Olut ei petä

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Forte » 20 Heinä 2012, 18:40

Vielä jonkin aikaa Darion odotti jonkinlaista "Oli kiva jutella, mutta.." tai "Alkaa olla myöhä"- aloituksia, jotka olivat kohteliaita tapoja kertoa, että nyt riitti, painu muualle. Mutta sellaista ei tullut. Vähään aikaan Kayden ei sanonut yhtään mitään oikeastaan, joten Darion tulkitsi tuon jotenkuten luvaksi jäädä vielä vähän pitämään seuraa. Nähtävästi se ei ollut suuri ongelma. Joten Darion uskaltautui tilaamaan sen toisen oluen ja kääntyi uudemman kerran Kaydenin puoleen. Hiljaisuus ei ollut negatiivinen asia, mikäli se ei ollut painostava, ja äskeisen kiusallisuuden jälkeen tilanne alkoi tasaantua hiljakseen taas miellyttäväksi tuttavuudeksi. Darion ei ollut täysin itsekkään varma miksi, mutta jostain syystä Kaydenin asenne häntä kohtaan, välinpitämätön, tuntui huvittavalta. Se luultavasti oli vain puolidemonin omaa mielikuvitusta, mutta melkein vaikutti siltä, että Kayden olisi halunnut kysyä jotain tai olla kiinnostunut taiteilijan jorinoista, muttei vain kehdannut myöntää sitä.
"En tiedä vielä. Varmaan käyn mahdollisimman monissa eri paikoissa ja yritän etsiä jotain uutta inspiraatiota maalauksiin. Siinä sivussa pitäisi nukkuakkin, mikäli kukaan haluaa vuokrata majatalosta huonetta minulle."
Se, ettei Darion nukkunut pariin päivään, ei ollut mikään iso juttu. Mutta se, että hän oli valveilla ihmisten kaupungissa, saattoi tietää ongelmia, varsinkin öisin, kun kaikki hämärähemmot olivat liikkeellä ja tekivät elämästä helvettiä.

Mutta toistaiseksi kaikki oli hyvin, Kaydenin aiheuttaman nenäverenvuodon jälkeen tuskin kukaan baarissa uskaltaisi tulla aukomaan päätään, joten Darion taisi olla suhteellisen turvassa.
"Mitäs muuten itse ehdottaisi ajankuluksi? Onko tässä kaupungissa jotain erityistä, mitä minun pitäisi olla näkemässä tai kokemassa?"
Darion virnuili hieman. Paras tapa tutustua kaupunkeihin tai kyliin olivat paikalliset, jotka tiesivät paljon enemmän, kuin satunnaiset vierailijat. Ehkäpä Kaydenilla olisi jokin vihje, joka ei liittyisi päiden katkomiseen.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 20 Heinä 2012, 19:55

Kaydenillä oli muutamakin idea, miten Darion voisi aikansa kuluttaa... Mies oli naurahtaa ääneen omalle ajatuksenjuoksulleen, mutta onnistui hillitsemään itsensä ja tyytyi vain hymyilemään vinosti. Hän katsoi parhaaksi olla jakamatta ajatuksiaan puolidemonin kanssa.

"Eipä täällä mitään kovin ihmeellistä ole", hän sanoi olkiaan kohauttaen. Kylässä oli toki kaikenlaisia tavallisia ja epätavallisia puoteja ja työpajoja, mutta jos Kaydeniltä kysyttiin, kaupungissa myytiin enemmän krääsää kuin mitään hyödyllistä. Mies itse vietti suurimman osan vapaa-ajastaan juuri kapakoissa, mutta olisi tuntunut hölmöltä neuvoa Darionille lisää kapakoita. Muukalainen ei vaikuttanut sen tyyppiseltä hepulta, joka aikoi viettää koko sen kaksi tai kenties kolme päivää jossakin kapakassa.

"Mutta tiedän ainakin yhden paikan, joka saattaisi olla sinun mieleesi." Mies veti savua keuhkoihinsa ja kääntyi toisen puoleen. "Satun tietämään missä myydään kaupungin laadukkaimmat taidetarvikkeet", hän ilmoitti leveästi hymyillen. Pyöveli kävi liikkeessä itseasiassa varsin usein, koska veljensä ei puhekyvyttömyytensä takia hoitanut ostoksiaan itse. Häntä olisi oikeastaan voinut pitää jo kanta-asiakkaana. Maalaustelineisiin, kankaisiin, kehyksiin, siveltimiin, hiiliin, säämisköihin ja muihin oli kulunut pieni omaisuus. Mutta koska se oli veljelle niin tärkeää, se oli sen arvoista.

"Liikettä pitää ukko nimeltä Jeeves", hän selitti, "Se ei ole kovin kaukana täältä." Itseasiassa pyöveli ohitti kyseisen liikkeen aina matkallaan Kallen kapakasta kotiin.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 20 Heinä 2012, 20:39

Jostain syystä Darion olisi olettanut Kaydenin kertovan, missä olisi ollut paras tarjonta naispuolisia ihmisiä. Mistä lie sekin ajatus tuli, ehkä Kayden näytti naistenmieheltä. Oli miten oli, Darion oli kieltämättä tyytyväinen, että oli ollut väärässä ajatustensa suhteen.
"No päätän ihmeellisyydestä sitten itse. Missä yleensä itse käyt?"
Puolidemoni kysyi uteliaana. Varmasti oli joitain paikkoja, missä Kayden viihtyi. Se, halusiko hän tutustuttaa Darionin niihin, oli asia erikseen. Mutta ainakin kannatti kokeilla. Puolidemoni oli kyllä kieltämättä aika utelias näkemään, mitä kaikkea Kayden hänelle keksisi ihmisten kansoittamasta kaupungista. Darion oli avoin kaikille ehdotuksille, mikäli ne eivät olleet turhan kivuliaita tai aiheuttaneet suurempia ongelmia.

Kun tuli uuteen paikkaan, tai vanhaan pitkästä aikaa, yleensä oli mielenkiintoista tutustua johonkin, mitä ei kotikylässä ollut. Mutta Darionin piti myöntää, että Kaydenin ehdotus taidekaupasta oli erittäin ystävällinen. Nähtävästi pyöveli oli oman ammattinsa höpötyksen lomassa kuunnellut myös Darionia. Ainakin ehdotus oli todella ystävällinen, vaikkei ehkä hyödyllinen. Puolidemoni sai laadukkaita tarvikkeita myös haltioiden luota.
"Kiitos. Varmaan huomenna käyn paikan päällä tutustumassa. Tiedätkö hyvää majapaikkaa, jossa voisin olla yön?"
Tai ainakin osan sitä. Darion ei mielellään vielä lähtisi baarista, nyt kun juttu oli alkanut uudelleen luistamaan heidän kahden välillä.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 20 Heinä 2012, 22:51

Mies hymähti. "Kallen kapakan lisäksi? Lähinnä viidessä muussa kapakassa", hän vastasi nauraen. Kayden kyllä kävi monissa paikoissa arkenaan, mutta lähinnä työtehtävissä. Tutuksi olivat tulleet niin kirkkomaat kuin kaupungin harvat bordellit - kummassakaan edellisistä Kayden ei viettänyt vapaa-aikaansa. "Jos katuteatteri kiinnostaa, kauppatori on sinun juttusi", mies sanoi vinosti hymyillen, "Itse pidän enemmän oluesta."

Oluesta puheen ollen pyöveli huomasi harmikseen tuoppinsa olevan taas lähes tyhjillään toisen kysyessä majapaikoista. "Jos rahaa löytyy niin voit yöpyä Brogan majatalossa", mies sanoi pyöritellen tuoppia kädessään, "Mutta jos et ehdottomasti edellytä kaikkia parhaita mukavuuksia... suosittelen puhumaan Olhouserin eukolle. Hänellä on pieni majatalo länsikujien suunnassa. Kohtuu hinnalla saat rauhallisen paikan yöpyä ja säästyt ylimääräiseltä huomiolta." Kayden joi tuoppinsa tyhjäksi ja kopautti sen pöytään. Hän ei ollut omasta mielestään tarpeeksi humalassa puhuakseen mukavia vieraan puolidemonin kanssa, joten tilasi illan neljännen oluen heilauttamalla baarimikolle laiskasti kättään.

Miehen olisi tehnyt mieli heittäytyä röyhkeäksi vihjaamalla, että puolidemonille löytyi kyllä tilaa myös hänen omasta makuuhuoneestaan - luonnossa suoritettua maksua vastaan tietysti. Mutta hän oli liian utelias näkemään miten keskustelu etenisi ilman hänen tavallisia letkautuksiaan...
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 20 Heinä 2012, 23:31

Yleensä Darion ei viihtynyt kapakoissa, eikä hirveästi ymmärtänyt niiden mieltymyksiä, jotka viihtyivät. Mutta jos oli hyvää seuraa, kuten nyt, niin mikäs siinä.
"Onko tuo nyt vihjaus, että pitäisi läpikäydä kaikki nuo kapakat? No jos ne ovat kaupungin parhaita paikkoja, mikäs siinä."
Darion naurahti hiljaa, mutta tällä kertaa paljon hillitymmin, ettei aiheuttaisi uudelleen samanlaista, ikävää ja kiusallista tilannetta heidän välilleen.
"Yleensä katuteatteri vie voiton, mutta joskus on kyllä ihan kivaa vain nollata ajatukset täysin, juoda olutta ja katsoa mitä tapahtuu."
Darion sai ihan tarpeeksi teatteria aikaan maalaamisestaan, yllättävän paljon roolisuorituksia, aina epätoivosta innostuneisuuteen ja masennuksesta inhoon, se toi mukanaan. Harvemmin yksikään maalaus onnistui ilman suurempaa, sisäistä draamaa. Nyt kun oli kaukana kotoa, vieraassa paikassa ja ilman ammattinsa läsnäoloa, oli parempi ottaa siitä sen verran iloa irti, mitä vain kykeni. Vaikka sitten juomalla olutta ja jorisemalla niitä näitä vieressä istuvan miehen kanssa.

"No jaa, en ole turhan tarkka, missä yöni vietän, kunhan saan nukuttua edes pari tuntia. Broga..kuulostaa ihan hevosen nimeltä.."
Darion mutisi lauseensa viimeiset osiot ja joi oluestaan taas hieman. Puolidemoniksi hänellä ei ollut erityisen hyvä viinapää, joten kaksi olutta riittäisi ihan hyvin, mikäli Darion halusi päästä näihin kyseisiin paikkoihin suoraa tietä. Nähtävästi Kayden kesti paljon enemmän.
"Kauanko olet ehtinyt muuten istua jo täällä? Olen vähän koko ajan tässä odotellut, tuleeko joku ystäväsi tai jengisi paikalle."
Vähänpä Darion tiesi, mutta hänestä Kayden vaikutti aika sosiaaliselta tyypiltä.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 21 Heinä 2012, 01:33

Pyöveli oli tyytyväinen baarimikon lyödessä jälleen täysinäisen tuopin pöytään ja hymyili puolidemonin sanoille. "Niinpä", hän vain kommentoi ja joi ahnaasti tuopistaan. Nollata ajatukset ja katsoa mitä tapahtuu, niinpä juuri. Yleensä Kayden ei juonut näin paljon, vain tuopillisen tai pari herjaten jokaista, josta keksi herjattavaa. Sen jälkeen hän palaisi laskuhumalan iskettyä seuranaan vain tutut synkeät ajatukset takaisin kotiinsa, käsittämättä itsekkään yksinäisyytensä määrää. Jäi vielä nähtäväksi, päättyisikö hänen iltansa samanlaisesti tänään.

Darionin kysymys huvitti Kaydeniä. Hänen ystävänsä, jenginsä... Ei pyövelillä ollut muita kuin isoveljensä ja hevosensa. Molemmat erittäin hiljaista seuraa. Pyöveli tiedosti kyllä, miten säälittävää se itseasiassa oli. Mutta peittääkseen yksinäisyyden tunteen sekä itseltään että muilta, hän antoi ymmärtää, että viihtyi vallan mainiosti yksin. Joskus hänen esityksensä oli niin uskottavaa, että hän itsekin uskoi siihen. Joskus.

Mies hymähti, mutta käänsi katseensa muualle kuin pelkäisi tilanteen todellisen luoteen näkyvän hänen silmistään. "Onhan tässä tullut istuskeltua hetki jos toinenkin... "Ystävilläni" lienee parempaa tekemistä", hän sanoi poskipartaansa rapsuttaen. Vaikkei hän sitä suoraan sanonutkaan, miehen äänensävystä saattoi hyvin ymmärtää, ettei hän katsonut itsellään olevan minkäänlaisia ystäviä. Kayden ei kuitenkaan halunnut antaa Darionille tilaisuutta tarttua tähän yksityiskohtaan, joten jatkoi pian puhumista. "Mutta ei se mitään", hän sanoi, kääntäen katseensa jälleen toiseen, suoraan tämän vaaleansinisiin silmiin. "Olenhan hyvässä seurassa", mies sanoi vinosti hymyillen. Miehen ilmeet olivat aina kovin samanlaisia, riippumatta siitä oliko hän vilpitön vai esittikö. Nyt hänen silmissään oli kuitenkin sellainen pilke, josta ei voinut erehtyä.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 21 Heinä 2012, 01:52

Darion hetkeksi vakavoitui ja tarkkaili sinisillä silmillään Kaydenia. Selvästi puhe ystävistä oli osunut vähän huonoon kohtaan, se näytti muuttavan miehen olemusta pikkuisen. Se ei ollut mikään iso muutos, mutta sen huomasi. Ehkei Kaydenilla ollutkaan niin paljon ystäviä, mitä Darion oli luullut. Se kieltämättä vaikutti vähän oudolta, koska tämän muutaman tuopillisen ajan, mitä puolidemoni oli ollut Kaydenin seurassa, tuo oli ihan mukava jässikkä. Tai sitten Darion vain pyrki näkemään kaikissa ja kaikessa hyvää, silloinkin, kun sitä ei ollut. Kummin tahansa, sanat olivat aiheuttaneet uuden ketjureaktion.

Darion antoi tapahtuman mennä omalla painollaan, hän ei yrittänyt kieltää sanojaan tai lähteä vetämään omia johtopäätöksiä ääneen. Tehty mikä tehty. Darion nojasi kyynerpäitään pöytään ja oli hetken aikaa hiljaa, ennen kuin vastasi mitään. Oli muutenkin vähän vaikea vastata lauseeseen, jossa avainsana, ystävä, oli tullut niin sarkastisella äänensävyllä.
"No sitten he tuskin ansaitsevat seuraasi."
Puolidemoni lopulta antoi suhteellisen ympäripyöreän vastauksen ja käänsi silmänsä uudelleen Kaydeniin, hymyillen vähän, huomatessaan miehen ilmeen.
"Samasta syystä olen edelleen tässä."
Darionista oli aina mukavaa kuulla, mikäli hän oli hyvää seuraa, vaikkeivät sanat olisikaan totta. Mutta Kaydenin sanat tuntuivat ihan aidoilta, ne tuskin olivat vain aiheen kääntämisen takia lausuttu. Siihen tarkoitukseen lause oli muutenkin aika kehno.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 21 Heinä 2012, 13:32

Mies hymyili itseensä tyytyväisenä ja joi kulauksen oluestaan. Vieras puolidemoni tosiaan viihtyi hänen seurassaan. Ja pyöveli tajusi nauttivansa siitä. Se hiveli hänen vääristynyttä itsetuntoaan miellyttävällä tavalla.

Kayden ei ollut täysin vilpitön sanoissaan ja teoissaan. Hän kyllä viihtyi toisen seurassa... mutta hän sanoi sen ääneen vain saadakseen itseään miellyttävän vastauksen, ei kohteliaisuudesta toista kohtaan. Miehellä oli liikaa salattavaa lakatakseen esittämästä mitään. Ja mitä puolidemoniin tuli, pyövelillä oli taka-ajatuksia, joista hän tuli vähitellen vain tietoisemmaksi itsekin. Tämä hyväntahtoinen sananvaihto oli mukavaa vaihtelua... niin kauan kun sitä kestäisi. Mutta mies ei aikonut tehdä tästä tapaa. Sillä moisen hassun sattuman rinnalla pelko ja kunnioitus olivat hänen silmissään huomattavasti pysyvämpiä ja helpompia tunnetiloja ylläpitää.

Kayden uskoi puolidemonin viihtyvän seurassaan vain siihen asti, kunnes tajuaisi, ettei mies ollut sitä mitä hän luuli. Sillä jotta joku voisi pitää hänestä, tällä oli pakko olla enemmän tai vähemmän väärä käsitys siitä, millainen hän oli. Tai näin mies oli oppinut ajattelemaan itsestään... Kayden oli lakannut jo hyvin nuorena uskomasta siihen, että kukaan voisi aidosti välittää hänestä. Kun yritykset saada isänsä rakkaus ja arvostus valuivat hukkaan, pyövelin poika vain lakkasi yrittämästä.

Miehen päämääränä ei ollut hieroa ystävyyttä, vaan ottaa mitä halusi ja unohtaa.

Kayden katsahti merkitsevästi toisen tuoppia kohden ja hymähti. "Et kai sinä nyt aio kahdella tuopillisella pärjätä?" hän kommentoi hymyillen ja napsautti toisen mielipidettä kuuntelematta baarimikolle sormiaan, "Laitahan kaverilleni tässä vielä yksi tulemaan."
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 21 Heinä 2012, 18:56

Ystävyyden ja ystävällisyyden raja oli melko ohut, mutta kuitenkin tarpeeksi olemassa oleva, jotta Darion tekisi eron niiden kahden välille. Toki hän oli ystävällinen Kaydenilla, ja ihan aidosti, mutta hän ei ollut vielä täysin varma, miten paljon hän halusi olla ystävä. Vaikutti siltä, että heillä molemmilla oli vähän sama tilanne sosiaalisten suhteiden kanssa, mutta se oli tila, johon yleensä tottui aika hyvin ja unohti, miten olla jonkun ystävä. Darion halusi uskoa Kaydenin olevan hyvä tyyppi, mutta hän oli hieman varautunut, varmuuden vuoksi. Hän ei vain millään haluaisi enää pettyä johonkuhun, johon luotti ja josta voisi kuvitella saavansa ystävän. Se oli tapahtunut muutaman kerran liian usein. Ihmisluonne oli kummallinen, jostain syystä negatiiviset tapahtumat ja ajatukset pitivät paljon tiukemmin otteensa elämästä, kuin positiiviset. Tämä oli muutenkin epävarmuuden aikaa, pitikö sitä vielä pahentaa entisestään?

Koska Kayden ei vastannut mitään Darionin kommentteihin, puolidemoni ei myöskään jatkanut aiheesta sen enempää, vaan ihmetteli eteensä ilmestynyttä tuoppia.
"Tämä tuskin on vastapalvelus siitä, että maksoin tuoppisi. Mistä on oikein kyse?"
Vastaus tulisi luultavasti olemaan aivan erilainen, mitä Darion halusi kuulla, mutta hän oli hyvin avoin ottamaan minkä tahansa selityksen tällä hetkellä. Mutta jos nyt kerran sai oluen, niin mikäs siinä.
"Tätä menoa juon itseni pöydän alle, enkä tule pääsemään sinne mainitsemaasi majataloon."
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 22 Heinä 2012, 13:08

Humalassa toiset olivat helpommin ohjailtavissa... mutta sitä pyöveli ei aikonut puolidemonille sanoa. "Rentoudu!" hän tokaisi sen sijaan, kohottaen tuoppinsa ilmaan, "Tämä lienee ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tapaat kylän ainoan pyövelin vapaa-ajan vietossa, joten otetaan ilo irti." Sen enempää perustelematta hän joi kunnon kulauksen tuopistaan. Kaydeniin alkoholi ei yleensä vaikuttanut juuri lainkaan motoriikan ja puhekyvyn alueella, minkä ansiosta hän saattoi ulkopuolisenkin silmään vaikuttaa erittäin selvältä. Sen sijaan hänestä tuli sosiaalisempi, harkitsemattomampi, hilpeämpi, mutta myös herkempi suuttumaan - ja suuttuessaan hän oli vielä aggressiivisempi kuin luonnostaan.

"Majataloon pääset kyllä, ei huolta", mies vakuutteli kättään heilauttaen. "Olhouserin majatalo on melkein kotimatkan varrella. Ja minulla sattuu olemaan kaakki ja vaunut", hän selitti, "Ei mitään luksusta, mutta kyllä sillä yhden puolidemonin kyyditsee."

Todellisuudessa pyöveli ei asunut lähelläkään kyseistä majataloa, mutta sitä puolidemonin ei myöskään ollut tarpeen tietää. Sillä Kaydenillä ei ollut aikomustakaan kuljettaa tätä majatalolle. Vaikka muukalainen hyppäisi noihin vaunuihin, olisi suuntana edelleen Colemanin harmaantunut kotitalo.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 22 Heinä 2012, 17:08

Darion ei sen enempää epäillyt Kaydenin motiiveja tarjota olut. Puolidemoni kohautti harteitaan hyväksyvästi ja otti oluestaan pitkän siemauksen.
"Ja pyövelin tapaaminen on nähtävästi aihe juhlia?"
Darion virnisteli hieman sarkastisesti, mutta hyväntahtoisesti. Jotkut halusivat keksiä mikä tahansa syyn juhlia jotakin, mutta eipä Darionilla ollut asian suhteen mitään valittamista.
"Sitä vain humalassa tulee tehtyä typeriä asioita silloin tällöin. Haastaa riitaa tai lähtee väärien tyyppien matkaan, sitä normaalia. Aamu ei sen jälkeen ole mukava asia."
Darionille tosin tapahtui hyvin harvoin yhtään mitään mainitsemaansa, hän joi itsensä umpikänniin niin harvoin. Ainakaan sillä hetkellä hänelle ei tullut mieleen yhtäkään aamua, jonka olisi halunnut unohtaa. Mutta jo tässä vaiheessa alkoholin vaikutus alkoi näkyä selvemmin. Puolidemonin kasvoilla oli jatkuvasti hymy, ja hän oli paljon rennompi, juuri niin kuin Kayden oli kehottanutkin olemaan.

"Ja sinä todella suostuisit tarjoamaan minulle kyydin sinne?"
Darion siirsi vähän epäilevänä katsettaan Kaydeniin ja hetken aikaa oli täysin hiljaa, kunnes hymyili taas.
"No se olisi kyllä ystävällistä. Minulla toki on hevonen, mutten varmaan pysyisi sen selässä enää."
Darion toivoi, että muistaisi lainaamansa hevosen ulkonäön vielä. Se oli luultavasti ollut harmaa.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 22 Heinä 2012, 21:20

"Pyövelin tapaaminen muualla kuin omassa teloituksessaan - kyllä", Kayden tarkensi vinosti hymyillen. Mies oli täysin tietämätön siitä, että kuului itseasiassa itsekin niiden olentojen joukkoon, joita ihmiset surutta teloittivat. Hänen poikkeavuutensa oli vain niin hyvin kätköksissä pinnan alla, että hän saattoi huomaamattomasti soluttautua ihmisten joukkoon. Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, koska totuus valkenisi hänelle ja muille.

Toisen toteamus siitä, mitä kaikkea typerää saattaa tulla humalassa tehtyä, sai miehen virnistämään itsekseen ja tämä peitti virnistyksensä kohottamalla tuopin huulilleen. "Vaikutat ihan terävältä tyypiltä, joten tuskin sinun tarvitsee moisia murehtia", hän sanoi hymyillen. Pyöveli itse ei jaksanut eikä halunnut ruveta vielä miettimään huomista aamua. Se olisi sitten sen ajan murhe. "Ja sinä todella suostuisit tarjoamaan minulle kyydin sinne?" "Tottakai, eihän tuo nyt ole vaiva eikä mikään", hän vakuutteli. Kayden oli tyytyväinen. Näytti siltä, että kaikki menisi suunnitellusti.

Ajatuksissaan mies tajusi tarkastelevansa toisen vaatteisiin verhottua ruumista silmillään. Vaatteiden läpi pystyi hahmottamaan vain pienen osan toisen ruumiinmuodoista, mutta se oli selvää, että tämä oli erittäin hento. Hupun sisältä saattoi huomata näkyvän joitakin kiiltävän mustia hiussuortuvia. "Sopiiko kysyä... kun kerran olet vain puolidemoni... mikä se toinen puoli on?" mies kysyi sitten, kohottaen katseensa takaisin toisen vangitseviin silmiin, "Älä sano, että olet puoliksi enkeli."
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 22 Heinä 2012, 22:07

Kieltämättä Darion tapasi Kaydenin mieluummin vapaa-ajallaan kapakassa kuin mahdollisessa teloituksessa.
"Miten ironista olisikaan, jos joutuisit irrottamaan minulta pään huomenna."
Darion hymähteli itsekseen. Olikohan Kaydenilla koskaan käynyt niin? Oliko hän joutunut teloittamaan uhrin, johon oli ehtinyt tutustua? Tuskin, se tekisi hyvin pahaa joko omatunnolle tai kukkarolle. Darion ei viitsinyt kysyä asiaa, se tuntui turhan henkilökohtaiselta siihen hetkeen. Darionista tuskin olisi samanlaiseen työhön, hän ei kestäisi ajatusta, että löisi huti ja uhri kärsisi yhtään pidempään, mitä tarvitsi. Olihan se vähän tekopyhää, hän ei hyväksynyt rikollisten toimia, muttei ollut valmis myöskään rankaisemaan heitä. Joku toinen saisi hoitaa likaisen työn, puolidemoni tyytyi vain paheksumaan.

Darion katsahti nopeasti Kaydenia. Vai terävältä..se, että antoi puolitutun juottaa itsensä humalaan ja kyyditä kotiin ei ollut ehkä ihan viisain päätös. Mutta aivan sama, Darion ei kyennyt uskomaan mitään pahaa Kaydenista. Ainakaan mitään niin pahaa, etteikö hänen kyytiinsä voisi mennä. Darion ei sen enempää viitsinyt olla huolissaan omasta turvallisuudestaan, vaan alkoi pohtia vastausta jo seuraavaan kysymykseen.
"Enkeli? Tuskin..vaikka äitini on hyvin saattanut houkutella sellaisenkin vuoteeseensa joskus. Mutta ei minun kohdallani, olen isäni puolelta ihminen. Siksi oikeastaan tulin tänne, halusin nähdä ja kokea, millaista elämää hän on saattanut elää. Mutta enkeli kuulosti kyllä kivalta ajatukselta."
Darion naureskeli hiljaa ja katseli Kaydenia silmiin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 22 Heinä 2012, 23:42

Pyöveli nauroi. Tosiaan, olisihan se varsin ironista. Mutta ei mitenkään ihmeellistä. Kaydenin teloittamien joukossa oli lukematon määrä sekä muukalaisten, että tuttujen kasvoja. Tosin vain harvat jäivät mieleen. Nuori kengittäjä Jones - maanpetos. Haudankaivaja "Warren" - haudanryöstö. Naapurin rouva Sullivan - aviorikos. Yhden illan ihme Louanne - salakuljetus...

Mutta sellaista pyövelin elämä oli. Tapaat ihmisen yhtenä päivänä, leikkaat hänen päänsä irti toisena. Ennen pitkää sitä alkoi nähdä muut ihmiset vain kävelevinä ja puhuvina kimpaleina lihaa ja verta. Niin helposti tuhottaviin ja katoavaisiin asioihin oli erittäin vaikea kiintyä. Sillä kiintymyksen mukana tuli aina myös pelko toisen menettämisestä.

Puoliksi ihminen, puoliksi demoni. Kayden ei käsittänyt miten samanlaisia he muukalaisen kanssa olivat tässä asiassa. Hänen demoninen puolensa oli kuin unessa, näkymättömissä kaikilta - myös häneltä itseltään. Silti hänen silmissään oli sellainen palo, jota tavallisen ihmisen silmissä ei voinut nähdä. Lajit eivät kuitenkaan pyöveliä mietityttäneet tämän hukkuessa toisen silmiin. "Noiden silmien perusteella voisit hyvin olla osaksi enkeli", hän sanoi vinosti hymyillen. Sanat tulivat hänen suustaan ennen kuin hän oli ajatellut, joten mies meni itsekin hiukan hämilleen tajuttuaan mitä oli sanonut. Hän kuitenkin peitteli hämmennystään parhaansa mukaan kääntämällä katseensa muualle ja vaihtamalla puheenaihetta. "Äitisi on siis oikea viettelijätär?", hän kysyi, siemaisten olutta tuopistaan.

Mies toivoi, ettei toinen nyt hermostuisi hänen ilmiselvästä flirtistään ja häipyisi, koska silloin peli olisi menetetty. Yleensä Kayden ei juuri harrastanut kumppaneilleen lepertelyä tai ainakaan aloittanut sitä. Mielessään mies vakuutti itselleen, että se johtui niistä silmistä.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 23 Heinä 2012, 08:51

Oikeastaan se, oliko Darion puoliksi ihminen, ei ollut ihan selvää hänelle itsellekkään. Saattoihan hän ollakkin enkeli, mutta oletettavasti ei. Ainakin, jos perheenjäseniin oli uskomista. Darion ei ollut ihan typerys, hänelle oli jo selvinnyt, ettei Kayden myöskään ollut täysin ihminen, hän ei vain viitsinyt lähteä arvailemaan toisen verenperintöä sen kummemmin. Kaikki eivät olleet yhtä avoimia perhetaustojensa kanssa. Ainakin Kaydenissa tuntui olevan demonimaista oveluutta, mitä Darion oli huomannut äitinsä puoleisessa rodussa olevan luonnostaan. Joten tuo kommentti ja vino hymy sai Darionin hieman punastumaan, vaikkakin hänen kasvoillaan se näkyi enemmänkin purppuraisena. Se oli ehkä kliseinen lausahdus, mutta jostain syystä Darionille tuli hyvä mieli.
"Tuo oli kieltämättä vähän uutta, yleensä ihooni kiinnitetään enemmän huomiota, kuin silmiin. Kiitos."
Darion ei voinut olla hieman nauramatta Kaydenin yritykseen kääntää keskustelu johonkin muualle äskeisestä kommentista.
"No jos häntä sellaiseksi haluaa kutsua, niin kyllä. Itse hän mieluummin puhui elämästä nauttimisesta ja kehon tekemästä taiteesta."
Darion kunnioitti äitiään, muttei ollut koskaan oppinut samanlaista rakkautta, mitä yleensä lasten ja vanhempien välillä oli.

Tämä oli kieltämättä uutta Darionille. Yleensä kukaan ei ollut kiinnostunut hänestä millään tavalla, joten Kaydenin tuttavallisuus tuntui samaan aikaan hyvin hämmentävältä ja mielenkiintoiselta. Kayden oli itsessään mielenkiintoinen. Ilta oli alkanut erikoisesti, joten se voisi hyvin päättyä samalla tavalla.
"Sinulla on myös melko erikoiset silmät. Pidän niistä."
Forte
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron