Kuu hymyili Nakamille. "On hyvä asia jos jo hieman edes hahmotat ympäristöä, sillä sehän on henkiolentojen tärkeä asia kuulla mitä metsä sinulle sanoo ja vaikeroi, tosin yleensä se on valittamista." Kuu nauroi ja hänen silmänsä alkoivat hehkua. "Suojaloitsuni eivät ole valmistamisen arvoisia, ne tulevat heti, jos haluat. Eräs opetti sen minulle. " Kuu sanoi ja näytti. Hän nosti kätensä ylös. "Amaranth" Nainen sanoi ja hänen kädestään ponnahti valo keila. Se Laski nopeasti heidän ympärilleen suojan n. sekunnin murto-osassa, ettei sitä edes ollut ehtinyt huomata silmänräpäyksessäkään. Sitten nainen puristi kätensä nyrkkiin ja suoja katosi. "Se on tehokas ja kestävä, kestää suuren lohikäärmeenkin painonkin. Kyse on vai siitä, miten osaat hyödyntää itseäsi ja luonnon antamia voimia." Kuu selitti ja kohotti kätensä kohti yhtä puuta. "Olen muokkaillut näitä suojaloitsuja hieman itselleni sopivimmiksi." Kuu sanoi hymyillen. "Agujero negro" Naisen kädestä ilmestyi mustaa aukkoa muistuttava kupu heidän ylleen, joka kuitenkin antoi näkymän tavallisesti, mutta ulkoa päin se näytti valtavalta mustalta kuvulta. "Tätä minä kutsun mustatksi aukoksi, sillä tämä suojaloitsu peittää vastustajan näön. Me olemme mustan kuvun alla, mutta pystymme näkemään tavallisesti, eli tiedämme, missä vihollinen on ja voimme hyökätä suojaloitsun turvin. Tämä ei ole kovin luotettava suojaloitsu taisteluissa, enemmänkin piiloutumisessa, sillä silloin voit hyökätä arvaamatta. " Kuu selitteli ja kohotti olkiaan.
"Kolmatta suojaloitsua sanon taivaan miekaksi." Kuu sanoi ja pyöräytti kätään, niin mustaa aukkoa muistuttava suoja katosi ja hän nosti kätensä uudestaan eteen. "Gladium caeli" Nainen sanoi ja heidän ympärilleen ilmestyi valkoisia valokeiloja, jotka muistuttivat miekkoja. Niiden terät osoittivatpois sen suojissa olevista. "Kun joku tulee lähelle, nämä valokeilta suojelevat hieman hyökkäysloitsun tavoin sinua, perjaatteessa ne ovat suojaloitsuja, jotka antavat sinulle aikaa paeta ja samalla ehkä hieman lisää hyökkäysvoimaan." Kuu yritti selitellä mahdollisimman hyvin.
Kaikki suojaloitsut, joita minä käytän on perjaateessa osa minua ja luonnontaikuutta hyödyntäen. Kun osaa hyödyntää luontoa ja sen voimaa on osa myös sitä ja pystyy taistelemaan myös sen mukaisesti. Siitä tulee myös tämä tulen hallinta, se on minulla osana kuin henkitys. Kuu sanoi ja antoi tulen vallata hänen kätensä. Nainen hymyili. "Kun on tarpeeksi ymmärtänyt ja tarpeeksi vahva, sattaa jopa yltää ihmetekoihin, joita ei voi itsekkään ymmärtää." Kuu sanoi ja heitti tulen ylös taivaalle. Liekki oli pieni, mutta alkoi kasvaa, kun nainen heilutteli leikkisän tuulisena kättään. Se kasvoi ja alkoi ottaa muotoa. Siitä syntyi ihmistä muistuttava olento, joka kuitenkin oli tulta ja sille muokkaantui korvat ja häntä. Se laskeutui naisen käsien liikkeillä alas, mutta ei liian, ettei polttaisi maata. Kuu antoi kätensä leikkiä ja antoi tuli hahmon kieppua ympäri tytön. Hän virnisti, sitten hahmolle ilmesty suu, joka aukesi ja silmät, ne erottuivat huonosti, mutta tarpeeksi hyvin erottuakseen. Ilme oli viekas ja ilkikurinen. Sitten hahmo katosi. "No niin, eiköhäm leikit riitä. Haluatko kokeilla. Ensin täytyy tuntea, että luonto tukee toimiasi kädessäsi ja antaa voimaa sinulle. Henkiolennot käyttävät tätä hyödykseen ja saavat sen verran etumatkaa voimissa." Kuus sanoi ja nosti tytön käden vakaasti ylös.