//ihanainen Sandsini, kirmaa oi luokseni ja vastaa//
Raleigh Mallory
Syksyinen sade piiskasi Kallen kapakan ikkunoita, kyseisen sään kuitenkaan suuremmin häiritsemättä sisällä humalahakuisesti juovia ihmisiä, joita kyseisessä paikassa sinä iltana oli normaalin verran. Ei yhtään enempää eikä vähempää kuin muinakaan iltoina. Tiskillä muutama mies lauleskeli iloisesti musiikkiin olutkolpakot kolahdellen, välillä ympärilleen läikkyen. Eräs humaltunut mieshenkilö onnistui hankkimaan itsensä ihan tyrkkimisvaiheeseen asti, jolloin kolpakon sisältö lensi komeassa kaaressa tiskillä päätään käteensä nojaavan kiharahiuksisen miehen niskaan. Miekkonen hätkähti vaimeasti ja katsoi samein silmin olkansa yli kolpakon kolahdettua vielä päähän tippuen sitten kolisten lattialle. Raleighin tummat silmät tuijottelivat rähisevää miesporukkaa hetken aikaa kääntyen sitten oluessa uitettujen vaatteidensa puoleen. Hiljainen huokaus karkasi sänkileukaisen herran huulilta ja tuo vei kätensä niskansa taakse puristamaan hiuksista olutta pois.
"Hyvää työtä, herrat..." Raleigh naurahti ylös noustessaan ja lievästi horjahtaen väisti ohi lentävän uuden kolpakon. Tällä kertaa oluet lensivät vain kengille, Raleighin suureksi harmiksi. Tuo kurtisti kulmiaan ja katsoi kolpakon heittänyttä miestä hetken aikaa hyvin moittivasti, tietäen kuitenkin jäävänsä alakynteen jos rupeaisi riitaa haastamaan. Suosiolla kengäntekijä teki taktisen, tosin vähän hoipertelevan väistöliikkeen takavasemmalle siirtyen lähemmäs seinän vierustalla, lähellä takkaa olevia pöytiä.
Raleigh oli viettänyt kylässä oman terveytensä hyväksi jo vähän turhan pitkän aikaa, kuten hän itsekin huomasi eräässä pöydässä istuvien, tuimakatseisten miesten ilmeistä. Mies käänsi nopeasti kasvonsa poispäin ja pyörähti parin ihmisen välistä anteeksi pyytäen vähän kauemmas uhkaavan oloisesta sakista, joka saattaisi koitua hänelle tälle iltaa vielä kohtaloksi. Häntä ei huvittanut nukkua taas jossain sikolätin pohjalla. Ruskeat silmät kääntyivät uudestaan miesten puoleen. He olivat kääntyneet mutisemaan jotain toisilleen hiljaisella äänellä. Raleighin aataminomena teki nopean jojo-liikkeen ja tuo alkoi etsiä nopeasti itselleen jotakin seuraa, ettei välttämättä joutuisi kalppimaan häntä koipien välissä metsään yöksi.
"Raleigh Mallory, kuinkas monta tuoppia herra on juonut?" Tarttui vankka käsi Raleighin hartiaan, isokokoisen miehen kääntäessä tuon keveästi ympäri. Hetken aikaa Raleigh joutui tarkentamaan katsettaan miehen kasvoihin, vääntäen sitten leppoisan, humalaisen hymyn kasvoilleen.
"...pari..." Hän teki nopean laskutoimituksen päässään. "...tuota... kymmentä...?"
"Pääset tiskaamaan." Mies murahti pitäen edelleen isolla kourallaan Raleighin hartiasta kiinni. Eipä huvittanut tiskaaminen Raleighia. Tuo irvisti hiljaa itsekseen ja mietti nopeasti.
"...mmmmuuuutta nämä kädet on tarkoitettu kengille, ei likaiselle tiskivedelle. En siis kuitenkaan tarkoita että pesisitte astianne likaisessa vedessä, sir, mutta käteni ovat herkät. Kuvitelkaa, en voisi enää tehdä teille uusia kenkiä." Raleigh alkoi ladella syitä, joiden takia ei voisi ruveta tiskaamaan tälle iltaa. Mies katsoi Mallorya toinen kulma lievästi kohoten.
"...säästä satuilusi kenties tuleville lapsillesi ja suksi keittiöön, niin saatat joskus saadakin niitä lapsia." Tuo jyrähti. Raleigh kiemursi paikoillaan etsien taas pakokeinoa lähiympäristöstään.
"...entä jos vain teen teille kengät? Oikein hienot kengät, käytän parhaimmat nahkani, nyörini ja taitoni niiden tekemiseen. Vuodatan verta, hikeä ja mahdollisesti pari miehekästä kyyneltäkin, mutta olkaa niin jalo herra, ettette pakota minunlaistani taiteilijaa tekemään työntekijöidenne töitä. Sehän vain söisi heidänkin palkkaansa!" Raleigh päivitteli.
Raleigh hymyili miehen perään jokseenkin helpottuneen oloisena saatuaan pestiksi vain kenkien teon. Tuo huokasi syvään ja päätään pudistaen kääntyi ympäri astellen lähemmäs seinän vierellä olevia pöytiä päästäkseen juomaan oluensa rauhassa. Katse kiersi väkijoukkoa samalla kun kolpakko tyhjennettiin ja uusi tilattiin. Kaikki ihmiset oli jo melko lailla läpi jututettu, osa vielä sen verran vihamielisesti suhtautuvia henkilöitä, ettei miehen tehnyt mieli liittyä oikeastaan kenenkään seuraan. Kuinka ikävää... Raleigh olisi kaivannut tällä hetkellä juttuseuraa enemmän kuin mitään muuta, vietettyään lähes koko päivän tuppisuuna kenkiä tehdessään velkojensa lyhentämiseksi.
"...oi voi..." Kengäntekijä huokasi lähes ääneti itsekseen ja otti tarjoilijan tuoman kolpakon hymyillen lempeästi tyttöselle ja paransi oluentuoksuisen takkinsa asentoa. Katse käväisi taas siinä häntä pälyilleessä miesjoukossa, joka oli noussut ylös ja lievä paniikki alkoi hiipiä Raleighin sieluun. Mistä hän löytäisi nopeasti jonkun turvallisen, ison körilään, jolle hän ei ollut velkaa ja joka voisi suojella häntä tiukan paikan tullen? Rahapussi taskun pohjalla kilahti heleästi Raleighin pyörähtäessä ympäri saappaidensa kannoilla nopeasti väkijoukkoa haravoiden. Apua.