I'm a woman and I'm proud of it||Michyy

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 14 Kesä 2013, 11:29

Kuu hymyili Nakamille. "On hyvä asia jos jo hieman edes hahmotat ympäristöä, sillä sehän on henkiolentojen tärkeä asia kuulla mitä metsä sinulle sanoo ja vaikeroi, tosin yleensä se on valittamista." Kuu nauroi ja hänen silmänsä alkoivat hehkua. "Suojaloitsuni eivät ole valmistamisen arvoisia, ne tulevat heti, jos haluat. Eräs opetti sen minulle. " Kuu sanoi ja näytti. Hän nosti kätensä ylös. "Amaranth" Nainen sanoi ja hänen kädestään ponnahti valo keila. Se Laski nopeasti heidän ympärilleen suojan n. sekunnin murto-osassa, ettei sitä edes ollut ehtinyt huomata silmänräpäyksessäkään. Sitten nainen puristi kätensä nyrkkiin ja suoja katosi. "Se on tehokas ja kestävä, kestää suuren lohikäärmeenkin painonkin. Kyse on vai siitä, miten osaat hyödyntää itseäsi ja luonnon antamia voimia." Kuu selitti ja kohotti kätensä kohti yhtä puuta. "Olen muokkaillut näitä suojaloitsuja hieman itselleni sopivimmiksi." Kuu sanoi hymyillen. "Agujero negro" Naisen kädestä ilmestyi mustaa aukkoa muistuttava kupu heidän ylleen, joka kuitenkin antoi näkymän tavallisesti, mutta ulkoa päin se näytti valtavalta mustalta kuvulta. "Tätä minä kutsun mustatksi aukoksi, sillä tämä suojaloitsu peittää vastustajan näön. Me olemme mustan kuvun alla, mutta pystymme näkemään tavallisesti, eli tiedämme, missä vihollinen on ja voimme hyökätä suojaloitsun turvin. Tämä ei ole kovin luotettava suojaloitsu taisteluissa, enemmänkin piiloutumisessa, sillä silloin voit hyökätä arvaamatta. " Kuu selitteli ja kohotti olkiaan.

"Kolmatta suojaloitsua sanon taivaan miekaksi." Kuu sanoi ja pyöräytti kätään, niin mustaa aukkoa muistuttava suoja katosi ja hän nosti kätensä uudestaan eteen. "Gladium caeli" Nainen sanoi ja heidän ympärilleen ilmestyi valkoisia valokeiloja, jotka muistuttivat miekkoja. Niiden terät osoittivatpois sen suojissa olevista. "Kun joku tulee lähelle, nämä valokeilta suojelevat hieman hyökkäysloitsun tavoin sinua, perjaatteessa ne ovat suojaloitsuja, jotka antavat sinulle aikaa paeta ja samalla ehkä hieman lisää hyökkäysvoimaan." Kuu yritti selitellä mahdollisimman hyvin.
Kaikki suojaloitsut, joita minä käytän on perjaateessa osa minua ja luonnontaikuutta hyödyntäen. Kun osaa hyödyntää luontoa ja sen voimaa on osa myös sitä ja pystyy taistelemaan myös sen mukaisesti. Siitä tulee myös tämä tulen hallinta, se on minulla osana kuin henkitys. Kuu sanoi ja antoi tulen vallata hänen kätensä. Nainen hymyili. "Kun on tarpeeksi ymmärtänyt ja tarpeeksi vahva, sattaa jopa yltää ihmetekoihin, joita ei voi itsekkään ymmärtää." Kuu sanoi ja heitti tulen ylös taivaalle. Liekki oli pieni, mutta alkoi kasvaa, kun nainen heilutteli leikkisän tuulisena kättään. Se kasvoi ja alkoi ottaa muotoa. Siitä syntyi ihmistä muistuttava olento, joka kuitenkin oli tulta ja sille muokkaantui korvat ja häntä. Se laskeutui naisen käsien liikkeillä alas, mutta ei liian, ettei polttaisi maata. Kuu antoi kätensä leikkiä ja antoi tuli hahmon kieppua ympäri tytön. Hän virnisti, sitten hahmolle ilmesty suu, joka aukesi ja silmät, ne erottuivat huonosti, mutta tarpeeksi hyvin erottuakseen. Ilme oli viekas ja ilkikurinen. Sitten hahmo katosi. "No niin, eiköhäm leikit riitä. Haluatko kokeilla. Ensin täytyy tuntea, että luonto tukee toimiasi kädessäsi ja antaa voimaa sinulle. Henkiolennot käyttävät tätä hyödykseen ja saavat sen verran etumatkaa voimissa." Kuus sanoi ja nosti tytön käden vakaasti ylös.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 17 Kesä 2013, 01:42

Nakami seurasi tarkkaavaisena uuden opettajansa esimerkkejä ja kuunteli selityksiä. Toinen teki hänelle palveluksen opettaessaan joten pitihän hänenkin parhaansa tehdä. Kun Kuu oli saanut teoriaosuuden lopulleen naurahti tyttö hyväntuulisena "Viimeisimpään minulla taitaa olla jo aika hyvä vastine." Tuon jälkeen tyttö hiljaisella äänellä melkein kuiskaten lausui "Furea no hineri" luoden pallomaisen tulipyörteen kaksikon ympärille lyhyeksi aikaa. "Pitäisi riittää siihen että saa itsensä takaisin taisteluvalmiuteen tai muuten pakottaa vastustajan ottamaan etäisyyttä, vai mitä mieltä olet." jatkaen sitten "Mutta tosiaan eiköhän aloiteta ja ei sitä opi jos ei koskaan itse yritä." tuo vastasi. Ensimmäinen valokeila hajosi välittömästi jääden vain nopeaksi välähdykseksi. Toista tehdessää tyttö yritti jo varautua asiaan ettei sille kävisi samalla tavalla kuin ensimmäiselle mutta ehkä juuri sen takia toista välähdystä seurasikin kirkkaana nousevat aluksi melko hallitsemattomasti roihahtaneent liekit jotka kuitenkin nopeasti rauhoittuivat ja katosivat hiljalleen. Kaksi seuraavaa yritystä menivät suunnilleen samaan suuntaan. "Noh tästä se lähtee" Nakami totesi vetäen kätensä takaisin lähelle alkaen vähän tunnustella mistä voima tuohon suojaan löytyisi. Muutaman kymmentä nopeaa pientä valonvälähdystä ja muutamaa kipinää myöhemmin hän hymyili nostaen taas kätensä ylös tällä kertaa onnistuen luomaan jonkinlaisen häilyvän suojan. "Ei taida paljoa tämä suojella." Nakami totesi vähän tyytymättömänä aikaansaannokseen jatkaen "Tiedän missä menee vikaan mutten osaa korjata sitä... mikä on sinäänsä todella, tuota noin... turhauttavaa. En vain saa tuota pysymään kasassa." Pienen huokauksen saattelemana tyttö istui kivelle sulkien silmänsä ja yrittäen vähän koota ajatuksiaan. Mikään ei tulisi onnistumaan tilassa jossa hän nyt oli. Nopean tauon jälkeen hän nousi hitaasti takaisin ylös vähän hymyillen todeten hiljaa itsekseen "Olen mikä olen, en pysty peittämään sieluni todellista luonnetta saati muuttamaan sitä. Ilmankos ei tahtonut onnistua..." Seuraten katseellaan hän nosti kätensä pikkuisen koukkussa ylös samalla kun hihansa tippui paljastaen tytön siron käden. Rauhallisesti hän avasi kämmenensä mahdollisimman auki saaden aikaan hohtavan oranssin valonvälähdyksen, väriä lukuunottamatta samantapaisen kuin miltä hänen parhaat yrityksensä luoda suojakenttä oli ollut. Lähes heti tuon välähdyksen ilmestyessä Nakami kuitenkin puristi kätensä nyrkkiin heittäen kätensä sivulleen. Minkäänlaista suojakenttää ei kaksikon ympärille tullut mutta tytön käsivartta pitkin loimahti oranssi tulenomainen valo kohti tuon sormenpäitä jättäen heikon punertavan hohteen jälkeensä. "Eli tuo on sisäisen liekkini suoja. Täyttää tarkoituksensa jos se mitään kestää. Pitäisikö tuota testata?" Nakami kysäisi vähän itsekkin tutkiskellenja ihmetellen tuota hohtavaa ohutta liekehtivää kalvoa muistuttavaa luomustaan kätensä ympärillä.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 17 Kesä 2013, 10:09

Kettu katsoi rauhallisesti tytön yrityksiä. Hän virnisti. Tyttö kokeili vielä kerran ja valitteli suojan kestävyyttä. "Mikään ei tule aina heti, minunkin piti tätä harjoitella aika paljon, että sain sen melko kestäväksi." Kuu sanoi tuumivasti ja katsoi kuinka suoja hieman välähteli. "Hyvinhän se menee, ei tätä hetkessä opi." Nainen sanoi ja taputti toista selkään, kun tuo istui kivellä. Hän katsoi kuinka Nakami nousi taas seisomaan ja julisti asiansa. "Niin, jokaisella on oma heikkous, mutta siitä pitää joskus tehdä oma vahvuus. Vai mitä?" Kuu sanoi rauhallisesti. Sitten tyttö yritti taas, mutta tälläkertaa hän teki jotakin erikoista. Kuu katsoi hiljaa toista, hän ei sanonut sanaakaan tuon kysymykseen vaan hymyili omahyväisen näköisenä. "Vaikuttavaa. Siitä vain. Kokeili ja anna kus näytän." Kuu sanoi ja tuli sitten lähelle tyttöä. Hän tökkäisikahdella etu-ja keskisormella toista otsaan. Naisen silmät hehkuivat. "Tunne kuinka metsä tärähtelee ja vaikeroi. Se on luonnon ja henkiolentojen yhteinen voima. Käytä sitä hyväksesi, käännä heikkous vahvuudeksi." Nakamin kädessä olevat roihahti kerran, kuin liekit kuin ne olisivat saaneet alustalleet lisää poltettavaa ja saivat ytyä leikkiin. Kuu irroitti sormensa tytön otsalta. Hän virnisti. "Pientä avittamista, jotta tiedät miten saada hieman lisäteho taikoihin. Tosin tämänkin asian oppimisessa on harjoittelemista." Kuu selitteli ja katsoi sitten Nakamin kättä.

"Anna mennä vain. Kokeile. Odotan innolla, mitä tapahtuu, jos se on tulta, ei hätää en minä siihen kuole." Kuu virnisti. Hän alkoi leikkiä omalla liekillään ja lopulta tukahdutti sen.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 18 Kesä 2013, 02:06

"Kiitokset tuosta avusta. Ja tulta se on sen voin sanoa suoraan. Missä muodossa se on ja pystyykö se torjumaan iskuja se tässä on mikä itseäni kiinnostaa." Tyttö vastasi ketulle vähän mietteissään samalla liuttaen toista kättään kevyesti tuon suojansa päällä. Olihan tuo hohtava kätensä melko lämmin mutta ei se hirveän kovalta tai muutenkaan tavallista kestävämmältä näyttänyt. Hohde tosin näytti olevan aina vahvempi siellä missä tuo suojattu käsi johonkin koski ja todella pieniä liekkejäkin saattoi kosketus aikaan aina saada jokseenkaan polttavia nuo eivät olleet. "Vaikuttaisi olevan jonkin lainen loitsu panssari. Ei itsekseen näyttäisi mitään ihmeellistä tekevän mutta jotenkin kosketukseen taitaa reagoida..." Nakami vähän itsekseen analysoi loimuavana omaisesti liikehtivänä hohtoa ojennetussa kädessään. Yhtäkkiä hänen naamalleen levisi pieni hymy samalla kun tyttö vetäisi miekkansa esiin, pyöräytti terän ylöspäin ja kopeutti kättään aseensa tylsällä puolella. Seurasi nopea, kirkas välähdys, samantapainen kuin hänen luodessaan tuon suojansa samalla kun miekka pomppasi muutaman kädestä singahtaneen kipinän saattelemana takaisin ylös suunnilleen siihen mistä oli lähtenytkin. Tuosta Nakami käänsi nopeasti miekkansa loivassa kulmassa tulevaan viiltoon tällä kertaa jo terä edellä sulkien samalla silmänsä edelleen pieni rauhallinen hymy kasvoillaan. Miekka osui tytön siroon käteen mutta tippaakaan verta ei tippunut terän liukuen melko vaivattomasti tuon ihoa pitkin jättäen noustessaan heikkenevien liekkien vanan jälkeensä. "Vaikuttaisi toimivan ainakin omaa miekkaani vastaan. Enää pitää opetella tekemään tuo muutenkin kuin vain käden ympärille sen lisäksi että tuskin olet aina vahvistamassa tuota suojaa niin paljon että se ihan noin hyvin suojelee." Tyttö naurahti tyytyväisenä avattuaan silmänsä taas samalla pyöräyttäen miekkansa takaisin tuppeensa sitten kysyen. "Sano toki mielipiteesi. Ja vieläkö pitäisi tuota testata vai siirrytäänkö takaisin siihen tavalliseen suojaan. Onhan sekin ihan hyvä osata." Siinä missä tuo hänen tekonsa taisi vaikuttaa vähän holtittomalta oli hän itse vain luottanut tuohon panssariinsa tarpeaksi varsinkin sen jälkeen kun Kuu oli saanut siitä vähän vahvemman oloisen. Lopulta ei siinä juuri minkäänlaista todellista riskiä ollut ei hän olisi tuota muuten tehnyt.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 18 Kesä 2013, 09:12

Nainen näytti tuumivan, mitä ensin sanoisi. Sittenhän virsniti ja taputti käsiään. "Näyttää oikein hyvältä. Kannattaa sitten enää harjoitella suurentaa sitä. Mutta jos haluat kokeilla suojaa minun miekkaani vastaanm voidaan testata." Nainen tarjoutui ja hän otti viuhkan esiin. SE hehkui ja muutti muotoaa, hänellä oli ohut samurai miekan näköinen miekka kädessään. Kuu hymyili ketun hymyään. Hän kohotti miekkansa tytön kättä kohti ja antoi sen sivaltaa sitä hellästi. Miekka kimposi pian suojasta ja sai hieman liekkejä itselleen. Kuu painoi liekit tukahduksiin ja hymyili. "OIkein hyvä, ainakin minun miekkaani se käy. Luulisi sen kestävän myös muita miekkoja, jos minunkin." Kuu sanoi ja tuumi hetken taas. "Jos haluat vielä harjoitella ensimmäistä suojaa, voidaan tehdä niin. " Kuu sanoi, hän nuolaisi hampaitaan.

Nainen otti pari kävely askelta, sitten hän antoi taas miekkansa muuttaa muotoaan ja viuhka tuli taas loistaen esiin. "Tehdään näin. Sattuuko tuli, jos lyön sitä sinuun päin? Näin pääset harjoittelemaan suojasi kestävyyttä sekä kuumuuden tunnetta suojansisällä. En aijo käräyttää sinua ihan rusinaksi siellä, mutta tämä on hyvä tehdä näin. Yleensä, kun tehdään suojaa tai siis opetellaa käyttämään sitä, kannatan sitä asiaa, että sitä testataan sitä heti aseisiin ja voimiin." Kuu selitti ja hyppäsi oksalle. Hän antoi tytölle heteken aikaa tehdä suojansa mikä tahansa niistä, mitä hän oli opettanut tai mitä tyttö oli oppinut juuri. Sitten hän nosti viuhkansa ylös ja löi. Vihkasta tuli pieniä liekkejä, jotka kuitenkin alkoivat kasvaa, ne yrittivät syödä suojan, mutta eivät pystyneet. Kuu heilautti viuhkaansa uudemman kerran, ja tulta tuli taas. Sitten hän hyppäsi voltilla kohti suojaa, ojensi toisen jalkansa suojaa päin. Löi sillä suojaa, mutta kimposi siitä. Nainen laskeutui jaloilleen ja virnisti. "Kokeillaanpas, paljonko se kestää miekkaa ja tulta samaan aikaan." Kuu tuumi ja lähti hetkessä hyökkäämään.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 19 Kesä 2013, 02:39

"Tehdään vain. Ainakaan oma tuleni ei ole koskaan itseäni polttanut eikä luonnolliset liekit voin yleensä ottaa hallintaan. Mutta miten on sinun tulesi kanssa en tiedä polttaako se sitten. Ei ainakaan pitäisi jos pystyn sen hallintaan ottamaan mutta se taitaa olla vähän vaikeampaa jos sinä jo valmiiksi sitä käskytät."
Kettu asteli jo taakseppäin valmiina aloittamaan. Ja sen ajan minkä tuo Nakamille antoi tyttö myös hyödynsi tehden ympärilleen samantapaisen suojankentän mitä kettu oli aluksi hänelle näyttänyt. Nyt tuo näyttiki jo onnistuvan huomattavasti paremmin kuin aluksi ja suoja vaikutti kestävän niin tulet kuin potkunkin. "Kokeile. Saa nähdä mitä tapahtuu." Tyttö huikasi takaisin Kuulle joka nyt kävi hyökkäykseen, hyökkäykseen jota Nakamin suoja tuskin vielä kestäisi. Se oli muutenkin ollut melko lähellä rajojaan viimeisimmän potkun kanssa. Mutta tulisipa samalla harjoitusta sitä varten jos kaikki vain menisi pieleen. Ja noinhan suojakenttä iloisesti särähti rikki. Jonkin verran se onneksi iskun voimaa söi näin ollen pelaten Nakamille reilun sekunnin lisää aikaa reakoida, mikä oikeastaan oli enemmän kuin tarpeeksi. Välittömästi suojan hajotessa tytön silmät välähtivät kiiltoonsa samalla kun tulinen ihon pinnalle muodostunut suoja peitti tytön lähes kokonaan. Tuo oli tavallaan juuri se mitä hän oli suunnitellut, toisaalta taas ei, olihan tuo tullut täysin vaistomaisesti. Suunnitelma olikin lähinnä että joko hän väistäisi tai sitten tytön sisäinen vaisto heräisi vahvempine voimineen.

Torjuttuaan vasemmalla kädellään miekan tyttö vetäisikin jo oikealla omansa. Kirkkaana hohtavan terän alkaessa paljastua ilmesty vähän kaksikon yläpuolelle pieni vähän sirppiä muistuttava liekki joka viuhahti välittömästi, muuttuen samalla vähän enemmän miekan näköiseksi, kohti Kuun miekkaa yrittäen lyödä sen maahan. Nakamin oma miekka puolestaan pöyrähti osoittamaan ketun kaulaa. Pienen naurahduksen jälkeen tyttö kuitenkin pyräytti vielä kirkkaana hohtavan katanansa takaisin suojukseensa vähän uudestaan naurahtaen, tällä kertaa huomattavasti tyttömäisemmin "Noh ainakin tuo suoja toimii myös vaistomaisesti, sitten vielä kun muutenkin onnistuisi yhtä hyvin. Etkai muuten pahasti yllättynyt tuosta."
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 22 Kesä 2013, 14:52

Kuu ei yllättynyt löydettyää ja tehden tuttavuutta uuden miekan kanssa kaulansa lomassa. Nakami pahoitteli ilmiötä ja nainen vain naurahti. "Ei, olin kyllä olettanut, että tekisit jotakin tuollaista. Metsä kun kieli Azuresta ja sinusta muutenkin valmiiksi, miten tappelitte. On mukavaa saada pientä hyötyä tästä kaiken keskeisestä vaikerruksesta." Kuu hymyili onnellisen näköisenä, kuin ei olisi halunnujt mitään muuta.

Hän laski miekkansa ja se muuttui viuhkaksi, jolla hän sitten lähti tuulettamaan itseään. "Hmm... Olisikohan se tältä päivältä sitten ohi? Ajattelin, että voisit näin vapaa ajalla sitten harjoitella noita kolmea. On minulla vielä pari kolme, joita en ole vielä opettunut, mutta sinun kannattaa aloittaa ensin helpommista. Vai mitä?" Kuu kysyi ja kallisti päätään. Hän virnisti niin kettumaisesta kuin olla ja voi. Hän käveli keinutellen lantiotaan Nakamin luo ja pörrötti tuon hiuksia. "Olet niin söötin nuori ja elämä edessä. Voi kamala, älä sitten koskaan kyllästy elämiseen. Mutta älä myöskään unohda ystäviäsi." Kuu sanoi hieman mystisesti ja muuttui ketuksi, kirkaan valon myötä.
Hän kiepsahti ja hymyili Nakamille. "Haluatko tulla huomenna harjoittelemaan? Vaiko myöhemmin? Tietysti harjoittelet vielä näitä kolmea." Kettu sanoi kaikuvalla äänellään ja hyppäsi sitten komella loikallaan kivensä päälle. Se löhösi siinä ja otti aurinkoa.

//Olisikohan se sitten tässä? Kiitos tosi paljon pelistä, olit tosiaan tosi hyvä pelaaja!
Nya
 

Edellinen

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron