Yllättävä yhteensattuma (sov.)

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Rame » 11 Touko 2011, 22:41

Iznon-Teriroca

Iznon useimmiten vältteli toisten tarkastelemista muutoin kuin nopeilla silmäyksillä, koska ei tahtonut antaa sitä käsitystä, että häntä oikeasti kiinnosti. Nyt, tiedostaessaan toisen katseen itsessään, ja heidän jo ollessa lukittuna samaan selliin ja samaan soppaan, antoi punapääkin katseensa kiertää hieman rauhallisemmin toisen ulkomuotoa.
Tämän punertava silmä oli jäänyt häneltä aluksi kokonaan huomiotta - mikä puolestaan todisti sen, että hän oli ollut aivan liian keskittynyt uhriinsa. Iznon yllätti myös itsensä pohtimasta oliko tuo silmä oikea vai paikoillaan vain koristeena. Ja pystyikö toinen näkemään sen avulla!? Ainakin tämä oli onnistunut loukkaamaan oikeanpuoleisen silmänsä siinä missä hänkin.
"Tuo...", Iznon aloitti - sen kummemmin välittämättä uteliaisuutensa ilmi tuomisesta, eiköhän tätä soppaa oltu sekoitettu jo muutoinkin - ja osoitti omaa oikeaa silmäänsä tarkoittaen tietysti sanoillaan naisen oikeaa silmää, "...Kerro siitä."

Seuraavassa hetkessä punapää olisi tahtonut jo revetä nauramaan. Vakooja ja salamurhaaja? Kuinka epätodennäköistä olikaan, että kaksi melkein samalla asialla liikkunutta haltiaa hyökkää saman miehen kimppuun, samana yönä, liki samalla hetkellä!?
Iznon pudisteli huvittuneena päätään ennen kuin onnistui pyyhkimään leveän, hieman epäuskoisen virneen huuliltaan sen verrankaan, että sai avattua suunsa;
"Usko tai älä, mies oli myös vastuussa palkkasoturini kuolemasta."
Sanomisensa sanottuaan punapää naurahti uudemman kerran eikä voinut estää hetken kuluttua myöskään huvittunutta naurua kumpuamasta syvältä kurkustaan.
Millainen tuuri tähänkin sitten oikein tarvittiin!?
Rame
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 12 Touko 2011, 18:27

Elwyn vilkaisi toista tämän kysyessä naisen silmästä.
"Ai tämä..." haltia mutisi telepaattisesti. Harvat olivat kyselleet tuosta, mutta vaikutti siltä, että toinen haltia ehkä tiesi, ettei se ollut hänen oikea silmänsä ja siksi halusi kuulla siitä. Monet olivat varmaan vain ajatelleet, että Elwyn oli vain halunnut jonkinlaisen koristekalvon, joka korostaisi tuon katsetta tai jotain muuta. Olihan se taitavasti siihen tehtykin, ja nainen oli iloinen, että näki molemmilla.
"...Menetin oikean silmäni eräässä taistelussa. Se ei kuitenkaan vahingoittunut niin pahasti, että kaikki silmästä olisivat hajonneet, vaan siihen jäi juuri ne, joiden avulla pystyy näkemään, kunhan suojaksi saisi jonkinlaisen kalvon. Ase ikään kuin raapaisi silmää, mutta ainakaan silloin en nähnyt sillä mitään ennen tätä "tekosilmää." Toisin sanottuna minulla kävi aikamoinen tuuri." Elwyn jatkoi. Tapausta oli vaikea selittää, mutta hän toivoi, että toinen saisi edes jonkinlaisen selkeän käsityksen asiasta.

Kerrottuaan asiansa, miksi myös Elwynillä oli sama kohde, huomasi nainen miehen kasvoille ilmestyneen huvittuneen virneen. Olihan se tietenkin jonkin... Ihmeellisen tuurin ansiosta se, että kaksi haltiaa, molemmat murhaajia, jahtasivat samaa henkilöä.
"Aah... En ihmettele lainkaan. Se mies oli jonkun ihmisten sotilasjoukon pääjehu, mutta tekopyhä sellainen. Kuin kettu, joka pääsi livahtamaan kaikista ongelmista. Hän oli oikeasti vain machoileva pelkuri, lyhyesti sanottuna." haltia selitti. Toisella oli siis kostot mielessä, tuttua kaikenlaisille murhaajille.
"Sinullakin on myös silmääsi käynyt jotain. Varmasti pahempaa kuin minun..." Elwyn jatkoi ja odotti uteliaana toisen kertomusta.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Rame » 12 Touko 2011, 18:52

Iznon-Teriroca

Iznon ei välttämättä olisi edes huomannut silmää tehdyksi, ellei olisi sattumalta ollut kovin kiinnostunut kaikesta kiiltävästä kuin harakan tavoin, siinä missä myös kaikenlainen magia kiinnosti haltiaa enemmän kuin kaiketi olisi ollut tervettä.
Hän ei ollut olettanut naisen näkevän silmällään, mutta mitä tämän puheista saattoi olettaa, toinen näki silmällään sen epätodennäköisyydestä huolimatta ja sai Iznon hetkeksi jopa yllättyneeksi.
Mikäli häntä ei olisi sitonut edes jonkinlainen itsehillintä, mies olisi varmaankin jo tarttunut toisen kasvoihin ja tarkkaillut tämän silmää suuren mielenkiinnon vallassa, mutta egonsa piteli häntä tiukasti aloillaan, niin kovasti kuin hän olisikin tahtonut tutustua toisen silmään tarkemmin.
"Sinä siis näet...Kaiken...Tuolla? Normaalisti? Et punaisena?"
Hän ei kuitenkaan voinut estellä mielenkiintoaan näkymästä kysymyksistään joita hän esitti eikä kiinnostus pysynyt poissa hänen kasvoiltaankaan, vaan sen saattoi selkeästi lukea hänen pienoisesta hymystään ja kiiluvasta silmästään samalla kun haltia nojautui hieman lähemmäs tarkastellen toisen silmää katseellaan.

"Kuollut pelkuri", Iznon tyytyi täydentämään, vaikkei miehen kuolemasta mitään takuita ollutkaan. Hän saattoi janota kostoa palkksoturiensa murhista, muttei hän jaksanut kauaa yhdestä murhaajasta tai murhan alullepanijasta kiinnostua. Hänellä oli oma elämänsä, joka jatkui yhä. Turha vaivata mieltään kuolleilla.

Teriroca nousi ylös ja kumartui toisen eteen, siirtäen virne kasvoillaan silmälappunsa syrjään raadellun, sittemmin useiden arpien jo peittämän silmänsä tieltä vastatessaan aluksi, salamyhkäisellä tavallaan, lyhyesti;
"Susi."
Haltia virnisti ja istuutui toista vastapäätä vain noin puolen metrin päähän tästä ja veti yhtälailla jalkansa risti-istuntaan.
"Mutta olen silti se onnekas, joka jäi henkiin. Lyhyesti kerrottuna; lähdimme karhujahtiin, minä ja minua kouluttanut metsästäjä, mutta törmäsimme susiin. Nälkäisiin, villeihin susiin."
Iznon ei osannut edes kaivata menetettyä silmäänsä, kun oli sittemmin tottunut pärjäämään ainoastaan yhdellä silmällä ja pärjäsi silläkin paremmin kuin jotkut haltiat kahdella.
"Minä en arvatenkaan näe tällä mitään", Iznon vielä naurahti kohottaessaan kätensä sivelemään arvista suurinta, joka halkoi oikeaa puolta hänen kasvoistaan ja samalla kahlitsi hänen silmäluomensa kiinni. Haltia tarttui toisen käteen ja ohjasi tämän sormenpäät koskettamaan menetetyn silmänsä silmäluomea, joka painui inhottavalla tavalla alaspäin kosketettaessa, mutta sai nykyään siihen jo tottuneen punapään ainoastaan nauramaan ja leikkimään silmällään painamalla sormenpäänsä puhkoutuneen silmänsä jättämään kuoppaan.
Eikä Iznon voinut olla nauramatta nytkään, samalla kun antoi toiselle haltialle yhden ikävän kokemuksen lisää, painaessaan tämän sormet silmäluomeaan vasten.

// Khih, pieni autohitti, mut Izzien oli pakko päästä kiusaan sitä x'DD \\
Rame
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 12 Touko 2011, 19:23

Elwyn nyökkäsi kahteen kertaan nopeasti. Hän todellakin näki aivan normaalisti punaisella silmällään.
"Taitavalla koruntekijällä ja maagin avulla saa ihmeitä aikaan..." haltia lisäsi virne huulillaan. Tuosta oli hauskaa, että joku oli todellakin kiinnostunut tapauksesta.

Mies tuli haltiaa vastapäätä ja antoi toisen tarkastella silmäänsä oikein läheltä. Elwyn siristi silmiään tarkentaakseen näköä kuunnellen samalla toisen kertomusta. Haltia hymähti vastaukseksi, kunnes yhtäkkiä toinen tarttui tätä kädestä ja painoi sen vahingoittuneen silmäänsä vasten. Elwynin käsi värähti kuin kylmät väreet olisivat päässeet yllättämään tuon tuntiessa silmäluomen, joka oudosti painui kiinni. Vielä oudompaa haltian mielestä oli toisen nauraminen asialle. Hänen mielestään tuossa ei ollut mitään hauskaa, mutta hupinsa tietenkin kullakin. Olihan Elwyn muutenkin hiukan tosikko.
"Jäljellä vain kuoppa..." Elwyn totesi ja veti sitten kätensä takaisin. Nyt haltia sai tilaisuuden tarkastella toisen kasvoja lähempää. Kasvonpiirteet olivat hyvin omaperäiset, olihan toinen muutenkin omaperäinen, mutta jotain muutakin mystistä miehen kasvoissa oli, kuin tuon vahingoittunut silmä.

"Mikä on muuten nimesi ja missä olet kasvanut?" Elwyn kysyi toiselta kallistaen hiukan päätään uteliaana. Hän halusi tietää, mistä toinen oli kotoisin ja kasvanut sellaiseksi kuin oli.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Rame » 12 Touko 2011, 21:14

Iznon-Teriroca

Iznon oli toki surrut silmänsä menetystä, muttei ollut ehtinyt pohtia sitä pitkään. Hänellä oli ollut ympärillään lauma susia joista selvitä, ruumis haudattavanaan ja matka jatkettavanaan. Hänen oli yksinkertaisesti vain pitänyt nopeasti sopeutua elämään ilman toista silmäänsä - ja olosuhteiden pakosta hän oli siinä onnistunutkin muutamassa viikossa, saaden samalla läheisestä kylästä apua silmänsä kiinni ompelemiseen. Mielessään ei ollut edes käynyt silmänsä korvaaminen millään. Hän ei tahtonut puista silmää ja tyhjä kuoppakin kelpasi hänelle aivan yhtä hyvin. Näyttipähän ainakin luotettavammalta palkkasoturilta.
Ja mikäli Iznonin elämässä oli jotain poikkeavaa tai jotain, mitä hän ei osannut käsitellä tai mihin ei ehtinyt tai osannut kunnolla sopeutua, hän otti asian usein huumorilla. Samoin oli nyt hänen silmänsä ja sen jättämän kuopan kanssa.
Hän ei tiennyt kuinka suhtautua kuoppaan silmänsä tilalla, joten se oli hänestä hauskaa.

"Iznon-Teriroca, ottoisäni, örkkikuningas Haganin nimeämä", punapää kertoi, mikä riittikin samalla kertomaan missä hän oli kasvanut, "Oikealta nimeltäni Nadiar Ralaleld, jos se kuulostaa yhtään ominaisemmalta haltianimeltä, mutta yleisesti Iznon."
Iznon virnisti ilkikurisesti ennen kuin kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja suuntasi saman kysymyksen toiselle haltialle;
"Entäpä sinä sitten?"
Rame
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 12 Touko 2011, 21:59

Elwyn kuuli monta nimeä, mutta tämä mies hänen edessään oli Iznon-Teriroca. Haltian tapoihin kuului usein kutsua kaikkia tuon oikealla nimellä. Lempinimä totta kai oli monella, kuten toisellakin haltialla, mutta se tapa oli juurtunut lapsesta saakka, niin vanhanaikaiselta tavalta kuulostaakin. Välillä niitä lempinimilipsautuksiakin sattuu, mutta silloin ystävyyden pitää olla todella suurta. Iznon mainitsi sanan ottoisä, eli tuo oli myös menettänyt oikeat vanhempansa. Örkkien kasvattama antoi hiukan selitystä toisen omaperäisyyteen, toinen kyllä erottui useasta muusta haltiasta.

Pian mies kohdisti saman kysymyksen naiseen.
"Ihan vain Elwyn. Olen syntynyt pohjoisimmassa kolkassa, pienessä kylässä vuorten juurella." haltia vastasi. Utelu kävi vain pahemmaksi, olihan toisaalta tylsää kököttää tyrmässä puhumatta mitään, ja sellainen ajatus kuulostikin jo tyhmältä.
"Huomasin, että kannat erilaisia aseita. Kerro niistä." Elwyn pyysi. Iznon oli kiinnostunut kaikesta kiiltävästä ja magiasta, Elwyn taas oli hulluna kaikenlaisiin aseisiin. Hän itse oli ajatellut laajentaa omaa varastoaan joku kaunis päivä.

//Unohin tohon viimesempää viestiin vastata tälleen off-game :'D nii että ei se autohitti haitannut ollenkaan :D välillä sitä pitääki kiusata xD//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Rame » 14 Touko 2011, 00:03

Iznon-Teriroca

Iznonin tapauksessa jo oikeita nimiäkin oli useita, mutta hänelle olisi se ja sama mitä nimeä toinen hänestä käyttäisi, kun tämä mitä todennäköisimmin harvemmin tulisi käyttämään yhtäkään niistä.
Joskus hän kenties katsoi minkä nimensä kertoi kenellekin, mutta juuri nyt hän ei katsonut sillä olevan mitään merkitystä. Jos jotain, toinen kykenisi tuomaan eloa ja mielenkiintoa hänen elämäänsä, vaikka sitten koettamalla tappaa hänet myöhemmin. Iznon-Teriroca oli kohdannut kuoleman uhan ennenkin, kohtasi sen lähestulkoon joka päivä nykyäänkin, ei hänelle yksi vihamies lisää enää merkitsisi mitään - eikä toinen välttämättä edes hänen vihamiehekseen ryhtyisikään. Korkeintaankin kilpailijaksi ja niin kauan kuin olisi kyse kilpailusta ei Iznon nähnyt mitään syytä niin vakaviin erimielisyyksiin, että riita voisi päättyä vain jomman kumman tai kumpaisenkin kuolemaan.

Elwyniksi itsensä esitellyt nainen tuntui vastaavasti omaavan kiinnostusta aseisiin, siinä missä Iznonin mielenkiinto kohdistui kaikkeen kiiltävään ja arvokkaaseen.
Haltia naurahti. Toinen tahtoi kuulla hänen aseistaan? Kaikista niistäkö? Jotenkin punapää osasi jo aavistaakin, että tulisi muutamien seuraavien tuntien aikana puhumaan enemmän kuin mitä oli puhunut kuukausiin.
"Pääasiallisesti käytän sapelia ja miekkaa. Haltiatekoa kumpainenkin ja täydellisesti tasapainotettuja, tottakai, en minä idioottikaan ole, hm?" Iznon aloitti ja mietti hetken, "Tikarini olen saanut eri lähteistä, useista erilaisista. Muutaman metsästäjältä, muutamia ottoisältäni, muutamia olen ottanut uhreiltani. Jotkin niistä omaavat maagisia voimia."
Haltia kohautti olkiaan.
"Ja toki minulla on...Kortteja hihoissani jos niin voisi sanoa. En minä muutoin näin pirteänä tässä istuskelisi. Joskin he veivät nilkka- ja rannerenkaani", viimeisen toteamuksensa kohdalla punapää mulkaisi sellin ovea ja olisi tahtonut vain sännätä rymistelemään ja hakkaamaan sitä, vaatia korujaan takaisin. Mitä nuokin muka niillä tekivät!? Hän tarvitsi niitä enemmän!
Iznon piti mielensä kuitenkin rauhallisena ja käänsi katseensa takaisin toisen puoleen.
"Entäpä omasi sitten? Omaatko mitään erikoista?" hän kysäisi osittain kohteliaisuudesta, osittain mielenkiinnosta tietää, omistiko toinen erikoisia aseita tai esineitä, osittain siksi, että heillä oli yhä vähintäänkin tunteroinen aikaa käytettävänään.
Rame
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 15 Touko 2011, 18:50

Elwyn ei oikein tuntenut olevansa kilpailussa Iznon-Terirocan kanssa. Olisi se sitten eri asia, jos nainenkin olisi palkkamurhaaja. Tuo oli siihenkin puoleen ajatellut siirtyvänsä, mutta ehdotettuaan sitä muille vakooja- ystävilleen, eivät he olleet iloisia, sillä arvostivat Elwyniä ja tuon taitoja. Eihän nyt koko joukko kaatunut siihen jos yksi arvostetuimmista vaakojista jättäisi porukan, sillä jäisihän sinne muitakin taitavia. Elwyn lykkäsi moisen ajatuksen, ainakin hetkeksi, ei niinkään siitä, että olisi jäänyt muiden pyynnöstä. Vakoojan hommissa nimittäin huonoa oli se, että huudot sai epäonnistuneesta tehtävästä, mutta kuten nytkin, kohde oli humalassa, eli oli mahdotonta saada tarvittavia tietoja. Mutta sitä ei ylimistö kerta kaikkiaan ymmärtänyt, joka suututti Elwyniä. Toiseksi, aikataluista ei saanut lipsua. Keikka piti aina suunnitella huolella, eikä johtavat arvostaneet moista vaivannäköä. Palkka sen sijaan onneksi juoksi, kun taas palkkamurhaajana sait rahaa vain silloin kun viitsit hankkia "työnantajan".

Mies naurahti jälleen, mutta Elwyn oli jo tottunut moiseen, eikä sitä ottanut vakavasti. Tuo keskittyi sitten kuuntelemaan Iznonia hänen kertoessa aseistaan. Sapelista, miekasta ja tikareista vaihtui aihe sitten jonkinlaiseen magiaan, joka oli sisäistetty nilkka- ja rannerenkaisiin. Nuo korut liittyivät siis myös miehen kuntoon, sellaisesta Elwyn ei ollut kuullut, mutta kuulosti kätevältä. Huono puolihan totta kai oli se, että korut hajoaisivat, katoaisivat tai kuten nyt, ihmiset olivat nuo vieneet.

Mies kysyi sitten vuorostaan naisen aseista. Elwyn nyökkäsi.
"Miekka on jykevää tekoa, mutta sitä on silti yllättävän helppo käsitellä eri liikkeissä. Tosin, se tietysti johtuu osaksi siitä, että olen sitä käyttänyt todella pitkän aikaa." hän sanoi ja kohautti olkiaan.
"Miekan tekijää en tiedä, sillä se on hyvin, hyvin vanha. Mutta luulen, että se on kuitenkin haltioiden tekosia. Se liittyy myös muuhun voimaani, jäähän ja lumeen. Ne ovat eräänlaista magiaa ja ovat periytyneet esi-isiltäni, kuten miekkakin. Osaan ilman miekkaani loitsia, mutta sen aseen kanssa saan tuhoisampaa jälkeä." haltia jatkoi ja vilkaisi sellinovea.
"Ja tässä säilytän kahta tikareitani... Ne ovat tuikitavallisia." nainen lisäsi ja taputti tikareiden tyhjää pientä huotraa, joka oli kiinnitetty tuon vyöhön lanteille.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Rame » 18 Touko 2011, 08:25

Iznon-Teriroca

Iznon-Terirocan palkkasoturijoukkio oli tullut tunnetuksi ja oli tiettävästi tehokas töidensä suorittamisessa, joten heillä riitti asiakkaita ja rahaa välistä suorastaan tulvi, siinä missä välistä oli hiljaisempia hetkiä, mutta he kyllä selvisivät huonommista ajoistakin.
Nyt heillä meni suhteellisen hyvin ja rahaa oli tarpeeksi kaikille.

Miekka ja kaksi tikaria. Varsin hyödyllistä tietoa jo heidän pakoaankin ajatellen. Toinen sai Iznonin huomion eritoten puhuessaan maagisista voimistaan, jäästä ja lumesta. Haltian terve silmä kieli osuutensa hänen senhetkisistä tuntemuksistaan; mielenkiinnosta ja pienestä yllättyneisyydestä.
"Voimia siis?" Teriroca tuumi ja nyökäytti kevyesti päätään, "Niistä voi olla hyötyä ihan piakkoin..."
Sanojensa jälkeen hän vilkaisikin sellin ovessa olevaan, pieneen, kalteroituun ikkunaan päin ja sipaisi käsivarttaan. Hän saisi heidät kyllä helposti ulos sellistä, mutta sen jälkeen saattaisi tulla ongelmia. Oli parempi odottaa vielä hetki.
Rame
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 19 Touko 2011, 20:02

Elwyn nyökkäsi syvään. Hän olisi totta kai valmis auttamaan heidät pakoon kaikin voimin, vaikkapa käyttämällä maagisia apujaan. Vielä täytyi kuitenkin odottaa hetki ja haltia venytteli käsiään korkealle ja antoi niiden valahtaa sitten syliinsä.

"Minne pakenemme sitten kylästä?" Elwyn kysyi toiselta. Oli tietenkin mahdollista, että Izon halusi jatkaa pakoaan yksin heti ulos sellistä päästyään, jolloin molemmat haltiat jatkatkaisivat omille teilleen. Kyllä Elwynkin siitä selviäisi, eikä tuo epäillyt toisestakaan muuta, mutta sitä ei vain koskaan tiennyt, mitä ikävää tielle sattuu aina välillä tulemaan.

Haltia nousi ja asteli hiljaa ovelle ja kurkisti kalteroidusta ikkunasta käytävään. Mitään ei kuulunut, eikä mitään näkynyt. Vartija saattoi kuitenkin istuksia hiljaa paikallaan tai oli kenties jo nukahtanutkin.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Rame » 22 Touko 2011, 08:43

Iznon-Teriroca

Iznon kohautti naurahtaen olkiaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan. Ainakin ensimmäisenä heidän pitäisi paeta ihmisten kylästä ja jäädä joko metsiin tai etsiytyä haltiakylään. Teriroca ei järin viihtynyt kotikylässään, mutta siellä he olisivat turvassa - ja hän oli valmis astumaan ensimmäistä kertaa useisiin vuosiin haltiakylään, mikäli se pelastaisi hänen henkensä. Näiden mitättömien ihmisvartijoiden vuoksi ei kannattanut riskeerata henkeään.
"Haltioiden kylään? Ei minulle ainakaan parempaakaan tule mieleen. Siellä ainakin olemme turvassa. Ellet sitten tahdo paeta yksinäsi."
Viimeisen lauseensa kohdalla punapää iski silmäänsä ja virnisti ilkikurisesti. Toki toinen saisi jatkaa pakoa yksinäänkin, jos siltä sattui tuntumaan, muttei Teriroca nähnyt mitään vikaa voimien yhdistämisessä tällaisessa tilanteessa.

"Ei enää kauaa", Iznon hymisi ja siveli paitansa hihoja itsekseen virnistellen. He eivät välttämättä pääsisi pälkähästä ilman taistelua, mutta hän oli suhteellisen varma siitä, että he voittaisivat useammankin ihmismiehen, jos siihen pisteeseen saakka mentäisiin.
Rame
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 22 Touko 2011, 20:35

Elwyn istahti takaisin kylmälle lattialle ja naurahti hiljaa toisen iskettyä silmää tuolle.
"Niin, se olisi ainakin varma paikka päästä turvaan. Ja..." haltia kohautti hieman olkiaan ja veti ystävällisen virneen naamalleen, kuin kaverit toisilleen.
"...mitä todennäköisemmin pääsemme nopeammin karkuunkin ja turvallisemmin kahdestaan kuin yksin." hän päätti lauseen.

Haltia nyökkäsi toiselle ja kiristi saappaidensa hihnoja paremmin. Yö oli jo pitkällä, eikä varsinkaan nyt ollut unten aika. Onneksi haltiaa ei sen pahemmin nukuttanut, ja vaikka olisikin, ei se tuon pakenemista estäisi.

//lyhyt.. >.<//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Rame » 03 Kesä 2011, 23:25

Iznon-Teriroca

Punapää odotti vielä hetken ja vilkaisi sitten toista virnistäen ilkikurisesti. Hän työnsi kätensä toiseen paitansa hihoista ja nopealla sormityöskentelyllä sai pian hihaansa kiinnitetyn, pienen, ohuen kangaspussin irti.
Iznon toimi suurieleisesti kuin taikuri konsanaan ja näytti toiselle pussia samalla kun kääri hihojaan. Hän avasi pussin suun ja vilkaisi Elwyniä samalla kun asettui oven eteen.
Iznon kaatoi osan, mutta vain pienen osan pussin sisällöstä kämmenelleen. Pussi kokonaisuudessaan sisälsi hienoa, sinistä jauhetta, jota haltia nyt puhalsi kämmeneltään lukkoa kohden ennen kuin vetäytyi kauemmas.

Siinä odotellessaan hän - yhtä suurieleisesti kuin aiemminkin - sulki pussin suun ja sujautti sen takaisin hihaansa juuri ajoissa ennen kuin tyrmän ovea kiinni pidellyt lukko naksahti auki pienen, mutta haltian itsensäkin suureksi helpotukseksi, ainoastaan pienen, pamauksen saattelemana. Aina ei voinut olla varma siitä, kuinka mikäkin materiaali jauheeseen reagoisi, muttei tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun Iznon joutui elämänsä aikana ottamaan riskejä, joten hän oli ollut varautunut siihenkin, että vartijat ryntäisivät tyrmiin oitis, mikäli pamaus olisi ollut vähänkään suurempi.

Teriroca vei katseensa uudemman kerran Elwyniin samalla kun lähestyi ovea, painoi sormenpäänsä sen pintaa vasten ja työnsi tyrmän oven auki. Ovi päästä pienen narahduksen, mutta aukenipa kuitenkin ja Iznon - kaikista mahdollisuuksistaan huolimatta - odotti, että toinenkin pääsi ulos sellistä ennen kuin painoi oven uudemman kerran kiinni.
Rame
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 12 Kesä 2011, 16:31

Elwynin huomio siirtyi toiseen tuon kaivaessaan jotain hihastaan. Pian mies vetikin sieltä pienen kangaspussin. Haltia hymyili riemuisasti kun tälle näytettiin pussia. Kuinka nokkela palkkamurhaaja olikaan! Oli se sitten mitä tahansa, varmaa oli, että pussin sisältö auttaisi heidät pakoon.
Iznon meni pussukan kanssa ovelle ja nainen nousi myös tuon vierelle.

Hopeahiuksinen seurasi tarkkaavaisena, mielenkiinnostakin, mitä mies teki tuolla oudolla, sinisellä jauheella. Iznonin puhallettua jauhetta lukkoa kohti, avautuikin se pian. Nainen henkäisi pienesti hämmästyksestä. Mitä piteimmittä puhetta, Elwyn astui hiljaa ulos sellistä käytävälle, vilkaisten sen molempiin suuntiin. Ketään ei onneksi näkynyt, eikä kuulunut.

Elwyn nyökkäsi päällään, osoittaen pöytää, jossa lepäsivät kummankin aseet. Hän asteli sen luo ja alkoi kiinnittämään mahdollisiman hiljaa ensin tikareitaan. Tuo päätti vain napata käteensä miekkansa, sillä sitä saattoi tarvita nopeasti.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Rame » 09 Heinä 2011, 15:13

Iznon-Teriroca

Sekös olisikin ollut huvittavaa, että hän olisi esitellyt toiselle pussia, jonka sisältämä jauhe ei auttaisikaan heitä pakoon! Iznon ei toisen onneksi olisi antanut tämän olettaa paon olevan varmaa, ellei olisi tiennyt asian todella olevan niin.
Heidän täytyisi selvitä ainoastaan mahdollisista vastaantulevista vartijoista matkallaan ulos, mutta hän kyllä saisi heidät ulos tästä sellistä, joka oli tehty surkeasti, mikäli sen oli tarkoitus pidellä sisällään taikaolentojakin.

Iznon vilkuili hänkin ympärilleen ja sipsutteli hiljaa pöydän ääreen, koettaen saada aseensa takaisin oikeille paikoilleen nopeasti, mutta myös mahdollisimman hiljaa. Joskin totuushan oli, ettei teräaseita noin vain huotriin hiljaa saatu työnnettyä, mutta nyt hänellä ainakin oli aseensa mukanaan. Niiden avulla hän kyllä onnistuisi pitämään itsensä hengissä, sillä toista kertaa ei ollut varaa jäädä kiinni. Tämän paon jälkeen ihmiset olisivat jälleen hieman viisaampia.
Teriroca nappasi nilkka- ja rannerenkaansa, ujuttaen ne paikoilleen ja tunsi oitis olonsa paremmaksi, vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi. Nyt hänestä myös olisi jotain vastusta ihmismiehille. Hän oli varsin heikko ilman voimaa antavia ranne- ja nilkkarenkaitaan. Niiden vuoksi hän toisaalta olikin vahingossa antanut syömisten vähentyä ja ruumiinsa voiman heikentyä, mutta ainakin hänellä oli ne, jälleen.
Punapää vilkaisi ympärilleen ja varmisti samalla ympäristön ja sen, että toinenkin oli valmis jatkamaan pakoa, sillä tämähän ei todellakaan ollut vielä tässä. Seuraavaksi tie jatkui ovelle, josta pääsisi kaiketi tyrmistä pois johtavaan käytävään...
Rame
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron