Kylän keskustassa raikuivat kauppiaiden huudot , lasten nauru ja puheen sorina. Ranyu on viipynyt ihmisten seurassa kuin muutaman kuukauden, joten hän mielellään tarkkaili heitä hiljaisena. Ihmiset vaikuttivat suhteellisen iloisilta, vaikka elettiinkin sodan uhan varjossa eikä osa heistä vierastanut Ranyuuta. Jotkut äidit vetivät lapsiaan lähemmäksi itseään hänet nähdessään. ' Ei kylläkään ihmetytä, sillä useat tietävät, että olen murhaaja' Ranyu ajatteli. Sa'han ei kiinnitetty paljoakaan huomiota paitsi, että jotkut hieman ujonpuoleiset piiat hymyilivät ja vilkuilivat häntä.
He saapuivat kapakan luo ja astuivat sisään. Päivisin kapakka oli varsin hiljainen, mutta iltaisin se oli tupaten täynnä ihmisiä. Nyt kapakassa oli vain muutama vanha mies ja joku kapakan nurkkauksessa. Tiskin takana hääräili paikan omistaja Kalle joka oli juuri kiillottamassa tuoppeja. Huomattuaan Sa'n hän tervehti häntä ystävällisesti ja nyökkäsi Ranyulle tervehdykseksi. He istahtivat tiskin edessä oleville korkeille jakkaroille, vaikka se tuntuikin Ranyuusta hieman epämukavalta. Se tavallinenko? Kalle kysyi tuttavallisesti Ranyulta, joka nyökkäsi vastaukseksi ja pian hänen edessään oli pieni kulhollinen olutta. Ranyun ruoka, juoma ja asumiskustannukset hoitaminen kuuluivat myös Ranyuun palkkaan.
//Kirjoittaako vaikka AkumaTD? Vai?//