Sivu 1/1

ViestiLähetetty: 28 Elo 2010, 19:50
Kirjoittaja Aksutar
Pumpkin, Alf

Kului viikkoja täysin normaaleissa askareissa. Nuoripari oli toipunut yhteenotosta lehmän ja oraakkelin kanssa, vaikka taistelut olivat jättäneetkin arpensa molempiin. Pumpkin tosin oli parantunut nopeammin mitä Bel, jonka käsi oli vieläkin paketissa.
Pumpkin oli innostunut koettamaan onneaan Cryptin työmarkkinoilla toivuttuaan omista ruhjeistaan. Tuo olikin onnistunut tieanaamaan kympin jos toisenkin. Jotkut olisivat saattaneet halveksua lajitoveriaan, joka alentui tekemään töitä ihmisille, mutta Pumpkin oli huomannut ettei tässä kuolevaisten ahneessa maailmassa pärjää ilman rahaa.
Noiden viikkojen aikana Kaksikko oli nauttinut toistensa seurasta tasolla jos toisellakin. Pumpkin oli kysellyt kaiken mahdollisen Cryptistä ja tiesikin jo kaikkein tärkeimmät.
Toisin kuin Belial, Pumpkin oli sulkenut ajatuksistaan kokonaan oraakkelin, joka varmasti palaisi vielä häiritsemään nuoren parin olemassaoloa omallaan. Naaras ei halunnut ajatella sitä, sillä tiesi, että silloin sattuisi jotakuta ja lujaa. Niin pelottavan asian ajatteleminen olisi käynyt henkisen hyvinvoinnin päälle naaraalla.

Nyt, pitkän kuistin kulutuksen jälkeen kaksikko oli suuntaamassa kulkuaan kohti juottolaa. Pumpkin oli jo unohtanut alkoholin ikävät puolet ja odotti tätä toista kertaansa oikeastaan innolla. Ties mitä kivaa tällä kertaa tapahtuisi.
Kapakassa uros suuntasi kulkunsa automaattisesti perimmäiseen nurkkaan, naaraan seuratessa kuin koira omistajaansa. Istuttuaan alas naaras antoi katseensa kiertää kuolevaisissa, joista osan saattoi jo tunnistaa pärstäkertoimella: Oli kadulla istumisesta hyötyäkin. Belialin toteamukseen Pumpkin naurahti kevyesti.
"Luuletko tosiaan että tiedän muuta kuin sen yhden, mitä viimeksi joimme?" Naaras kysyi vinosti hymyillen "mikä vain kelpaa, kai niillä kaikilla on sama vaikutus".


Kapakkaan saapui pärstä, jonka Belial saattoi tunnistaa, mikäli ei ollut unohtanut. Alf oli kyllä yksi persoona, jota oli vaikea unohtaa. Puolihaltia oli jälleen kerran muutaman työtoverinsa jälkeen suunnannut kulkunsa ensin sotilastuvalle ryyppäämään ja kun sieltä oltiin häädetty pois, oli lauma kuolevaisia suunnannut kulkunsa tuttuun kapakkaan.
Tämän joukon astuessa ovista sisään koki koko kapakka ristiriitaisia tunteita. Osa tervehti kuin sotasankareita, toiset kirosivat puoliääneen joukkiota joka varmana tulisi tuomaan yhden jos toisenkin kapakkatappelun mukanaan.
Tukevassa nousuhumalassa oleva porukka levittäytyi pitkin kapakkaa tervehtimään tuttujaan, pitäen kuitenkin silmällä toistensa menoja. Alf oli tekemässä samoin, kunnes tuon silmiin osui tuttu kasvo nurkkapöydästä.
Pirullinen virne kävi puolimannen kasvoilla, tuon vaihtaessaan kurssin tuttavistaan nurkkapöytää kuluttavaan kulkuriin.
"Uskalsit sitten tulla takaisin tänne" Alf totesi virnuillen nojautuessaan kaksikon pöytää vasten "Ja olet saanut jostain pedinlämmittäjänkin näemmä".
Perverssin virneen kruunaama katse siirtyi Kulkurista tämän seuralaiseen, joka katsoi kysyvästi pöytään tunkeutunutta kuolevaista. Mitään Pumpkin ei kuitenkaan sanonut, ainakaan vielä...

ViestiLähetetty: 28 Elo 2010, 21:28
Kirjoittaja Aksutar
Pumpkin, Alf

Pumpkin oli suoraansanottuna pihalla tämän kaksikon enemmän tai vähemmän lämpimistä väleistä, joten nainen tyytyi tyhjentämään omaa lasiaan kaksikon vaihtaessa sanojaan.
Alf puolestaan ei voinut olla virnuilematta pirullisen juopuneena kulkurin sanoille. Tällä kertaa mustalainen päätti ottaa ilon irti tästä tapaamisesta, eikä alkaa samantien mättämään kulkuria turpaan, vaikka mieli tekikin. Tiedä sitten syytä, mutta ei ollut ihme Alfin kaltaiselta, lyhythermoiselta mieheltä.
"Taidan jättää kaapin kanssa tanssahtelun myöhemmälle" Alf totesi vilkaisten kapakanomistajaan, tervehtien tuota kuin hyvää ystäväänsä "Enkä taida olla täällä tekemässä kumpaakaan mainitsemistasi asioista. Maineeni on jo isompi kuin sinun aivokapasiteettisi, joten sitä lienee turha paisutella".

Katse siirtyi nokisilmästä takaisin tämän seuralaiseen, joka olikin jo tyhjentänyt lasinsa.
"Sääli ettei sinulla sänkyä ole" puolihaltia totesi mutristaen huuliaan "on suorastaan häpeä jättää tuollainen pakkaus kylmäksi. Kumpi tarjoaa? Seuralaisesi näyttää ainakin olevan rikkaampi mitä sinä"
Sanat oli tarkoitettu Belialille, vaikka Alf pitikin katseensa Pumpkinissa.
Pumpkin puolestaan tuijotti astetta kärttyisempänä, tietäen miten tuohon nyt olisi pitänyt suhtautua. Terävä kieli käski huomauttamaan arpinaamalle asiasta jos toisestakin, mutta naaras pidättäytyi yhä päänsä aukomisesta.
Alfin katse siirtyi takaisin Belialiin.
"Vai oletko sinä ruvennut huoraksi? Se selittäisi, miten sinunlainen ojassa könyäjä olisi näin hurmaavan pakkauksen seurassa" Arpinaama totesi virnistäen "Älä huoli muru, saat paljon parempaakin kuin tämän pikku miehen, johon on turha tuhlata rahojasi. Lähde Alf sedän matkaan niin saat elämäsi illan, ilmaiseksi".
Enää Pumpkin ei voinut olla pidättelemättä suutaan, vaan pärskähti ja käänsi katseensa arpinaamaan entistä vihaisempana.

ViestiLähetetty: 28 Elo 2010, 22:57
Kirjoittaja Aksutar
Pumpkin, Alf

Alf katsoi partaansa sukien miestä joka ei ottanut sanoista nokkiinsa millään. Yleensä kaikki olivat tässä vaiheessa pyytäneet puoliveristä poistumaan. Tämä kaksikko ei näemmä vähästä hätkähtänyt, mikä oli vain hyvä. Alf voisi siis kiusata heitä olemassaolollaan pidempäänkin, ellei herra kaapin kävisi sääliksi nuorta paria ja tulisi puuttumaan asioihin. Alf epäili sitä ja syvästi.
Puolihaltia kohotti kulmiaan Belialin viimeisisille sanoille, naurahtaen sitten huvittuneena.
"Liian älykäs? Eihän ämmä ole sanonut sanaakaan. Lieneekö mykkä vai tyhmä?" Alf totesi istuen alas, ilmaisten näin ettei todellakaan ollut lähdössä minnekkään.
"Älynlahjoja on turha jakaa tyhmille" Pumpkin totesi, vilkaisten Belialin ohi puoliveristä "saatika niille jotka eivät sellaista arvosta".

Alf ei voinut olla virnuilematta kuultuaan naisen sanat. Ehkä tuosta löytyikin sittenkin jonkinlaista sisua.
"no kerroppa neiti neropatti, miksi ihmeessä olet lyöttäytynyt köyhän miehen seuraan?" Alf kysyi katsoen ylimielisesti kaksikkoa, sukiessaan jälleen partaansa.
Pumpkin tuhahti huvittuneena, nappasi Belialia leuasta, vetäen tuon lähemmäs itseään ja antoi kumpanilleen intohimoisen suudelman. Alf kohotti pienesti kulmaansa moisesta reaktiosta, mutta ei voinut kiistää etteikö olisi syvällä mielensä sopukoissa ollut kateellinen tälle kulkurille. Pumpkin irroitti huulensa Belialin huulista ja vilkaisi sitten kolmatta osapuolta.
"tämän takia" Pumpkin vastasi lopulta, päästäen samalla otteensa irti Belialin leuasta.
"En usko että tuo kadun kuluttaja on tämän kylän paras suutelija" Alf vastasi tuhahtaen.

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 00:26
Kirjoittaja Aksutar
Pumpkin, Alf

Puoliverisen katse siirtyi kauniimmasta nokisilmään, tuon liittyessä jälleen keskusteluun. Miesten vaihtaessa sanoja, Pumpkin tyhjensi oman lasinsa, joka mystisesti oli täyttynyt Belialin lasin myötä. Kai herra kaappi älysi myös seuralaisellekkin kaataa. Pikku hiljaa naisella alkoi nousta päähän tuo kuolevaisten hupijuoma, mutta ei niin nopeasti mitä viimekerralla. Syytä siihen tuo ei tiennyt, eikä oikeastaan välittänyt.

Alf pärskähti pienesti Belialin sanoille.
"Sinulta en edes haluaisi rakkaudenosoituksia, vaikka minusta niin kovin pidätkin" Mies totesi vaihtaen pienesti asentoaan "Ja minun egollani isketään vaikka itse prinsessa! Odotahan vain niin pian minä istun valtaistuimella nauttimassa hovin herkuista".
Alf ei voinut olla huomaamatta sivusilmällä naisen juontitahtia. Tuo kaatoi lasillisien väkevää alas kurkustaan kuin mies, mikä sinänsä oli jo houkuttelevalta ominaisuudelta naisessa.
"Naisesi taitaa olla juomamiehiä" Alf sitten totesi nyökäten kohti Pumpkinia, joka havahtui todellisuuteen tyhjän lasin tujottelusta "Miten olisi juomakisa? katsotaan kenen pää kestää kauiten, vaikka te amatöörit sammutte varmasti jo kauan ennen minunkaltaista konkaria".
Sanojensa jälkeen Alf napsautti sormiaan, kiinnittäen kapakan omistajan huomion ja pyysi tätä tuomaan yhden lasin lisää, seka ison pullon talon väkevintä. Pumpkin katsoi kolmikon eteen tuotua pulloa kuin janoinen matkaaja erämaassa löytämäänsä lähdettä, miettien olisiko mitään järkeä osallistua moiseen uuteen ja tuntemattomaan peliin.
"no, mitä sanotte?" Alf kysyi virnuillen korkatessaan pullon "vai eikö riitä pokka?"

"Minä olen mukana!" Pumpkin huomautti iskien lasinsa pöytään virnistäen. Kerrankin naaras päätti kokeilla jotain uutta ilman sen pahemmin miettimättä seurauksia. Lisäksi puoliverisen nöyryyttämismahdollisuus olisi ollut synti jättää käyttämättä.

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 01:11
Kirjoittaja Aksutar
Alf, Pumpkin

Puoliverinen virnisti Belialin ja Pumpkinin lähdettyä mukaan leikkiin. Harvoin sitä sai juomakisaan muita kuin omia tuttujaan, joiden seurassa tiesi jo kuka olisi viimeisenä pystyssä. Usein se oli Alf. Jotkut väittivät sen olevan puoliverisyyden ansiota, Alf itse uskoi olevansa vain niin helvetin hyvä. Nokisilmän huomautusta vanhempien vähättelystä Alf ei ottanut kuuleviin korviinsa, mutta pisti korvantaakse moisen huomautuksen. Kaksikko näytti nuoremmalta mitä puoliverinen itse, mutta ei sen enempää alkanut avautumaan omasta todellisesta iästään.

Pumpkin virnuili itsekseen Belialin ottaessa myös osaa vieraan tarjoamaan juomakisaan. Belial ottikin sitten ohjat käsiin ja kaatoi kolmikolle ensimmäiset juomat.
Alf veti juomansa muitta mutkitta alas, kuin olisi juonut vain vettä, jääden sitten virnuillen katsomaan kun kaksikko veti lasinsa tyhjäks. Pumpkin tuttuun tapaansa ensi nuuhkaisi lasin sisältöä ja kumosi sen sitten alas. Poltteleva tunne kurkussa tuntui oudon mukavalta, eikä aikaakaan kun nainen jo iski lasinsa tiskiin.
"Pian te sammutte" Alf totesi, tällä kertaa kaataen jokaiselle lisää juotavaa ja veti jälleen kerran oman lasinsa tyhjäksi yhdellä kulauksella.
Pumpkin teki samoin, nauttien pienesti hymähdellen lämpimästä tunteesta sisällään, samalla kun pää alkoi tuntua painavammalta ja kaikki alkoi pyöriä.
Alf odotti, että jokainen tyhjensi lasinsa ja kaatoi lisää juotavaa. Tätä rataa ilta tulisi jatkumaan, kunnes joku sammuisi.

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 01:43
Kirjoittaja Aksutar
Alf, Pumpkin

Kierrokset jatkuivat. Mitä enemmän tujua myrkkyä kaadettiin alas kurkusta, sitä enemmän tunnelma muuttui. Pumpkin tunsi kuinka isompi annos alkoholia oli jo noussut päähän ja sen myös huomasi. Nainen hymyili normaalia enemmän ja tuon liikkeet olivat huolimattomia ja muutaman kerran nainen oli vähällä kaataa täyden lasinsa. Läikyttelyn seurauksena naaras vähän väliä kikatteli joko itsekseen tai sitten jonkun muun säestämänä. Olihan kapakan ainoa ryyppykisaan osallistunut nainen mielenkiintoista katseltavaa ja kaikki veikkasivatkin tuon häviävän tämän kilpailun.

Alf puolestaan oli jo kuutamolla. Ehkei olisi kannattanut lähteä ryyppykisaan, kun toiset eivät olleet ottaneet alkuunsa niin paljon, mitä puoliverinen itse. Miehenkin liikkeet olivat mitä sattui, lisäksi tuon katse harhaili ties missä. Alf oli yksi niistä jotka naurelivat Pumpkinin kikatteluille, miettien samalla mitä helvettiä nainen kisassa mukana oli.
Belialin kysymyksen myötä puolihaltian katse siirtyi lähes tyhjästä ilojuoma pullosta noki silmään. Mies naurahti, nosti sormensa pystyyn ja oli avaamassa suutaan. Suu pysyi auki tasan viisi sekunttia, jonka jälkeen puoliverinen tipahti alas tuolilta ja mätkähti sammuneena maahan.
Yllättävä käänne ryyppyillalle, jota sivustakatsojat eivät olisi uskoneet.

Miehen tiputtua tuolilta Pumpkin päästi erittäin ilkeän voitonnaurahduksen.
"Eipä ollut pojasta omaan peliinsä" nainen totesi virnuillen, samalla kun kietoi kätensä Belialin kaulan ympärille ja siirsi kasvonsa tuon korvanjuurieen.
"Minullakin olisi yksi peli, mitä voisimme pelata ihan kahdestaan jossain ihan muualla" Nainen kuiskasi hymyillen, samalla kun näykkäsi pienesti uroksen korvanlehteä. Lieni turha kysyä mitä leikkiä nainen tarkoitti.

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 11:18
Kirjoittaja Aksutar
Pumpkin

Belial ilmottautui muitta mutkitta mukaan naaraan leikkiin. Suostumus sai tumman naisen hymyilemään tyytyväisenä, samalla kun katse harhaili jälleen kulkurin kasvoissa.
Tyytyväinen hymy naaraan kasvoilla vaihtui viekkaan vaativaan, Belialin laskiessa kätensä naisen lanteille. Jälleen outo, lämmin tunne nousi naaraan sisällä, mutta tällä kertaa tuo ei ollut enää naiivi tuon tunteen suhteen. Uroksen kuiskattu kysymys sai vastaukseksi pienen, hillityn naurahduksen, samalla kun naaras nousi ylös ja nappasi seuralaistaan kädestä, kiskaisten tuon mukaansa.
Naaras ei pahemmin kompuroinut, ainakaan näin reipastempoisessa vauhdissa, mutta heti kun askellus hidastui, alkoi Pumpkin mennä ristiinrastiin. Kaksikko puhjahti hiljaa ja huomaamatta rappukäytävään, joka vei yläkertaan.

Yläkerrasta löytyi varastohuoneita, sekä itse Kallen asunto. Asunnon ovet olivat loogisesti lukossa, joten kaksikko sai tyytyä varastohuoneeseen. Pumpkin astui ovesta ensin sisään, vetäen seuralaisensa perässään ja paiskasi oven sitten kiinni.
Naaras kääntyi kohden urosta, napaten tuota niskasta kiinni molemmin käsin ja antoi tuolle intohimoisen suudelman, joka ei ottanut loppuakseen. Suudellessaan Pumpkinin kädet liukuivat miehen rintakehälle. Naaras lähti työntämään urosta hellästi taakse päin, kunnes kumosi tuon jauhosäkkien päälle astetta rajummin ottein. Hetken naaras seisoi astetta dominoivamman näköisenä miehen edessä, kunnes asettui tuon ylle kontilleen, alkaen maistella uroksen kaulaa ja leukaa.
"Tällä kertaa minä olen yllä" Pumpkin totesi hymähtäen.

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 12:49
Kirjoittaja Aksutar
Pumpkin

Uroksen raskaaksi käynyt hengitys sai naaraan pulssin nousemaan entisestään, samalla kun mies taiteili humalan kangistamilla sormillaan Pumpkinin asustusta auki. Uros suostui naaraan komennukseen alla pysymisestä, mikä sai Pumpkinin hymyn vain leviämään. Naaraasta tuntui hyvältä olla yllä. Kuin olisi dominoinut koko tilannetta.

Naaras kiskoi kulkurin viitan pois ja siirtyi sitten pystyasentoon roplatakseen tuon vyön auki. Uroksen kysyessä muista säännöistä, naaras nosti kujeilevan katseensa tuon lantiosta kasvoihin.
vain yksi Pumpkin totesi laskeutuessaan jälleen miehen ylle Ei saa purra.
Virneen saattelemana naaraan tummat kädet laskeutuivat alemmaksi ja kiskoivat pois miehen nahkaisen liivin. Naaras hymyili tyytyväisenä suoritukseensa, samalla kun jatkoi miehen kaulan maistelua, siirtyen hitaasti alaspäin, hartian kautta solisluuhun ja aina vatsaan asti. Huulet pysähtyivät housujen rajalle, samalla kun naaras siirsi katseensa kulmiensa alta kohti uroksen kasvoja.
Mitä sanoisit jos vetäytyisin pelistä pois nyt? Pumpkin kysyi nousten jälleen istumaan miehen ylle, jatkaen tuon housujen availua ja hivutti niitä hitaasti alaspäin.
Naaras halusi kiusata tuota. Mikään ei tuntunut juuri nyt nautinnollisemmalta, kuin härnätä kumppaniaan ja samalla itseään. Sisäinen lämpö oli noussut jo sille tasolle, että naaras alkoi hengittää raskaammin ja kuuluvammin.
Mitä jos pistän sinut anomaan sitä? Pumpkin kysyi, puskien samalla pienesti lantiotaan vasten Belialin lantiota, virnuillen kierosti. Tummat kädet olivat eksyneet miehen vatsalle, jossa tuon sormet risteilivät pitkin vaaleampaa ihoa.

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 14:36
Kirjoittaja Aksutar
Pumpkin

Säälivä, mutta kujeileva hymy pysyi Naaraan kasvoilla Belialin ilmoittaessa tulevansa hyvin, hyvin surulliseksi, mikäli naaras vetäytyisi leikistä. Tuo ei todellakaan aikonut vetäytyä. Ei nyt, kun oli jo liian hauskaa.
Miehen ottaessa käyttöön kiltti anelu kortin, ei voinut Pumpkin olla naurahtamatta.
No jos noin kiltisti pyydät.. Pumpkin totesi ja nousi seisomaan, vetäen omat housunsa alas hitaasti mutta varmasti, asettuen sitten takaisin Belialin ylle, vetäen samalla miehen viimeisen vaatekappaleen pois.
Pehmeästi hiveli sormenpäillään uroksen miehuutta, hymyillen samalla lempeästi.
Kuinka kauan kestät ennen itse loppuhuipennusta.. Pumpkin jatkoi puhumista, pitämättä mitään kiirettä päästääkseen miestä sisälleen. Jos tuolla oli kiire, saisi mies tehdä sen väkisin.
en olisi uskonut voivani nauttia kuolevaisten huveista näinkin paljon.. itse lajitoverin kanssa Nainen lisäsi, jättäen kulkurin miehuuden rauhaan hetkeksi, käsien eksyessä hivelemään miehen käsiä.
Nainen johdatti Belialin kädet omillaan ylemmäs tummaa kylkeä pitkin, aina rintakehälle asti.

Lempeä hymy kasvoillaan humalainen nainen päästi irti miehen kädet irti omistaan. Tummat kädet eksyivät jälleen Belialin miehuuden kimppuun. Sormet ohjailivat tuon naisen haaraväliin, sisään meno aukolle. Hetken nainen istui paikoillaan hengittäen raskaasti, kunnes laskeutui alaspäin, antaen Belialin työntyä sisäänsä jälleen koko mitallaan.
Jälleen ilmoille pääsi mielihyvän täyttämä voihkaisu, naaraan lähtiessä liikuttamaan lantiotaan pienesti miehen yllä.

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 17:29
Kirjoittaja Aksutar
Pumpkin

Miehen sanat saivat naaraan tuntemaan itsensä kerrankin elämässään erityiseksi. Sen enempää nainen ei kuitenkaan ilossaan paistatellut, vaan keskittyi tähän hetkeen, joka vei juopuneen pään mennessään.
Belialin painaessa päänsä jauhosäkkiä vasten, ei Pumpkin voinut olla hymyilemättä. Miehen reaktioita oli nautinnollista seurata, niin oudota kuin se kuulostikin. Jälleen kerran naaras halusi tuottaa mielihyvää ensisijaisesti urokselle ja sitten vasta itselleen. Nainen yritti pitää ääntelynsä mahdollisimman hiljasena, mutta mitä suurempia liikkeitä tuon lantio alkoi tekemään, sitä äänekkäämmäksi voihkinta muuttui.

Pumpkin hymyili jälleen viekkaasti, Belialin noustessa istumaan. Tuo ei selvästikkään malttanut olla vain paikoillaan tässä tilanteessa. Harva tuskin olisikaan. Pumpkin vastasi suudelmaan jonka mies oli noussut antamaan, liikuttaen samalla lantiotaan entistä voimakkaammin ja vaativimmin liikkein. Ensimmäistä kertaa elämässään Pumpkin tunsi jotain näin outoa sisällään. jotain, joka oli pakko saavuttaa. Mielihyvä kasvoi entisestään, kunnes naaras saavutti sen huipun, josta viimeksi oli jäänyt paitsi.
Pieni, voihkaisun säestämä kiljaisu karkasi tummien huulien välistä, naisen kietoessa kätensä Belialin kaulan ympärille. Yhä tuo kuitenkin jatkoi pientä lanne liikettään, huohottaen entistä raskaammin, odottaessaan että mieskin pääsisi vuoren huipulle.

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 18:31
Kirjoittaja Aksutar
Pumpkin

Molemmat pääsivät oman ekstaasi vuorensa huipulle tällä kertaa. Naaras jatkoi hymyilemistä, kaksikon ollessa painautuneena toisiinsa jonkin aikaa. Sanoja ei taaskaan tarvittu, ne tuntuivat suorastaan turhilta. Belialin vetäytyssä Pumpkinin sisältä, tuo päästi pienen, mielihyväisen hymähdyksen, siirtäen katseensa uroksen kasvoihin. Belialin silmistä saattoi suorastaan lukea, mitä tuon päässä liikkui. Pumpkin ei kuitenkaan turhaan odottanut niitä kahta sanaa, mitkä olisi voinut klisesiseti lausua tässä välissä tehdäkseen tilanteesta täydellisen. Moiset sanat olivat kuolevaisten huulille. Lohikäärmeiden ei tarvinnut niitä lausua ääneen. Jo pitkä yhdessäolo saattoi sen kertoa, erakko elämään tottuneista käärmeistä.

Humaltuneen huvittunut virne miehen kasvoilla sai naisenkin virnuilemaan, vaikkei tuo tiennytkään vielä syytä miksi virnuili. Vasta Belialin sanojen jälkeen nainen naurahti pienesti.
"Jäämme" Pumpkin totesi hymisten itsekseen, samalla kun nousi ylös. Tasapainoa piti hakea hetki, mutta nainen välttyi morjestamasta maankamaraa tällä kertaa "hiippailaan takaisin kadulle. Pue päällesi niin mennään, Romeo".
Tuntui suorastaan synniltä nousta ylös ja kävellä tässä olotilassa, äskeisen ekstaasin jälkeen. Mutta Naaraan itsesuojeluvaisto toimi vielä tässäkin tilassa sen verran, ettei tuo halunnut ottaa riskiä jäämällä nukkumaan jauhopussien päälle. Niimpä tuo veti päälleen housut ja paitansa, jättäen käärimättä kangasharsoa ympärilleen tässä tilassa. Se olisi ollut sula mahdottomuus.
Naaras odotti että Belial sai kuteet niskaansa, jonka jälkeen matka suuntautui kohti alakertaa ja sieltä kaduille, mahdollisimman huomaamattomasti..