Kiss me, darling and die K-15 // Juudas

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

Kiss me, darling and die K-15 // Juudas

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Elo 2012, 13:12

Ylva

Puheensorina täytti lämpimän, jopa kuuma salin täynnä ihmisiä ja oluentuoksua. Suosittu kapakka oli täynnä ilakoivia ihmisiä kukakin mistä syystä nyt olikaan tänne tänäiltana eksynyt. Eräässä nurkkapöydässä istui tummiinpukeutunut hahmo, musta huppu päässään niin, että se varjosti naisen kasvojen yläpuolta piilottaen kultaiset silmät toisten katseilta. Mustat hiukset roikkuivat vapaina hipunalta kehystäen ja verhoten päivettyneenoloisia kasvoja. Itse viitta oli kuitenkin heitetty selkään paljastaen korsettimaisen paidan ja mustat nahkahousut asevöineen, jossa roikkui kaksi isoa ja leveää tikaria. Pitkävartiset saappaat muistuttivat rakenteeltaan ratsastussaappaita, mutta niissä kulki edessä nyöri aina ylös asti. Nainen nojasi taaksepäin tuolissaan ja kultaiset silmät tarkkailivat paikalla olleita etsien juuri sitä tiettyä henkilöä.

Kolpakko lepäsi puisella pöydällä naisen edessä, se oli puolillaan täynnä. Ylva oli saanut nimen, oli saanut kuvauksen, joten kaiken kaikkiaan tämän pitäisi olla helppoa rahansaantia. Eipä ollut hänen asiansa kysellä miksi, mutta tapansa mukaan oli ottanut uhristaan selvää mahdollisimman paljon ennen tätä hetkeä. Pyöveli. Telottaja. Kiduttaja. Miten tuota nyt kukin halusi kutsua. Hassua, nainen melkein tunsi harmistuvansa tästä keikasta, työtähän mies vain teki, mikä ei sinänsä eronnut naisen omasta. No tietysti sillä, että toisen työ oli laillista ja sai ihan luvallisesti päästää päiviltä ihmisiä. Tietystikään se ei ollut yhtä tuottoisaa. Naisen täyteläiset huulet kaartuivat ajatusten johdosta vinoon hymyyn. Työtä tässä itse kukin teki, eikä kyseessä ollut mitään henkilökohtaista. Ylva tosin ei tiennyt tuntevansa uhrinsa jo entuudesta tai paremminkin oli tullut tavattua epämiellyttävissä olosuhteissa. Toinen harmittava seikka oli sijainti. Kaikista kylistä juuri tämä, jossa hengenlähtö oli vielä enemmän lähellä. Ei se, että tuosta oli varmaan yhä etsintäkuulutus voimassa vaan enemmänkin se, että ei ollut ihminen ja ei-ihmisiä ei katsottu täällä hyvällä. Kultaiset silmät olivat tälläisissä paikoissa kirous, ihmiset eivät sellaisia kantaneet.

Ylva kurotti oikeaa käteään ja nappasi kolpakon pöydältä vieden sen huulilleen. Tämä alkoi käydä tylsäksi, mutta kärsivällisyys oli hyve. Hyve, jota naisen oli aina ollut vaikea noudattaa. Ei kuitenkaan voinut herättää turhaa huomiota kaiken edellämainitun takia. Toivoi, että ainakin uhri olisi mukiinmenevän näköinen, se tekisi asioista paljon hauskempaa.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 06 Elo 2012, 13:57

Kayden

Raskaat askeleet pyyhkivät ajan kuluttaman puulattian ylitse. Vain lyhyt katse palavista silmistä ja miehen edestä väistyttiin syrjään. Askeleet olivat kiireettömät, mutta määrätietoiset. Kuin ulkoaopetellut. Joku kurja ei huomannut miehen saapumista ja tuli työnnetyksi syrjään. Mieheen luotiin vihaisia mulkaisuja, mutta nyrkkejä ei kohotettu ilmaan, eikä solvauksia syljetty tämän kulmikkaille kasvoille. Ei, hänen saapuessaan tuli myös hetken hiljaisuus, joka päättyi heti hänen käveltyään ohitse ja pois kuuloetäisyydeltä. Oli ensivilkaisulta selvää, ettei hänestä liiemmin pidetty, mutta pyöveliä harvemmin haastettiin.

Kayden istui alas tiskin ääreen korkealle baarituolille ja ilmoitti laiskasti tilauksensa miehelle tiskin takana. Tuopillinen olutta, kuten aina. Jos ilta oli tylsä, juomingit jäisivät siihen ja hän palaisi kotiinsa nukkumaan. Muussa tapauksessa ilta saattoi venähtää hieman useampaan tuopilliseen. Paha sanoa näin aikaisin illasta.

Pyövelillä oli ollut hyvin tavallinen työpäivä, jonka lopputuloksena kaksi päätöntä rikollista makasi nyt tuoreissa haudoissaan. Itseasiassa päivä oli ollut varsin epämielenkiintoinen ja tylsä, mikä ilmeni pyövelin vaisusta ilmeestä ja siitä, että tämä oli oudon hiljainen. Tavallisesti hän olisi alkanut jo kertomaan suureen ääneen, kuka kuoli tänään, mutta nyt hän oli hiljaa ja siemaisi oluttaan jokseenkin haluttomasti. Viimeaikoina hän oli nukkunut varsin huonosti, eikä väsynyt pyöveli jaksanut oikein innostua edes kanssaryyppääjien pilkkaamisesta. Muut olivat selvästi tyytyväisiä tilanteeseen, joten kukaan ei edes yrittänyt saada pyöveliin yhtään enempää eloa. Kayden alkoi sytyttää itselleen savuketta, edelleenkään juuri kiinnittämättä huomiota siihen, mitä hänen ympärillään tapahtui.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 11 Elo 2012, 12:37

Ylva

Kultaiset silmät löysivät pian uhrinsa sen astellessa raskain askelin sisälle ja majottautui tiskin ääreen. Tyytyväinen virne kävi naisen huulilla ja tuo hörppäsi oluensa loppuun. Sulavasti nainen nousi paikaltaan ja keinuvin askelin lipui yli lattian ja suoraan miehen viereen, jonka kaikki muut nättivät jättävän rauhaan ja pitävän välimatkaa. Nainen nojautui tiskiin yhä huppu päässä ja pyysi baarimikkoa antamaan oluen. Hupun kätköissä olevat silmät välähtivät. Oli tunnistanut toisen tuoksun, susipuolensa avulla saattoi ihmisenäkin haistaa jokaisen ominaistuoksun ja näin läheltä siihen ei sekoittunut paljoa muita tuoksuja ja nainen saattoi saada siitä selvää. Oli tavannut tämän tapauksen ennenkin, kauan aikaa sitten ja se oli ollut mitä epämiellyttävin kokemus ja ennen kaikkea nöyryyttävää. Sisäistä kiehumista ei silmien väläyksen jälkeen näkynyt mitenkään ulospäin. Ylva oli ammattilainen, eikä tämä ollut henkilökohtainen keikka vaan puhtaasti työkeikka. Hitaalla, mutta varmalla liikkeella nainen laski hupun päästään ja käänsi kasvonsa toisen puoleen. Muutama silmäpari oli kääntynyt uteliaana kaksikon suuntaan halutessaan nähdä mihin tämä johti.

"Murjottaminen on tylsää, Pyöveli", nainen totesi vino ja vikoitteleva hymy huulillaan. Kultaiset silmät tuikkivat kuin tähdet ja ne näyttivät kietovan katsojansa pauloihinsa ja näkevän suoraan toisen lävitse. "Vapaa ilta, kenties?" nainen kysäisi ja naurahti sillä vastaus nyt oli itsestäänselvä. Baarimikko läväsi oluen naisen eteen ja tummaverikkö nakkasi tuolle pari kolikkoa ja nosti juomansa huulilleen hörpäten siitä kulauksen. Nainen nuolaisi huuliaan ja kääntyi takaisin uhrinsa puoleen. "Elämästä kuuluisi ottaa ilo irit. Jos kuka, sinun pitäisi tietää se. Koska sitä tietää milloin päänsä menettää. Juotavaa?" nainen jutusteli ja kohotti kysymyksensä kohdalla toista kulmaansa. Saattoi hieman hätäillä, mutta nyt kun tiesi kuka tuo oli tarkemmin halusi saada tämän nopeasti pois päiviltä. Eikä kärvsivällisyys todellakaan ollut naisen hyveistä, ei edes usein.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 11 Elo 2012, 14:39

Pyöveli ei ollut odottanut kenenkään puuttuvan illanviettoonsa millään tavalla, joten hän oli lievästi yllättynyt kuullessaan lähestyvät askeleet. Hän katsahti laiskasti olkansa ylitse naisen istuutuessa alas pyövelin vierelle. Mies mittaili tätä vain hetken katseellaan, rekisteröiden tämän naiselliset muodot ja asevyöllä roikkuvat tikarit. Sen jälkeen hän käänsi huomionsa takaisin suoraan eteenpäin, imien tupakan savua keuhkoihinsa. Vaikutti siltä, että ilta saattoi sittenkin ottaa vielä käänteen mielenkiintoisempaan suuntaan.

"Murjottaminen on tylsää, Pyöveli." Naisen pehmeä ääni sai miehen luomaan uuden katseen tämän suuntaan, tosin päätään kääntämättä. Hupun alta olivat nyt paljastuneet hienopiirteiset kasvot ja kultahippujen tapaan loistavat silmät. Hänen hymynsä oli paljonpuhuva, vihjaileva. Pyöveli antoi vasemman suupielensä kohota hiukan. "Jep", hän vastasi hitaasti toisen kysymykseen, korjaten hiukan asentoaan naisen suuntaan. Silmistä päätellen tuo tuskin oli tavallinen ihminen. Kenties noita? Eipä sillä väliä. Kaunis hän oli ja se oli kaikki mikä pyöveliä sillä hetkellä liikutti.

Mies seurasi palavalla katseellaan, kun muukalainen joi kulauksen tuopistaan ja lipaisi täyteläisiä huuliaan. Nainen oli oikeassa... Kyllähän Kaydenin piti se tietää. Silti tuolla tiedolla ei koskaan ollut ollut muuta kuin hänen elämäänsä köyhdyttävä vaikutus. Mies hymähti. "Anna kun tyhjennän tämän ensin", hän vastasi, kohottaen tuoppinsa pöydästä ja vieden sen sitten pienesti hymyileville huulilleen, "Palataan sitten asiaan." Mies joi kulauksen oluestaan, ennen kuin laski tuon jälleen takaisin pöydälle ja pyyhkäisi suupieliään. Vaikka hän oli aistivinaan tiettyä jännitettä ilmassa ja oli selvästi kiinnostunut, hänellä ei ollut mikään kiire minnekään. Ja näissä peleissä hän oli se, joka määräsi tahdin.

"Tosiaan", mies myötäili yhä pieni vino hymy huulillaan, tupakan levätessä vasemmassa kädessään sormien välissä. "Elämästä pitää osata nauttia... Myös niistä täysin mitättömistä ja katoavista asioista", hän sanoi, naurahtaen vaisusti, "Kuten naisista." Mies olisi hyvin saattanut sanoa ajatuksensa ääneenkin, mutta hän halusi vielä pitää keskustelussa passiivisen kuuntelijan asemansa, jotta näkisi mihin suuntaan nainen halusi keskustelua viedä.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Syys 2012, 22:18

((Sori että kestää/on kestänyt. Inspis, aika ja jaksaminen ollu kateissa.))

"Etenkin niistä", nainen vastasi vinosti hymyillen tutkaillen toista katseellaan. "Sinulla on älliä päässäsi, pyöveli", nainen sanoi naurahtaen ja tuota jopa melkein harmitti että joutuisi tappamaan toisen. Melkein. "Emme ole niin erilaisia, sinä ja minä", nainen totesi juoden omaa oluttaan nojaillen pöytään antaen toiselle mukavan näkymän rintavarustukseensa aivan tahallaan. Naisen sanat pitivät jopa paikkansa, noissa olisi varmasti paljon samaa, jopa liiaksikin jos alettiin miettimään. Toisaalta Ylva oli vuosien varrella muuttunut paljon, mutta ei silti unohtanut omaa mennyttä minäänsä ja syitä siihen millainen oli.

Nainen mietti mielessään miten etenisi seuraavaksi. Tuolla ei ollut sellainen kissa-hiiri-leikki olo juuri sinä yönä ja halusi saada tämän pois päivänjärjestyksestä. Tiesi ettei hätäily ollut hyväksi, mutta ei aikontu silti viettää liian kauan aikaa tässä paikassa. "Mitä sanoisit," nainen alotti kääntäen kultasilmänsä toiseen, "jos me kaksi pitäisimme tänään vähän hauskaa?" nainen ehdotti kohottaen samalla hieman olutkolpakkoaan toiselle.
Ylva
 


Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron