lukea, vaikka siinä olikin vanhan omistajan osoite. Kuollut tai kadonut jonnekkin mokoma ja jättänyt koiransa hänelle jonkin ihme syyn takia.
"Joo, joo tulin minä... Jospa nyt rauhoittusit hieman." Kalma puheli Lucalle pörröttäen tuon päätä ja patistaen koiransa sisälle. Nyökkäys Blackiä kohden että tuokin tulisi ja asteli peremmälle jättäen takin naulakkoon roikkumaan astellen itse sisään peremmälle.
Takassa paloi punainen hiillos (ja älkää pelätkö savu ei tuprutellut sisällä), mikä lämmitti luolaa mukavasti ja piti sen muutenkin vastaisuudessaan lämpösenä. Muutama kynttilä valaisi luolastoa ihan vain Lucan iloksi ettei tuo seiniä päin kävelisi pimeässä. Kalma itse ei olisi niitä tarvinnut.. Luola itse oli tilava ja avara josta johti muutama käytävä muihin "huoneisiin"..
Aavekoira istahti alas tuoliin pienen pöydän eteen, jossa oli jos jonkin moista paperia mistä ei saanut ensi näkemällä mitään tolkkua, kuin Kalma itse. Muutama kirjakin lojui paperien seassa päällä tai alla, mutta ehkä mielenkiintoisin oli Cypritin kartta.. Mutta sen mistä Kalma oli tuon saanut jääkööt mysteeriksi kokonaan. Kalma kuitenkin hieman siisti pöytää näin äkkiseltään ja asetti paperit siistiin pinoon siihen pöydän kulmalle ja kirjat siihen päälle... kartta taiteltiin yhden kirjan väliin. Jos Black kävisi tästä jotakin kysymään Kalma olisi hiljaa, jokainen salaisuuksillaan. Oli hänelläkin omansa..
Luca taas näytti tekvän tuttavuutta velhoon..
"No tervetuloa vain kämpääni." Kalma hymähti seuraillen siinä Lucan ja Blackin yhteistä hetkeä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2009, 11:23

Black

Black hiljeni kylmän jäätävästi, eikä sanonut Kalman sanoihin enää mitään. Ei sen takia että hän ei olisi keksinyt mitään sanottavaa, vaan sen takia ettei hän jaksanut puhua aiheesta. Eläkööt Kalma rauhassa omissa ajatusmaailmoissaan, Black ei sitä kieltänyt, mutta tuon kanssa lieni turha keskustella näistä asioista.. eihän Kalma edes tuntenut Haraldia, joten tuo tuskin osasi sanoa miten kuningas reagoisi tietoon siitä, että yksi pikku friikki majaili viemäreissä. Black taas oli tuntenut kuninkaan jo yli 30 vuotta ja hän osasi sanoa, että kuningasta tuskin kiinnostivat viemärirottien asiat, kunhan nuo pysyivät uskollisina. Ja mikäli Black luotti Kalmaan, niin Harald ei kyseenalaistaisi tuon toimia, ainakaan ääneen.
Joten Black sivuutti aiheen ja loi Kalmaan vain jäätävän apaattisen katseen.

Pakkomeille kysymykseen Black vain virnisti pirullisesti, antamatta sen parempaa vastausta. Kyllä, sen voisi luetella pakkomielteeksi. Black näet piti siitä kun toiset olivat saada paskahalvauksen säikähdettyään. Pelko oli muutenkin ihana tunne, koska sen pystyi aistimaan toisista.. ja se toi ylemmyyden tunnetta, jos toiset pelkäsivät sinua. Joten ei kai ollut ihme että Black leijaili omissa maailmoissaan kun kaikki pelkäsivät häntä ja velho sai siitä omia kiksejään.
No, Black odotteli kiltisti että Kalma saisi ovensa auki. Se mitä sisältä tuli, oli jotain mitä Black ei todellakaan odottanut. Koira? Kalmalla oli siis lemmikki... ah kuinka Black vihasikaan koiria. Velho nyt vihasi melkein mitä vain lemmikkejä, mutta huonosti koulutetut koirat olivat listan kärkipäässä. Black loikin murhaavan katseen pomppivaan kolmijalkaan. Kunhan tuo pysyisi metrin päässä velhosta, niin koira saisi pitää henkensä.
Kalma tuuppi karvaturrinsa takaisin sisälle ja Black astui noiden perässä peremmälle. Ei hääppöisempi koti, mutta ei Black mitään turhamaisuutta ollut odottanutkaan. Cryptin kartta tosin sai Blackin vilkaisemaan Kalmaan kysyvän epäilevästi.. Karttoja kun ei jaeltu kadulla joka päivä ja harva kansalainen oli edes nähnyt yhtäkään karttaa eläessään. Kartat olivat aateliston etuoikeus..

Black oli jo sanomassa jotain, kun huomasi Kalman piskin yrittävän tehdä lähempää tuttavuutta hänen kanssa. Velho tuijotti jäätävästi jaloissa pyörivää karvaturria, ollen valmiina possauttamaan sen taivaan tuuliin mikäli koira päättäisi koipeaan nostaa. Koira taisi aistia ettei tämä vieras ollut kovinkaan ystävällinen, sillä tuo jätti Blackin rauhaan yllättävän pian.. niin eläimet tekivät yleensä Blackin lähettyvillä, ellei Black näyttänyt vastakaikua niiden ystävällisiin eleisiin. Velho tuhahti pienesti ja nosti katseensa Kalmaan.
"Varokkin jos sillä on rabies tai musta surma ja sinä kannat taudit mukanasi linnaan, sillä käydessäsi" Black huomautti.. kyllä, Blackillä oli jonkin asteen tauti kammo.
Velho antoi katseensa kiertää pitkin Kalman pikku luukkua, tuhahtaen jälleen pienesti. Ei hääppöisempi, kuten oli jo todettu. Sen enempää Black ei alkanut asuntoa kommentoimaan, vaan siirsi katseensa takaini Kalmaan, seisoen yhä paikoillaan. Ei häntä huvittanut istua, ainakaan vielä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Loka 2009, 16:31

Kalmankoira

Luca ei ollut huonotapainen hurtta, se nyt tuppasi innostumaan normaalin koiran tavoin kun isäntä tuli kotiin. Hän itse oli onneksi päässyt tuosta tavasta ajat sitten jo eroon, vaikka toisinaan koirana saattoikin innostua ja unohtaa inhimillisyytensä kokonaan. Se kyllä toisinaan oli aikamoinen vitsaus hänelle.. Jos ihmisen tasolla ajatteleva hurtta alkaa hyppimään ja pomppimaan kuin väkkärä, niin johan sitä katsotaan kieroon nenää nyrpistellen. Niin, hänellä taisi olla hieman ikävä koira puoltaan, joka oli vain kätketty verhon alle visusti. Blackille sitä toisinaan on hieman raotettu, mikä onkin varmasti huomattu tässä muutamalla kerralla.
Mutta Lucaan palatakseen.. Tuo hurtta oli jopa niinkin fiksu että totteli häntä silkan katseen jälkeen, mikä taas varmaan johtui siintä että hänkin oli koira ja tavallaan osaisi puhua koirille, sekä ymmärsi noita paremmin kuin yksikään ihminen.
Ja näin sivu huomautuksena: Luca oli sisäsiisti hauva. Blackin koivet olivat ihan turvassa kustalta ja paskalta.

Blackin epäilevään katseeseen Kalma vastasi vain ihan mitään sanomattomalla ilmeellä. Se kartta oli vain tarttunut hänen hyppysiinsä vahingossa ja hän tarvitsi sitä muutenkin tällä hetkellä omaa pikku tehtäväänsä jouduttaakseen.
Eikä hän ollut karttaa keneltäkään varastanut. Voisi vaikka sanoa, että hän oli saanut sen eräältä matkalaiselta. No joka tapauksessa tämä asia saa jäädä Kalman omaksi salaisuudeksi, ellei Black päätä käydä ihan tosissaan häneltä pimittämään tietoja hänen suunnitelmistaan. Mutta vaikka velho saisikin tietää, se ei loppujen lopuksi ole mitään vaarallista. Kuten Kalman omin sanoin on sanonut.. Itsensä hän vain vaarantaa kun menee leikkimään tulella.

Eripariset silmät seurailivat Blackin ja Lucan yhteistä pikku tuokiota, mutta Black ei näyttänyt kiinnostuneelta. Ja hän kun oli luullut, että tuo piti koirista.. Miten tuo luuli häntä sietävänsä jos hänkin oli hauva ja vielä varsin huono tapainen sellainen? Vai johtuiko se vain siintä, että hän oli älykkäämpi kuin normaali koira? Kalma ei käynnyt mitään kysymään velholta, kunhan hetken aikaa seurasi kun Luca laahusti omalle paikallensa takan luokse jossa oli tuolle oma kori missä nukkua, tai muuten vain olla. Katse siirtyi Blackiin varsin protestoituneen näköisenä, mutta naurahti sitten kuivasti.
"Ei se kanna pöpöjä.. Mutta kuka sanoi, ettenkö kantaisi jo kyseisiä tauteja?" Kalma kysyi lopun virnistäen kuin piru konsanaan.. "Olen Black kierrellyt maailmaa jo niin paljon, että kannan vaikka mitä pöpöjä sisälläni, enemmän ja vähemmän tappavia. ..Ja varmaan muistat kun sanoin ensin tapaamisellamme, että: "Taudit ovat kuolevaisten vitsaus." -tarkoitin myös sitä. Immuunijärjestelmäni on paljon ihmisen omaa kehittyneempi, kun saan taudin ja jos voitan sen se ei tule välttämättä uudestaan ja jos tulee niin lievempänä. Aika kätevää?" Kalma lopetti pikku fakta tukionsa pieneen naurahdukseen mumisten perään jotakin omalla entisellä äidinkielellään, mistä ei saanut mitään selvää.
"Leviämis vaaraa ei kuitenkaan ole.. Kuten näkyy... ellei joku reppana saa puremani kautta tautia niskaansa." Kalma lisäsi vielä aluksi varsin vakvana, mutta loppu meni pienen hymyn puolelle. Se pureman kautta saaminenkin riippui henkilöstä itsestään, aina sitä ei tullut, mutta jos tuli.. saisi rukoilla että selviäisi hengissä siintä mitä ikinä saisikaan. Ellei se sitten vain ollut joku flunssa..

Mutta Blackpä meni kumman hiljaiseksi yht`äkkiä.. Aavekoira ei kuitenkaan sanonut mitään siintä, eikä siintäkään kun tuo seisoi. Kyllä herra itse kävisi istumaan jos haluaisi. Eikä hänestä pakottamaankaan olisi tuota.. huomioiden, että hänellä ei ollut kunnollista arvoasemaakaan täällä ja Black- luonnollisestikkin -oli hänen yläpuolellaan katsotaan sitä miten päin tahansa.
"Mutta minä kun luulin sinun pitävän koirista.. Miksi Lucaan noin negatiivinen asenne?" Kalma kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Loka 2009, 16:08

Black

Black vilkaisi Kalmaan pisteliäästi tuon huomauttaessa, ettei voinut olla varma kantoiko hän jo kyseisiä tauteja. Sitä ei kannattanut sanoa hovin kuullen, tuohan olisi poltettu elävältä samantien. Tuli puhdistaa melkein mitä vain. Niin ainakin uskottiin ja kyllä se aikalailla paikkansa pitikin. Tosin Blackin silmäkulma nykäisi Kalman kertoessa että saattaisi kantaa ties mitä tauteja. Ei siis paranisi antaa tuon pureskella ketään. Tai no, riippui tietenkin henkilöstä.
Kalman immuunijärjestelmä selitykseen Black hymähti ja nyökkäsi pienesti. Olihan se kätevää.. mutta hän suosi enemmän parantajien menetelmiä, minkä ansiosta ei edes sairastettu tauteja tai niistä parannuttiin ennen aikojaan. Se tietenkin heikensi immuunijärjestelmää, mutta oli tervehtymisen kannalta nopeampaa.
"onhan se.." Black totesi lopulta ääneen, pitäen silmällä Kalman kolmijalkaista ystävää yhä.. aivan kuin se olisi voinut hypätä kimppuun millä sekunnilla hyvänsä.

Seuraavaksi Kalma kyselikin Blackin asenteesta Lucaa kohtaan. Black kohotti katseensa Kalmaan, nyrpistäen samalla pienesti nenäänsä.
"Se on katukoira, se riittää syyksi." velho totesi melko jäätävästi "Lisäksi en pidä eläimistä.. elleivät ne ole koulutettu viimeisen päälle".
Black naurahti pienesti ja pudisti päätään "Ja sinua minä en laske eläimeksi, vaikka väittäisit kiven kovaa olevasi koira... jos olisit vain koira, murisisit ja haukkuisit pitkin katuja, etkä todellakaan puhuisi saatika muuttaisi muotoasi. Täällä sinä olet taruolento, et pelkkä koira" Velho hiljeni jälleen hetkeksi ja tuhahti sitten pienesti.
"Mutta pian on aika palata takaisin linnalle.. toisin kuin sinua, minua saatetaan kaivatakkin siellä.... mutta mukava tietää missä sinä asustelet tätä nykyä" Black totesi koittaen miettiä mitä kello mahdollisesti oli.. hän oli menettänyt ajantajunsa täällä maan alla, kun ei nähnyt taivasta ollenkaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Loka 2009, 17:30

Kalmankoira

Toinen kulma nousi kysyvästi Blackin vastauksen jälkeen.. Katukoira? Näyttikö Luca muka rähjäiseltä, likaiselta ja haisevalta katukoiralle Blackin mielestä? Eivätkä ne seuraavatakaan sanat olleet aavekoiran mieleen pahemmin.. Black nyt ihan tiedostamattaan meni ja tuli haukkui hänen ystäväänsä, mutta Kalma piti turpansa kiinni ja nieli kaiken kokonaisena alas kurkustaan. Ei Black tiennyt että Luca oli hänelle enemmänkin kuin pelkkä lemmikki, se oli hänen ystävänsä ja leikki toveri.. Hassun hauskaa.
"Ja minut sitten on koulutettu viimeisen päälle?" Kalma pyrsähti sitten pienen hiljaisuuden välissä. Häntä kukaan koskaan kouluttanut ja se näkyi hänen koppavassa käytöksessä erittäin pahasti. Toisinaan Blackin kanssa tehdyn sopimuksen takia, sitäkin jouduttaisiin kitkemään pois jos jonkin verran.
Blackin seuraaviin sanoihin Kalma sitten repesi ihan kauttaaltaan, kunhan oli hetken vain virnuillut Blackin puhuessa. Nopeasti Kalma kuitenkin vakavoitui avaten turpansa auki.
"Sinä et edelleenkään tiedä minusta puoliakaan... Tämä kaikki ihmismäinen paska on vain verho jonka takana pidän oikeaa itseäni. Et todellakaan halua olla näkemässä millainen olen kun kukaan ei ole näkemässä." Kalma virnisti lopun jättäen asia siihen paikkaan muhimaan. Ajatelkoot Black asiasta mitä tahtoo, hän oli koira ja sillä siisti. Kukaan ei sitä tosi seikkaa muuttaisi koskaan.
"Mutta ajatelkaa mitä haluatte.."

Black ilmoitti lähtevänsä takaisin kohden linnoja ja Kalma vain nyökkäsi..
"Et ole kuitenkaan kertomassa tästä?" Kalma kysyi vain ihan varmistaakseen, ettei Black todellakaan ollut kertomassa tästä minnekkään suuntaan. Hän niinkään huolissaan kuninkaasta (vaikka siintäkin), vaan siintä jos tämä mahtava uutinen leviäisi kaupungille ja ei toivottujen korviin.. Hän olisi ihan suojaton täällä jos joku päättäisi ryhmänä murhata hänet tänne. Sitä hän pelkäsi.. Eihän hän voisi mitenkään puolustautua kun hän ei saisi vahingoittaa ketään ihmistä tai samalla puolella olevaa. Se käsky oli ihan hanurista.
"Ja tottakai tervetullut käymään uudestaankin, sekä toivon koputtamista vaikka tuosta pääseekin ihan itse sisään. Ethän halua Lucaa kimppuusi?" Kalma hymähti nousten ylös ja Lucakin oli tulossa, mutta Kalman nopean vilkaisun jälkeen jäi paikallensa. Kalmalla kun oli tapana aina ennen nukkumaan menoaan käyttää Luca ulkona, mutta Black kun ei näyttänyt perustavan Lucasta.. Parempi jättää se tänne ja viedä Blackin lähdettyä.

"Tarvitsetko saattoa?" Kalma kysyi kävellessään ovelle.. ei hän pahemmin epäillyt etteikö Black täältä pois osaisi itsekkin.
suskari
 

Seuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron