Kirjoittaja Niehku » 15 Touko 2011, 18:50
Elwyn ei oikein tuntenut olevansa kilpailussa Iznon-Terirocan kanssa. Olisi se sitten eri asia, jos nainenkin olisi palkkamurhaaja. Tuo oli siihenkin puoleen ajatellut siirtyvänsä, mutta ehdotettuaan sitä muille vakooja- ystävilleen, eivät he olleet iloisia, sillä arvostivat Elwyniä ja tuon taitoja. Eihän nyt koko joukko kaatunut siihen jos yksi arvostetuimmista vaakojista jättäisi porukan, sillä jäisihän sinne muitakin taitavia. Elwyn lykkäsi moisen ajatuksen, ainakin hetkeksi, ei niinkään siitä, että olisi jäänyt muiden pyynnöstä. Vakoojan hommissa nimittäin huonoa oli se, että huudot sai epäonnistuneesta tehtävästä, mutta kuten nytkin, kohde oli humalassa, eli oli mahdotonta saada tarvittavia tietoja. Mutta sitä ei ylimistö kerta kaikkiaan ymmärtänyt, joka suututti Elwyniä. Toiseksi, aikataluista ei saanut lipsua. Keikka piti aina suunnitella huolella, eikä johtavat arvostaneet moista vaivannäköä. Palkka sen sijaan onneksi juoksi, kun taas palkkamurhaajana sait rahaa vain silloin kun viitsit hankkia "työnantajan".
Mies naurahti jälleen, mutta Elwyn oli jo tottunut moiseen, eikä sitä ottanut vakavasti. Tuo keskittyi sitten kuuntelemaan Iznonia hänen kertoessa aseistaan. Sapelista, miekasta ja tikareista vaihtui aihe sitten jonkinlaiseen magiaan, joka oli sisäistetty nilkka- ja rannerenkaisiin. Nuo korut liittyivät siis myös miehen kuntoon, sellaisesta Elwyn ei ollut kuullut, mutta kuulosti kätevältä. Huono puolihan totta kai oli se, että korut hajoaisivat, katoaisivat tai kuten nyt, ihmiset olivat nuo vieneet.
Mies kysyi sitten vuorostaan naisen aseista. Elwyn nyökkäsi.
"Miekka on jykevää tekoa, mutta sitä on silti yllättävän helppo käsitellä eri liikkeissä. Tosin, se tietysti johtuu osaksi siitä, että olen sitä käyttänyt todella pitkän aikaa." hän sanoi ja kohautti olkiaan.
"Miekan tekijää en tiedä, sillä se on hyvin, hyvin vanha. Mutta luulen, että se on kuitenkin haltioiden tekosia. Se liittyy myös muuhun voimaani, jäähän ja lumeen. Ne ovat eräänlaista magiaa ja ovat periytyneet esi-isiltäni, kuten miekkakin. Osaan ilman miekkaani loitsia, mutta sen aseen kanssa saan tuhoisampaa jälkeä." haltia jatkoi ja vilkaisi sellinovea.
"Ja tässä säilytän kahta tikareitani... Ne ovat tuikitavallisia." nainen lisäsi ja taputti tikareiden tyhjää pientä huotraa, joka oli kiinnitetty tuon vyöhön lanteille.