Ne jotka juonittelevat


Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1636

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Tammi 13, 2009 8:50

Ne jotka juonittelevat

Sää oli todella hirveä tänä ilta ja miksi juurikin tämä iltana. Onneksi pääsi kapan sissään, kun muut kaupat tai ei ollut katosta et pääsisi sisään. Sisällä oli paljon porukkaa ja huomasi miehiä oli enemmän. Kaiken näköistä näki. Nuorta naista iloitsi se, että hän sopeutuisi tänne hyvin siis joukkoon mukautuisi. Monesti sitä alettaisiin syrjimään. Onneksi nyt hän uskoi, että tatointeja alettaisiin haukkumaan. Nainen asteli baarin tiskille ja tilasin juoman märäillä vaatteilla. Juoma listasta hän huomasi, että verta ei ollut tarjottava. Se ei haitannut paljokaan, kun viikko sitten oli saanut kunnon aterian. Nainen sen sijaan tilasi itselleen todella vaikean ja monimutkaisen drinkki. Olihan kallein, mutta naista se ei haitannut. Se oli jonkun lainen varoitus, että hän oli kallis nainen ja maku.

//Sovittu peli te kaksi tulisitte tänne, jos tämä kelpaa aloituksi, vaikka aloituksesi lyhyt//

Viesti Ke Tammi 14, 2009 6:01

Mireran

Kaapuun pukeutunut hahmo juoksi pitkin mutaista tietä. Sade oli tehnyt maasta märän, mutaisen ja hyvin ärsyttävän kuljettavaksi. Hahmon piti olla varovainen ettei liukastuisi johonkin mutalammikkoon. Ennenkaikkea oli päästävä pois tästä ärsyttävästä sateesta! Tuuli tempaisi kaavun pois hahmon päältä ja alta ilmestyi fauni. Mireran ärähti tempaisi kuraisen kaavun nopeasti maasta ja laittoi takaisin ylleen. Fauni katseli kaavun sisältä nopeasti ympärilleen. Hyvä, kukaan ei nähnyt. Jos joku olisikin nähnyt sen niin Mireranin päivät olisivat luetut. Fauni lähti juoksuun taas, varoen mutaisia kohtia.

Vähän matkan jälkeen Mireranin näköetäisyydelle ilmestyi talo. Tai no, kyltin mukaan kapakka. Oven lähettyvillä seisoskeli monta ihmistä, useimmat juopuneita. Mirerania ällötti, mutta jos valittavana olisi sateessa seisominen ja kapakkaan meneminen, niin fauni menisi kyllä mieluummin kapakkaan. Hitain askelin fauni käveli ovea kohti ja sinne päästyään avasi sen varovaisesti. Kapakassa oleva lämpö ja valo tulvi Mirerania päin ja hän henkäisi syvään ennen kuin astui sisään. Fauni sulki oven perässään ja tutki huonetta. Joka puolella näkyi mitä erilaisempia ihmisiä, mutta erityisesti faunin silmään pisti nainen, joka oli tatuoitu läpikotaisin. Mireran ei edes ymmärtänyt miten tatuoinnit tehdään, muttei kuitenkaan haluaisi ikinä sellaista. Varovaisesti fauni käveli eteenpäin ja varoi ettei tämän sorkat kopisisi lattiaan. Se ei olisi hyvä juttu, mutta onneksi kaapu oli niin pitkä, että se ylsi maahan asti. Hitaasti Mireran pääsi lopulta tiskille.
"Mitä saisi olla?" Kalle kysyi ja katsoi varsin epäilevästi kaapuun pukeutunutta Mirerania.
"Ihan vain pelkkä vesi, kiitos." Mireran vastasi hetken mietinnän jälkeen ja tiukensi kaapuaan pitäen samalla huolen siitä ettei korvia tai faunin jalkoja näkyisi. Hetken kuluttua Kalle toikin veden ja Mireran otti sen vastaan nyökäten sitten kiitokseksi.
"Saako tiedustella mistäpäin tulette, neiti?" Kalle kysyi faunilta huomattuaan, että tuon iho oli "hiukan" kalpea.
"Eh, saavuin juuri Cryptiin." Mireran vastasi sen enempää kertomatta. Fauni siirtyi nopeasti pois tiskin luota ettei joutuisi enempään vastaamaan kysymyksiin. Mireran istui pieneen kulmapöytään ja tarkkaili sieltä käsin kapakassa olevia henkilöitä.

//Täältä tullaan :3//

Viesti Ke Tammi 14, 2009 7:03

Elina harhaili kylmässä vesi sateessa ja ukkostakin oli esillä taivaalla. Elinan vaaleat hiukset olivat läpimärät ja harvat. Nuoren naisen tumman ruskeat silmät vilkuilivat lämpimää paikkaa ja kaikista tärkeinät jossa olisi katto. Pitkän matkan vaelluksen jälkeen oli saapunut paikkaan, josta ei teinnyt mitään, eikä nytkään nähnyt mitään synkän vesi sateen välistä. Valkoinenmekko oli liimautunut Elinan kalpealle iholle ja meikit olivat levinneet pitkin poskia.

Cleanneat olivat joskus kehittäneet eri lioksia, jotka olivat käyttmättömiä. Kukaan ei keksinyt mitä niillä oltaisiin tehty, mutta joku josta ei ole tarkempaa tietoa ehdotti jos sitä käytettäisiin silmien korostamiseen ja siitä lähtien jokunen Cleannea on käyttänyt esimerkiksi ripsiin mustaa liuosta korostaakseen niitä ja silmän ympärystät. Myös huuliin oltiin tehty punaista liosta johka oltiinkäytetty mm. ruusun teerälehtiä.

Tämän kengät olivat täynnä kuraa ja jalat eivät tunteneet mitään. Mekon helmakin oli kurassa, niinkuin myös polero tämän hartioilla, koska oli kaatunut matkallaan useasti. Edessä näkyi himmeä valo ja joku kyltti, tosin Elina ei nähnyt mitä siinä luki, koska sade oli koventunut entisestään. Tyttö oli juuri tavoittamassa oven nuppia, mutta likastui ja sai juuri ja juuri kiinni nupista. Ovi rämähti auki ja tämä lensi sisään ovi mennessä perässä kiinni. "hmmph" pästii hiljaa ulos pää kallistettuna maahan. Veti syvään henkeä ja odotti kaikkien katsovan kömpelöä viarailiaa. Elina nousi seisomaan ja katsoi kaikkia punastuen. Meni tiskille ja viittoi vettä, koska ei halunnut puhua kenellekkään. Tämänmärkien hiuksien takaa näki tatuoidun naisen, joka sai tämän tärisemään ei pelkästään kylmästä. Kunsai veden eteensä otti sen käsiinsä ja otti hörpyn. otti sen lopuksi käsiinsä ja käveli pitkin baaria, joka oli kuitenkin täynnä kaikenlaisia olentoja. Ainoa paikka oli entinen tai sitten kaapuun piiloutuneen vieressä. Ei enää kehdannut pyörähtää takaisin samalle paikalle joten käveli hitasti kaapuun piiloutuneen ja pöydän luokse. "Saako tähän istua?" kysyi hiljaa ja koitti nähdä tuon kasvot.

// Täältä tullaan kerä Elinan >8DD //

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1636

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Tammi 15, 2009 5:51

Juomaansa sai odottaa pitkään. Olihan se ymmärettävää. Lopultakin hän sai drinkin mitä varmaakaan ei maistaisi laisinkaan. Hiuksensa antoi vapaasti peittää osan tatuoinneistaansa ja samoin vaatteensa, vaikka ne olivat aika avoimet. Pienesti häntä naurahti viereiselle henkilölle, kun tilasi vettä. Vettähän saisi myös ulkoakin, kun satoi kaatamalla. Sade näytti ulkona, kuin maa janoaisi vettä itseensä. Kuitenkaan ei saisi sanoa vettä oli pahaa. Ennenkin osasi arvostaa veden arvoa. Nyt hänen ei tarvitse piittaa vedestä, mutta ei joisi sitä. Viereinen pikkuinen nainen alkoi tiedutella häneltä.
" Tarkaan en osaa sanoa, mutta sen tiedän se oli helvetti. " Aynur sanoi närkästyneenä.
Hänellä ei ollut kuitenkaan nälkä, kun oli tuollein sanonnut. Hän uskalsi avata suunsa, kun vaistosi toisen olevan muuta, kuin olisi ollut demoni. Demoneille hän ei avaisi suuntaansa, mutta kiiruhtaisi pakoon nopeasti, kuin suinkin voisi. Hilajlleen hänen toisielle puolelle tuli toinen neitokainen. Nyt Aynuria pelotti eikai hänen tatuoinnit huokuttelisi neitejä luokseensa.
" Saatte istua. " Aynur tokaisi.
Mikään ei estänyt sanomasta kieltävästi neidin kysyntään. Demonia hän ei kuitenkaan hyväksyisi viereen istumaan. Hän hyvinkin tiesi, että kapakassa oli demoneita seassa, mutta he yllättävästi pitivät hiljaa profiilia.

Viesti La Tammi 17, 2009 4:06

Mireran

Mirerania kiinnosti kovasti tuo tatuoitu nainen. Fauni halusi tietää miten tatuoinnit on tehty, missä ja ylipäätään miksi. Jos Mireran menisi kyselemään hän saattaisi paljastua. Toisaalta hän ei varmaan enää tulisi näkemään toisia tatuoituja henkilöitä. Mireran joi nopeasti vetensä. Fauni nöysi hitaasti ylös ja käveli taas varoen kopistelemasta. Naisen vierelle päästyään Mireran istui viereiselle tuolille ja kysyi tuolta:
"Anteeksi utelemiseni, mutta miten nuo tatuoinnit on tehty?" Fauni heilautti päätään sen verran, että kaavun huppu paljasti tämän kasvot. Juuri sopivasti paljastettavaa tuntemattomalle ihmiselle. Tosin, Mireranista tuntui, että toinen oli jokin muu kuin ihminen.
"Oi, anteeksi. Olen Mira." Fauni esitteli itsensä. Hän ei halunnut kertoa oikeaa nimeään vielä. Ei olisi fiksua sanoa sitä, kun oli monta ihmistä ympärillä. Mireran huomasi tatuoidun naisen takana toisen ihmisen näköisen henkilön. Toisella oli vaaleat ja märät hiukset. Ei kyllä ollut ihme, kun ulkona satoi kuin kaatamalla. Mireranillakin oli aivan läpimärät hiukset ja otsahiukset olivat melkeinpä kuin liimautuneet faunin otsalle ja toisen silmän eteen.

//Tämä on vissiin sitten järjestys? Eli Fichni tulisi seuraavaksi :3//

Viesti Su Tammi 18, 2009 1:06

// Jep nopeat syövät hitaat ja tällä kertaa olin hidas >8DD //

Elina istui penkillä ja katsoi vettään. Oikealla sormellaan teki ympyrää lasin reunaa kohden, Vasen kyynärpää lepäsi pöydällä. Katsoi vaivihkaa kun toinen kaapuun pukeutunut hahmo tuli kyselemään tämän vieressä istuvalta tatuoidulta henkilöltä. Kysyjä näytti kasvonsa, jotka näyttivät aika tavallisilta paitsi että tytöllä oli todella kalpea iho. Tuo sanoi nimekseen Mira. Elina hymyili tuolle pienesti vaikk aei edes tiennyt syytä, tuo tuntui vain niin mukavalta persoonalta. Tämä koitti katsella Miraa koko vartalo, mutta tuo oli peittänyt ne eikä edes jalkoja näkynyt. Voisiko tuo olla ihminen, Elina mietti koko ajan. Tätäkinkiinnosti toisen tatuoinnit. "Anteeksi, minuakin kiinnostaa nuo tatuoinnit. Minä olen Elina." sanoi suoraan. Nojautui hieman noihin päin ja katsoikumpaakin pienellä hymyillä. Elinan nenään kantautui moni haju, sillä olihan tällä tarkkanenä verrattuna ihmisen. Tyttö siirsimärkiä hiuksiaan sivuun silmiensä edestä ja pyyhki mustat liuokset, joita kutsuttiin myös nimellä meikit. Elina katsoi ulos. Siellä satoivieläki, mutta se oli jo hellittänyt vähän.

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1636

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Tammi 18, 2009 4:49

Aynur katsoi juomaansa mihin hän ei ole maistanut laisinkaan. Hän kyllä ihmetytti miksi olikaan tilannut juoman mitä ei voisi juoda. Ikinä hän ei ole maistanut juomaansa mitä oli tilannut itselleen. Se oli toisaalta raha tuhlausta. Rahaa hän sai todella helposti taskuunsa. Vieressä oleva Mira, joka hän oli sanonnut itsensä olevaksi oli kysynnyt tauoinnin tekemisestä. Samalla hän alkoi miettiä miten hän voisi sanoa. Pienesti hän halusi kertoa kauhulla kiusatellen. Kuulema toinenkin oli myös kiinostunut tatuoinnistaan. Nyt hänestä tuntui, että koko kapakka halusi tietää miten se oli tehty. Vain kaksi naista olivat uskaltaneet kysyä tatuoinnistaansa.
" Tekeminen on hyvin kivuliasta. Tekeminen ei ole paha, mutta asiakas saisi tuntea pahan kivun jokainen pistäessä ihoon. Ensimmäinen tatuointi sattuu, mutta toisen kerran kipu laantuu, ettei tarvitse itkeä kivusta. Haluisitteko tatuoinnin? " Aynur sanoi.
Hän uskoi, että neidit eivät haluaisi tatuoinnin pilamaan heidän ihoa. Itse ei saanut valita mitä he saisivat. Kaikkein eniten Aynuria ihmetytti miten hän ei ole ikinä syönnyt asiakkaansa, kun verta tulee ihon pinalle.
" Olen Aynur. " Hän esitteli hiljaisella äänellä.

Viesti Ke Tammi 21, 2009 5:23

Mireran

Fauni kuunteli järkyttyneenä, kun nainen kertoi kuinka tatuoinnit tehdään. Niiden tekeminen on kuulemma kivuliasta, mutta mistäs Mireran sitten tietäisi. Varmasti hän ei kuitenkaan sellaista haluaisi. Joku toinenkin oli kysellyt tatuoinneista Mireranin jälkeen. No, sitten nainen kysyi, että haluaisiko nämä tatuoinnin. Hetken mietinnän jälkeen Mireran vastasi:
"Eh, ei kiitos." Hän ei ole oikein sitä tyyppiä, joka hankkisi tatuoinnin. Seuraavaksi nainen esitteli itsensä Aynuriksi. Aika kummallinen nimi ihmiselle. Tosin, voisihan tuo Aynur olla joku muukin kuin ihminen. Ken tietää. Toinenkin ihmisen näköinen olio esittäytyi, Elina.
"Mukava tutustua Aynur ja Elina." Mireran sanoi lopuksi

Viesti La Tammi 24, 2009 12:29

Elina kuunteli purren huulta kuntuo kertoi miten niitä tehtäisiin. Se ei ollut mitenkään kauniin ja helpon kuulloista. Tyttö ei ollut niin hyvä sietämään kipua ja sattui inhoamaan pieniä pistoksia enmmän kuin kunnon kipua. Syytä siihen ei ollut koskaan ymmärtänyt eikös se tuntuisi pahemmalta jos miekalla viillettäisiin käsivarteen syvä haava kuni se että pistetään neuloja iholle. Elina räpäytti silmiään ja havahtui jälleen tuon kertomukseen. Välillä tämä vilkuili tuon tatuointeja, aina kun tuo ei katsoun tähän, sillä ei halunnut olla mitenkään epäkohtelias. Elinan rinnassa hakkasi tunne, joka halusi tietää Mirasta lisää. Tämä haluaisi nähdä kasvot, kropan, kädet ja jalat. Joku Mireranissa ei ollut kohdallaan hän ei voinut olla ihminen, ei voi. Elina päätteli ja katseli molempia kaksi kertaa vuorottellen, kunnes Aynur kysyi että haluaisivatko nämä tatuoinnit. Elina pudisteli päätään nopeasti ja hymyili samaan aikaan katsoen jälleen Aynuria. Tyttö härppäsi jälleen lasistaan vettä vaikka ulkona satoi sitä kaksin kerroin, kuin oltaisiin sangosta kaadettu.

Elina heilutteli jalkojaan ilmassa, kun ne alkoivat puutua. Ilmassa kaikui muitten kovahko puhe, mutta joku kaatoi lasin joak kuului kovempaa. Elina säikähti ja hätkähti penkissään.

// Tönkköä, sorry >:/ //

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1636

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Tammi 26, 2009 6:10

Laisinkaan hän ei pettynyt, kun kummatkin neidit kieltäytyivät hänen tarjouksestaansa tehdä tatointeja. Moni ei halunnut tatuointia ja varsinkin naispuolinen henkilö ei halunnut vaan enemmän miehet halusivat tatuoinnin muistuttavan jotakuta. Yleisesti jonkin liittyvää miehet ottivat. Aynur ei viittynyt tarjota tatointia mikä vielä tulisi eläväksi. Harvat pystyvät pitämään tatoinninsa elävänä. Siihen tarvitaan todella paljon taitoa ja voimaa.
" Onhan se ihan ymmärettävää, et te halua. Monet naispuoliset eivät ota tatuointia. " Aynur sanoi.
Itsekkään ei olisi ottanut, mutta ukki teki itse selkään tatuoinnin ilman vanhempien kysyntää. Olivalaissut hänen ajatustaa vikkelästi. Itse pienesti mulkaili mihin oikein Elina säikähti. Hän ei säikähtänyt laisinkaan mihinkään ääneen.
" Onko kaikki hyvin? " Aynur kysyi.

Viesti Su Helmi 01, 2009 1:06

Mireran

Fauni katseli vesilasiaan, kun Aynur kertoi, että yleensa naiset eivät ota tatuointeja. Mireran oli joskus nähnyt jonkun miehen, jolla oli tatuointi, mutta hän ei mennyt kyselemään mitään. Olihan se aika noloa kysyä tuntemattomalta jotain hänen tatuoinnistaan. Hei moi, mistä sait tuon tatuoinnin? Sattuiko se? Miksi otit sen? Ei yhtään järkevää.
Fauni katsahti Elinaan, kun tuo säpsähti. Mireran olisi itsekkin säikähtänyt lasin tippumista, mutta nyt hän oli keskittynyt uusin tuttavuuksiin.
Mireran halusi tietää lisää Aynurista ja Elinasta. Viimeinkin kun hän tapasi jonkun hän halusi tuntea hänet paremmin.
"Hei muuten, kun nyt kerran tapasin jotain älyllistä seuraa, voisitteko kertoa jotain itsestänne?" Mireran kysyi uteliaana. Hän ei välittänyt jos jompikumpi olisi vaikka palkkamurhaaja, kerrankin hän sai juttuseuraa.
Mireran katsahti ovelle päin, kun joku astui sisään. 'Hmh, sataa vieläkin' Hän mietti ja katsoi ovesta ulos. Sade oli selvästi laantunut, mutta siellä satoi vieläkin.
"Inhoan sadetta. Kaikki on niin märkää sen jälkeen. Jos haluan kastua niin menen uimaan, vaikken siitäkään pidä." Mireran kertoi ja käänsi katseensa takaisin Aynuriin ja Elinaan.

Hän todella inhosi sadetta. Kerran hän meinasi hukkua yrittäessään uida. Fauneja ei varmaan oltu luotu uimaan. No, kelpasihan se Mireranille.

//Anteeksi kesto, inspis ei ollut korkeimmillaan//

Viesti Ma Helmi 02, 2009 7:46

Yski hätäisesti ja sanoi väliin, "Juu ei tässä mitään", ennen kuin taas alkoi yskiä. Tämän iho alkoi kasvoista muuttua punaiseksi kun Elina yksi ja vedet valuivat silmistä. Lopulta sai yskintänsä kuriin. Pudistipäätään ja naurahti, kun oli yksinytvaikka kuinka kauan, tai siltä se oli tuntunut. Toinen heist, Mira kysyinäistä enemmän tietoa ja mikäs siinä olisi haitannut Elinaa halusihan tämäkin tietää noista. "No minävoin kertoa jotain." sanoi ja katsoi kumpaakin ensin Miraa ja sitten Aynuria. Käänsi katseensa takaisin Miraan ja avasi suunsa " No minä tulen kaukaa vuorilta. En ole haltia, enkä ihminen olen..", piti tauon miettien jatkoi sitten, "..Cleannea kaukana syntynytrotu." sanoi ja lopetti siihen sillä halusi kuulla toisiakin, vaikka olikin sanonut vain pienen murtoosan itsestään. Elinahalusi teitää mitä kaavun alla piileskeli. Vaikka Elina näkikin tuon kalpeat kasvot ei osannut arvatamikä olento tuo voisi olla vai olisiko se ihminen. Aynurkin oli tälle arvoitus, tuskin tuo nyt ihminen olisi, mutta saisi varmasti lisää teitoa piakkoin. Elina katseli sisälle käveleviä olentoja ja veden ropina kuului kovaa aina kun ovi avattiin. Vettä sataisi varmasti vieä kauan jaElina oli varautunut siihen. Tyttö käännähti katsomasta ovea suoraan noihin, kun oletti jomman kumman aloittavan pian puhumisen.

// Sorry, ku kesti pari päivää. Tuli aika lyhyt ja outo >8( //

Ay

Avatar

Aatelinen

Viestit: 1636

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Helmi 04, 2009 6:32

Elina oli hyvin mielen kiitoinen henkilö, jostakin syystä. Toisaalta oli myös Mira salaperäisellä haamaan piilotteltu tapaus. Hän kääntyi katsomaan juomastaan Elinaa, kun hän puhui. Elina oli paljon rohkeampi, kuin hän, mutta suuremmaksi osaksi Aynur uskoi oman rotunsa ei mielettänyt paljoakaan.
" Kuullut hieman samaan porukkaan, kuin haltia, vampyyri, demonit, satyyri ja nyffi, jotka näyttävät ulkoisesti ihmiseltä. Vaikka on pieniä eri koisuusksia ulkoisessa näössä. " Aynur sanoi.
Aynurin silmät katsoivat yhden murto osan muukalaiseen, joka astui ovesta sissään. Tuntuisi, että pahaa olisi tulossa. Aynur puhui mielessän.

Viesti Ke Helmi 25, 2009 4:58

Mireran

Fauni kuunteli uteliaana, kun Elina ja Aynur puhuivat. Aynurin mainitessa Elinalle hänen kuuluvan samanlaisiin, jotka muistuttavat ihmistä, Mireran katsahti lasiinsa. Miksei hänkin voisi olla ihan tavallinen? Oliko häneen luotu joku kirous? Mireran tunnusteli lasin reunaa ja naputteli sitä sormillaan. Taas fauni katsahti ulos, mutta tällä kertaa ikkunasta ja ikäväkseen huomasi yhä satavan. Hän viettää varmaan koko yön kapakassa ellei sade lakkaisi. Tai sitten hänen pitäisi vain mennä ulos välittämättä siitä, että kastuisi. Mireran haukotteli kaapunsa suojassa.
"Jotenkin tuntuu, että joku on kironnut päälleni tuon sadepilven." Hän sanoi naurahtaen. "Eihän sade lopu koskaan."

//Anteeksi vastauksen kesto//

Viesti Pe Helmi 27, 2009 4:16

Elina katsoi lasiaan ja siinä olevaa puhdasta läpinäkyvää vettä. Elina tiesi, että tällä oli kiire kohti päämääräänsä, kotiaan. Sillä tämän hevonen, Yanan odottaisi siellä tätä kärsimättömästi, jotta saisi ruokaa. AinahanYanan tämä nlöytäisi, mutta tämä olikäskenyt odottaa kotonaan. Tyttö nosti katseensa pohtiessaan tarjoiliaan ja katseli kun tuo tarjoili muille kapakassa oleville juotavaa. Elina katsoi muualle heti kun tarjoilia katsoi tätä. Tämä katsahti nuohon kumpaankin katsoen sanoisivatko nuo jotain. Elina pisti sormensa lasin päälle pyörittäen sitä siinä yläpuolella niin vesi lasissa alkoi liikkua pienenä pyörteenä, koska tällä oli tylsää ja tämä halusi leikkiä voimillaan. Elina katsoi sivu silmällään ulos ja näki sateen harmaan sävyn. Tytön hiukset olivatvieläkin märät ja valkoinen mekko oli sateen kosteudesta märkä. Oikeastaa Elinalla oli todella kylmä, kun tääm alkoi miettimään sitä.

// Anteeksi TODELLA sekava teksti ja lyhyys 8<< //
Seuraava

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö