Kirjoittaja Templer » 17 Joulu 2011, 18:35
Antalia Embrose
Naisella oli vielä pitkä ilta edessään, kapakkaan työntyi väkeä ja Antalia toivoi uhrinsakin olevan heidän joukossa, silti ne ulkonäkö ohjeet, jotka oli hänelle annettu olivat puutteelliset. Musta parta ja hiukset, ikää noin 30-50 vuotta ja päässä arpi, jos toinenkin. Hassua kuinka suurin osa kapakan vierailijoista täyttivät nuo kriteerit ja Antalian urakka oli suurempi, ai niin! Ja olihan miehen nimi joku "Leo" alkuinen, mutta nainen, joka tämän miehen oli tahtonut saada hengiltä oli hyvin iäkäs, eikä hänen äänestään saanut tolkkua, vaikka Antalia olikin kysynyt kolme kertaa, että mitä hän sanoi, ei hänkään kehdannut kysyä naisparalta enää neljättä kertaa. Ainakin toinen tahtoi miehen vahvasti ruumiiksi, eikä se ollut Antalialle tehtävä eikä mikään.
Hän pyöri pöytien välissä ja tarjoili juomia koettaen olla välittämättä miesten vihellyksistä ja jokseenkin loukkaavista kommenteista, hänelle oli annettu kyllä hyvin selvät ohjeet, ettei asiakkaita saanut lyödä, vaikka se kävikin naisen mielessä. Saisihan hän toki lyödä jos mies kävisi itse käsiksi, mutta tuollaiset letkautukset eivät saaneet johtaa väkivaltaan, vaikka joskus joku miestarjoilijoista tai joku muu mieshenkilökunnasta tulikin väliin ja käski miesten olla hiljaa. Antalia oli sinänsä jo kiintynyt yhteen miestarjoilijaan, vaikka se olikin monen vuoden takaista suojelua, aina kun Antalian päälle käytiin tai huudeltiin. Tämäkin kiintymys oli hyvin pientä, mutta kyllä nainen hetken miettisi, jos tuo kyseinen mies pitäisi surmata, lopulta kaikki miehet ovat sikoja.
Antalia kanteli tuoppeja pöytiin ja inhosi kapakan hajua, sitä tunkkaista, hikistä ilmaa joka siellä leijui liikkumattomana. Samalla kun nainen koetti laskea tuoppia pöydälle ja varoa vanhan, raihnaisen miehen kättä joutumasta väärään paikkaan, hän koetti katsoa ovelle, tulisiko sisään ketään tuntomerkkeihin täsmäävää miestä. Kun ovesta sitten astui mies, joka pystyisi olemaan ehkä kyseinen uhri, Antalia pyysi rahat ja odotti kärsimättömänä miehen kaivaessa taskustaan hopea kolkikoita. Ensin kämmenelle putosi yksi, sitten toinen, jopa kolmas.
"Tämä maksaa vain kaksi hopearahaa." Antalia huomautti, kuuluihan se hänen työhönsä, vaikka hänellä oli palava halu päästä tuon uuden tulijan luo.
"Viimeinen on sinulle tipiksi..." Vanha mies sanoi hyvin pervo hymy huulillaan ja hän viittilöi Antaliaa lähemmäs, nainen kyykistyi vastentahtoaan, koettaen pitää hameensa mahdollisimman suorana. Mies työnsi huulensä lähemmäs naisen korvaan ja seuraavat sanat, jotka hän päästi huuliltaan olivat hyvin hävyttömiä, joten Antalia nousi hyvinkin nopeasti takaisin koko pituuteensa ja nyrpisti nenäänsä. Mies naurahti sammaltavalla äänellä ja Antali olisi halunnut lyödä miestä naamaan tyhjällä tarjoittimella, mutta hän tyytyi vain häipymään paikalta kylmänviileästi. Samassa vanhan miehen käsi läpsäisi naisen takamusta ja Antalia ei voinut pitää yllättynyttä, pientä kiljaisua sisällään.
"Nyt hyvä herra tuo saa loppua." Antalia sanoi varottavasti, mutta lähti sitten kohdettaan kohti.
"Mitä saisi olla, herra...?" Antalia sanoi leveästi hymyillen ja odotti toisen sanovan nimensä.
//Pappikselle ja hänen charmikkaalle Leonardilleen. Otsikko ei sitten inspannut :D ja saat itse päättää onko kyseinen mies Leonard, vai onko hän jo kapakassa, vai tuleeko myöhemmin (://