Olut ei petä

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

Olut ei petä

ViestiKirjoittaja Juudas » 18 Heinä 2012, 13:07

Kayden

Ilma oli paksu tupakansavusta ja ihmisten äänistä, lähinnä epämääräisestä mölinästä, joskus naurusta. Joskus kuului voimasanoja, kun joku kurja menetti pienen omaisuuden pokerissa. Hämärää kapakkaa valaisivat soihdut, jotka loivat tanssivia varjoja ihmisten ja esineiden ympärille. Niidenkin suomasta valosta huolimatta tila oli tunnelmallisen hämärä ja kapakan alakerta tarjosi monia synkeitä nurkkia joihin piiloutua muiden katseilta.

Piiloutuminen ei selvästikkään ollut mitä kylän pyövelillä oli mielessään. Hän nimittäin istui ainoana tiskin ääressä korkealla puisella jakkaralla, siinä missä useimmat olivat hakeutuneet pöytien ääreen. Miehen keltaoranssit silmät näyttivät loistavan loimuavien liekkien tavalla, kun hän selitti tiskin takana seisovalle miehelle pieni hymynkare huulillaan päivänsä tapahtumista.

Oli ollut melko hiljainen työpäivä yhtä itsemurhatapausta lukuunottamatta. Laittaessaan Edmundia ja vaunua valmiiksi hakeakseen ilmoitetun ruumiin, Kayden ei pitänyt keikkaa mitenkään poikkeuksellisena. Paikalle päästyään hän kuitenkin ymmärsi tilanteen olevan toinen. Tavallisesti itsemurhaajat hyppäsivät katoilta tai ikkunoista tai hirttäytyivät koteihinsa... Tämä oli puolestaan itse kuohinnut itsensä ja kuollut verenhukkaan.

Pyöveliä tämä huvitti suuresti, hän nauroi kuuluvaan ääneen ja pyyhki naurunkyyneleen silmäkulmastaan. Baarimikko tyytyi hymyilemään vaisusti ja ojensi miehelle illan kolmannen oluen. Kayden nyökkäsi tälle kiitoksensa ja joi ahnaasti tuopistaan. Vaikka kookkaalla puolidemonilla oli hyvä viinapää, ei hänkään ollut täysin immuuni alkoholin ajatuksia sumentavalle vaikutukselle.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 18 Heinä 2012, 20:03

Yleensä Darion ei lähtenyt kaupungin ulkopuolelle ilman kunnon syytä. Hän viihtyi hyvin haltiakaupungissa ja omassa ateljeessaan maalaamassa tai säveltämässä, mutta joskus, varsinkin kun työ tökki, oli hyvä vaihtaa maisemaa ja käydä vähän muualla etsimässä inspiraatiota. Darionille se oli loistava tilaisuus tutustua vähän itselleen tuntemattoman isänäsä maailmaan, ihmisten kaupunkiin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Darion kaupungissa kävi, mutta se oli hänen ensimmäinen yksin. Ennen hänen isoveljensä oli ollut aina mukana. Olihan se lievästi turvatonta, demoniverestään huolimatta Darion ei ollut kummoinen tappelija, mikäli joutuisi ongelmiin. Ja hän tiesi joutuvansa. Tämä typerä sota hiersi kahden rodun välejä, kummallakaan puolella ei osattu luottaa ulkopuolisiin ja vähänkään poikkeavan näköisiin yksilöihin. Ja Darionin kohdalla, hänen oli vaikea peittää poikkeavaisuuttaan. Tummansinistä ihoa kun ei hirveän hyvin piilotettu. Hännän sentään sai vaatteiden alle vasten selkärankaa. Asiaa ei kuitenkaan päässyt pakoon, joten paras vain kestää se.

Varmuuden vuoksi, välttääkseen edes vähän ongelmia, Darion piteli hupullista viittaa, ollessaan yksin ihmisten ilmoilla. Hän saapui ratsain vasta illansuussa kaupunkiin, ja joutui melkein samantien etsimään itselleen yöpymispaikkaa. Mutta sitä ennen, Darion halusi tutustua vähän tarkemmin ihmisten vapaa-ajan viettoon. Ainakin heti ensimmäisenä hän joutui toteamaan, etteivät ihmisten ja haltioiden kapakat ainakaan eronneet juuri toisistaan. Savua leijui ilmassa vanana ja erilaisia ääniä kuului ympäri rakennusta. Darion asteli melko huomaamattomasti tiskin ääreen ja laski huppuaan, pyytäessään tuoppia olutta. Samalla puolidemoni katseli ympärilleen, huomasi jonkun vieressään tiskillä ja, huonoksi onnekseen, loi katseensa erään kolmikon kanssa samaan aikaan. Poikkeavat tyypit eivät nähtävästi olleet erityisen hyväksyttyjä, edes tällaisessa paikassa. Darion huokaisi äänettömänä turhautumistaan, kuullessaan kolmikon lähestyvän. Hän ei todellakaan halunnut tapella, se ei ollut hänen juttunsa, mutta sen minkä Darion hävisi voimassa, hän voitti ketteryydessä. Oli vaikea osua henkilöön, joka liikkui nopeammin kuin humalaisen nyrkki. Yksi kolmikon isokokoisista tumpeloista sai huomata sen nopeasti, kun lyhyt nimittely ja uhkailu ei tuottanut haluttua tulosta säikyttää puolidemonia muualle. Darionin onneksi, tai epäonneksi, öykkärin jalat eivät oikein kunnolla enää kannatelleet humalaista kehoa, ja ohi menneen nyrkin jälkeen, mies horjahti eteenpäin ja epähuomiossa tönäisi Darionin vieressä istuvaa kaveria.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 18 Heinä 2012, 21:10

Itseensä ja olueensa tiiviisti keskittynyt mies ei huomannut lainkaan muukalaisen saapumista, saatikka miestä, joka oli parhaillaan törmäyskurssilla hänen kanssaan. Tuoppi lennähti nurin Kaydenin törmätessä tämän tönäisystä vasten tiskiä. Oluet levisivät osittain puiselle tiskille ja osittain nyt yllättäen vakavoituneen pyövelin vaatteille. Mies kääntyi silmät palaen katsomaan, kuka oli tullut sotkemaan hänen illanviettonsa. Häneen törmännyt mies kompuroi kauemmas, kun pyöveli nousi ylös ja tarttui tätä paidan kauluksesta. Kulmahampaat pilkistivät suupielistä kuin murisevalla koiralla, kun mies iski toista nyrkillään keskelle kasvoja. Kuului miellyttävä rusahdus nenän ottaessa uuden muodon. Mies lyhistyi parahtaen maahan kätkien vertavuotavat kasvonsa käsiinsä.

Puolidemoni kääntyi kahden muun puoleen, katsoen näitä painettujen kulmiensa alta. Hänen ei tarvinnut sanoa sanaakaan, jotta viesti menisi perille. Miehet kääntyivät lähteäkseen kapakasta, samalla kun kolmas nousi haparoiden ylös lattialta ja poistui heidän jäljessään.

Hetken kapakassa vallitsi hiljaisuus Kaydenin vielä tuijottaessa kolmikon perään. Tappelu oli kiinnittänyt monen asiakkaan huomion, mutta nämä palaisivat pian jälleen omiin toimiinsa. Pyöveli kääntyi ympäri istuutuakseen takaisin tiskin ääreen ja melkein hätkähti huomatessaan jonkun muunkin istuvan siellä. Mies räpytti hetken hämmentyneenä silmiään, ennen kuin huokaisi syvään ja palasi aiemmalle paikalleen. "Saamari, olisi pitänyt raahata se mies tänne ja pistää maksamaan toinen olut", hän kirosi ääneen, mutta huokaisi alistuneesti, kun sillä ei ollut baarimikkoon mitään vaikutusta. "Pistä vielä yksi", hän pyysi turhautuneena poskipartaansa rapsuttaen.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 18 Heinä 2012, 22:07

Darionin silmät hieman laajenivat säikähdyksestä. Nytkö hän sitten meni aloittamaan oikein isomman luokan turpakäräjän sotkemalla tilanteeseen kuulumattoman henkilön siihen mukaan? Tämä ei voinut tietää hyvää. Toisen, suurikokoisemman miehen noustessa ja tintatessa tätä yhtä örveltäjää kuonoon, Darion oli melko varma, että kaksi muuta karkaisivat kimppuun myös ja pian koko kapakka oli täynnä verta ja suolenpätkiä. Mutta kaikelle pyhälle kiitos siitä, että nuo kaksi muuta öykkäriä olivat täysiä nynnyjä. Kun heidän pomonsa sai mojovan iskun keskelle kasvoja, kaksi muuta luikkivat karkuun kuin rotat. Tilanne oli yhtä nopeasti ohi, mitä se oli alkanutkin. Varmuuden vuoksi Darion vielä katseli ympärilleen, ennen kuin kapakan ilta palautui normaaleille raiteille. Selvästi tällaiset pikku nujakoinnit eivät olleet iso tai uusi juttu, ihmiset unohtivat sen nopeasti ja keskittyivät omiin toimiinsa. Varovasti Darion katsahti auttajaansa, joka enemmän oli kiinnostunut oluensa kohtalosta.

Puolidemoni tuli hieman lähemmäs.
"Laita samalla kaksi, minun laskuuni."
Darion sanoi nopeasti baarimikolle. Pitihän hänen nyt jotenkin hyvittää tapahtuma, vaikka sitten oluella, jos ei muuta.
"Kiitos tuosta äskeisestä. Olisin ollut totella pulassa, ellet olisi auttanut"
Darion ei ollut täysin varma, miten selvänä hänen auttajansa itsekkään oli, mahtoiko tuo olla enää tarpeeksi tässä maailmassa, jotta hän olisi kuullut, ja varsinkin ymmärtänyt, puolidemonin sanoja.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 19 Heinä 2012, 00:21

Yllättynyt Kayden kääntyi katsomaan muukalaisen puoleen tämän ottaessa hänen tilauksensa laskuunsa. Tämän kasvot nähdessään hän ei kuitenkaan enää muistanut ihmetellä, mistä hyvästä tämä tarjosi hänelle oluensa. Hetken hän mietti, ettei mitenkään voinut olla juonut niin paljon, että näkisi harhoja. Kaverilla oli joko todella omituinen tapa meikata tai sitten hänen ihonsa oli sininen. Pyöveli epäili jälkimmäistä. Kenties jonkin sortin demoni?

Mies ei tajunnut jääneensä tuijottamaan vieruskaveriaan kiusallisen kauan, ennen kuin tämä käänsi katseensa häneen. Erikoisen miehen vaaleansinisissä silmissä oli jotain oudon kiehtovaa... "Kiitos tuosta äskeisestä. Olisin ollut totella pulassa, ellet olisi auttanut", hän sanoi. Hetken Kayden kokosi palasia mielessään, tajuamatta vieläkään olla tuijottamatta toista, kunnes ymmärsi tapahtuneen väärinkäsityksen. Vain oluttuopin kolahdus pöytään sai hänet viimein irroittamaan katseensa toisesta, minkä jälkeen hän rykäisi ja korjasi asentoaan. "Niin... Aivan", hän myötäili, koska ei ollut vielä saanut koottua ajatuksiaan tarpeeksi kokonaisiin lauseisiin. Tavallisesti hän olisi nauranut päin toisen naamaa tämän "auttamiselle". Mutta eihän hän halunnut menettää oluttaan... Hetki, eihän toinen sitä enää kerkeäisi perua. Hitto, liian myöhäistä alkaa nauraa...

"On näitä hoideltu ennenkin", hän tajusi tokaisevansa pieni hymynkare huulillaan, ennen kuin oli edes ajatellut aivan loppuun asti. Mies kohotti tuopin pöydästä ensin ilmaan kiitoksen eleeksi ja sitten huulilleen juoden siitä hitaasti kulauksen. Tämähän selittääkin, yleensä Kaydenille ei tultu haastamaan, koska kaikki tunsivat hänet, pyövelin. Vaikka ammatti ei antanut mitään todellista syytä pelätä häntä enemmän, se että hänen nähtiin katkovan päitä kuin halkoja tuntui pitävän karskeimmatkin miehet loitolla.

"Et taida tuntea meikämiestä?" hän kysyi sitten leveä hymy huulillaan ja levitti suurieleisesti käsiään; "Kayden Coleman. Kylän pyöveli." Mies oli liian ylpeä ammatistaan esitelläkseen itsensä sitä mainitsematta. Sitäpaitsi se herätti muissa sellaista pelonsekaista kunnioitusta, josta Kayden nautti suunnattomasti. "Ja sinä olet?" hän uteli sitten, kohottaen jälleen katseensa toiseen. Kiesus, niissä silmissä täytyi olla jotain. Tai ehkä se johtui vain oluesta...
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Heinä 2012, 01:03

Ehkäpä miehellä oli vähän hidas sytytys tai sitten hän oli liian humalassa ymmärtääkseen Darionin sanoja ja kiitollisuuden osoitusta. Tilanteesta voisi tulla kiusallinen, mikäli sanat kierivät ohi korvien kuin vesipisarat hanhen selästä. Mutta Darion antoi aikaa, edes vähän. Samalla hän maksoi molemmat oluet ja lähimmälle baarijakkaralle. Se tuntui olevan viittä vaille valmis hajoamaan. Puolidemoni pyrki olemaan katsomatta liian pitkään toista, vaikka aistikin tuijotuksen itsessään. Eivätkö ihmiset olleet koskaan nähneet mitään poikkeavaa? No jaa, ei ollut Darionin tapa arvostella verenperintönsä toisen puolikkaan käytöstapoja, haltioiden kanssa elettyjen vuosien jälkeen ne vain tuntuivat välillä vähän oudoilta.

Darion nosti myös hieman tuoppia ja otti kulauksen maltaista juomaa, ennen kuin kääntyi uudelleen toisen puoleen, nojaten päätään käteensä. Tämä oli varmaan kaikista kummallisin tapa tutustua uusiin tyyppeihin. Tappelemisen kautta. Darion naurahti lievästi huvittuneena ja hymyili myös.
"No nyt ainakin tutustuin, ja olen erittäin hyvilläni siitä. Mutta en ole täkäläisiä, en tunne täältä ketään."
Darionia lievästi huvitti miehen humaltuneen hyväntuulinen ja lievästi ylpeäkin asenne. Mikäs siinä. Kuullessaan Kaydeniksi itsensä esitelleen miehen ammatin, Darion kohotti hieman kulmiaan. Tämä ilta kävi vain kummallisemmaksi joka minuutilla. Mitä seuraavaksi?
"Siinä on ainakin yksi hyödyllinen ammatti."
Puolidemoni totesi, ennen kuin ojensi kättään virallista ja kohteliasta tervehdystä varten, hymyillen ystävällisesti.
"Darion. Taiteilija."
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 19 Heinä 2012, 02:09

Outoa. Toinen ei vaikuttanut hiukkaakaan varautuneelta miehen ammatista huolimatta. Jopa kehui sitä hyödylliseksi. Kayden oli tällaiseen reaktioon niin tottumaton, että se melkein hämmensi häntä.

"Vai taiteilija", hän toisti vinosti hymyillen ja jätti tämän ojennetun käden täysin huomioimatta. Taide - asia joka herätti miehessä ristiriitaisia tunteita. Hän oli toisaalta vakaasti sitä mieltä, että taide kuului kategoriaan asiat, joilla ei ole mitään merkitystä, mutta toisaalta se oli jotain niin tärkeää hänen veljelleen, ettei hän kehdannut avoimesti arvostella sitä. Edes vaikka hänen veljensä ei koskaan voisi kuulla. Jos hänen veljensä ei olisi taiteilija, hän olisi nauranut räkäisesti. Nyt hän tyytyi vain osoittamaan kunnioituksensa vähäisyyden jättämällä turhat kohteliaisuudet suorittamatta.

"Silläkö elätät itsesi?" hän kysyi, tosin kysymys vaikutti enemmän ääneen ajattelulta kuin toiselle osoitetulta, koska miehen katse ja ajatukset olivat muualla, tarkalleen omassa oluessaan. Kayden ei uskonut taiteeseen ammattina. Hänen veljensä taide ei tuottanut mitään - töitä olisi varmaan saanut myytyä jokusen silloin tällöin, mutta Damian ei halunnut luopua niistä. Ja vaikka haluaisikin, pyöveli ei uskonut homman tuottavuuteen niin lainkaan, Darioniksi esittäytyneen muukalaisen vastauksesta riippumatta.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Heinä 2012, 11:52

Darion hymyili ovelasti, tähän oli tottunut. Hänen ammattinsa tuntui monista olevan aika pilipaliammatti, jolla ei tuonut leipää pöytään ja pidetty vaimoa tyytyväisenä. Ja he olivat oikeassa, sillä ei rikastunut, ellei ollut todella, todella hyvä ja osannut käyttää suhteitaan oikein töidensä myymiseen. Asioiden hyvä puoli oli, että Darion oli oppinut sen kaiken, joten hän sai tilaustöitä ihan mukavaa tahtia. Sillä eli, ei leveästi, mutta eli silti. Äänensävystä päätellen Kayden ei tainnut antaa hirveästi arvoa Darionin työlle. Siinä mielessä hän oli ihan kuten puolidemonin isoveli, jonka mielestä ainoa oikea taide oli veren vuodottamisen taide. Mutta Darion päätti olla sanomatta asiaa ääneen.
"Vai pyöveli."
Darion vastasi, lievästi sarkastisella, mutta hyväntahtoisella äänellä ja laski kätensä.

Kaydenin kysymykselle Darion kohautti vähän harteitaan.
"Enemmän tai vähemmän, kyllä. Maalaan, sävellän, soitan..mitä nyt vain voi keksiä. Kyllä työni jälki tuntuu kelpaavan, kerta oli hengissä vieläkin ja katto on pään päällä. Kyllä minusta metsästäjää kaavailtiin, mutta vaihdoin miekan siveltimeen."
Darion otti uuden kulauksen oluesta.
"Entäs itse? Täytyy myöntää että olet ensimmäinen pyöveli, johon olen törmännyt. Luulisi, että se on vähän epäsuosittu ammatti, joku katkoo sukulaisten päitä ja sen sellaista."
Darion kun jo luuli, että oli tavannut kaikki mahdolliset ammattikuntien edustajat, mutta ei sittenkään. Kyllä Kohtalotar oli yksi ironinen nainen selvästi.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 19 Heinä 2012, 14:07

Pyöveli hymähti. Miehen, joka ryhtyi metsästäjän sijaan taiteilijaksi täytyi olla joko laiska tai vain tyhmä. Damianilta vaihtoehtoja sulkivat kuurous ja puhekyvyttömyys, mutta Darion vaikutti täysin työkykyiseltä. Toisaalta, mitäpä se Kaydenille kuului.

"Totta", hän vastasi hymyillen, "Se on epäsuosittu ammatti. Aina vain parempi minulle. Ei ole kilpailua." Tosiaan, Kayden oli ainakin toistaiseksi ainoa pyöveli koko kaupungissa. Niimpä kaikki teloitettavat koko alueelta osoitettiin hänelle. Eikä palkka ollut huono. Pyöveli oli lakien toteutumisen kannalta täysin välttämätön, joten ammattinsa menettämisestä ei juuri tarvinnut huolehtia. "Olivat ne rikolliskurjat sitten linnasta tai kylän kaukaisimmilta laidoilta... He kaikki päätyvät lopulta minun käsiini", mies selitti osoittaen peukalollaan itseään ylpeästi virnuillen, "Ja heidän rankaisemisestaan maksetaan erinomaisen hyvin."

Pyöveli puhui mielellään työstään, kuten moni muukin oli saanut kapakassa huomata. Eihän hänen elämässään juuri muuta ollut... Vain hän ja hänen työnsä. Harvat jaksoivat nauttia miehen seurasta, kun tämä oli niin välinpitämätön muita kohtaan ja niin kiinnostunut itsestään. "Teloituksien lisäksi siivoan kadut eläinten ja itsemurhaajien raadoista ja hautaan ne. Miellyttävää puuhaa se", hän kertoi naurahtaen, "Nuo itsemurhaajat kun eivät osaa päättää elämäänsä sotkematta paikkoja... Eivätkä ole koskaan paikalla siivoamassa jälkeenpäin. Paskiaiset."
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Heinä 2012, 15:19

Se, mitä Darion oli kuullut puhuttavan pyöveleistä, ei ollut koskaan erityisen positiivista. Heitä pidettiin sadisteina ja korppikotkina, jotka hyötyivät toisten epäonnesta. Mutta ainakaan tähän mennessä Kayden ei vaikuttanut mitenkään erityisen pahalta tyypiltä, ainakaan sadistiselta. Pitihän jokaisen saada elantonsa jostakin, eikä varmaan pyövelin ammattiin ollut hirveä tunku tai suuret koulutusvaatimukset. Helppoa rahaa. Ehkä. Eihän sitä Darion tiennyt, kuin kuulopuheista. Mutta mitä vähemmän puolidemoni tiesi, sen enemmän hän halusi ottaa selvää, nyt kun kerta siihen oli näinkin mielenkiintoinen mahdollisuus. Ja nähtävästi Kayden puhui aiheesta ihan mielellään.
"Samasta syystä minä olen taiteilija."
Puolidemoni hymähti tyytyväisenä. Erikoista, miten täysin toistensa vastakohdat ja ääripäät heidän ammattinsa olivat, ja silti molemmat negatiivisiksi koettuja ja epäsuosittuja.
"Ainakaan ei taida olla työstressiä tai tiukkoja aikatauluja. Kerrohan, miten pyöveliksi oikein edes tullaan?"
Tuskinpa sitä kukaan heti ensimmäisenä aamulla herätessään ajatteli haluavansa olla pyöveli.

Yleensä Darion ei pitänyt väkivallasta ja siitä puhumisesta, mutta jostain syystä hänen olonsa oli yllättävän rento ja hyväntuulinen aiheeseen nähden. Puolidemoni jopa alkoi nauramaan, Kaydenin mainitessa itsemurhaajat. Se oli niin julmasti ja silti samaan aikaan niin hauskasti sanottu, ettei Darion ollut täysin varma, saiko sille edes nauraa. Nauroipahan kuitenkin.
"Kaiketi sitä jokainen haluaa päättää päivänsä mahdollisimman dramaattisesti ja huomiota herättävästi, jotta kotiväki tajuaa, mitä on menettänyt. Tyhmäähän se on, mutta ainakin sinulla riittää töitä."
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 19 Heinä 2012, 20:07

Miten pyöveliksi tullaan... Kysymys palautti elävästi mieleen asioita, joita mies ei olisi välittänyt muistella. Kayden oli päätynyt ankaraan koulutukseen jo hyvin pienestä, opettajanaan oma isänsä. Mies kuitenkin peitti hyvin piilevän katkeruutensa ja kohautti olkiaan. "Kulkee suvussa... Isältä pojalle", hän selitti, sanoen viimeiset kaksi sanaa oudon hiljaa. Mies päätti olla avaamatta asiaa yhtään sen enempää ja yritti sen sijaan hukuttaa muistonsa unohduksiin oluella. Kuka olisi pyöveli hänen jälkeensä, se oli mysteeri. Ei ainakaan hänen poikansa. Kayden siitti lapsia mielellään, kunhan ne pysyisivät poissa hänen silmistään. Hän ei halunnut olla kenenkään isä.

"Enimmäkseen saan tehdä työt omalla aikataulullani, mutta teloituksille on tarkat ajankohdat", Kayden selitti tietäväisenä. Mitä stressiin tuli, sitä ei tosiaan ollut. Itseasiassa työ oli miehelle erittäin rauhoittavaa omalla tavallaan. Se oli tukipilari, jonka ympärille hän oli rakentanut koko elämänsä ja olemuksensa. Niin kauan, kun töitä riitti, pyöveli saattoi unohtaa, miten vähän hänen elämällään oli sisältöä sen lisäksi.

Darionin nauraessa Kaydenin kommentille itsemurhaajista, hän hymyili leveästi, mutta yhtä aikaa tunsi olonsa jotenkin hankalaksi. Sinisilmäinen mies ei pelännyt häntä hiukkaakaan. Ei, hän oli täysin rento. Eikä hän ollut edes ärsyyntynyt, vaikka pyöveli ei osoittanut minkäänlaista kunnioitusta häntä kohtaan. Keskustelu ei ollut yksipuolinen niinkuin yleensä. Kayden puhumassa muille osapuolille, jotka olivat enemmän tai vähemmän vastahakoisia kuuntelemaan, mutteivät kehdanneet ilmaista sitä. Ei, Darion vaikutti jopa ihan kiinnostuneelta hänen jutuistaan.

Mies tunsi olonsa hiukan noloksi. Hän vilkaisi epäluuloisena ympärilleen, mutta kukaan kapakassa istuva ei näyttänyt liiemmin kiinnittävän huomiota häneen ja vieressään istuvaan muukalaiseen. Parempi niin. Kayden ei halunnut kenenkään saavan itsestään harmitonta ja hyväntahtoista kuvaa.

"Siinä kohtaa, kun kotiväki löytää itse itsensä kuohineen isännän kuolleena sängystään, he viimeistään tajuavat, etteivät menettäneet yhtään mitään", mies töksäytti ja kaivoi tupakoita takkinsa taskusta. Vaikkei hän sitä kenellekkään myöntäisi - kaikista vähiten itselleen - hän tunsi olonsa epämukavaksi. Darion oli niin rento... ja tämän silmät... Niissä oli jotain outoa. Jotain mikä sai Kaydenin ajatukset harhailemaan. Mies sytytti kiireellisesti tupakkansa ja hengitti syvään. Hän ei osannut päättää, ärsyttikö vai kiehtoiko tuo vieras mies häntä.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Heinä 2012, 20:48

Jostain syystä Darion oli olettanut vähän pidempää sepostusta pyöveliksi tulemisesta, mutta lyhyet ja ehkä vähän vastahakoisenkin kuuloiset sanat jättivät sen verran negatiivisen tuntemuksen, ettei puolidemoni ottanut asiaa uudelleen enää puheeksi. Isältä pojalle. Asia oli harvinaisen selvä. Mutta Darion alkoi vähän epäillä, oliko kuitenkin ollut tahditon ja epäkohtelias, nauraessaan Kaydenin kommentille. Pyöveli nimittäin meni aika vaisuksi sen jälkeen, vaikkakin hymyili. Darion tukahdutti naurunsa ja yskäisi hiljaa, laskien katseensa naarmuiseen baaritiskiin. Darion oli melko hyvä lukemaan ilmeitä ja eleitä, mutta sillä hetkellä oli vähän vaikea sanoa, mitä Kaydenin mielessä liikkui. Ainakaan hän ei vaikuttanut olevan ihan täysin tyytyväinen tilanteeseen, syystä tai toisesta.

Reaktion takia, Darion yritti pitää loput kommenttinsa joko asiallisina tai omana tietonaan. Se oli hyvin vaikeaa, sillä itsensä kuohiminen oli jotain niin kummallista, ettei siihen voinut sanoa mitään järkevää, muttei toisaalta voinut jäädä hiljaiseksikaan.
"Kieltämättä vähän erikoinen tapaus. Luulisi, että veitsi rintaan tai kaulaan olisi ollut vähemmän kivuliasta, tai ainakin tuonut nopeamman kuoleman."
Darion katsahti sivusilmällä sytytettyä tupakkaa, jonka haju sekoittui pian baarin muihin savuihin.
"Tuota..pahoitteluni, mikäli loukkasin sinua nauramalla. Se ei ollut tarkoitus."
Darion pyrki olemaan kohtelias puolidemoni ja korjaamaan vikansa samantien, mikäli niitä vain ilmestyisi. Mikään ei rasittanut sydäntä ja hartioita niin paljon, kuin niille roikkumaan jätetty anteeksi pyyntö.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 19 Heinä 2012, 23:42

Pyöveli tyytyi vain hymähtämään puoliääneen toisen kommentoidessa tämänpäiväisen itsemurhaajan tapaa päästä hengestään. Hänen omat ajatuksensa olivat jälleen vaeltaneet jonnekin kauas. Mies osasi suhtautua pelkoon ja vihaan, mutta hyväntahtoisuus... Sen edessä hän oli täysin hukassa. Yleensä vain siihen hetkeen asti, kunnes hän tekisi selväksi, miten vähän muilla ihmisillä oli hänelle merkitystä ja saisi nämä vihaamaan itseään. Nyt hän ei kuitenkaan saanut luontevaa tilaisuutta. Jollain tasolla hän ei halunnutkaan sen tulevan. Ne tunteet oli kuitenkin kätketty aivan liian syvälle, jotta mies voisi niitä itsekkään tunnistaa.

"Tuota..pahoitteluni, mikäli loukkasin sinua nauramalla. Se ei ollut tarkoitus."

Kayden havahtui ajatuksistaan ja pienen hetken hämmästeltyään naurahti ääneen. Pyysi häneltä anteeksi? Mies tunsi olonsa kiusaantuneeksi. Darion luuli loukanneensa häntä ja vaikutti olevan vieläpä oikeasti pahoillaan. Muukalainen katsoi häneen taas niillä kirotuilla sinisillä silmillään, niin vilpitön ilme kasvoillaan. Kaydeniltä meni hetki saada muodostettua mielessään pakokeino tästä kiusallisesta tilanteesta.

"Ei... Sinun pitäisikin nauraa", hän tokaisi hymyillen, katsomatta toista kohti. Ei, hänen ei pitänyt nauraa. Hänen piti katsoa paheksuvasti ja saarnata jotain kuolleiden kunnioittamisesta. Siihen Kayden olisi osannut vastata. "Sanovat, että nauru pidentää ikää. Teloitukselta se ei pelasta, mutta voi siinä olla jotain perää", hän sanoi, puhaltaen ilmoille valkean savupilven, "Eikä sinulla varmaankaan ole mitään syytä pelätä teloitusta, vai kuinka, sinirinta?" Tämä ei ollut toteamus, vaan vihje. Mies viittasi toisen siniseen ihoon, joka selvästi osoitti, ettei hän ollut ihminen. Ei ollut mitenkään epätavallista, että taruolentoja vangittiin ja teloitettiin valheellisista syistä. Minkä muukalainen varmaan hyvin itsekin ymmärsi.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 20 Heinä 2012, 00:37

Vaikka Kayden totesikin, ettei Darion ollut tehnyt mitään väärää, puolidemonilla oli silti tunne, ettei kaikki ollut hyvin. Hän pyrki siihen, ettei tekisi väärin moraalisesti tai laillisesti, ja ihmisten ilmoilla vielä enemmän. Joten se, että oli edes mahdollisesti tehnyt jotain, mikä ei ollut hyväksyttävää, sai Darionin varpailleen. Tai sitten hän vain häiritsi liikaa Kaydenia. Se itse asiassa ei ollut mitenkään uusi asia. Harvapa sitä tiesi, miten yksinäistä taiteilijan työ suurimmaksi osaksi oli, siinä ei hirveästi tavannut uusia kasvoja, kun työskenteli kotonaan tuntikausia, joskus vuorokausia yhteen putkeen. Kieltämättä sosiaaliset taidot vähän unohtuivat siinä johonkin matkan varrella. Darion hymähti pikkuisen ja pyöritteli olutta tuopissa.
"Olen kuullut sanonnan, rohkea mies nauraa kuolemalle. Enpä tiedä, kuinka moni nauraa ennen teloitusta."
Sanojensa jälkeen Darion käänsi uudelleen katseensa Kaydeniin.
"Ei, ellei joku keksi sellaista. Onhan se vähän riskiä puolidemonin heilua ihmisten ilmoilla, ja tällä ulkonäöllä se on tulella leikkimistä."
Darion kohautti harteitaan, kuin asia ei olisi erityisen suuri juttu.

"En minä viivy täällä kuin pari päivää korkeitaan, ja toivottavasti en joudu ikävyyksiin. Halusin vain vähän käydä kotipihan ulkopuoella vaihteeksi."
Darion ei ollut ihan varma, kuunteliko Kayden häntä edes enää, mutta jos ei, ainakin sanat rohkaisivat puolidemonia itseään. Darion harkitsi toisen oluen ostamista, tuopin tyhjennyttyä, mutta tuli siihen tulokseen, että oli parempi olla ottamatta, mikäli Kayden tosiaan halusi olla rauhassa.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 20 Heinä 2012, 11:56

Toinen oli siis puolidemoni. Mikähän se toinen puoli sitten oli? Ihminenkö? Nojaa. Pyöveli yritti päästä selvyyteen siitä, mitä halusi muukalaiselta. Jos hän olisi halunnut tämän häipyvän häntä koipien välissä, niin olisi jo tapahtunut. Vilkaistessaan tämän suuntaan kulmiensa alta, miehen oli pakko myöntää itselleen, että Darionissa oli jotain oudon vetovoimaista. Tunne oli jotenkin hämmentävä, se sai jopa miettimään, josko puolidemoni käytti häneen jonkinlaista magiaa.

Vihamielisyys oli vain keino peittää se tosiasia, että jollain tavalla Kayden nautti taiteilijan seurasta. Tämä ei yrittänyt moralisoida häntä tai arvostellut hänen elämäntapaansa muutenkaan. Yhtäaikaa hän ei kuitenkaan ollut myöskään sellainen, joka vain myötäilisi kaikkea Kaydenin sanomaa säästyäkseen tämän aggressiivisuudelta. Ei, Darion vaikutti täysin vilpittömältä. Puolidemoni ei ollut röyhkeä, muttei myöskään alistuva.

Hetken pyöveli oli hiljaa toisen selitettyä, ettei hän viipyisi kauaa. "No, miten ajattelit kuluttaa aikasi täällä?" hän kysyi sitten, yrittäen kuitenkin vaikuttaa lähinnä välinpitämättömältä.
Juudas
 

Seuraava

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron