Palvelemassa... vain sinulle

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Pappis » 22 Joulu 2011, 17:31

Leonard

Mies hymähti ja asetti kätensä Antalian olkapäälle.
"Minne sinä vain haluat."

//Ei välttämättä tartte vaihtaa pelipaikkaa. Kylään voisi periaatteessa siirtyä, mutta onko se nyt niin välttämätöntä? Vastasin muuten lyhyesti, koska Antalian on ehkä hyvä itse päättää, missä se yrittää tappaa Leonardin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Templer » 25 Joulu 2011, 12:14

Antalia Embrose

Mies antoi hänelle täyden päätösvallan, mutta olisihan se typerää, jos nainen ehdottaisi metsää... mies luultavasti oli kuitenkin vielä sen verran terävä, että tajuaisi epäillä sinne menoa. Silti se olisi helpoin paikka päästä miehestä eroon, ilman turhia katseita ympärillä.
"Minä tiedän hyvän paikan.." Antalia sanoi hymyillen ja johdatti miehen ulos kapakasta.. jos mies ei suoraan tietäisi, että kyseessä on vain paikka keskellä synkää metsää, ehkä toinen jopa suostuisi seurata naista.
"Sulje silmäsi, niin tästä tulee mielenkiintoisempaa." Nainen pyysi kultaisella äänellä ja otti liinan, jolla hän oli tänäpäivänä sitonut hiuksensa ponihännälle antaen hiusten laskeutua vapaasti. Hän odotti, josko toinen antaisi luvan, että hän saisi sitoa toisen silmät, kurkkimisen varalta.
"Lupaan, etten johdata sinua minnekään vaaralliseen tai muutenkaan huonoon paikkaan, luota minuun." Nainen lisäsi ja katsoi toivoen toisen silmiin.

//käykös näin? (: //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Joulu 2011, 15:36

//Lupaan, etten johdata sinua minnekään vaaralliseen tai muutenkaan huonoon paikkaan, luota minuun Joo, mä luotan :''D

Leonard

Alkoholin takia mies sivuutti kaikki vaiston varoitukset, jotka käskivät olla luottamatta naiseen ja meni vain juuri niin kuin nainen halusi. Leonard antoi Antalian sitoa silmänsä ja tämän pyytäessä luottamaan itseensä, mies vain hymähti ja tokaisi:
"Näytät sievemmältä hiukset auki", ja antoi Antalian viedä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Templer » 29 Joulu 2011, 22:00

Antalia Embrose

Antalia sitoi miehen miehen silmät ja lausui hiljaisen kiitoksen miehen kommentille ja otti sitten toista kädestä lähtien kohti metsää.
"Ei ole pitkä matka." Nainen sanoi hymyillen ja oli tyytyväinen itseensa, kun oli saanut toisen kuljetettua metsän reunaan. Sitten hän lähti kuljettamaan toista yhä vain syvemmälle puiden lomaan.
"Kohta ollaan perillä." Nainen totesi ja koetti pitää miehen mahdollisimman keskellä polkua, jotta mies ei tajuaisi, ainakaan tiedostaisi sitä, että he kulkivat metsässä... ei ainakaan vielä. Oli tärkeää saada toinen kauemmas, ilman, että toinen rupeaa tulemaan katumapäälle, mutta nainen jopa luotti miehen humalatilan tuomaan turvallisuuden tunteeseen.
"No niin." Antalia totesi hymyillen ja ravisteli käsiään hieman, jotta saisi oman hermostuneituusensa pois.
"Voit ottaa siteen pois." Hän sanoi ja kohotti kätensä kohti miestä, seisoen toisen edessä, näin ollen toinen näkisi hänen pienen haara-asentonsa ja kädet jotka olivat nyt täysin suorassa kohti miestä, kun hän ottaisi siteen pois.
"Mutta harmillisesti, tämä meidän kohtaamisemme loppuu hieman surullisesti, koska toinen meistä ei aijo mennä takaisin." Nainen tokaisi ja antoi jääpylväiden ryöpytä kohti miestä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Joulu 2011, 15:50

Leonard

Matka tuntui kestävän oudon pitkään ja loppua kohden mies oli jo melkein unohtaa, millä asialla hän oli liikkeellä tähän aikaan illasta, silmät sidottuna ja naisen vietävänä. Kun viimein tuli lupa ottaa side pois, Leonard ei ehtinyt tehdä muuta kuin tuijottaa Antaliaa järkyttyneenä ja nostaa kädet refleksin omaisesti kehonsa suojaksi jäisten pylväiden iskeytyessä häneen jäädyttäessä vasemman käden ja jalan. Leonard ponnisti hätäpäissään taaksepäin ja päätyi rähmälleen kohmeiseen maahan. Ikään kuin muutenkaan ei olisi ollut tarpeeksi kylmä. Mies vilkaisi jäätyneitä raajojaan ja toivoi pääsevänsä pian lämpimään paljuun. Kuolio ja amputointi ei kuulostanut järin houkuttelevalta.
"...Perkele..." mies ärisi ja koputti jäätä kädessään.
"Oletko sinä niitä hupakoita, jotka houkuttelevat miehen sivummalle, tappavat ja vievät omaisuuden? Rujo harrastus sinulla..." Leonard ei noussut maasta ylös, sillä, jos nainen oli vain hänen hengen ja omaisuuden perässä, siitä selviäisi joko esittämällä kuollutta tai sitten pistämällä Antalialta toviksi tajun kankaalle ja pakenemalla. Leonard suosisi mieluusti jälkeistä vaihtoehtoa, koska häntä ei huvittanut tappaa naista.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Tammi 2012, 20:58

Antalia

Miehen käsi ja jalka olivat jäässä, toki nainen olisi tahtonut suurempaa vahinkoa, mutta ainakin toinen kaatui maahan, joka vaikeuttaisi toisen pakoa, jos mies sellaista edes suunnitteli. Kun mies kysyi, oliko nainen niitä hupakoita, oli Antalian pakko pyyhkiä virnistys naamaltaan ja hän kyykistyi lähemmäs toista, tietenkin tarpeeksi kauas, ettei toinen saisi vahingoitettua häntä.
"Voihan sen noinkin sanoa, mutta minä en ole ainoa, joka sinut hengiltä tahtoo. Minä otan käskyjä niiltä, jotka maksavat, minä tahdon sinut vain kuolleena. Jos olisit ollut kiltimpi poika, en olisi tullut. Ei kukaan tahdo kilttejä poikia hengiltä." Antalia sanoi ja hänen äänensä voimakkuus aleni sana sanalta, kunnes se oli pelkkää kuiskausta.
"Harmillisesti useimmat miehet ovat pelkkiä sikoja." Hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen kovalla ja kylmällä äänellä nousten seisomaan. Sitten Antalia ojensi kätensä miestä kohti, siristi silmiään ja katsoi toisen kiiltäviin silmiin.
"On aina harmillista tuhota jotain niin komeaa..." Hän kuiskasi puoliääneen ja päästi yhden uuden jääpylvään kohti miestä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Tammi 2012, 22:49

Leonard

Antalian mainitessa, ettei ollut ainoa, joka tahtoi Leonardin hengiltä, mies ei voinut olla kertailematta mielessään kaikkia niitä naisia, joiden kanssa joskus oli ollut, pistänyt paksuksi tai muuta vastaavaa. Olihan niitä murhanhimoisia jälkeläisiäkin muutama perässä.
"Jätä minut sitten rauhaan..." Leonard aloitti, mutta parkaisi samassa kivusta uuden jääpylvään iskeytyessä vasempaan kylkeen. Jäätyneet kohdat polttelivat ja pistelivät eikä mies voinut tehdä muuta kuin purra hammasta ja kirota sitä, ettei hän tässä tilassa voinut kuolluttakaan esittää. Hengitys oli raskas, katkonainen ja välissä oli kivun voihkaisuja. Joku toinen voisi ehkä jättääkin Leonardin siihen kitumaan, mutta salamurhaajien tehtävä oli varmistaa, että kohde todella oli kuollut. Tosin Leonard ei kyllä menisi kehumaan Antaliaa hyväksi salamurhaajaksi. Olin niitä huomaamattomampiakin tapoja saada mies hengiltä, kuin elementtimagia.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Templer » 07 Tammi 2012, 00:19

Antalia Embrose

Oli ihmeellistä, kuinka mies vielä hengitti. Yleensä tuon verran jäätä kylä riitti jäädyttämään ihmisen ja pysäyttämään sydämeni. Silti Leonardilla henki vielä pihisi.
"Voi s**tana!" Antalia parkaisi, mutta kuitenkin tarpeeksi hiljaa, ettei kukaan kuulisi.
"Mikset sinä voi vain kuolla?" Nainen voihkaisi ja katsoi kirveleviä käsiään, niistä vuoti verta vuolaasti, eikä olisi järkeä koettaa taikaa enää, se muutenkin vei hänen energiansa. Siksipä nainen otti puukon vyöstä, johon hän oli sen laittanut aamulla -tarpeeksi ylös tietenkin, ettei kukaan sitä suuremmin näkisi ja siksi hänellä olikin normaalia hieman pidempi hame. Kyynel vierähti naisen huomaamatta hänen poskelleen, kun hän tajusi, että häneen oikeasti sattui, kun hän kietoi sormensa puukon ympärille. Sitten nainen käveli miehen taakse ja kumartui.
"Toivotaan parasta nyt." Hän kuiskasi ja pyyhkäisi kyyneleen pois silmäkulmastaan.* Nainen asetti kylmän puukkonsa miehen rinnalle ja painoi sitä ihoa vasten, kunnes iho antoi periksi terälle ja veri vapautui miehen iholle. Hän ei painanut syvään, vain sen verran, että toinen voisi kuolla hitaasti ja vähemmän onnellisesti verenhukkaan.

//* tämän merkin jälkeen näkyykin sitten selvä hitti, eli jos et tahdo Leonardille tapahtuvan mitään ingooraa nuo merkin jälkeiset pari lausetta. Ja anteeksi tästä hitistä >: //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Tammi 2012, 22:09

Leonard

"Mitä sinä muka siinä karjut, hemmetti??" mies tiuskaisi ja yritti liikkua ja parahti yrityksen tuottaman kivun takia.
"Jos en kuole, se on oma ongelmani!" Leonard tiuskaisi jäätynyttä kylkeään pidellen. Mikä helvetin hinkun kaikilla naikkosilla oikeasti oli tappaa hänet? Leonard yritti varovasti hivuttautua kauemmas Antaliasta, vaikka tiesikin sen turhaksi. Tämä astelikin miehen selän taakse vetäen tikarin verta vuotaviin käsiinsä.
"...En suosittelisi tuota..." Leonard huomautti ja nojautui eteenpäin. Siitä ei ollut kauaa, kun häntä oli viimeksi puukotettu, eikä kokemus juuri kiehtonut. Tuntiessaan puukon kylmän terän rintaansa vasten, Leonard teki epätoivoisen ja refleksinomainen liikkee, jossa hän vei päänsä eteen ja voimalla heilautti sen taaksepäin ja toivoi osuvansa joko polviin tai leukaan tai ihan minne vaan, mikä antaisi hänelle lisäaikaa.

//Sain muuten sellaisen idean, että nyt kun Antalialle alkaa pikku hiljaa valjeta Leonardin kuolemattomuus ja salamurhaajana sen ei sovi päästää tätä elävänä pois, niin mitä jos se myis Leonardin orjamarkkinoille? Veis siltä ihmisarvon saman tien!
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Tammi 2012, 18:03

Antalia Embrose

Mies heilautti itseään taaksepäin ja osuikin naiseen, jolloin Antalia heilahti taaksepäin yllättyneenä ja menetti kaiken tasapainonsa kyykky-asennossaan. Toisin sanoen, hän pyllähti taaksepäin ja hän koetti huitoa puukolle, edes jonkinlaista haavaa toiseen, muttei onnistunut ja puukon heiluttamisesta seurasi tietenkin sen lentäminen jonnekkin mättään taa.
"mitä sinä päätäsi siinä nakkelet?!" Nainen vimmastui ja koetti hakea tukea käsillään, jotta hän pääsisi taas pystyyn. Meni hetki, ennenkuin hän todella pääsi parempaan asentoon, jonka jälkeen hän nousi miehen eteen ja suoristi kätensä kohti miehen sydäntä, nainen ei halunnut enää leikkiä tuon kanssa. Hän halusi toisen kuolleena. Uusi jääpylväs lähti kohti miestä, tälläkertaa ihmeellisen tarkasti suoraan päin rintaa, jonka alla toisen sydän luultavimmin sykki.* Kun mies ei kuitenkaan kuollut nainen huomasi, ettei toinen ollut mikään tavallinen tallaaja... ainakin hän oli kuolematon... tai jotain siihen suuntaan. Paitsi jos toinen olisi vain immuuni hänen jäälleen, mutta siihen nainen ei uskonut, olihan jää kuitenkin toiminut muuten täysin normaalisti, sydämen jäädyttäminen ei vain ollut onnistunut...
"Sinä et kuole..." Hän kuiskasi silmät sirillään.
"Mutta en aijo päästää sinua menemään, en ainakaan kävellen, älä huoli, kyllä minä jotain sinun tilallesi vielä keksin..." Antalia sanoi ja istahti miehen eteen mättäälle pitäen huolen, että jäätä riittäisi pitämään mies paikoillaan.

//*oletukseni on, ettei Leonard päässyt kovinkaan äkisti liikkumaan paikoillaan, jos hän kuitenkin pääsi potkaise minua ja lujaa.
ja tuo sinun ehdotuksesi ei ole hassumpi, joten miksipä ei (; Ainakin Antalia olisi tyytyväinen... :D//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Tammi 2012, 21:17

Leonard

"Mitä?" Leonard puuskahti sarkasmilla kyllästetyllä äänellä.
"Minäkö kuolematon? Ei, ei voi mitenkään olla, nyt kuvittelet. Tällaiset asiat kannattaisi huomata ennen kuin lähtee tappamaan, mokoma huoranpenikka!" mies karjui ilman sarkasmin hiventäkään. Normaalisti naisia ystävällisesti kohteleva, Leonard näytti raivonsa Antalialle varsin selvästi. Hän alkoi todella suuttua, mutta karjuminen oli ainoa, mihin hän sillä hetkellä kykeni. Jäätä tuli aina vain lisää eikä Leonard voinut liikkua tuumaakaan suuntaan eikä toiseen.
"Älä huoli, en minä tästä minnekään ole lähdössä", Leonard tuhahti Antalian sanomisille.

//Saisi naureskella oikein vahingon iloisesti :''D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Tammi 2012, 21:38

Antalia Embrose

Mies intti, ettei voinut olla kuolematon. Antalia ei kuitenkaan saisi häntä hengiltä, vaikka toisen tappaminen voisi ollakin mahdollista. Kuitenkaan miehen henkiin jättö olisi virhe, suuri sellainen. Tuo jopa tiesi hänen nimensä! Onneksi Antalia osasi kadota kun sitä tarvittiin.. hetki pimennossa riitti, kunnes hän uskaltaisi jo kävellä päivällä, kylässä, kaikkien keskellä.
Miehen suusta sinkoutuvat hävyttömyydet ajoivat Antalian ajatukset takaisin nyky hetkeen. Sanat eivät itsessään edes olleet kovin loukkaavia, koska Antalia oli kuullut niitä monien miesten suusta, mutta karjuminen kävi hänen hermoilleen.
"Oletkos hiljaa siinnä!" Nainen karjahti ja sinkautti miestä kohti pienen jääkimpaleen, jonka oli tarkoitus tukkia toisen suu, mutta suuremmin nainen ei jäänyt tutkimaan, täyttikö se tehtävänsä. Hänen olisi keksittävä, miten saisi toisen hiljaiseksi... tai hänen äänensä mitättömäksi.
"Mitättömäksi!!" Antalia huudahti yhtäkkiä ja nousi äkisti pystyyn.
"Sinun äänesi suljetaan mitättömäksi." Nainen sanoi ja hänen huulensa vääntyivät melkeinpä ilkikuriseen hymyyn.
"Sinusta tulee hieno orja jollekkin rikkaalle. Kukaan ei saa koskaan tietää nimeäsi, sinun mielipidettäsi ei oteta huomioon ja se mitä koetat selittää, on kaikille yhden tekevää. Jos hyvin käy, sinut ristitään mielisairaaksi, jos osaan pelata omat korttini oikein." Nainen sanoi ilkikurisesti ja hän seurasi miehen kiiltäviä silmiä ja hänen ilmettään, sitä kuinka se muuttui Leonardin kuullessa joku vähemmän mieluinen sana, taikka asia.
"Nouse ylös." Antalia komensi ja otti kiinni miehen kauluksesta koettaen nostaa hänet ylös.

//Jep 8D
Toivottavasti Antalia osaa pelata korttinsa oikein, koska minä en osannut. Tuosta tuli nyt hieman tyhmä, enkä todellakaan ole varma, olisiko minun sittenkään pitänyt laittaa Antalia kertomaan suoraan ajatuksiaan.. mutta katsotaan mitä tästä seuraa .. ._. //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 12 Tammi 2012, 00:44

//We'll see, we'll see.

Leonard

Orja. Sana jäi kaikumaan miehen pääkopan sisällä. Se riitti jopa vaimentamaan kirkuvan kivun ja kylmän tunteen. Kaikki ne vuodet, jotka Leonard oli ollut elossa, hän oli ollut vapaa. Vapaa päättämään omista asioistaan, tekemään omat päätöksensä. Hän palveli sitä, joka sattui tarvitsemaan hänen apuaan, mutta orja.
"...Et saattaisi..." mies sähähti vaikka tiesi varsin hyvin, että kyllä Antalia saattaisi. Tämän yrittäessä nostaa miestä maasta, jää Leonardin ympäriltä katosi, eikä hän ollut enää maahan sidottu. Siksi hän päättikin yrittää jotain epätoivoista. Leonard riuhtaisi itsensä irti Antalian otteesta ja pinkaisi juoksuun tämän ohitse. Käsi ja jalka olivat yhä jään peitossa eikä niissä ollut enää kunnolla tuntoa, minkä seurauksena jalka petti ja mies kaatui rähmälleen hyhmäiseen maahan.
"...En anna sinun...!" Leonard ärisi ja yritti nousta ylös,
"En alennu orjaksi!! En ikinä!" Poskesta varisi lunta ja miestä alkoi kylmämään entistä enemmän. Hän ei pitänyt ollenkaan siitä, mihin tämä oli menossa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Tammi 2012, 20:03

Antalia Embrose

Mies riuhtaisi itsensä irti ja nainen ähkäisi yllättyneenä horjahtaen taaksepäin, mutta hän ei kuitenkaan kaatunut. Nainen tiesi, ettei mies pääsisi pitkälle juoksemaan, mutta mitä lyhyemmäksi toisen yritys jäi, sitä helpompi se naiselle oli.
Hän kiinnitti nyt kaiken huomionsa kaatuneeseen mieheen ja hän kohotti kätensä taas. Se oli ehkä tyhmää, kuluttaa nyt kaikki energia siihen, mutta helpompaa se tämä olisi, kuin lähteä toisen kanssa tappeluun.
Naisen käsistä ryöppysi jäätä, joka oli paikoittain värjäytynyt hieman punaiseksi veristen käsien takia ja Antalia voihkaisi kovaan ääneen kivun viiltäessä hänen koko kehonsa läpi. Nainen muotoili jäästä kirkkaan jääseinämän, joka lennähti miehen eteen, jotta toinen ei voisi paeta sinnepäin ilman, että kiertäisi seinämän.
Kun jäätä ei enää ilmestynyt naisen käsistä, Antalia sortui polvilleen. Hän ei kuitenkaan halunnut vaikuttaa heikolta, joten hän nousi huterille jaloilleen ja hoiperteli kohti miestä. Hänellä meni hetki saada suora kävely aikaan, mutta hetken jälkeen hän pystyi taas kävelemään normaalisti.
"Mikset? Orjana sinun on varmasti hyvä olla..." Antalia sanoi naurahtaen. Eihän orjuudessa ollut mitään hyvää. Antalia heitti miestä kohti jääkimpaleen, joka vei hänen voimansa viimeisetkin rippeet. Jääpalan oli tarkoitus osua miehen käsiin, kiinnittäen näin hänen kätensä yhteen, mutta Antalia ei nähnyt mitä tapahtui, koska hänen oli mentävä kyykkyyn, väsymyksen takia. Hän olisi silti valmis lisäämään jäätä, jos toinen ei pysyisi aloillaan. Onneksi ilma oli kylmä, eikä jää sulanut.

// Yes, we'll see... //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 13 Tammi 2012, 23:49

Leonard

Mies ei ymmärtänyt enää lainkaan Antalian ajatusten juoksua. Tämä loi jäisen seinämän Leonardin taakse ettei tämä kykenisi pakenemaan. Ikään kuin hän muka olisi vielö juoksukunnossa. Lisäksi tuo teko vaikutti vahingoittavan Antaliaa itseäänkin.
"Hemmetin kelvoton salamurhaaja..." Leonard aloitti ennen kuin hänen kätensä jäätyivät kiinni toisiinsa ja hyökkäuksen voiman iskeässä hänet suoraan päin jääseinää lyöden tajun kankaalle. Leonardin maailma pimeni kertaheitolla ja seuraavan kerran, kun hän palaisi tajuihinsa, hän olisi pahimmassa mahdollisimmassa paikassa, mitä vapaa mies voisi kuvitella.

//Päättäkäämme peli tähän. Kiitosta tästä, mutta neuvoisin sua ottamaan tarkemmin selvää salamurhaajien toimintatavoista. Antalia teki niin paljon virheitä, että paikoitellen teki pahaa Leonardin puolesta, ku se lankesi niin helppoon. ^^'
Mutta joka tapauksessa kiitosta paljon vielä tästä pelistä :DD
Pappis
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron