Amber käveli hiljaisena kujaa pitkin ja katseli ympärilleen. Talot olivat vieri vieressä ja siellä täällä lojui jos jonkinlaista roinaa. Tyttö tuhahti itsekseen. Kaksijalkaiset olivat varsin sottaisaa väkeä. Amber heilautti vaaleita hiuksiaan, kohottaen katseensa taivaalle. Aurinko nousisi kohta toivottavasti päivästä tulisi lämmin. Yöt olivat kylmiä tähän aikaan vuodesta ja se ei miellyttänyt nuorta lohikäärmettä. Hän rakasti lämpöä ja aurinkoa. Kunpa hän vain voisi kohota taivaalle ja jäädä sinne, mutta ei, hän ei antanut itselleen mahdollisuutta tehdä sitä mitä rakasti ja mistä nautti eniten. Ei menneisyyden tapahtumien jälkeen.
Joku aivasti ja tyttö käänsi katseensa, huomaten miehen, joka välinpitämättömänä nojaili seinään. Amber mietti hetken, tervehtisikö vai jatkaisiko matkaa? Mies näytti hakatulta ja Amber puisteli päätään. Kaksijalkaiset olivat kummallisia, miksi tapella ja jättää toinen eloon? Hän tappoi mieluummin kuin jätti toisen kitumaan, no, hän olikin lohikäärme. "Oletko okei?" Tyttö kysyi varovasti ja asteli lähemmäs vierasta. Siniset silmät tuijottivat miestä tutkivasti ja pieni hymynkare oli tytön huulilla. "Olet saanut kunnolla turpaasi." Amber jatkoi.