Rompiendo el Silencio

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crystal » 24 Syys 2009, 20:15

Amber käveli hiljaisena kujaa pitkin ja katseli ympärilleen. Talot olivat vieri vieressä ja siellä täällä lojui jos jonkinlaista roinaa. Tyttö tuhahti itsekseen. Kaksijalkaiset olivat varsin sottaisaa väkeä. Amber heilautti vaaleita hiuksiaan, kohottaen katseensa taivaalle. Aurinko nousisi kohta toivottavasti päivästä tulisi lämmin. Yöt olivat kylmiä tähän aikaan vuodesta ja se ei miellyttänyt nuorta lohikäärmettä. Hän rakasti lämpöä ja aurinkoa. Kunpa hän vain voisi kohota taivaalle ja jäädä sinne, mutta ei, hän ei antanut itselleen mahdollisuutta tehdä sitä mitä rakasti ja mistä nautti eniten. Ei menneisyyden tapahtumien jälkeen.

Joku aivasti ja tyttö käänsi katseensa, huomaten miehen, joka välinpitämättömänä nojaili seinään. Amber mietti hetken, tervehtisikö vai jatkaisiko matkaa? Mies näytti hakatulta ja Amber puisteli päätään. Kaksijalkaiset olivat kummallisia, miksi tapella ja jättää toinen eloon? Hän tappoi mieluummin kuin jätti toisen kitumaan, no, hän olikin lohikäärme. "Oletko okei?" Tyttö kysyi varovasti ja asteli lähemmäs vierasta. Siniset silmät tuijottivat miestä tutkivasti ja pieni hymynkare oli tytön huulilla. "Olet saanut kunnolla turpaasi." Amber jatkoi.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 28 Syys 2009, 07:38

Amber nauroi. "En aivan. Toki voin hakata sinut pahemman näköiseksi, jos haluat." Tyttö sanoi ja katsoi silmät tuikkien vierasta. Amber katseli toisen ruhjeita ja puisteli päätään. "Olet ilmeisesti yksi niistä monista kaksilahkeisista, jotka aukovat turpaa toisille ja oikein kerjäävät hakatuksi tulemista. Olenko oikeassa?" Amber sanoi ja tuijotteli taivaalle. Hän käänsi katseensa mieheen ja hymyili hiukan. "Kannattaisi puhdistaa nuo haavat. Ne voivat olla aika kipeitä, jos tulehtuvat." Tyttö sanoi välinpitämättömästi.

Taivas muuttui hiukan punertavaksi, auringon noustessa ja Amber huokaisi helpotuksesta. Pian paistaisi aurinko ja hän saisi jatkaa elämäänsä tavallisena ihmisenä, ilman, että hänen pitäisi lämmitellä itseään omalla liekillä. Tyttö naurahti ja katsoi miestä huvittuneena. "Voihan sen sanoa niinkin." Amber totesi ja hänen silmänsä tuikkivat ovelasti. Olihan hänessä melkein kuin sisäänrakennettu takka. Vieras oli oikeassa, mutta Amber ei sitä paljastaisi. Hän oli valinnut ihmisten elämän ja sillä hyvä. "Olen Amber. Kukas sinä olet?" Tyttö esitteli itsensä ja vilkuili miestä, nojaillen seinään. "Näytät siltä kuin odottaisit jotakin.." Tyttö totesi hiljaa. Eihän se hänelle kuulunut, kunhan kysyi kestustelua jatkaakseen.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 28 Syys 2009, 18:37

"Säälittävältä? Eikö se sitten ole?" Amber kysyi ja hymyili hiukan. Seuraava kysymys sai tytön nauramaan. "Varo sanojasi. Saatan puhdistaakin." Amber sanoi nauraen ja puisteli päätään. Hän katseli tarkemmin ruhjeita miehen naamassa ja totesi niiden olevan lievempiä kuin miltä näyttävät. "Naamasi on varmaan ollut pahemmassakin kunnossa.." Amber sanoi hiljaa, eikä voinut estää pientä hymyä nousemasta huulille.

"Hauska tutustua, Belial. Saanko kutsua sinua Beliksi? Pidän lempinimistä." Tyttö sanoi. "Odotat auringonnousua? Sittenhän meillä on sama päämäärä." Tyttö totesi nauraen. Hänkin odotti kovasti auringonnousua ja sen tuottamaa lämpöä. Kulkuri puhui sodasta. Olihan tyttökin sitä ajatellut ja ihmishahmossaan hän olisi ihmisten puolella, ellei joku tai jokin saisi muutettua hänen ajatusmaailmaansa. Amber tuijotti toista, tämän sanoessa häntä nuoreksi. "Et itsekään kovin vanhalta näytä. Sitäpaitsi, tiedän sodasta yhtä sun toista. Sanotaan näin, että olen kokenut elämässäni paljon enemmän asioita kuin ikäiseni yleensä." Amber totesi. "En pääse taistelemaan sodassa, vaikka haluaisin antaa haltioille turpaa jakunnolla, mutta puolustan kuningasta, jos täytyy." Amber sanoi ja tämän äänestä kuuli, että hänessä kyti suuri viha haltioita kohtaan. "Aiotko sinä taistella vai piiloudutko maan alle?" Tyttö kysyi Beliltä.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 29 Syys 2009, 07:32

"Voit olla oikeassa." Amber myönsi. Siniset silmät katselivat Beliä kiinnostuneena ja tämän kääntäessä katseensa tyttöön, Amber hymyili. "Rakastan auringonnousua. Siinä on jotain.. En tiedä mitä.." Tyttö sanoi hiljaa ja käänsi katseensa taivaalle. Hän muisteli aikoja jolloin oli voinut olla oma itsensä. Joka aamu näihin aikoihin oli tyttö noussut taivaalle ja katsellut auringonnousua ilmasta. Se oli taivaalta katsottuna vielä upeamman näköinen kuin maasta. Amber huokaisi hiljaa ja pyyhkäisi hiukset naamansa edestä.

Belin sanat herättivät tytön ajatuksistaan ja hän katsoi miestä, hymyillen ovelasti. "Haltiamiehet osaavat pettämisen jalon taidon. Meidän suhteemme oli varsin.. Tulinen." Amber sanoi lyhyesti ja naurahti hiukan. Hän ei tuntenut tarvetta kertoa enempää ja toivoi, että Belial tajusi tuosta lauseesta hänen olleen rakastunut haltiaan, joka oli pettänyt hänet. Amberkin naurahti hiukan. "Marttyyrikuoleman? Mikäs siinä." Tyttö sanoi ja katseli taivaalle. Auringon ensisäteet valaisivat kylää ja säteiden osuessa Amberiin, tyttö sulki silmänsä. Hän avasi ne kuitenkin pian, kuullessaan Belin puhuvan lohikäärmeistä. Siniset silmät kääntyivät tutkivasti miehen suuntaan. "Miksi juuri lohikäärmeiden luo? Luuletko olevasi siellä turvassa enemmän kuin täällä?" Amber kysyi kiinnostuneena. Tyttö pystyi puhumaan lohikäärmeistä, vaikka aihe koskettikin häntä henkilökohtaisesti. Täytyi pitää vain huoli ettei puhunut ohi suunsa. "Todella hiljaista. Oletko käynyt vuorilla?" Amber kysyi.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 30 Syys 2009, 07:41

Tyttö pystyi hyvin kuvittelemaan, kuinka kuningas käski vartijoita viemään hänet tyrmään odottamaan teloitusta, saatuaan tietää, että hän oli ollut haltian kanssa. "Niin. Tosin kaikilla kylän ihmisillä on jonkin sortin salaisuus, joka liittyy taruolrntoihin. Ihan varmasti." Amber sanoi. "Luule, että teloittaisivat. Tai ehkä ei, jos osaa puhua." Tyttö totesi ja virnisti ovelasti. Tyttö katseli nyt tarkemmin seuralaistaan, auringon valaistessa kujaa. Mies näytti aika nuorelta. Silmissä oli tyhjä ja välinpitämätön katse ja tyttö mietti, olikohan mies ikinä nauttinut elämästään.

Belin avautuessa lohikäärmeistä, Amber hymyili itsekseen. Tämä tyttö ainakin oli noussut ahteriltaan, vaikkakin ihmismuodossa. Miehen halveksiva äänensävy, sai liekit nousemaan Amberin sisällä, mutta piti itsensä kuitenkin kurissa, ettei olisi alkanut puolustamaan lajiaan. "Luulen, että käärmeillä on hyvä syy olla puolueeton, tai ehkä ne vain haluavat, että ihmiset ja haltiat hävittävät toisensa. Tiedä sitten, mitä niiden päässä liikkuu." Amber totesi kohauttaen olkiaan. "Minäkin olen käynyt samoilemassa vuorilla. Siellä on todella kaunista, varsinkin tähän aikaan aamusta." Tyttö sanoi ja katseli vuorien suuntaan. Seuraava kysymys, yllätti Amberin täysin ja tytön sydän pomppasi kurkkuun. Hän katseli miestä arvioiden ja ovela hymy nousi tytön huulille. "Olen. Kauan, kauan sitten. En kylläkään kovin läheltä." Amber sanoi. "Miksi halveksut lohikäärmeitä?" Tyttö kysyi.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 01 Loka 2009, 07:37

Amber tutki katseellaan Beliä. Miehessä oli jotain, mutta tyttö ei tiennyt, mitä. "Voit olla varma, että juoksen ensimmäisenä sinun luoksesi kertomaan kuinka selviydyin." Amber tuhahti, mutta hymyili kuitenkin. Tyttö mietti lohikäärmeitä ja kolmea vanhinta. Mlliaisia ajatuksia näiden mielissä liikkui tulevasta sodasta? Aikovatkohan käärmeet tehdä jotain? Amberia kiinnosti tietää, mutta miten hän muka sellaisen saisi selville. Tyttö tuijotteli taivaalle, poissaolevan näköisenä ja hätkähti kuullessaan Belin äänensävyn. Amber katsoi miestä ja pieni hymy nousi tämän huulille. "Taidat todella olla kyllästynyt tähän sotaan? Et ole ainoa." Amber huokaisi. Ei tyttökään sodasta pitänyt, vaikka tällä olikin hyvin vahvat mielipiteet puolueestaan ja haltioista. "Eihän sitä tiedä, vaikka käärmeet tulevat kesken sodan ja räjäyttävät paikan taivaan tuuliin." Amber sanoi ja katsoi sinisilmillään miestä. "Se todella olisi näky, josta moni nauttisi, vaikka eivät sitä myönnäkään." Amber sanoi ja hymyili hiukan. Hän itse ainakin nauttisi, nähdessään haltioiden tuhoutuvan. Ihmiset varmaan siinä sivussa ja se oli todella sääli, sillä hän oli alkanut pitää tuosta Belialiksi kutsutusta. Amber vilkaisi miestä hymyillen.

"Valita vain. Minulla on aikaa kuunnella." Amber totesi ja naurahti hiukan. Kunpa tietäisikin, kuinka paljon hänellä ja lohikäärmeillä oli yhteistä. Tyttö vilkaisi miestä, tämän koskiessa kylkeensä. "Onko kipeä? Sinun pitäisi olla sängyssä lepäämässä.. Murtunut kylki ei parane, jos hypit pihalla." Tyttö sanoi huolehtivasti. "Voi kai minua siksikin kutsua. Tykkään vaellella, mutta on minulla kotikin." Amber tuumasi. "Hyvässä kunnossa?" Amber naurahti ja katsoi sitten miestä. "Kiitos vain. Et itsekään pahalta näytä, tosin nuo haavat pitäisi puhdistaa ja sinun pitäisi levätä." Amber sanoi nauraen.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 01 Loka 2009, 19:36

Amber naurahti mielikuvalle, joissa suippokorvat hyppivät pitkin kylää, kaavut tulessa. "Taitaa olla turha toivoa sellaista. Itse en ainakaan jaksaisi puuttua ihmisten ja haltioiden asioihin, jos olisin lohikäärme." Tyttö totesi. Aurinko lämmitti jo mukavasti ja tyttö nautti sen säteistä. Jossain kiekaisi kukko, kyläläiset heräilisivät kohta. "Viimeiset hetket nauttia hiljaisuudesta ja auringonnoususta." Amber puuskahti. Kohta kujat täyttyisivät ihmisistä, joilla kaikilla oli omat askareensa. "Täytyy keksiä itselle jokin pikkuinen piilopirtti, jossa saa nauttia rauhassa auringon ensisäteistä ja hiljaisuudesta." Tyttö sanoi ja mietti vuoria. Kuinka ihanaa olisi istua kalliolla ja katsella aurinkoa, tosin paremmalta se näytti ilmasta. AMber puisteli päätään, karistaakseen ajatuksen pois mielestään.

"Voin näyttää sinulle sängyn." Tyttö vitsaili takaisin. "Niin tietenkin. Voin lyödä siihen niin katsotaan käykö kipeää, vaikka ei varta vuodakkaan." Amber sanoi ja hymyili ilkikurisesti. "Osaan välttää hakatuksi tulemista, toisin kuin eräät." Amber sanoi ja iski silmää Belialille. "Voin puhdistaa ne. Haavat tosin voivat olla kipeämpiä puhdistamisen jälkeen.." Amber sanoi ja virnisti miehelle. "Muutaman kujan päässä on vesitynnyri. Uskallatko antaa minun puhdistaa ne?" Amber kysyi ovelasti hymyillen. Näin sanoessaan, tyttö lähti kohti taloa, jonka nurkalla tiesi olevan vesitynnyrin. "Tuletko?" Tyttö kysyi ja kääntyi katsomaan miestä nauraen.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 02 Loka 2009, 17:46

'Tuskinpa kukaan lohikäärmettä hakkaisi.' Tyttö ajatteli ja avasi suunsa sanoakseen sen ääneen, mutta tyytyi vain naurahtamaan. 'Typerys. Kannattaa varmaan paljastaa itsensä, kun kyläkin alkaa heräilemään.' Amber soimasi itseään. Tyttöhän olisi kuolleena ennen kuin ehtisi edes muuttaa muotoaan.

Tyttö löysi nopeasti tynnyrin ja vilkaisi vielä sivuilleen, tarkistaakseen ettei kukaan katsellut heitä. "Kyläläiset ovat hyvinkin tarkkoja vedestään." Tyttö mutisi. Hän oli saanut luudasta päähän, enemmän kuin kerran, yrittäessään lainata kyläläisten vesitynnyriä. Amber koetti vettä kädellään. "Sopivan kylmää." Tyttö naurahti ja katsoi Beliä. "Puret? Luulen, että uskallan. Sitä paitsi, minä puren takaisin ja lujaa." Amber totesi ilkikurisesti hymyillen. Mies oli varsin huvittavaa seuraa. Oli hauskaa jutella jonkun kanssa, joka ei heti suuttunut tai aukonut turpaansa, tytön sanoessa jotain pistävää. Tyttö tarttui miestä hiasta, yrittäen vetää tämän lähemmäksi. Seuraavaksi Amber kaivoi taskustaan joten kuten puhtaan liinan ja kasteli sen tynnyrissä. "Katso tänne päin." Tyttö sanoi ja painoi hellästi märän liinan, miehen silmäkulmassa olevaan haavaan. "Voi hiukan kirvellä." Amber sanoi ja hymyili hiukan. Sievästi tyttö pyyhki kuivuneen veren pois haavasta ja kasteli liinan uudelleen tynnyrissä, painaen sen nyt miehen huuleen. "Mikä sinussa on sellaista, että saat ihmiset käymään kimppuusi?" Amber kysyi, haavaa puhdistaessaan. Tyttö katseli miestä silmiin ja hymyili pienesti. "Voin arvata, että kielenkäyttösi on yksi syy..." Tyttö totesi.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 05 Loka 2009, 18:01

Amber katsoi miestä huvittuneena. "Olen tullut siihen tulokseen, että pidän sinusta enemmän kun olet hyvässä kunnossa kuin, että olisit hakattuna." Tyttö sanoi hymyillen. "Viihdyn seurassasi." Amber totesi ja katsoi miestä silmiin. Hän vilkaisi miehen haavoja naamassa ja totesi näiden näyttävän jo paremmilta. Amber puhdisti liinan ja väänsi sen kuivaksi. "Ei ne ainakaan enää ole kuivan veren peitossa." Tyttö sanoi.

"Se ihmisissä onkin pahin puoli. He kun eivät osaa tapella pelkästään sanoilla." Amber totesi. Seuraava lause sai Amberin vilkaisemaan Beliä kummastuneena. Belial osui sanoillaan liiankin lähelle totuutta. Tyttö kuitenkin naurahti hiukan. "Voi olla." Amber totesi. Hän ei ollut ikinä ajatellut asiaa noin. Senkin, mitä hän oli menneisyydessään tehnyt, teki vain pakosta ja itsensä suojelemiseksi. Kävisikö hän todella päälle, jos joku tulisi hänelle laukomaan elävältä polttamisesta ja siitä, että hän oli lohikäärme? Harmikseen, tytön oli pakko myöntää, että joutuisi tappamaan sellaisen henkilön, mutta senkin hän tekisi vain suojellakseen itseään ja oikeaa identiteettiään. "Olet liian fiksu ja sinulla on aivan liian terävä kieli." Tyttö sanoi nauraen ja tukisti miestä sievästi tämän parta tupsusta. "Tiedän. Olen kuullut sen monesti." Amber sanoi ja näytti Belialille kieltä. "En olisi enää tässä, jos käyttäisin sievästi katsomisen taitoani." Tyttö totesi. "Olisin kiertänyt kuninkaan pikku sormeni ympärille ja istuisin linnassa kuningataren paikalla." Amber nauroi. "Enkä pidä sellaisista ihmisistä, jotka pääsevät pälkähästä vain käyttämällä enkelin katsettaan. Eihän elämässä olisi mitään haastetta, jos kaikki sievät tytöt katselisivat enekelin silmillä. Ja minä pidän haasteista." Amber sanoi ja virnisti Belille. "Kerro itsestäsi. Mitä olet tehnyt menneisyydessäsi? Onko sinulla perhettä? Mitä teet nykyään, muuta kuin kiertelet?" Amber heitti kysymystulvan ja jäi innoissaan odottamaan miehen vastauksia.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 08 Loka 2009, 07:45

Amber kohotti katseensa taivaalle, jonka aurinko oli värjännyt oranssiksi ja josta se alkaisi vaalenemaan, mitä päivemmälle mentiin. Pientä puheensorinaa kuului sieltä täältä, ihmisten lähtiessä töihin. Onneksi sen talon asukkaat, joilla vesitynnyri oli nurkallaan, eivät olleet vielä heränneet. Jos olivat edes kotona. "Saamme turpaamme, jos asukkaat näkevät meidät tässä herättyään." Amber totesi.

Tyttö oli samaa mieltä miehen kanssa siitä, että tieto todellakin oli valtaa. Amber oli sen henkilökohtaisesti joutunut todistamaan, kertoessaan rakkaalleen lohikäärmemuodostaan. Haltia olisi voinut hallita tyttöä miten vain sillä tiedolla, ellei Amber olisi tappanut tätä. Tyttö pudisti päätään ja karkotti ajatukset takaisin sinne mistä tulivatkin. "Olisihan tuo varmasti mahtavaa istua linnassa päivät pitkät." Amber sanoi haaveilevasti ja katsoi sitten miestä hymyillen, tämän todetessa että olisi sääli menettää hänenlaisensa. "Kiitokset. Tietysti ottaisin sinut mukaan linnaan ja voisimme hallita yhdessä." Tyttö vitsaili ja kuvitteli sitten heidät istumassa valtaistuimella kruunut päässään. Amber naurahti ajatukselle. Häntä oli jäänyt vaivaamaan, oliko mies sanonut sen kohteliaisuutena vai sarkasmilla. "Olihan se kohteliaisuus?" Amber kysyi virnistäen.

Tyttö kuunteli hiljaa ja nyökkäsi. "Mutta sinäkin varmasti olet omalta osaltasi muuttanut maailmaa ihan pikkuisen. Olet ehkä saanut jonkun ihmisen järkiinsä ja tämä ajattelee ansiostasi pikkuisen erillä tavalla asioita ja sekin muuttaa maailmaa edes hiukan." Amber sanoi. Miehen seuraavalle lauseelle, Amber alkoi nauramaan. "Kuvittele, kävelet yksin jollakin kujalla ja yhtäkkiä kuuluu huutoa takaasi. Monta pientä Belialia ryntää luoksesi ja kutsuu sinua isäksi." Tyttö sanoi ja jatkoi nauramista. "Ei, minulla ei ole perhettä. Enkä haluakaan vielä vähään aikaan." Amber totesi. 'Minullahan on vielä monta sataa vuotta aikaa hankkia perhe.' Tyttö ajatteli. "Yksin. Miksi kysyt? Haluaisitko tulla käymään?" Amber kysyi nauraen.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 15 Loka 2009, 16:35

Amber nauroi Belin jurotukselle. "Olisit varmasti hyvä hallitsija, tai ainakin neuvonantaja." Tyttö sanoi nauraen ja vilkaisi hänkin kyläläisiä. Kaksi muoria supattelivat jotain ja osoittelivat sormillaan heitä, mutta Amber heilautti vain kättään hymyillen ja se sai muorit lähtemään pois, nokat pystyssä. "En ymmärrä ihmisiä.." Tyttö sanoi kummastellen. Amber hymyili valloittavasti, Belin myöntäessä sen kohteliaisuudeksi. "Voi kiitos. Luulen, että sinulta on hyvin vaikea saada kohteliaisuuksia, joten olen otettu." Amber nauroi. Tyttö heilautti vaaleat kiharat pois naamansa edestä ja katsoi miestä, tämän mustiin silmiin tutkivasti.

"Luulen, että sitten joskus, jos saat lapsia... Sinusta tulee varsin hyvä isä." Tyttö sanoi. "Monista ihmisistä, jotka eivät ole osanneet huolehtia itsestään yksin ollessaan, tulee erittäin huolehtivaisia heidän tajutessaan, että nyt minun elämässäni on joku, josta täytyy huolehtia." Amber selitti. Hän tiesi muutaman tälläisen tapauksen, jotka olivat olleet varsin rapakuntoisia, mutta lapsen saatuaan olivat muuttuneet täysin erilaisiksi. "Analysoida? No, mitä olet saanut selville?" Tyttö kysyi ja katseli miestä kiinnostuneena. Amber naurahti miehen analyysille. "Saata olla jopa oikeassa.." Tyttö sanoi ovelasti hymyillen. "Voin minä sinulle sänkyni näyttää. Luulen vain, että sinussa ei ole tarpeeksi rohkeutta tulla katsomaan?" Tyttö härnäsi.
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 08 Marras 2009, 19:38

Amber kuunteli miehen puhetta huoltajuudesta. Bel oli osittain oikeassa, se todellakin vaatisi kiintymystä, mutta tyttö uskoi, että jos bel saisi omia lapsia, hän varmasti kiintyisi näihin. Belin selittäessä analyysiaan Amberista, tyttö hymyili ovelasti. Yli-inhimillisempää osui aivan oikeaan, mutta sitähän tyttö ei paljastaisi. Amber naurahti ja nyökkäsi. "Olet taitava analysoimaan muita." Amber totesi ja mies saisi päätellä tuosta lauseesta päätellä itse, oliko oikeilla jäljillä vai täysin hukassa. "Varo, ettet ajaudu vaarallisille vesille analysoidessasi muita.." Amber sanoi hyväntuulisesti ja virnisti miehelle. Amber oli taitava kiertelemään asioita, jotka koskivat häntä itseään. "Et sinäkään ihan tavallisin ihminen täällä kylässä ole.. Sinussa on jotain, mutta en vain tiedä mitä." Amber sanoi ja tämän silmät tuikkivat, tutkaillessaan miestä. Amber hymyili, miehen puhuessa provosoimisesta. "Tule." Tyttö sanoi ja tarttui miestä kädestä, vetäen tätä perässään.

Amber johdatti miehen mutkittelevia katuja pitkin kortteliin, jossa talot olivat hiukan ränsistyneitä. Tyttö pysähtyi vihreälle puuovelle ja kaivoi avaimen taskustaan. Amber avasi oven ja teki tietä miehelle. Asunto oli pieni, yhden huoneen kattava, jossa kuitenkin oli syvennys keittiön tapaiselle. Huoneessa oli pieni pöytä, kaksi tuolia ja sänky. Amber katsoi miestä silmät säihkyen ja istahti sängylle. "Eihän tämä mikään palatsi ole, mutta onpahan vuotamaton katto ja pehmeä nukkumapaikka." Amber sanoi hymyillen ja tutkaili Belin reaktiota.

//Eipä mitään :D\\
Crystal
 

ViestiKirjoittaja Crystal » 11 Marras 2009, 18:51

Amber risti jalkansa ja katseli Beliä. "Ahdistaa kyllä. Siksi juuri vaeltelen mahdollisimman paljon." Tyttö myönsi. "Onpahan kuitenkin aina kunnon katto päänsä päällä, kun palaa takaisin tänne kylään." Amber jatkoi ja hymyili. Amber naurahti ajatukselle puutuolin polttamisesta, olisihan se tietysti kiva saada lämpöä tähänkin kylään. "Kokeile itse." Amber sanoi ja taputti sänkyä. "Paljon parempi kuin tyrmissä, vaikka en ole ikinä siellä ollutkaan." Amber nauroi. Hän ei todellakaan tiennyt, millaiset patjat tyrmissä oli, mutta ilmeisestikään ei-niin-mukavat. Tyttö tarkkaili asuntoaan ja huomasi pölyä sekä villakoiria, siellä sun täällä. "Pölyistä..." Amber mutisi ja tuhahti, siirtäen katseensa Beliin. "En ole ollut täällä vähään aikaan.." Amber sanoi. Tyttö heittäytyi selälleen sängylle ja tuijotteli kattoon. "Oletko ikinä luottanut kehenkään niin paljoa, että olet pystynyt kertomaan tälle synkimmän salaisuutesi?" Sinisilmä kysyi, siirtämättä katsettaan katosta. Hän nousi kuitenkin pian kyynärpäidensä varaan ja katseli Beliä. "Sitten henkilö on pettänyt luottamuksesi.." Tyttö jatkoi, tarkkaillen miehen reaktiota. "Mitä tekisit, jos tapaisit taruolennon?" Amber kysyi. Tyttö yritti selvittää Belin suhtautumista taruolentoihin ja muuhun, mihin monet ihmiset suhtautuvat kielteisesti. "Sano, jos kyselen liikaa." Amber totesi ja hymyili suloisesti Belille. Yhtäkkiä tytön mieleen pälkähti ajatus ja ennen kuin tajusikaan avasi suunsa. "Jäätkö yöksi?" Amber kysyi Beliltä.
Crystal
 


Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron