Pumpkin, Alf
Kului viikkoja täysin normaaleissa askareissa. Nuoripari oli toipunut yhteenotosta lehmän ja oraakkelin kanssa, vaikka taistelut olivat jättäneetkin arpensa molempiin. Pumpkin tosin oli parantunut nopeammin mitä Bel, jonka käsi oli vieläkin paketissa.
Pumpkin oli innostunut koettamaan onneaan Cryptin työmarkkinoilla toivuttuaan omista ruhjeistaan. Tuo olikin onnistunut tieanaamaan kympin jos toisenkin. Jotkut olisivat saattaneet halveksua lajitoveriaan, joka alentui tekemään töitä ihmisille, mutta Pumpkin oli huomannut ettei tässä kuolevaisten ahneessa maailmassa pärjää ilman rahaa.
Noiden viikkojen aikana Kaksikko oli nauttinut toistensa seurasta tasolla jos toisellakin. Pumpkin oli kysellyt kaiken mahdollisen Cryptistä ja tiesikin jo kaikkein tärkeimmät.
Toisin kuin Belial, Pumpkin oli sulkenut ajatuksistaan kokonaan oraakkelin, joka varmasti palaisi vielä häiritsemään nuoren parin olemassaoloa omallaan. Naaras ei halunnut ajatella sitä, sillä tiesi, että silloin sattuisi jotakuta ja lujaa. Niin pelottavan asian ajatteleminen olisi käynyt henkisen hyvinvoinnin päälle naaraalla.
Nyt, pitkän kuistin kulutuksen jälkeen kaksikko oli suuntaamassa kulkuaan kohti juottolaa. Pumpkin oli jo unohtanut alkoholin ikävät puolet ja odotti tätä toista kertaansa oikeastaan innolla. Ties mitä kivaa tällä kertaa tapahtuisi.
Kapakassa uros suuntasi kulkunsa automaattisesti perimmäiseen nurkkaan, naaraan seuratessa kuin koira omistajaansa. Istuttuaan alas naaras antoi katseensa kiertää kuolevaisissa, joista osan saattoi jo tunnistaa pärstäkertoimella: Oli kadulla istumisesta hyötyäkin. Belialin toteamukseen Pumpkin naurahti kevyesti.
"Luuletko tosiaan että tiedän muuta kuin sen yhden, mitä viimeksi joimme?" Naaras kysyi vinosti hymyillen "mikä vain kelpaa, kai niillä kaikilla on sama vaikutus".
Kapakkaan saapui pärstä, jonka Belial saattoi tunnistaa, mikäli ei ollut unohtanut. Alf oli kyllä yksi persoona, jota oli vaikea unohtaa. Puolihaltia oli jälleen kerran muutaman työtoverinsa jälkeen suunnannut kulkunsa ensin sotilastuvalle ryyppäämään ja kun sieltä oltiin häädetty pois, oli lauma kuolevaisia suunnannut kulkunsa tuttuun kapakkaan.
Tämän joukon astuessa ovista sisään koki koko kapakka ristiriitaisia tunteita. Osa tervehti kuin sotasankareita, toiset kirosivat puoliääneen joukkiota joka varmana tulisi tuomaan yhden jos toisenkin kapakkatappelun mukanaan.
Tukevassa nousuhumalassa oleva porukka levittäytyi pitkin kapakkaa tervehtimään tuttujaan, pitäen kuitenkin silmällä toistensa menoja. Alf oli tekemässä samoin, kunnes tuon silmiin osui tuttu kasvo nurkkapöydästä.
Pirullinen virne kävi puolimannen kasvoilla, tuon vaihtaessaan kurssin tuttavistaan nurkkapöytää kuluttavaan kulkuriin.
"Uskalsit sitten tulla takaisin tänne" Alf totesi virnuillen nojautuessaan kaksikon pöytää vasten "Ja olet saanut jostain pedinlämmittäjänkin näemmä".
Perverssin virneen kruunaama katse siirtyi Kulkurista tämän seuralaiseen, joka katsoi kysyvästi pöytään tunkeutunutta kuolevaista. Mitään Pumpkin ei kuitenkaan sanonut, ainakaan vielä...