Kirjoittaja Nya » 09 Touko 2013, 10:22
Azure kuunteli Nakamin kertomusta ja hymyili sitten. "Noh, minä olen oikeastaan jo tässä iässä äiti, sain ensimmäiset lapseni noin kaksikymmentävuotiaana." Azure kertoi ja johdatteli heidät polkua pitkin kaukaa jo hehkuvan ja kutsuvan valon luo. Nainen naurahti räväkästi. "Ei se mitään. Kesä hiukset tästä kyllä tulivat, mutta sainpa nuoruuteni poikamaisuuden takaisin." Azure naureskeli positiivisesti. " Olet vielä nuori ja sinulla on paljon opittavaa, mutta ei hätää. Kaikki oppivat omalla ajallaan omia asioitaan, sillä ei sellaisen, kuin sudenvietti oikein heti mene hallintaan, siihen voi toki tarvita aika paljon oppimista, mutta oppi kasvattaa. Minä itse en hallinut itseäni nuorempana, olin aina kahakoimassa ja nauramassa toisille. En ole naisellinen nainen." Azure sanoi ja pysähtyi.
"Mukavaa, että jäät. Saat myös mukavasti tavata isoveljeni. Hän on, noh... Omanlaatuinen mies. Tuossa tönöni on, minulla on poika Lyndon ja noh.. Tytär on isänsä mukana." Azure sanoi ja meni talonsa ovelle. Hän avasi oven ja päästi Nakamin ensin sisään. Kun hän tuli perässä niin Azure kohtasi isoveljensä jään siniset silmät. "Mitä hiuksillesi on tapahtunut?" Keizha kysyi. Hänen mustat hiuksensa olivat sekaisin, mutta osittain kireällä poninhännällä ja hänen leuassaan oli partaa. Arpiset kasvot tuijottivat Azurea ja Nakamia. "Ne menivat pienessä testailussa. Tässä on sitten Nakami, minun ystäväni ja olisitko kiltti ja menisit pukemaan paidan päälle, kukaan ei halua pällistellä rintalihaksiasi." Azure piikitteli isoveljelleen muristen. Mies vastasi siihen murahtaen ja antoi tietä. Hän käveli sohvalle ja nosti sieltä paitansa. Azure katseli ympärilleen, sohvalla lojui huopa, Lyndonista ei jälkeäkään. Yleensä poika oli vielä valveilla. "Missä Lyndon?" Azure kysyi tarkasti. Hän katsoi murhaavasti Keizhaa. Mies hymähti. "Kun ei mennyt nukkumaan ja valitti, että halusi jäädä odottamaan sinun paluutasi, iskin tajun kankaalle." Keizha sanoi tylysti.
"Anteeksi Nakami, mutta minä teen nyt hieman asioita, joita ei kannata ottaa haltuun, kun kuritat jotakin tärkeää ja läheistä sukulaistasi." Azure sanoi hiljaa ja hyökkäsi isoveljensä kimppuun. "Teit mitä? Häh? Tollo sinä olet! Minun lastani ei kohdella niin, hemmetin mies! Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa, ettei väkivaltaa Lyndonille? Hän on vasta viisi! Perkele!" Karjui Azure. Azuren isoveli kiemurteli naisen kuristus otteessa ja ähki. "Luovutan!" Keizha huusi, kun Azure yritti jo kuristaa miehen hengen ulos kehosta. Azure päästi isoveljestään irti ja huokasi helpotuksesta. "Nakami, tule. Minä näytän vierashuoneen, jossa voit nukkua." Azure sanoi ystävällisesti. Hän oli äkkiä taas kuin toinen ihminen. Kun nainen johdatti tyttöä huoneelleen yksi ovi avautui ja mustahiuksinen poika tuijotti kaksikkoa. "Äiti... Kuka hän on?" Lyndon kysyi. Pojan oranssinruskeat silmät tuijottivat Nakamia. Azure hymyili. "Nakami, tässä on poikani Lyndon. Lyndon tässä on äidin ystävä Nakami." Azure sanoi äidin tapaan. Lyndon tuijotti hetken Nakamia, hänen haltian korvansa erottuivat mustasta hiuspehkosta. "Iltaa!" Lyndon sanoi ja ojensi pienen kätensä tytölle. Lyndon hieroi hieman otsaansa. "Löikö eno taas sinua? Voi kamala. Ei hätää äiti rökitti jo sen pellen." Azure sanoi ja halasi Lyndoni, hän hinkkasi omaa poskeaan poikansa poskea vasten. "Äiti! Lopeta! Ei toisten edessä!" Lyndon pyysi ja pyrki irti äitinsä otteesta. "Voi olet tulossa ihan isääsi! Tosin hän ei häiriintynyt siitä, että kiehnäsin hänessä." Azure naurahti ja patisti poikansa nukkumaan.
"Tänne päin. Tässä näin on sinun huoneesi, vuode on jo pedattu, koska eihän sitä koskaan tied, jos joku tulee yöpymään." Azure sanoi ja virnisti. "Haluaisitko mennä nukkumaan vai haluatko syödä ensin? Anteeksi tuo känä tuolla, kun perheeni ja suhteeni on vähän sellain, se on vaikeaa selittää." Azure sanoi ja huokaisi. "Äläkä luule, että se törppö tuolla noin, on minun mieheni, hän on veljeni. Mieheni johtaa laumaansa, emmekä ole naimisissa, mutta meillä on kaksi lasta..." Azure kertoi ja virnisti.
//Nyt oli mun vuoro tehdä todeeeella piiiiiiiiiiiitkä vastaus, ku se vähän nii ku veny.... :DDDD