Jos nyt tämän kerran. //Nipustin//


Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Touko 20, 2011 9:01

Jos nyt tämän kerran. //Nipustin//

// Selkärangaksi sovittiin siis tämän tapaista: Jibou baariin -> Wilsu siellä bailaa/soittaa/laulaa -> neiti tyhjentää toisten taskuja -> huomaa Wilsun -> uusi kohde -> jää kiinni = keskustelua. //


Jibou

Kultasilmä alkoi käydä hiukan ylikierroksilla. Hänellä ei ollut mitään tekemistä. Rahaakaan ei ollut enään paljon jäljellä, eikä virallisiin taikka laillisiin töihin jaksanut raahautua. Hölmön hommia melkein jokainen näistä. Ainoa mihin hän oli nimenomaan erikoistunut oli lähetin työ. Sekin oli kiinnittynyt vain ihmisten hinkuun lähetellä kirjeitä ja muita paketteja, joten välillä töitä oli, välillä ei.
Nainen oli kotonaan/piilopaikassaan vaihtanut hiukan vaatteitansa ennen kuin oli päättänyt lähteä rohkaisu ryypylle. Hän oli heittänyt huivinsa pois, jotta kauniit oranssit hiukset sai nätisti tummalla muovisella hainhampaalla. Takkinsa hän oli jättänyt kotinurkille, ja vaihtanut tavanomaisen t-paidan tapaisen ja legginsit pitkään, polviin asti ulottuvaan siroon mekkoon, jonka pääväri ui mustassa. Mekon kyljessä ja suhteellisen avonaisessa rinnuksessa lenteli kaksi suurta ruskeaa perhosta, joiden siivistä lähti perhosten värisiä kiehkuroita. Olkaimia puvussa ei ollut. Asukokonaisuuteen kuului tummien ballerina-kenkien lisäksi musta, satiininen ja pitkähihainen bolero. Jibou ei niinkään korostautunut kellekään tietylle henkilölle, huvikseen vaan. Saisipahan vähän huomiota osakseen.. onnistuisi lyöttäytymään johonkin seurueeseen.. ja ennen pitkää varastamaan vaikka joidenkin lompakot. Tuskin umpi jurrissa olevat niitä kaipailivat. Ei Jibou muuten, mutta hän oli vähän ärsyyntynyt kaikkeen, eikä kylässä sattunut juuri herrasmiehiä, jotka olisivat voineet häntä mitenkään auttaa. Elihän hän tätä elämää tälläkin tavalla..

Kapakan ovet avautuivat ja neiti astui sisään. Jotkut tuupassa olevat ja vähän vähemmän kännissä olevat heiluttivat ja vihelsivät hänen peräänsä, johon nainen hymyili viehkosti ja heilautti sormiaan vastaukseksi. Kapakka oli tänä iltana jokseenkin täynnä. Hyvä jos istuma-paikkaa sai. Jiboun onneksi baaritiskin edestä kaatui joku tuoliltaan maahan, joka sitten rahdattiin jonkun joukkion toimesta pihalle. Nainen istuutui tiskin edustalle ja tiiraili ympärilleen. Hänen onnensa, etteivät kultaiset silmät omanneet pupilleja. Ihan kuin olisi käyttänyt peililaseja kaikki elämänsä päivät - kukaan ei koskaan tiennyt mihin hän katsoi. Siksi, jos nainen halusi ilmaista silmiensä kohteen muillekin, hän teki sen erilaisin pienin pääliikkein mistä sen pystyi arvaamaan. Kallen käännyttyä tiskin takana, vastasi nainen jo ennen kuin isäntä ehti mitään kysyä.
"Mitä tahansa vettä sakeampaa," viehko, rohkea mutta itsevarma ääni sanoi.
Kalle nyökkäsi vain hymyillen leveästi ja kääntyen uudestaan. Liekö hymy johtunut mekon avonaisuudesta vai naisen itsetietoisesta äänestä, sitä Jibou jäi hetkeksi miettimään.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Touko 20, 2011 11:40

Re: Jos nyt tämän kerran. //Nipustin//

//Oh my godsh, it's me! :) and plän is clear sir!//


William

Siinä missä toiset aateliset olivat vetäytyneet mukavien teekupposten jälkeen yöpuulle, oli tämä nuori aatelismies poikkeus. Ilta oli vasta nuori hänen istuessaan iltaa muutaman ei niin herrasmiehen kanssa kapakalla. Miehet olivat pelanneet korttia ja kaataneet kupin jos toisenkin kurkustaan alas. Hauskaahan tämä illan vietto näin pelkästään raavaiden miestenkin kesken olisi, mutta Willin luonto pakottaa miestä liikkeelle. Monet leidit olivat osoittaneet kiinnostuneita katseita komean keikarin suuntaan, muttei Williamilla ollut ketään erityistä mielessä tämän pistäessä shown pystyyn.
Yhdellä sulavalla loikalle mies hyppää erään pöydän päälle jossa kiskoo mahtavasta ja aina niin kätevästä vyölaukustaan, UL:stä, luuttun, jota sitten alkaa viritellä. Samalla aatelis mies oli köhinyt heiman ääntään auki nyt aloittaa varsin kujeilevan ja hurmaavan lauluesityksen tanssahdellen jonkun muun seurueen pöydällä. Will oli onneksi sen verran tuttu kasvo ettei kenelläkään ollut mitään sitä vastaan että toinen esiintyi. Seurue oli ollut hyvin perällä kapakkaa, eikä toisessa päässä huonetta istuneet ihmiset juuri kiinnittäneet huomiota keikarin hienoon esiintymiseen. Vain lähipöydät ja muutama nainen tiskiltä tuli lähemmäs katsomaan. Koska kapakka oli ihan tupaten täynnä tähän aikaan illasta oli Willillä kuitenkin melkoinen yleisö saalis.
Hurmurilla oli tänään yllään lempiasustuksensa; silkkinen vihreä tunika, valkean pellava kauluspaidan päällä. Jalassaan upeat uudet nahkaiset saappaat sekä vaatimattomasti mustat housut. Vyöllä roikkui aina uskollinen laukku ja selässä miehellä oli alaselkään ulottuva myöskin vihreä, mutta kultareunuksilla koristeltu viitta. Hatuista mies piti tiettyinä aikoina ja hattukausi lienee palannut kun mieskin pitää tänään päässään vihreää lieriömäistä hattua jossa on komea punainen sulka. Sulka tuo tietyn pisteen i:n päälle miehen asukokonaisuudessa.
Ihmisiä tuli ja meni, toiset heitettiin toiset hoippuivat ihan itsekeen eikä siinä ollut mitään kummallista. Mutta erään varsin näyttävän neidon saapumista William ei ollut jättänyt panematta merkille. Nainen oli selkeästi laittautunut ja kaula-aukko kieli siitä ettei nainen ainakaan naimississa ollut. Ja sehän riittäisi hyvin. Mies jatkoi lauluaan ihan normaalisti, mutta tällä kertaa irrottamatta katsettaan tuosta viehkeästä muukalaisesta. Punestavat sävyt taisivat olla illan väri William tuumaili mielessään katsellessaan naisen kauniita ja näyttäviä punaisia hiuksia.
Williamin päättäessä esityksensä näyttävään kumarrukseen ja hyppyyn alas pöydältä, herrasmies etsii jälleen katseellaan naista baaritiskiltä ja lähtee kulkemaan tiskiä kohti.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Su Touko 22, 2011 7:49

Kalle mixasi joitakin kirkkaita juomia keskenään, kääntyi ympäri ja tarjoili kaiken sitten koreasta lasista. Vielä tuoreen limen puolikkaan hän siihen asetti.
"Talo tarjoaa," hän sanoi ja otti lisää tilauksia muilta ihmisiltä.
Tilanne sai Jiboun väläyttämään kaunista hymyä paikan pitäjälle. Jälleen tosin hän ei ollut varma mikä oli Kallen syy antaa ilmainen juoma. Olivatpa kaikki nyt salaperäisiä. Tai Kalle oikeastaan. Pelkkä Kalle. Muista hän pystyi näkemään ja kuulemaankin mitä heillä oli mielessä, mutta sekin oli ihmiskunnan tuottavimman keksinnön ansiota. Alkoholi.

Lasissa pienesti poreileva kirkkaan punainen juoma vaikutti mielenkiintoiselta. Se ei tuoksunut onneksi mitenkään ihmeelliseltä, joten Jibou päätti antaa juomalle mahdollisuutensa. Hän kulautti pienen huikan suuhunsa. Mitenkään kummallekaan se ei maistunut. Ei vahvaa, ei mietoa. Piristävä maku tosin. Tällaisia juomia nainen harvoin maisteli, mutta tuleepahan sitäkin usein tehtyä. Nainen kittasi loputkin juomat kurkkuunsa. Kerrassaan mainio sekoitus.

Seuraava tilanne ehti mennä jotenkin nopeasti, äkkiarvaamatta ja refleksien omaisesti Jiboulta ohi, vaikka hän ymmärsi täysin mitä teki.
"Se oli hyvä juoma, mikä sen nimi on?" nainen kysyi tiskin takana pyörivältä Kallelta.
Tämän lauseen aikana nainen oli vienyt kätensä taaksensa ja kaivanut enempiä koskematta ohikulkevalta känniläiseltä lompakon housujen taskusta.
"Paradise Fruit," Kalle sanoi keskittyen tekemisiinsä.
"Aijaa, se oli hyvää." Jibou vastasi ja käsi meni tavanomaiseen tapaan boleron kätköihin, piilottaen lompakon myöhempää tarkistusta varten. Nyt kun kapakka oli näin tupaten täynnä, oli vaarallista tehdä liian monta tällaista liikettä. Nainen alkoi nojata kyynärpäähänsä. Miksi hän täällä sitten oli jos mitään ei hän täällä tekisi? No, kotiin oli turha mennä, sielläkään ei mitään ihmeellistä voisi tehdä, muuta kuin nukkua, eikä naista huvittanut nukkua juuri ollenkaan. Hän oli tottunut yöllisempiin keikkoihin ja lähetyksiin, minkä vuoksi kultasilmä heräilikin parhaiten kello 12 maissa. Valvomisesta hän löysi yhtä monta hyvää ja huonoa puolta kuin aikaisin nukahtamisesta.

Baarintapaisen meno alkoi käydä äänekkäämmäksi hetki hetkeltä, minkä vuoksi Jiboun oli yhä hankalempaa yrittää edes ajatella mitään selkeästi. Hän kääntyi tuolillaan kylki tiskiä kohti. Nyt pitäisi saada jotain actionia. Nainen huomasi kaukaisen pöydän paikan vapautuvan ja lähti paikaltaan pujottelemaan sinne. Ihmisten väleistä kulkeminen oli lastenleikkiä, siihenhän nainen oli erikoistunut -nopeaan kulkemiseen. Hän suojasi rintakehänsä, pitäen molemmat kätensä ristissä niiden yllä. Ihan vain muodon vuoksi. Jotkut miehet pysäyttivät hänet sanoakseen jotain, mutta suuremmalta osalta meni sanat sekaisin, eikä joidenkin örvellyksestä saanut mitään tolkkua. Jotenka nainen ei niistä kauheasti piitannut vaan jatkoi matkaansa.
Lopulta päästyään syrjäiselle kahden istuttavaan pöytään Jibou uskalsi laskea kätensä pois. Hän hymyili joillekin nuorille jannuille, jotka selvästikin luulivat naista varmaan nuoremmaksi kuin mitä oli. Suuremmilta tappeluilta ainakin oltiin vältytty tänä iltana ja hetki sitten oli ollut kumman hiljaista. Tai ei nyt hiljaista, mutta melutason nousemisen huomasi hölmöinkin. Miksiköhän baarissa oli tänään tällainen meininki. Jibou kaivoi boleron taskusta pienen käsipeilin ja tutkiskeli jakauksensa kuntoa oikea jalka toisen päällä.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Touko 31, 2011 4:36

William

Keikarin päästyä viimein ihmisryysisten läpi baaritiskille, ei hän nähnyt enää naista johon oli silmänsä aluksi iskenyt. Hetken hieman juopunut mies ajatteli viinan tehneen itselleen tepposet, mutta lopulta tämä vain jättää ajattelematta asiaa ja siirtyy tiskillä vähän matkaa kahden varsin sievän neitokaisen tykö. Aatelinen heittää neidoille muutaman tutuksi tulleen heiton ja saa molemmat kikattamaan sirosti. Mies heittää muutamia kehuja naisten suuntaan ja saa nämä olemaan kuin sulaa vahaa käsissään. Sitä se charmi teettää. Will nojaa tiskiin ja viittoo Kallen luokseen. "Anteeksi, anteeksi! Noniin, kiitos. Näille neidoille talon parhaat drinkit. Äläkä sitten säästele! Minä tarjoan." Willy ilmoittaa rempseän itsevarmasti, sekä kovaan ääneen kailottaen, ja suo neidoille lumoavan hymynsä sekä sydämet sulattavan silmäniskun. Naiset kikattavat jälleen hurmattuina ja supisevat jotain keskenään ottaessaan vastaan juomatilauksen jonka herrasmies oli heille tarjonnut. Will kaivaa tottuneesti vyöltään pussukan josta kaivaa kultakolikon jonka nakkaa Kallelle tiskin toiselle puolelle. Mies oli tottunut näihin keikarin selkauksiin joten ei mukissut mitään vastaan vaan kohteliaasti poistui muiden asiakkaiden pariin. Kultaraha kahdesta juomasta oli tietenkin ihan liikaa maksettu.

Eräässä nurkkapöydässä alettiin kateellisena supista. Pöytä sattui sijaitsemaan aivan Jiboun pöydän vieressä, eivätkä pöydässä istuvat kaksi herraa puhuneet mitenkään madalletulla äänenvoimakkuudella. "Kyllä nuo Thannit kerta toisensa jälkeen osaavat ärsyttää! Sitä ollaan olevinaan niin suurta koska koko suku kylpee rahassa!" Toinen äijänkäppyrä aloittaa katkeran valituksen toverilleen. "Totta turiset! Kuka tahansa iskisi naisia tuolal vauhdilla jos vain olisi noin muhkea kultasäkki vyötäsillä!" Edellisen valittajan toveri tuumaa sammaltaen ja hörppää pitkän kulauksen oluttuopposestaan. "Olisi sitä varaa latkia vaikka haltiaviinejä eikä vain tätä kuravelliä..." Samainen mies örisee jo pahasti sammaltaen ja sammuu pöytää vasten.
Moinen kateus oli hyvin yleistä kun Will oli paikalla, sillä olihan mies komea, itsevarma, rikas, charmikas, vaikutusvaltainen ja kerrassaan lumoava. Kuin Jumala olisi pudottanut kaikki lahjat yhdelle ihmiselle, vaan saattoiko olla että tästä kaikesta oli samalla tullut miehen kirous?
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Kesä 22, 2011 9:17

Nainen sai kohennettua itsensä taas mieluisekseen. Hiukset olivat nyt suorina ja hän näytti muutenkin itsensä mielestä nyt paljon normaalimmalta. Hän loi vakavan katseen peiliinsä ja laittoi sen sitten boleronsa kätköihin. Nainen istuutui mukavammin tuoliinsa, kunnes hän ei voinut olla kuulematta miltei korvan juuressa istuvien isohkojen miesten puhetta. Siis Thann? Sukunimi kuulosti jotenkin etäisesti tutulta. Näistä tyypeistä oltiin puhuttu paljon ja monta kertaa aikaisemminkin. Eihän hän ole ollut näillä mailla suinkaan kuin viattomat 7 vuotta. Jibou ei kuitenkaan ole pitänyt itsestään järin suurta meteliä, vain muutamia ihmisiä tunsi hänet, vähän enemmän tiesi hänet ja suurin osa oli vain nähnyt hänet vilaukselta, jotka yleensä sitten jäävät pelkiksi vilahduksiksi.
Nyt naista alkoi vielä enemmän kiinnostaa tämä sukunimi, varsinkin kun siitä oltiin mainittu jonkin arvokkaan kanssa samassa lauseessa. Jiboun oli pakko myöntää itselleen että hän oli rahan ja muitten arvokkaiden asioiden perään kuin pahainen pikku kakara. Koko ajan oli pakko tietää niistä ja saada lisää. Asia ei kuitenkaan häntä haitannut, sillä itse hän ei ole ollut juuri konkurssissa ollenkaan. Monestihan sitä on muutaman tunnin huomannut ettei varaa olisikaan nukkua majatalossa, kunnes muutaman hetken päästä hänelle avautuukin uusi jopi tehtäväksi. Sellaista onnella onkimista, mutta se on juuri se, mitä nainen tarvitsi.

Nyt häntä ei juuri kiinnostanut tarvitsiko hän tätä kuinka paljon, vaan leukaansa hiukan korkeammalle, yrittäen bongata jotakin kiinnostavaa tiskin suunnasta. Hän hetken tirkistelyllä onnistui kuin onnistuikin erottamaan jonkun nuoren miehen, jolla oli hetken aikaa kädessään kultainen kolikko. Tämän nuorukaisen vierellä ja edessä kuitenkin parveili liuta muita naisia -mutta ei kauaa.
Jibou nosti sillä samalla hetkellä kytkintään ja alkoi kipittämään oikopäätä tämän miehen luokse. Muutamat känniläiset ryyppäsivät ja naureskelivat omille jutuilleen, mikä sai naisen taas kuulemaan melutason nousun. Oikeastaan se aaltoili ihmisten puheista, mutta sama mölypilvi tuntui vellovan kapakan katossa kuin liimattuna tähän paikkaan. Hyvä vaan kun ei itketty ja ruikutettu.

Jibou saapui itsevarmalta näyttävän miehen eteen, kääntyen kuitenkin tämän naisseurueen suuntaisesti.
"Sori, neidit, saisinko minä hänet täksi illaksi?" hän kysyi vähän liiankin viattomalla ja huorahtavalla äänellä.
Osa naisista joi vielä juomiaan, osa loi häneen halveksuvan katseen. Kuitenkin vähä vähältä jokainen heistä alkoi lipua heidän ympäriltään erilleen, varmaan huomatessaan ettei heillä ollut mitään mahdollisuuksia enään. Jibou oli sinänsä onnellinen siitä, että oli syntynyt suhteellisen pitkänä ja muodokkaana, minkä vuoksi hänelle harvoin laitettiin vastaan. Plus sitten hänen opettajaltaan saamat opetukset, joita kuitenkin nyt harvoin kukaan joutui näkemään tavanomaisella torilla.
Kultasilmä kääntyi tämän Thanniksi oletetun miehen suuntaan ja hymyili tälle viekkaasti. Viimeistenkin naisten poistuttua yksi paikka avautuu jälleen tiskin vierestä olevasta baarijakkarasta. Nainen istahtaa sirosti siihen ja nostaa vasemman jalkansa taas oikean päälle. Hän pitää kätensä suorina vieressään, pidellen tuolista kiinni, mikä tuo hänen rintavarustustaan asteen ulommaspäin. Jos hän vielä veisi olkapäänsä taaksepäin, tämä ei näyttäisi enään viettelyltä vaan suoranaiselta huoraamiselta. Jibou oli onnekseen tietoinen omasta ruumiinkielestään ja kuinka se muihin vaikutti, joten tältäkin mielenjohteelta pystyttiin välttymään.
"Sinäkö olet se.. Thann?" nainen kysyi sitten uudelleen, tällä kerralla tavallisemmin ja selvästi pehmeämmällä äänensävyllä.
"Ei sinua huvittaisi istua iltaa kanssani?.. ehkä vähän syrjemmässäkin jos haluat?" hän jatkoi ja vei vihjailevasti toisen kämmenensä miehen leuan alle, silittäen tuota hiukan kaulan alta.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Kesä 24, 2011 1:36

William

Nuori aatelis mies paistatteli ympärillään parveilevien naisten suosiossa ja nautti tästä täysin siemauksin. Ostettuaan jo muutamalle naiselle herkulliset juomat, sekä tipattuaan Kallea varsin avokätisesti oli nuita naisia parveillut yksi jos toinenkin lisää. No miehen karismasta riitti kyllä kaikille. Lievästi juopunut mies piti molemmissa kainaloissaan varsin mukiin menevän näköistä neitokaista ja kertoi jotakin seikkailu tarinaansa, jolla mies yleensäkkin valloitti kuuntelijansa. Tarinassa saattoi kyllä hyvinkin olla paljon kertojan omia lisäyksiä, mutta miten muutenkaan siitä olisi niin kiinnostavan saanut. Eikä kukaan varmaan tosisaaan kuitenkaan uskonut keikarin tarinoita. Useat jopa sanoivat ettei Willin kaltaiset aateliset kehtaa edes poistua kylästä peläten vaikka kyntensä katkaisemista. No ei se niinkään ollut. Ei tämän aatelisen kohdalla ainakaan.

Yhtäkkiä kaikkien suloisten neitokaisten joukosta purjehti aivan erinlainen kissa. Tällä oli syvään uurrutettu kaula-aukko, joka vetoaa tietysti Williamin kaltaisiin miehiin. Myös paljaaksi jätetyt reidet ovat kutsuvasti viettelevän näköiset. Eniten tässä neidossa kuitenkin Williä viehätti asenne. Nainen vain käveli paikalla kuin omistaisi rakennuksen ja täysin varmana itsestään. Tälläinen huokuva itsevarmuus, Will oli myyty.
Kun tuo kaunotar hätisti muita onnenonkijoita pois miehen ympäriltä eikä Will juuri vastustellut, koska paloi halusta tutustua tähän tapaukseen.
"Aivan. Sallinnetteko minun tiedustella, arvon neitini, kuka te sitten mahtanette olla? Onko nimenne yhtä säteilevän kaunis kuin te itse, veikkaan että on, koska muuten se ei tee teille oikeutta." William sanoo hymyillen lipevästi kun nainen tulee ihanane olemukseneen istumaan miehen viereselle baarijakkaralle. Naisen kosketus kaulan alta osuu kyllä täysin nappiin, sekä tuijotettuaan pienen hetken naisen häikäisevän upeisiin kultaisiin silmiin, Will sinetöi tämän illan suunnitelmansa.
"Olisin otettu, jos saisin seurakseni teidän kaltasenne kaunottaren. Olisiko täysin sopimatonta jos haluaisian tarjota teille juoman, ihan mitä vain haluatte, ja juomien jälkeen voisimme vetäytyä muualle tutustumaan toisiimme hieman paremmin. Etunimeni, arvon leidi, on muuten William. William Thann, käytettävissänne arvon neiti."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ti Heinä 05, 2011 8:38

Miehen puhuessa hänelle, Jibou sai heti sen tunteen. Tavallinen naistenkaataja. Toisen puheista ei voinut erehtyä. Nainen loi kasvoilleen hiukan vaivaantuneen näköisen ja otetun hymyn ja naurahti pienesti. Mennään miehen säännöillä, niinhän se aina meni. Toisen ulkonäössä ei ollut mitään vikaa sinänsä. Tavanomainen keikari, kaunis poika. Vissiin kai sitten rikkaasta suvusta, niin kuin joku oli maininnut. Hiukan naista ihmetytti miksei mies mennyt isompien piirien naisia jututtamaan vaan niin sanotusti tyytyi tällaiseen paikkaan. Itse Jibou piti olosta ja elosta juuri tässä kapakassa. Ehkä se kertoi toisen olevan hiukan erilainen.. ehkei toista kiinnostanut olla nirppanokkien lääpittävänä. Tai sitten yksinkertaisesti miehellä ei ollut mitään muutakaan tekemistä. Saattoi se sattumaakin olla, että toinen oli osunut tänne tänään. Jibou ei ollut ikinä nähnyt toista, tai tällä tavalla ainakaan tutustunut. Saattoi toisen olemus vilahtaa silmäkulmassa torilla tai vastaavaa, joten nainen ei voinut olla varma toisen tarkoituksesta olla täällä.

"Hnh, nimeni on Jibou Aaria, mukava tutustua, William." Jibou sanoi ja miehen nimen kohdalla pystyi kuulemaan tietynlaista vivahdetta.
Muistaessaan toisen esittämän kysymyksen, nainen pudisti päätään pienesti.
"Ja ei sinun tarvitse minulle.. en minä yleensä kovin.. no jos nyt yhden sitten..." nainen sanoi vetäen katsettaan tiskiä päin, hymyillen koko ajan viehättävästi.
Hänen poskillensa nousi pieni puna. Oikeasti nainen teeskenteli olevansa vaivaantunut ja otettu toisen puheista. Kuitenkin hänen olemuksestaan yhä loisti ylpeys, mutta ei kuitenkaan sairaalloinen itsensä paremmaksi luuleminen. Hän oli mennyt nämä kuviot jo monesti läpi. Vähän liiankin monta kertaa. Ainakin hän osasi olla luonnollisesti, ja tiesi mitä ei kannattanut tehdä ja mitä ei kannattanut sanoa.
Kallen ojentaessa toisen sortin juoman, nainen maisteli sitä hieman. Muutamalla rohkealla kulauksella hän joi juomansa sitten loppuun. Tässä juomassa oli tujaus enemmän kirkasta kuin muutama hetki sitten kitatussa. Onnekseen kultasilmä ei ollut mikään aloittelija näitten juomien kanssa, monta kertaa sitä oli tultu tännekin, kun oli täyttänyt sen tarvittavan iän. Jibou ojensi kätensä servettien puoleen ja pyyhki suupieliään. Sen jälkeen hän loi Williamiin taas uudenlaisen, tulta ja tappuraa sisältävän katseen ja hymyn, josta toinen tuskin pystyi erehtymään.
"Etsitäänkö sitten joku vapaa paikka?" nainen nousi tuoliltaan, kietoen kätensä vallitsevasti miehen vyötärön ympärille. Viimeistään tässä vaiheessa äsken Williamin ympärillä pyörineet neidit katsoivat naista nyrpeästi ja yrittäen unohtaa toiveensa tämän illan suhteen.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ma Heinä 11, 2011 9:33

William Thann

Siinä uudet tuttavukset istuivat ja joivat juomiaan. Neidon tehdessään tilauksensa mies oli vinkannut tarjoilijaa tekemään juoman tuplana, itselleen toinen ja toinen neidolle. William sai juomansa melkein yhdellä kulauksella alas, mukavan nousuhumalansa pönkittäjäksi. Mieheen teki vaikutuksen naisen juomataito, aika moni nainen vain hörpiskeli juomiaan, tämä yksilö nieli juomansa upeaan suuhunsa vain muutamalla rohkealla hörppäyksellä.
Nami.
NAisen seuraava katse kertoi Willylle kaiken mitä tämän tarvitsi tietää. Tai no paikka ja aika olivat yhä pimennossa, muttei niillä nyt ollut väliä, ainakaan siinä vaiheessa kun sulava kaunotar oli kietonut kätensä miehen lantionympäri. Pieni kosketus naisen lantiosta vastan Will omaa, sai muutenkin kuohuksissaan olevassa miehessä aikaan pienen erektion. Pienen siinä mielessä, ettei miehellä jomottanut pystyssä koko pituudeltaan ja tätä oli paljon helpompi rauhoitella kun kunnon tapausta.
Kaunottaren koko olemus löyhkäsi lumoajattarelta ja kieroilijalta, mutta Will tykkäsi oikeastaan eksoottisemmasta ja vaarallisemmalta välillä. Hauskahan tätä olisi seurata kun hänen seuralaisensa selvästi piti häntä aivan idioottina. No ei häntä siinä voinut sättiäkkään sillä suurin osa Willin tietävistä ihmisistä piti miestä vajaaälyisenä vitsiniekkana jolla vaan kävi kauniin naaman takia hyvä tsäkä naisten kanssa. Vaan ei asiat aivan niin olleet. Ne taas jotka tunsivat tuon hemmoteltua ja niin tyhmää esittävän keikarin tiesivät todellisen luonnon olevan varsin terävä, huomiokykyinen ja jopa älykäs.

"Totta, minnekkäs meidän olisi parasta suunnata arvan leidini?" Will puheli lipevästi ja painoi hellän suukon neidon nenänpäähän. "Käsittääkseni yläkerransta löytyy muutamia varastohuoneita, mutteivat ne taida olla alkuunkaan sinun tasoasi, eiväthän? Jos olemme tässä yhtä mieltä on varmaan edes turha ehdottaa talleja", Mies naurahtaa välillä ja jatkaa sitten kujeilevasti hymyillen ja naisen korvan puoleen kumartuneena käheällä äänellä: "Voisimme myös muiden ideoiden puutteessa satuloida yhden hevosen tuolta kapakan tallista, jättää omistajalle pussillisen kultaa maksuksi jolla saisi vaikka kolme kaakkia tilalle, ja sitten ratsastaa läheiselle kartanolle jonka sukuni omistaa, sen pitäisi olla tyhjillään tänään. Kuulostaisiko tämä tarpeeksi hienolta ja romanttiselta neidon mieleen?"
Viimeisien sanojen yhdeydessä Will oli jo niin likellä korvaa että lausuessaan sanoja ylitarkasti hänen kielensä hipoi kaunottaren korvaa. Aivain pisteeksi lauseensa loppuun, herrasmies todella lipaisee kiusaavasti naisen korvaa.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Heinä 13, 2011 6:08

Nainen naurahti toisen kommentille.
Tosin, mikään ei estänyt Jibouta olemasta vähän intiimimmin Williamin kanssa. Tuo oli komea, ehkäpä jopa vähän liiankin kaunis poika, eikä kumpikaan tuskin ollut naimisissa. Kuitenkin nainen tiesi jo, että jos he menisivät tästä yhtään pidemmälle, hänen olisi vaikeampaa näpistää miehen pussista yhtään mitään. Tokihan nainen voisi pelleillä Williamin kustannuksella senkin verran, että menisi tuon kotiin ja siellä sitten ajan kuluessa varmaan kalauttaisi toista jollakin takaraivoon ja lähtisi.
Mutta ei Jibou ollut sellainen. Hän teki tätä vain huvikseen. Nähdäkseen kuinka moni oikesti oli tietoinen vielä silloisuudestaan. William ei hänen mielestään ollut vielä tarpeeksi kovassa kännissä, eikä toista tuskin pystyisi juottamaan ilman että toiselle nousisi mitään epäilyksiä. Tilanne näytti olevan vaakalaudalla. Oliko kultasilmä sittenkin mennyt liian pitkälle?

Miehen ehdotellessa ja lipaistessa hänen korvaansa, nainen hymähti itselleen. Hänelle nousi hauska tunne kaikkien edelle. Will puhui vähän liikaa jo muutaman juoman ottaneena. Jostain syystä Jibou ei halunnut uskoa että toisella olisi niin huono viinapää.
Kuitenkin naisen tapoihin kuuluu, ettei päätettyä jätetty tekemättä.
Jiboun sirot sormet haroivat miehen selkää pitkin, tuon painautuessa ihan tahalteen lähemmäksi Williamia, jotta tuo pystyisi kunnolla tuntemaan hänen rintansa itseään vasten. Nainen siirsi jopa toista jalkaansa enemmän miehen jalkoväliä kohti ja painoi vuorostaan huulensa melkein tuon korvaan kiinni.
"Ihan mikä paikka tuntuu sinulle luontevimmalta," nainen kuiskasi hiljaa.
Silloin Jibou tiesi että nyt olisi aika reagoida. Hänen toinen kätensä alkoi toista koskematta lipua miehen vyötäisille, jossa toisen laukku lepäsi..

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti To Heinä 21, 2011 10:52

William

Keikarin naistentuntemus oli osunut oikeaan. Tämä kultasilmä ei ollut joku viaton itseään kaupusteleva portto, hän tuntui olevan ihan ammattilainen muissa puuhissa. Miestä huvitti se miten toinen tuntui uskovan hänestä vaikka sun mitä ja lähti mukaan leikkiin. Toisella ei varmaan ollut aikomustakaan päätyä tänä iltana rakastelemaan tallin heiniin tai hienoon kartanoon, tällä taisi olla aivan normaali taskun tyhjennys keikka mielessä. Tosin eikö rakastelu olisi hienoa ekstraa kun saisi kaikki tarpeensa täydennettyä yhdellä kerralla? Ja Will kyllä tiesi olevansa varmasti myös tämän neidon mieleen.
"Yläkertaan siis." Mies ilmoitti viileästi neidon korvaan tuntiessaan toisen käden lähestyvän hänen laukkuaan. Pienenä näpäytyksenä ja ihan vain silkkana ärsyttämisenä mies kaappaa naisen intohimoisesti syliinsä niin että toive miehen laukun tavoittamisesta pitkittyi taas. Will lähtee kantamaan hentoista huorahtavasti pukeutunutta kultasilmää yläkertaan, kohti siellä olevia varastohuoneita. Kallekin näki kuinka intohimoisen lähtön kaksikko oli saanut ja tiesi kehoittaa ihmisiä olemaan häiritsemättä.

Will laskee "saaliinsa" maahan kun portaat on kiivetty ja painautuu naista vasten ja melkein pakottaa tämän suudelmaan jossa Willin kielikin työntyy syvälle neidon suuhun. Tästä oli ihan mahdollista kuitenkin riuhtoa itsensä irti koska Willin ote neitoon ei ollut kovin tiukka. Will seisoo selin portaisiin ja Jibou selkä käytävän loppua päin.
"Haluaisitko valita huoneen säihkysilmä?" Will kysyy hieman huuliaan lipaisten ja toisen huorahtavaa mekkoa hiplaten. Jos toinen tosiaan ei ollut asiassa mukana Will toivoi tämän murtuvan ja näyttävän vaikkapa kuvotuksen tuntemuksia, jolloin toinen tietenkin paljastuisi normaaliksi taskuvarkaaksi.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti La Syys 10, 2011 10:45

// Anteeksi saakelinmoinen kesto O,O''' //

Jiboun teki aluksi mieli kirota toinen synkimpään maan rakoon. Kuitenkin miehen oma viehätysvoima sai naisen ajattelemaan toisin. Johtuiko siitä, että hän rakasti juuri tällaisia hetkessä olevia nuoria miehiä, jotka tiesivät mitä halusivat, tekivät sen eteen miltei mitä tahansa.. ehkäpä kuitenkin teennäisesti. Molemmat olivat joissain määrin kyllä menneet vähän liian pitkälle esityksissään. Olettivat näköjään ehkä toistensa olevan ihan läpeensä idiootteja. Silti neiti ei aikonut kieltäytyä toisen otteista. Häntä itse asiassa huvitti tämä tilanne.
Mies kantoi hänet yläkertaan asti, ettei hänen tarvinnut suotta itse nostella jalkojaan. Sangen kohteliasta jollakin tavalla. Naisen huulille muodostui leveä ja jokseenkin aito hymy, mikä sai hänen silmäkulmassaan pilkahtamaan erilaisen vivahteen. Hän kietoi kätensä miehen ympärille ja vastasi suuteluun intohimolla. Jibou kuitenkin vetäytyi toisen hellyyden -tai jonkin muun- osoituksesta ja käänsi päätään hiukan sivulle ja alakenoon.
"Hnh, ehkä me molemmat vähän liioiteltiin.." hänen oli pakko myöntää itselleen ja Williamille.
"Mutta onnistuit jo saamaan minut haluamaan sitä jo sen verran, ettei mielessäni juuri ole minkäänlaine pakeneminen.. itse asiassa..." nainen sanoi ensin hiukan totisempana, mutta kietoi sitten kätensä miehen kaulan ympärille ja painautui toiseen kiinni.

"..tekisisitkö sä siitä sellaista, että mä tuntisin olevani ainut silloin..?" nainen kysyi jokseenkin arasti.
Hänelle oli tärkeää olla edes jollakin tavalla tosissaan silloin, että hän tuntisi jotain, sillä muutenhan se olisi suoraan sanottuna huoraamista. Tosin ilman rahastusta, mutta on niitäkin jotka ilmaiseksi jakelevat. Jibou ei ollut koskaan jokaisen miehen perässä, ei todellakaan. Häntä houkutti tietyt ja tietynlaiset miehet, hyvällä maulla ja terveellä järjellä, mitä tämä kyseinen William oli juuri todistanut omaavansa.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Syys 11, 2011 8:51

William Thann

Aatelinen oli pelannut peliään varmoin erehtymättömin ottein. Kaikissa tapauksissa hänelle jäisi hyvä olo. Jos kaunotar oli jokin ovelan sortin varas, jäisi tämä kiinni ja Will tuntisi oveluutta koska huomasi neidon aikeet eikä jäänyt lankaan. Ja jos kultasilmä olisikin ollut vain liikaa nauttinut kaunis yhden yön juttua janoava neito, sekin olisi Willille käynyt. Mutta nyt...
Williamin teki mieli alkaa pyytelemään vuolaasti anteeksi. Millaisena huorana tai taskuvarkaana Will olikin ihanaista kultasilmää pitänyt, nyt tämä osoittautuikin omaavan tunteita ja vielä eika herkkiä sellaisia. Monien vuosien kokemuksella seuraelämässä, aatelinen onnistuu pitämään ilmeensä peruslukemilla neidon puheiden aikana, vaikka hänen tekisi mieli osoittaa katuuvuutensa vaikka sitten juurikin niillä anteeksi pyynnöillä.
"Tietysti", Will sanoo lempeästi ja painaa hellästi toisen käsistään neidon poskelle. Hän ei edes ollut raju rakastaja, yleensä Will tunnettiin neitosten piireissä juurikin siitä että tämä sai kenet tahansa tuntemaan itsensä ainoaksi neidoksi koko valtakunnassa, "Mitenkään muuten se ei kävisikään."
Williamin kasvoilla on lempeä ilme ja hymy tämän työntäessä kultasilmää ihan hitusen irti itsestään voidakseen tarkkailla tätä kokonaan. Hellä katse kuitenkin pysähtyy sitten Jiboun kultaisiin silmiin ja miehen kädet hyväilevät neidon käsivarsia edestakaisin kulkevalla kevyellä kosketuksella. Hitaasti Will kurottautuu suutelemaan Jibouta, tällä kertaa suudelmassa oli jotain erinlaista. Vaikka Will on mekaanisestikkin hyvä suutelija, tämä suudelma sai todella syttymään sillä nyt mies suuteli tunteella.
Suudelma oli alusta ihanan kevyt, kuin se varoisi rikkomasta harvinaista lasiesinettä, mutta siitä suudelma hitaasti alkaa syttymään aiheuttaen yleensä perhosten lennähdyksen mahassa ja kipinöinin tunteen ihon alla. Willin kädet jäävät ylös suudelman kovetessa ja kohta suudelmointi olikin aika villiä taas, mutta silti täysin erinlaista. Kädet alkoivat hellästi riisua neidon mekkoa tämän yltä.
Williaminkin ymmärsi juuri että olisi voinut nyt kieltäytyä ja palata alakertaan, muttei hän ollutkaan halunnut tehdä sitä. Kultasilmä oli todellakin tainnut sittenkin lumota hänet, vaikka aluksi Will oli ollut niin itsevarma.

//Heh, ei haittaa:3 Jaksan ootella ja ymmärrän täysin ku itelläki välillä kestää^^; Toivon muidenkin ymmärtävän sitä//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Joulu 23, 2011 12:24

//Vedän Wiltsun pois kun ei mihinkään etene mutta pistä ihmeessä yksityisviestiä jos sua vaan enää kiinnostaa jatkaa.//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö