Tuoppi kylmää, kiitos!

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Karasuman » 12 Kesä 2011, 17:47

Bronn

Even kysyessä oravasta mies sanoo hieman mietiskellen: "Alle tunnin, ehkä puoli tuntia. Tuo ansa ei ollut lauennut kun tulimme tänne. Eiköhän se kotiin löydä."
Bronn hätkähti kun Even painautuikin äkkiä tämän vatsaa vasten.
"Ei se karhu ole, jokin pienempi eläin se oli. Karhu olisi tehnyt isomman rasahduksen, jos sitä nyt olisi edes tullut, karhut kun nyt ovat aika hyviä yllättämään." Mies sanoo katselleen ympärilleen huomaten lopulta linnun joka kiisi vauhdilla kauemmas. "Lintu se vain oli." Mies jatkoi.

Bronn naurahtaa hieman Even sanoessa että tämän pitäisi tulla reppuselkään. "No tule sitten, ennemmin otan sinut mukaan kun jätän tänne yksikseen istuskelemaan..." Bronn sanoo kyykistyen hieman jotta Eve pääsisi kiipeämään tämän selkään. "Sinuna olisin kyllä jäänyt nukkumaan, tässä saattaa kestää aika kauan..." Bronn sanoo vielä katsoen Eveä hieman epäillen. Kaukaa kuuluu kova karjahdus ja selvä ansan laukeaminen. Bronn'in naama muuttuu kalpeaksi. "Tuo... Tuo oli karhu..." Bronn sanoo hiljaa nielaisten syvään.
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 12 Kesä 2011, 19:07

Eve

"Hyvä ettei kauempaa. Hyvä." neito sanoo, kun tuo vastasi tämän kysymyksiin. Kun tuo vakuuttaa, ettei se ollut karhu, tyttö varmisti vielä: "Oletko ihan varma?" muttakun tuo sanoo sen olevan vain lintu, tyttö huokaisee helpotuksesta: "Hyvä.."

"Jeij!" tyttö huudahtaa, ja kipuaa tuon selkään, kun tämä lupaa tämän reppuselkään, ja kyykistyy. "Kiitos ettet jätä minua tänne!" tyttö sanoo ja rutistaa tuon kaulaa, ja rupeaa räpläämään tuon liiviä. "No jos sinä et ole hyvää seuraa, ei minulla oikein muutakaan ole? Ja jos minun pitäisi valita sinut, turvallisen ja tutumman kuin joku iso, joka tulee, ja syö. Tuo jälkimmäinen ei oikein houkuttele... Ja mitäs siinä että kestää kauan? Hauskaahan se on. Jos vain jaksat kantaa" neito sanoi, ja naurahti lyhyesti. Mutta kun kaukaa kuului karjahdus, neidin ilme muuttui. Hymyilevästä itkuiseen. "Et saa mennä sinne ilman minua!" tyttö ilmoitti. Eipä tuolla siis ollut valinnanvaraa. Itseppäinen kun olikin. Jos tuolle sattui jotakin, tyttöhän oli yksin... Hevosensa kanssa! "Fransu! Ei saa..." tyttö huudahti. Ajatuskin siitä, sai tytön kyyneleet virtaamaan. "Eihän... se ole voinut tehdä sille mitään?..." neito kuiskasi tuon korvaan. "Sehän olisi... Hirveää..." tyttö sanoi, ja näki silmissään kuvia... pelottavia, ja raakoja kuvia... Ei vain hevosesta, myös metsästäjästä. Turvallisen isällisestä. Se olisi kauheaa myös. "Jos lähdet tulen mukaan! Piste." neito sanoi päättääisesti, ja halasi miestä.

[[kirjotin vieläki pidemmän, mut koneseen tuli joku, ja koko juttu meni. Kiva. 8( ]]
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 13 Kesä 2011, 13:10

Bronn

Bronn puree hammastaan mietteliäästi ja selvästi hermostuneena. "Se ei ihan oikeasti ole hyvä idea... Tuo on naaraskarhu..." Bronn sanoo hieman värisevällä äänellä.
Mies sanoo hieman hikoilevasti: "Ei se Frange Angeliin koskisi, en ainakaan usko näin. Taidan tietää miksi se täällä on, mutta se onkin sitten minun omia mokia..."
Mies nappaa tytöstä paremman otteen ja mutisee hiljaa: "No sinun kanssa ei kannata alkaa riidellä... Pidä kiinni!" Mies päästää toisen kätensä irti tytöstä ja nappaa kiinni vyöllään roikkuvasta miekasta.
Mies alkaa juosta todella nopeasti ääntä kohti, lähempänä mies kuitenkin ottaa Evestä kiinni ja yrittää heilauttaa tätä sivuun, eihän mies voisi taistella nainen selässään.
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 13 Kesä 2011, 13:30

Eve

"Mutten halua että sinulle käy jotain. Pikemminkin minä! Olkoot vaikka vauhko lohikäärme" tyttö kuiskaili tuon korvaan . "miksi se on täällä? Sinun mokia, mitä teit? Tapoitko sen pennun? " tyttö vuodatti kysymyksiä.

Kun tuo ottaa paremman otteen neidosta, tyttö arvasi että tuo lähtisi juoksemaan. Tyttö rutisti ettei tippuisi. Kun tuo lähti juoksemaan, tyttö hätkähti. "Apua!" neito huudahti, ja horjahti pienesti, muttei tippunut. Kun toinen yritti heilauttaa tätä sivuun, tyttö lensi tuon viereen pusikkoon. "Iiks..." kuului puskasta, jossa tyttö selvitteli oksia itsestään. Neitopa nousi puskasta, mutta miekan näkeminenkin oli jo liikaa. Tyttö painautui alas ja rukoili hiljaa mielessään, ettei tuolle sattuisi mitään. Olisikohan nyt Even vuoro kantaa tuota mökille, jonne hän ei edes kai osannut? No se oli nyt sivuseikka. Nyt tyttö yritti keksiä, miten voisi auttaa. Neito näki parhaaksi pysyä pois tieltä. Mutta jos tuo hirvitys pääsisi irti, jollei se jo ollut, tyttö ei tiennyt mitä tekisi. Jos hän vain ottaisi jalat alleen, hakisi hevosensa, ja puunpalasen jonka päässä olisi vaatteen riekale, joka on sytytetty, karhu säikähtäisi varmasti, mutta jos se tappaisi metsästäjän sillä aikaa. Paras on siis jäädä tänne!
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 13 Kesä 2011, 13:49

Bronn

Sanaakaan sanomatta mies vain jatkaa juoksuaan kohti metsää. Puiden välistä juoksi iso, ruskea turkkinen naaraskarhu, juuri kuten Bronn oli odottanutkin. Karhu oli kokoonsa nähden aika nopea, mutta ei kuitenkaa Bronn'a nopeampi. Karhun noustessa kahdelle jalalle pelottaakseen Bronn'n pois, mies liukuu tämän jalkojen välistä leikaten karhun oikean jalan polvea. Karhu lysähtää hetkessä takaisin neljälle jalalle ja kääntyy Bronn'n puoleen.

Bronn nielaisee syvään ja katsoo puskaan jossa Eve oli. Hän hymyilee hieman huomatessaan tämän olevan ihan kunnossa, eikä tämä juossut karkuun, sillä karhu olisi luultavasti lähtenyt tämän perään.
Mies ottaa paremman otteen miekastaan, ottaa pari askelta sivuun, mutta karhu lähteekin jo hyökkäämään tätä päin. Karhu kuitenkin pysähtyy muutaman metrin päähän miehestä. Bronn hymähtää ja juoksee tätä kohti, huitaisten tätä naamaan miekallaan, jolloin karhu huitaisee Bronn'a jalkaan. Bronn'n ilme värähtää kivusta, mutta mies nousee ylös ja ottaa pari askelta karhua päin, huitaisten tätä suoraan vasempaan silmään. Karhu kaatuu selälleen maahan ja karjuu kovissa kivuissa.

Bronn ottaa muutaman nopean askeleen karhun luokse, suoraan tämän pään viereen ja iskee miekallaan karhun kaulasta läpi, katsomatta kuitenkaan, oli teko jopa Bronn'lle niin brutaali.
Bronn istahtaa alas hengästyneenä, miekka sojottamassa karhun kaulasta.
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 13 Kesä 2011, 14:37

Eve

Neito ei kuvitellut karhun tappamisen olevan tällaista. Oksettavaahan se oli. Neito sulki silmiään. Hän vain halusi juosta tuonne ja huuta, ettei sitä tarvitsisi tappaa. Olisi helpompiakin keinoja, ettei sitä tarvitsisi tappaa, mutta näin kai olisi parempi. Vai olisiko. Päätös mikä päätös, neiti ei tappaisi koskaan tuota eläintä. Kun tyttö uskaltaa avata silmänsä, karhu hyökkää tuota päin. Puskasta kuuluu itkua, ja muminaa. Miksi näin? Jompikumpi kuolee. Parempi ettei kumpikaan. Kun tuo huitaisi karhua, tytön sydämmessä poltteli. Ei näin! Mutta kun tuo huitaisi sitä silmään, ja karhu kaatui, tyttö juoksi puskasta, tosin hieman väärään aikaan, nimittäin silloin kun tuo iski miekkansa karhun kaulaan. Tyttö jähmettyi. Tuon kauheampaa näkyä, ei voinut 19 vuotias neito nähdä. "Hullu!" oli ensimmäinen sana, minkä neito pystyi sanomaan. "Ajattele, jos sillä oli pentuja, ja ne on tuolla jossain lähellä, ja näki emonsa kuoleman. Eihän ne pärjäisi ilma emoaan!"

Tyttö itki, ja istui kuolleen karhun vieressä, tämä ei ollut oikein. Ainakaan tytön mielestä. Neidon käsi laskeutui karhun päälaelle, ja alkoi silittää pehmoista, suurta ja vielä lämmintä päätä. "Eihän sinulla ole pentuja?" tyttö kysyi elottomalta otukselta. Sitten tyttö kumartui halaamaan tuon päätä. Sen kuolema ei ollut oikein, jos karhu, oli vain suojellut pentujaan. Mutta jos tuo oli niin agressiivinen, että hyökkäisi "melkein" viattoman kimppuun, se, se ei ollut oikein. Sitten tyttö nousi ja haki katseellaan, pentuja, jotka mahdollisesti olivat täällä jossain.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 13 Kesä 2011, 14:51

Bronn

Bronn nousee ylös saatuaan hengähdettyä hetken, ottaa taskustaan jonkun pussin ja kietoo sen karhun tassuun.
"Elä koske tuohon." Bronn sanoo katsomattakaan Eveen.
Mies vain katsoi karhua, mutisi hiljaa jotain, otti miekkansa ja alkoi kävellä kohti metsää. Hän otti taskustaan kankaanpalan, pyyhki sillä miekan terän ja laittoi sen takaisin huotraansa.
Hetken päästä mies pysähtyy, katsoo Eveä ja sanoo: "Tule jo." Mies kääntyy taas metsän puoleen ja alkaa kävellä. "Ei sillä pentuja ole." Hän jatkaa. Käveltyään vähän matkaa hän ottaa maassa lojuvan riekaleisen verkon ja katsoo sitä hieman ärsyyntyneenä. "Taas... Voisivat rauhoittua nuo karhut." Mies sanoo heittäen verkon takaisin maahan.

"Tässä sinulle yksi syy miksi sinun ei olisi pitänyt tulla." Bronn sanoo ehkä hieman kylmäverisen kuuloisena. "Ainoa syy miksi en ota sen turkkia on se, että sinä olet täällä." Bronn jatkaa hetken hiljaisuuden jälkeen.
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 13 Kesä 2011, 15:33

Eve

Neidon mielestä, tuo oli aika sydämmetön. Kietaisi ihme pussin karhun tassuun! Eikä muuta tee. Ei edes vie pois. "Tee sille jotain!" neito vaati, ja nousi karhun luolta. "Siinä kävelet ja sivelet miekkaasi, joka on yhtä paha kun mielesi." tyttö puhui kuin kristitty, vaikkei sitä ollut. "Enkä todellakaan tule, jos jätät tuon tuohon!" neito oli nyt siis todella vihainen. Sydämmetön jättäisi karhun tuohon, ilman hyvää syytä, ja sen tyttö ilmaisi ääneen: "Oikeastikko jätät sen tuohon? Tuoko on tapasi kunnioittaa tapettua eläintä!? Sydämmetön olet jos teet sen! " "Ja oletko aivan varma ettei ole!?" Nyt tytön teki mieli heittää tuota kivellä! Ja sen hän aikoi tehdä!

Viimeinen tippa oli se, että tuo sanoi ettei voisi ottaa sen nahkaa koska tämä oli tässä. "Voinhan lähteäkkin, että saat olla rauhassa, ja tappaa lisää viattomia eläimiä!! Miksi edes tulin mukaasi. Olen keskellä ei mitään, aivottoman kanan kanssa!" Tyttö oli puristanut pientä kiveä sormissaan, ja nyt hän heitti sillä miestä kohti?
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 13 Kesä 2011, 15:48

Bronn

Bronn pysähtyy ja kääntymättä sanoo: "Mihin se pitäisi viedä?"
Hän lopulta kääntyy katsomaan Eveä, miehen naamasta huomaa ettei tämä tappo kuitenkaan ollut mieluisa. Miehen naama oli hyvin surullinen.
Tytön kysyessä pennuista mies vain nyökkäsi.
Even heittäessä kiven mies vain seisoi, kivi osui suoraan vatsaan. Bronn ei edes värähtänyt.

Mies vain hymähti ja sanoi: "Jos haluat lähteä niin lähde, se on oma valintasi. Jos jäät ansaan tai et löydä mökilleni niin en voi luvata että sinua löydetään ennen aamua, jos niin kauan olet hengissä." Mies sanoo, kääntyen taas pois. Hän ottaa karhunraudan, laukaisee sen ja virittää uudelleen, testatakseen sen toiminnan.
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 13 Kesä 2011, 16:14

Eve

"Eikö sinun pitäisi tietää?!" neito huusi, kun tuo kysyi mihin raato pitäisi viedä. Myötätuntoa ei herunut tuon surulliselle naamalle. "Leikit sankaria!" neito huudahti, kun kivi osui tuon mahaan. Ärsyttävää pelleilyä. Jättää nyt raato keskelle metsää!

"Todellakin haluan lähteä! Mutten osaa pois! Joten minun pitää roikkua perässäsi." tyttö melkein naurahti viimeiselle lauseelle. Kun tuo jätti raudan maahan viritettynä, neito poimi maasta paksun ja pitkän kepin, ja tökkäsi rautaa niin, että se laukesi. Eipähän karhut enää jäänyt siihen. Tyttö heitti kepin jonnekkin. Tyttö oli todella pirullisella päällä. Riittäisi että tuo tekisi niinkuin tämä käskisi. Tytön viha ei ollut pitkäkestoista, vaan nopeasti tyyntyvää. Mutta tuo ei tuntenut tätä kovin hyvin, joten vain sattumaa, jos tuo raahaisi karhun jonnekkin tämän käskystä...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 13 Kesä 2011, 16:31

Bronn

Ansan laitettuaan Bronn kävelee karhun ruumiin luokse, ottaa tämän mukaansa ja alkaa kävellä tulosuuntaansa.
Samassa Eve laukaiseekin ansan. Bronn kääntyy katsomaan tätä ilmeellä, joka kertoo ettei tuota olisi kannattanut tehdä.
"Ja mitähän sinä teet?" Bronn kysyy Eveltä.

Bronn kuitenkin jatkaa kävelyään odottamatta vastausta, karhun ruumis olallaan. Karhun tassussa oleva pussi aukeaa ja sieltä paljastuu risti, tarkoituksenaan ilmeisesti pyhittää tämän sielu. Se toimii kuin vaihtoehtona hautaamiselle, kun se ei ole mahdollista.
"Menemme takaisin. Saat lähteä jos haluat, mutta kun nyt kerran vaadit niin hautaan tämän." Bronn sanoo katsomattakaan Eveen.
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 13 Kesä 2011, 17:04

Eve

Tyttöä rupesi nolottamaan, kun tuo lähti hakemaan karhua, ja tämä laukaisee ansan.... Ja kun tuo kysyy mitä tämä tekee kuuluu vain muminaa, joka oli jotakin tuon tapaista: "Anteeksi..."

Kun pussi aukeaa, sieltä tippuu risti. Tyttö on viittävaille purskahtamassa itkuun. Jos joku teki väärin, niin hän. Miten hän saattoi!? Mitä jos mies ei antaisi ikinä anteeksi. "En minä... tarkoittanut mitä sanoin... en vain... on vaikeaa minulle, jos eläimen raato, ja vielä ihmisvoimin tapettu, jätetään lojumaan keskelle metsää... Se on ilkeää... " tyttö selitteli. "Ja ehkä minä en haluakkaan lähteä, vaan sinä haluat, että minä lähden... Onko näin?" neito toivoi ettei olisi. Hän ei nimittäin muistanut reittiä pois, ja talille oli monta kilometriä. Olisi paljon mukavampi, jos saisi odottaa päivän valoon, mutta nyt ei tainnut olla vaihtoehtoja... Niin pahasti Eve oli puhunut. Tyttö sieppasi lauenneen raudan käsiinsä, ja yritti saada sen taas auki, vaikkapa tytön voimilla sitä ei hevillä auki saatu. Tyttö istahti maahan, ja pyyhkäisi kyyneleen, joka oli juuri pyörähtänyt tämän poskelle...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 13 Kesä 2011, 17:16

Bronn

Bronn laskee karhun ruumiin maahan, menee Even luokse ja aukaisee raudan. Sen jälkeen hän katsahtaa Eveen ja sanoo: "Ei se mitään. Mennään nyt, annetaan tuolle karhulle hautajaiset."
Tuon sanottuaan mies nousee taas ylös ja kävelee ruumiin luokse, nostaa pussissa olleen ristin takaisin pussiin, sulkee sen, nostaa ruumiin olalleen ja alkaa kävellä.

Kävellessään mies tokaisee: "Ja minähän sanoin sinulle että saat jäädä niin pitkäksi aikaa kun haluat, enkös?" Vaikka miehen naamaa ei näekkään, huomaa että tämä oli piristynyt. Tuon jälkeen hän ei sano sanaakaan. Miehen jalka vuotaa aika hyvää tahtia, joten hänen olisi täytynyt palata mökille vaikka karhua ei olisikaan tarvinnut haudata. Bronn vähän väliä kaatuu polvilleen jalan takia, mutta nousee aina hetkessä pystyyn ja jatkaa matkaa sanomatta sanaakaan. Hän pyyhkii jalkaansa välillä kankaanpalalla, jolla hän oli pyyhkinyt miekkaansakkin.
Miekka kolisee haavaan ilkeästi, mutta Bronn yrittää kestää sen.

//No siinä on jotaki! :D//
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 13 Kesä 2011, 17:51

Eve

Neiti piristyi, kun tuo tuli ja aukaisi raudan "Kiitos... En olisi itse osannut.." tyttö mutisi. Kun tuo kävelee ruumiin luo ja nostaa sen takaisin olalleen, tyttö kiiruhtaa tuon perään.

Tyttö hymyili, ja käänsi päänsä pois tuosta, kun tuo muistutti että sanoi että tämä voisi jäädä niin pitkäksi aikaa, kun haluaa. Tyttö seurailee tuon katumisia, ja repii nyt paidastaan, palan, jonka pitäisi suurinpiirtein ylettyä tuon jalan ympärille. Nyt tytöllä oli jäljellä puolet paidastaan. Nyt asustus oli tuplasti paljastavampi. Takki tytön onneksi oli päällä. Nyt neidon käsissä oli paidanriekale, joka tippui jo kolmatta kertaa maahan. Tyttö juoksi miehen vierelle, ja sitoi tiukan solmun jalan ympärille, mutta käveli itse kyykyssä perässä. Karhun raato kammotti neitoa yläpuolella. "Hyyii...." tyttö ilmoitti kammoaan. Sitten neito nousi ja käveli tuon vierellä tyytyväisenä. "Osaisitko ottaa siltä hampaan? Osaisin tehdä siitä korun." tyttö sanoi, hetken harkinnan jälkeen.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 15 Kesä 2011, 22:59

Bronn

Mies katsoo tytön revittyä paitaa, kääntää päätänsä ja punastuu hieman. "Ei sinun olisi tarvinnut paitaasi repiä, on minulla mökillä sidetarpeita..." Bronn sanoo jatkaen kävelyä, kaatuen välillä.
Mies ihmettelee hieman tytön kysymystä, mutta sanoo lopulta: "Kyllähän minä hampaan saan irti. Eihän se nyt ole edes vaikeaa."
Bronn kääntyy poispäin sillä ei voinut olla hymyilemättä.

"Tuletko mukaan kun hautaan tämän?" Bronn kysyy saatuaan viimein ilmeensä takaisin normaaliksi. "Se on aina jotenkin... Masentavaa, vaikka nämä yleensä ruuaksi metsästetäänkin." Mies jatkaa.
Mies katsahtaa Eveen, mutta kääntää taas katseensa pois aika äkkiä.
"Voisin siis tarvita seuraa... Ja saattaisit haluta nähdä yhden asian, mutta sen näet sitten, en halua pilata yllätystä." Hän jatkaa vielä hetken hiljaisuuden jälkeen.

//Däks däks! En tiiä, teki vaa mieli kirjottaa tähän jotaki.//
Karasuman
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron