I'm a woman and I'm proud of it||Michyy

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

I'm a woman and I'm proud of it||Michyy

ViestiKirjoittaja Nya » 30 Huhti 2013, 18:41

Azure

Nainen seisoi kapakan edessä. Hän oli pitkästä aikaa täällä. Hänen isoveljensä oli ryhdistäynyt ja vahti tällä hetkellä Lyndonia. Azuma oli isänsä kanssa. Azure mietti hetken. Hän oli jo aika vanha. Keski-ikää hipova. Vai kuinka? Nuori hän oli sentää vielä mieleltään. Azure asteli kapakkaan. Miesten katseet kääntyivät häneen. Ne näyttivät hyvin, hyvin halveksuvilta. Azure huokaisi ja otti baaritiskin edestä tuolin. "Heitä tänne yksi tuoppi." Azure ilmoitti ja mies teki kuiten käskettiin, paitsi, että hän tuijotti Azure ärsyttävällä tavalla. Voisiko ilta pahemmin mennä. Siitä asti kun hnä oli luopunut väkivaltaisesta naisen hahmostaan ja muuttunut huolehtivaksi äidiksi oli joka mies tuijottanut häntä kuin pilaantunutta ruokaa. Azurea otti päähän. Hänen oransinruskeat silmäntä tuijottivat miehiä. Se myös saattoi olla siitä syystä, että hän näytti tältä. Kyllä, jos nainen tuli kapakkaan yksin, miehet lähes hyökköäsivät päälle. "Jotakin sanottavaa?" Azure kysyi ja kohdisti miehiin tuiman katseen.

Hän oli nainen kapakassa, yksi niistä harvoista jotka kävivät kapakoissa. Hän oli ennenkin harrastanut tälläistä, ennen kuin oli jäänyt kiinni mieheen, jolla oli lauma harteillaan. Azure vetäisi ruoskansa esiin ja murisi suden lailla. Hän oli puoliksi ihmissusi ja voisi vaikka repiä hetkessä noiden miesten ärsyttävät ilmeet heidän kasvoilta. Miehet sävähtivät hieman, kun nainen veti esiin ruoskansa. Azure lipaisi huuliaan. Hän otti kunnon asennon ja joi lasinsa. Hän halusi ottaa hauskaa tänään, kerran kun oli tilaisuus. Azure nousi ylös ja heilautti otsahiuksiaan. Siitä kun oli ehtinyt kulua aikalailla aikaa, kun hän oli viimeksi päässyt hieman muokkaamaan jonkun kasvoja. Jos nyt joku tulisi hänen huvinsa tielle, saisi tuo kyllä kuulla kunniansa.

//Michyy! I need you here and your girl!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 30 Huhti 2013, 19:43

Nakami

Nakami istuskeli hiljaisena kapakan mahdollisimman syrjäisessä nurkassa juoden tuopistaan kaikessa rauhassa ja seuraili mitä ympärillä tapahtui. Tyttö oli kulkenut melko paljon viimeaikoina ja oli tuon takia enemmän tai vähemmän väsynytkin. Hän pyrki pysymään mahdollisimman huomaamattomana ihmisten kaupungista kun oli kyse. Tuossa määränpäässä ei kuitenkaan auttanut se että 16 vuotias tyttö ei olisi jokapäiväinen näky kapakassa, vielä vähemmän jos tällä olisi suden korvat tai muuta epämääräisen näköistä mistä johtuen tämä olikin täysin normaalin ihmisen muodossa. Hän oli muutenkin kätkenyt itsensä ja huomiota herättävät vaatteensa vaaleanruskean kaavun alle ja vetänyt hupun mahdollisimman hyvin silmille.

Hänen iltansa oli tähän asti mennyt oikein mukavasti; vaikka joku olisi kyseenalaistanut nuoren neidin oleskelun kapakassa kukaan ei ollut tullut kyselemään mitään tai mennyt puhumaan tästä toisille. Pian hän kuitenkin huomasi jonkun vetävän miesten huomion. Vilkaistuaan saapujaan päin tyttönen näki siellä keski-ikäisen naisen joka vaikutti olevan huonolla tuulella saamansa huomion johdosta. Pian tulija vetikin ruoskansa esiin ja muutenkin vaikutti siltä että kohta läski tummuisi. Kapakkatappelussa hän ei painimalla pärjäisi ilman susivoimiaan kun taas ihmisten leikkely hänen mukanaan kantamalla miekalla ei sopinut hänen rauhallisiin illanviettosuunnitelmiinsa yhtään sen paremmin kuin kapakan polttaminenkaan. Vaikka tämä voisikin pysytellä sivussa suoranaisesta tappelusta ei hän oikeastaan jaksanut kuunnella epämääräistä riehumistakaan. Olisikohan tytöllä noussut tuopin sisällötkin vähäsen jo päähän sillä hän nousi ja asteli hitaasti huomiota herättäneen naisen vierelle. "Älä järjestä itseäsi ja muita täällä tarpeettomiin vaikeuksiin. Minulle sopisi oikein hyvin jos vain istuisit ja jatkaisit juomista välittämättä noista nousuhumalaan itsensä juoneista ukoista..." Tyttö sanoi kohtuullisen hiljaisella äänellä, tarpeaksi kovalla että nainen sen voisi hyvin kuulla, mutta välttäen kuitenkin turhaa huutelua ja huomion vetämistä itseensä.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Touko 2013, 11:04

Azure

Miehet olivat jo sen verran humalassa, että voiman käyttöä ei sitten katsottaisi. Azure hymyili, kun hän hätkähti. Suden haju, se häntä häiritsi. Nyt hän sen havaitsi. Hän haisteli ilmaa, kun hän huomasi vieressään olevan nuoren tytön. Tyttö pyysi, ettei hän nyt lakaisi mellakoide, josta Azure kyllä vähän otti päähänsä. Hän huomasi haistelevansa suden hajua tytössä. Häne valkoisen suden hampaansa välkyivät, kun hän avasi suunsa. "Olet erilainen. Haiset sudelle ja vielä hyvin voimakkaasti." Azure puhui susien kieltä. Miehet nyt vähät välittivät naisten kahden keskisestä puhelusta, kun oli ryypyn otto kesken. He eivät edes ymmärtäneet, mitä nuo toisilleen supisivat. Kalja ja viina kun olivat sekoittaneet tarpeeksi kuuloaistia. Azuren kärsimättömyys paistoi kasvoista. Hänen sisällää virtasi suden veri. Veri, joka janoi jo kauan kaivattua tappelua. "Älä yritä estää minua, minä olen odottanut tätä liian kauan." Azure ilmoitti ja tyrkäsi tytön kauemmas. Miehet näyttyivät liikehtelevän paikoillaan. Taivaallinen ajoitus. Nyt osa olisi niin juovuksissa, että saisi sanottua, jotakin todella rumaa. "Hei, hei. Naikkonen, näytäppä meille hieman tanssia." Joku miehistä röhisi juovuksissaan. Se oli jo tarpeeksi saamaan Azuren sapen kiehumaan. Ruoska puhui naisen puolesta. Pian tuo mies makasi karjuen maassa, sillä hänen kasvoitaan valui verta. Ruoska kun oli osunut siihen oikein ikävästi.

Pian mies lopetti karjumisensa, kun hän kohtasi silmäparit. "Kuka naikkoinen? Mikä hemmetin tanssi?" Azure kysyi hyvin hitaasti. Hän Nosti miehen ylös pelkällä yhdellä kädellä. "Miten kehtaat nimitellä minua sillä nimellä." Azure huusi ja paiskasi tuon seinää vasten. Siihen mies myös jäi. Äkisti muissa pöydissä kuului ärtyisiä ääniä ja miehiä nousi ylös Azuren luo. "Rouva, tuo ei ollut oikein mukavasti tehty." Azuren verisuoni sykki otsalla. "Rouva? Mukvasti tehty?" Azure toisti ja naurahti pilkallisesti. "Minä olen nainen ja olen ylpeä siitä. Minä olen myös hyvin erilainen ja olen ylpeä siitä!" Azure karjaisi niin, että se kuulosti suden karjaisulta. Miehet eivät välittäneet enää muodollisuuksista vaan hyökkäsivät naisen päälle.
Azuren ruoska löi monen miehen selkään, kasvoihin ja ties minne. Hän oli pian hoidellut miehet, kun hän vielä kiinnitti huomionsa nuorempaan tyttöön. Azure asteli tytön luo ja vilkaisi ympärilleen. Miehet olivat tajuttomina ruoskasta ja parista lyönnistä. Hän repäisi hupun tytön päältä. Azuren ilme ei värähtänytkään. Se vääntyi nauruun. Kovaan ja äänekkääseen nauruun. Taisi lasin sisällöt viimein nousta naisen päähän.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 01 Touko 2013, 12:36

"En sen enempää kuin sinäkään" Nakami vastasi takaisin vanhemmanoloiselle naiselle, hänkin nyt käyttäen susien kieltä. Tyttö oli kyllä huomannut naisen sudelle ominaiset piirteet ja se että tuo tunnisti hänen suden hajunsa vain vahvisti tytön epäilyksiä. Toinenkin olisi enemmän tai vähemmän susimainen tai jotain muuta hyvin samantapaista. Äikkiä tyttö tunsi tönäisyn, horjahti vähäsen mutta selvisi kuitenkin vain pienellä sulavalla askeleella taakse. Se että nainen kielsi Nakamia estämästä tuota kertoi vain sen että tuo tosiaankin oli päättänyt pistää rähinän pystyyn. Nakami nyt oli toisaaltaan kehoituksensa antanut eikä tätä kiinnostanut alkaa naisen kanssa asiasta tappelemaankaan joten tämä jäi rauhallisesti sivummalle.

Ja näinhän nainen ottikin ja pisti rähinät pystyyn, miehiä kaatuili ja lenteli ympäriinsä tuon pieksennän alla ja Nakamin rauhallisen illanvieton romuttuminen alkoi ottaa tyttöä päähän. Näinpä hän tarttuikin läheiseen, lähes täyteen tuoppiin, hyppäsi pöydälle istumaan ja alkoi pikkuisen mekkalasta ärsyyntyneenä tyhjentää lasia. Pian naikkonen olikin saanut känniläisten naamat muovattua uuteen uskoon ja tuo alkoi lähestyä tyttöä. Pian Nakamin kirkkaan punaisena hohtavat silmät ja nuoret kasvot paljastuivatkin repäistyn hupun alta. Naisen ivallista naurua tyttö ei tosin juurikaan ymmärtänyt vaan kysäisi välinpitämättömällä äänellä "Mitä onko tuo nyt joku 'kakara on sitten löytänyt tiensä juomingeihin' juttu vai mikä on noin hauskaa" Samaan tympääntyneen välinpitämättömään tyyliinsä hän myös pyyhkäisi naamansa kuivaksi ja tiputtautui takaisin lattialle seisomaan jatkaen: "Noh sinä sitten pistit juhlat pystyyn, sitä se suden veri vaatii vai?" Onneksi tuo oli pistänyt sivulliset untenmaille siitä voisi olla paljonkin apua tytölle jos tämä joutuisi käyttämään vähän massasta poikkeavia kykyjään, ja jos ne osoittautuisivat tarpeellisiksi niin ei hän enää nähnyt samanlaista tarvetta niitä piilotellakkaan, loppujen lopuksi ainut joka oli hänen lisäkseen tajuissa oli jo saanut asiasta vihiä.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 03 Touko 2013, 18:44

Azure

Itseasiassa naisella ei ollut hajuakaan mille hän nauroi, hänellä oli vain todella vapautunut tunne pitkästä aikaa. Hän hymyili tytölle vain. "Sinut minä hoitelen hieman siistimmässä paikassa. Tulin vain pitämään tänne hyvin vähän aikaa näin naisena." Azure vastasi tytön kysymykseen. Susiveri vai. Kyllä hänellä sitä virtasi, mutta ei se vaatinut sitä. "Ei. Se ei vaadi sitä, se vaatii hauskan pitoa, huolenpitoa ja paljon, paljon ruokaa!" Azure älähti nuoren tytön omaisesti, vaikka olikin jo kolmenkymmenenkuuden. Äkkiä huoneen nurkka ovesta tuli esiin paikan vihainen omistaja, joka tuijotti räjähtänyttä kapakkaansa. "Hups." Azure sanoi ja virnisti, viittoi tyttöä seuraamaan häntä pois ja ulos kapakassa. "Lähden ihan mielelläni. Heihei!" Azure huikkasi vihaisella kapakan omistajalle ja asteli kauniiseen kevät iltaan. Nainen veti syvään henkeä ja katseli sitten taivaalle. "Minä olen puoliksi ihmissusi, mutta sinussa aistin sekä haistan erilaisuutta. Mikä sinä olet? Kun olet vastannut siihen, haluan testata voimiamme, jos sopii. En aijo tappaa, pidän vain hauskaa, suothan sen tälläiselle äidinhupakolle?" Azure kysyi virnistys kasvoillaan.

Hän pyörähti ja pyöritteli ruoskaansa kädessään. Hän pystyisi toki käyttämään kynsiään ja suden nopeuttaa, mutta he taisivat olla aika tasaväkisiä. Olihan Azurella toki vuosien kokemusta tappeluista sun muista, vaikka olikin äiti ja istuskellut lapsiaan vahtien. Nainen nuuhki ilmaa. Hienoinen kaljan tuoksu haisi heissä molemmissa ja ehkä pari lasia muuta juomaa? Noh asiahan oli niin, ettei Azure nyt ihan humalassa ollut, mutta niin hyvin siinä suunnassa, että hän pitäisi hauskaa vielä yön toiselle puolellekkin, koska isoveli vahti lapsosia, oli naisella aikaa rellestää.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 03 Touko 2013, 22:56

Nakami hymyili vähäsen nolon oloisena ärtyneelle kapakan omistajalle ja lähti naisen perässä ulos. Tuon kysymys mikä tämä olisi oli tytölle harvinaisen vaikea; hän ei ollut itsekkään ihan varma asiasta viimeaikoina. "Sen kun itsekkin tietäisin. Olin ihminen kunnes naiviuttani vaihdoin ihmisyyteni henkien voimista ja suden muodosta, tarvitsin kyvyn taistella voidakseni puolustaa niitä joita pidin tärkeinä... Joten mikä olen nykyään niin kait se on jotakin ihmisen, suden ja hengen väliltä, tai kaikkia yhtä aikaa. Ja mitä testailuun tulee niin onhan se mahdollista. Mutta olisiko mitenkään mahdollista jos ainakin alkuun otettaisiin vähän kevyemmin ennen kuin tiedetään mihin toisesta on, koska kuten sanoit, ei olla tappamassa ketään." Tyttö vastasi aluksi vähän aran oloisesti tuon jälkeen vetäen heikosti hohtavan miekkansa kaapunsa alta.

Vähän hän vielä silmäili ettei lähistöllä olisi ketään ja kun ei tyttö kerran ketään nähnyt, kuullut tai haistanut, ilmestyi tuon ominaiset sudenkorvat päähän ja silmät jälleen kerran kirkastuivat hohtavan punaisiksi samalla kun tuon jo ennestään hyvät aistit heräilivät lähes yliluonnolliselle tasolle mitä ne saisivat taistelussa ollakkin. Nyt olikin enää yksi ongelma edessä: naisen ruoska iskisi takuulla kauemmas kuin hänen miekkansa. Näinpä hän joutuisi turvautumaan epäsuoraan lähestymistapaan eli tulen hallintaan. Etäisyyttä pitäisi heidän välissään olla tarpeaksi että tyttö olisi toistaiseksi turvassa ruoskalta tai ainakin näin hän arvioi. Suunnitelma oli selvä ja oli aika saada tapahtumiin liikettä. Näinpä Nakami ojensikin kätensä naista kohti luoden tuon ympärille kolme pientä leijuvaa liekkiä, yhden molemmille sivuille reilun metrin päähän vastustajastaan ja yhden tuon taakse, vajaan puolen metrin päähän naisen selästä. Lähes välittömästi taakse tehty liekki roihahti pieneksi tulimereksi polttaen parin metrin säteeltä kaiken mikä siihen olisi jäänyt odottelemaan. Tuon nainen pystyisi todennäköisesti väistämään jos olisi nopea ja huomaisi tilanteen ajoissa, sen verran tyttö oli arvioinut tehdessään tulitaikojaan. Sivulle hyppäminen tosin johtaisi toiseen samanlaiseen joka osuisi lähes varmasti. Hän arvelikin että noin nopeassa tilanteessa väistäminen eteenpäin vaikuttaisi kaikista turvalisimmalta vaihtoehdolta ja juuri sitä tyttö tavoittelikin; varomatonta lähestymistä samalla kun huomio olisi jossain muualla antaen tilaisuuden miekan viiltoon joko varomattomasti iskuetäisyydelle jätettyyn käteen tai jalkaan. Ja jos kaikki menisi hänen suunnittelemallaan tavalla, tyttö olisi myös valmis toteuttamaan nopean iskunsa. Osuman ei tarvitsisi olla itsessään vaarallinen tai edes haitata naista itseään juuri millään tavalla. Oikeastaan pieni pintaviiltokin tekisi tehtävänsä herättäen Nakamin erityisen kyvyn aistia vastustajansa sijainti ja osua kaikki loitsunsa huomattavasti helpommin jatkossa varsinkin pitkältä kantamalta ja nopeista tilanteista.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 04 Touko 2013, 10:46

Azure sai vastauksen kysymykseensä ja oli tyytyväinen. "Jep. Tehdöään niin. Olen Azure. Hauska tutustua." Azure esittäytyi ja virnisti nii nuoren tytön tapaan. Voi niitä aikoja, kun hän oli ehtinyt olla vapaalla. Toisen suden korvat ilmestyivät esiin ja tyttö näytti olevan valmis vetäistessään miekkansa esiin. Azure mietti, että hänen ruoskansa kyllä ylettäisi tuonne, mutta jos oltiin tarkoja ja mietittiin niin kuin toinen ehkä saattaisi miettiä ja ajatella stradegiaa, niin totta kai toinen tiesi, että hänen ruoskansa oli ongelma. Toisella oli miekka, mutta Azure ei tiennyt, minkälaisia voimia toisella oli, joten hänen piti olla varovainen. Äkkiä hänen ympärillään loimusi. Tulta, vai niin. Azure mietti nopeasti. Tuli ei polttanut, jos meni nopeasti läpi, mutta se sattuisi jonkin verran, kuumuudesta puhumattakaan.

Azure huomasi kuinka yksi liekki roihahti ja käski naisen väistää. Nainen teki nopeita päätöksi, jos hän menisi sivuille odottaisi tulen syli, jos hän menisi eteen osuisi tytön miekka varmasti johonkin, joten... Alas! Nainen putosi maahan vatsalleen kierähti nopeasti vasemmalle, vältti tulen ja nousi nopeasti pystyyn. Hän mietti, hän tiesi, että jos hän menisi lähemmäs toinen sivaltaisi miekalla, jos hän menisi kauemmas toinen voisi loitsia noita tulia hänen päälleen, lisäksi hänellä oli vain ruoska. Viikate oli jäänyt kotiin. Harmi, nyt siitä olisi ollut todellakin hyötyä, sillä ruoskan kanssa, ei voinut taistella lähietäisyydellä kunnolla ja miekka voisi katkaista sen helposti kahtia. Mihin naisen pitäisi siis turvautua. Kaukana olemiseen? Azure mietti. He olivat molemmat jakoivat suden verta. Joten heillä täytyi olla myös aikalailla samalla mittapuulla samankaltaset aistit. Niinhän? Azure mietti, eihän tästä tule mitään, olisi pitänyt ottaa se hemmetin viikate. Äkkiä puoli ihmissusi puraisi peukaloaan ja veren haju tuli. Hän piirsi ilmaan peukalollaan tähden. Yksi pieni jekku, jonka hän oli oppinut äitinä olemisesta. Lapset kun olivat helppoja harhautettavia. Hän oli opiskellut sen yhden jekun ystävältään Misutelta, joka harrasti tätä nykyään kaiken maailman magiaa.

Veren hajuinen ilmaan piirretty tähti oli yksin kertaista magiaa käytettävä harrahautus kuva. Se kuvasti naisen kuvajaisen, joka haisi hänelle ja verelle. Sillä aikaa Azure pystyisi yllättämään toisen takaa päin. Hän antoi ruoskansa laulaa, mutta hellästi niin, että jos se osuisi nuoreen tyttöön se ei jättäisi minkäänlaista tuhoa. Se vain sattuisi todella paljon, sellainen nopea läimäisyn tapainen. Azuren harhakuva hajosi. Nainen itse hyppeli hieman kauemmaksi ja tuijotti sitten tyttöä. "Mielenkiitosta, että osaat tuollaista, varmaan sen henkisuden tai minkälie voimaa?" Azure kysyi kiinnostuneena.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 04 Touko 2013, 20:43

Nakamille naisen nopea väistöliike alaspäin tuli vähän yllätyksenä. Osittain sen takia ja osittain sen takia että he tosiaan olivat vain testaamassa mihin toisesta olisi hän ei roihauttanut toista liekkiä alas päin suoraan naisen niskaan, mikä tosiaan olisi ollut muuten täysin mahdollista. Mitä tuo tekisi seuraavaksi sitä tyttö odotti jo innolla, hänellä kun vaikutti olevan harvinaisen hyvä vastustaja. Pian nainen piirtelikin tähteä ilmaan. Kun tuo kuvio ei vaikuttanut aiheuttavan minkäänlaista suoraa hyökkäystä päätteli Nakami nopeasti sen olevan harhautus tai sitten ansa. Ja taikojen hyödyntäminen ansoissa ja epäsuorissa hyökkäyksissä oli jotakin mikä oli hänelle itselleen hyvinkin tuttua, juuri siihen hän oli itsekkin kykyään käyttänyt jokseenkin se soveltuikin myös suoraan taisteluun. Näinpä hän osasi odottaa iskua sinne mistä se olisi vaikea huomata tai torjua, todennäköisesti siis selkään. Kun ruoskanisku sitten oli tulossa, pyörähti tyttö nopeasti ympäri, torjui ruoskan käsivarrellaan ja pyöräytti sen kätensä ympärille. Toki tuokin sattui mutta se myös avasi mahdollisuuden iskeä takaisin, tai tarkemmin sanottuna se antoi tilaisuuden hankkiutua eroon tuosta ikävän pitkästä ruoskasta. Näin ollen Nakami vetäisikin ruoskaa rivakasti taakseppän yrittäen saada sen mahdollisimman tiukaksi jotta voisi katkaista sen miekallaan. Samalla hän olikin jo leikkaamassa ruoskasta ylimääräistä pituutta miekallaan todennäköisesti siinä myös onnistuen jos tuo ruoska pysyisi tarpeaksi tiukalla leikattavaksi. Tuon jälkeen ruoskan pää irotsikin tytön kädestä, palavana tosin. Kaiken varalta hän nimittäin oli sytyttänyt sen myös palamaan sillä jos hän ei onnistuisi leikkaamaan sitä olisi naisen pakko hylätä aseensa ennen kuin ruoskaa kiipeävästä liekistä tyttö saisi uuden aseen vastustajaansa vastaan.

Tilanteen jälkeen hän katsoikin vähän hymyillen etäisyyttä ottanutta, Azureksi esittäytynyttä naista. "Niinkö sinusta. Ja tavallaan olet oikeassa sillä magia ja sen hyödyntäminen on hengille huomattavasti luonnollisempi asia kuin ihmisille. Ei turhia kuvioita tai muuta hidastetta, hengille taikojen käyttöön riittää että tietää mitä haluaa. Mutta täytyy kyllä myöntää oli tuo sinunkin temppusi aika hieno vaikka en ihan noin yksinkertaiseen harhaan olekkaan häviämässä. Minä olen muuten Nakami, kiva tutustua." Tyttö esittäytyi.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 05 Touko 2013, 13:41

Nakamiksi esittäytynyt tyttönen oli juuri katkaissut osan ruoskan pituutta. "Voi hitto..." Azure mutisi kuitenkin virnistäen. Hän katsoi ruoaskaansa ja heilautti sitä pari kertaa. Se oli ehkä menettänyt hieman pituuttaan, mutta ei tehoaan. Ei se haittaa, vaikka toiselle tulisi nyt parempi ote taistelussa, sillä Azuren pitäisi päästä aika lähelle ruoskimaan toista. "Aika kamalan tempun teit. Mistä hemmetistä minä nyt uuden ruoskan saan?" Azure sanoi ja naurahti ystävälliseen sävyyn. Hän kaivoi nopeasti vyöllään riippuvaa laukkua ja veti ruoskan pään itselleen. Hän sitoi ruoskan päähän yksinkertaisesti lisäyksen, jossa oli ikävän näköinen raudasta taottu piikki. "Ei huolta, minä pärjään tälläkin pituudella." Nainen vakuutti ja pidensi kynsiään kymmenisen senttiä. Niistä tuli uhkaavan näköiset.

Azure lähti syöksyyn. Etuhyökkäys, helppo torjua ja hyökätä, mutta sitten nainen ponnisti toisen yli meni alas varoen varmaa miekkaa. Heitti jalkansa suoraksi ja pyäröhti ympäri, yritti kaataa toisen maahan. Azure nousi nopeasti pystyyn, hän hyppäsi kauemmaksi, ruoska sivalsi ilmaa jättäen jälkeensä ikävän suhahduksen. Maassa olevat ruohon tupot lensivät ruoskan iskeässä sinne. Azure mietti nopeasti, heidän voimansa olivat perjaatteessa samankaltaisia, sillä he tosiaan jakoivat sudenverta. Tosin toinen osasi hyödyntää magiaa ja Azure nyt kun ei ollut siitä edes kamalasti kiinnostunut, niin hän ei osannut sitä hyödyntää, mutta hän osasi tehdä jos jonkin moisia temppua. Nainen puraisi peukalanso uudestaan auki. Hän heitti verta eteensä, ei mikään taika, ei mitään magiaa, pelkää verta. Sitten hän joi vertaan, mutta ei niellaisut. Hän piti veren suussaan. Koska heidän aistinsa olivat selvästi lähellä toisiaan, mutta jonkin aistin mennessä muut tarkentuivat, totta kai. Tosin Azure oli oppinut olemaan lähes huomaamaton maastossa kuin maastossa, joten ainut tapa hieman hidastaa toista oli näön sumentaminen.
Azure syöksyi kohti Nakamia ja tuli suoraan eteen päin. Hän oli kolmenkymmenen sentinpäässä toisen kasvoista. Hän oli käyttänyt nopeauttaan hyväkseen ja niin ällöä kuin se olikin hän sylkäisi veren ulos suustaan toisen kasvoille. Näin varmistaen, ettei tyttö hetkeen haistanut tai nähnyt muuta kuin verta.

Tuona hetkenä hänellä olisi oiva tilaisuus hyökätä. Hän hyökkäsi sivulta sivalsi hellästi toista kylkeä päin ja yritti ruoskalla osua jalkoihin horjuuttaakseen taas toisen tasapainoa ja sitten hän yritti vielä tönäistä toista. Azure hyppeli kauemmaksi ja piteli ruoskaansa. Hän ei piti hyvää etäisyyttä toiseen. Oli hyvä pitää, sillä jos oltaisiin liian lähellä voisi sattua.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 06 Touko 2013, 00:35

"Kaikella on hintansa, siinä missä sinä maksoit riskillä minä maksoin osumalla. Mutta joskus on pakko ottaa riskejä ja tehdä uhrauksia voiton eteen." Tyttö naurahti Azuren kommentille ruoskan lyhentämisestä. Kun nainen lähti tulemaan kohti otti Nakami nopean askeleen sivulle yrittäen viiltää naista miekallaan jatkaen tuota liikettään astuen toisella jalalla taakse pyörähtäen nopeasti kohti juuri laskeutunutta vastustajaansa. Vaikkakin isku oli mennyt ohi oli tytöllä kuitenkin loistava asema jatkaa tuosta miten tarve vain vaatisi. Se ei kuitenkaan ollut iskun ainut hyöty sillä pyörähdyksen loppupuolella miekan kärjestä tyttö oli loihtinut pienen tulisen pallon joka lensi naisen taakse aiheuttaen kirkkaan välähdyksen irrotessaan hänen aseestaan. Vastaisku oli valmisteltu harhautuksineen. Pian nähtäisiin mihin hänen vastustajastaan oikeasti olisi. Azuren kamppauksen yli heittäytyminen suoraan nopeaan pyörähdykseen ja nousu jaloille ei ollut tytölle mikään ongelma ja sai hän pyörähdyksestä noustessaan nopean iskunkin joka voisi helpostikkin päätyä muutaman sentin syvyiseen viiltoon naisen käsivarteen olkapään lähelle. Vielä samalla iskisi toinen tulesta muodostunut terä viillon naisen toiseen kylkeen takaapäin, ihan vain varmuuden vuoksi että tuo ei ihan niin helposti tilanteesta selviäisi.

Azuren seuraava liike oli taas jotain mitä tyttö ei osannut ennakoida; niin suoraviivainen lähestyminen vaikutti liian vaaralliselta että sitä voisi odottaa. Tosin nainen oli nopea mutta niin oli Nakamikin ja se että hänen susiverensä oli herännyt vain auttoi tuossa asiassa entistä terävempien aistien lisäksi. Näinpä vaikka tilanne olikin tullut yllätyksenä yritti hän jälleen kerran saada iskua miekallaan aikaan. Väistämiseen tai kasvojensa suojaamiseen hän ei kiinnittänyt mitään huomiota vaikka tiesikin mihin nainen pyrki, olihan hän itse juuri sanonut että joskus piti ottaa riskejä ja kaikella oli hintansa. Muutenkin hän luotti kuuloonsa joka kyllä kertoisi tälle mitä lähistöllä tapahtuisi, kuitenkin tuo oli hänen vahvin aistinsa ja kertoisi tälle jopa mitä toisilla kaduilla tai läheisissä taloissa olisi meneillään. Vaikka se olikin vain vähän normaalia sutta parempi ihmisen muodossa se ei enää normaalin suden mittapuuhun mahtunut kun puhuttiin hänen susimuotonsa korvista, yksi syy minkä takia tyttö niitä lähes poikkeuksetta pitikin esillä.

Pian Azure olikin taas käymässä hänen niskaansa. Vaikka nainen olikin parempi kuin moni muu ei hänkään sentään täysin äänetön ollut varsinkaan koska kyseessä oli kuitenkin nopea hyökkäys ja nopeat liikkeet söivät mahdollisuutta äänettömyyteen. Näin ollen Nakamilla oli melko hyvä kuva siitä missä nainen oli ja miten tuo liikkui jaloiltaan, jopa parempi mitä hajuaisti olisi voinut hänelle antaa, kulkihan ääni nopeammin kuin hajut levisivät. Juuri kun nainen oli iskemässä pyörähti tytön ympärille pieni ei täysin yhtenäinen tulipyörre. Riittävä se kuitenkin oli yhdessä nopean väistön kanssa takaviistoon. Ruoskaniskusta hänellä ei tosin ollut mitään hajua ja se tarttuikin oikein mukavasti tytön toiseen jalkaan, kaiken lisäksi hänen lähes koko painonsa oli tuon kyseisen jalan päällä väistöliikkeen ansiosta. Eipä aikaakaan kun tyttö lensikin selälleen samalla kuitenkin heittäen miekkansa pyörimään paikoilleen suoraan yläpuolelleen voidakseen vaimentaa iskua käsillään. Heti osuttuaan maahan tyttö pyörähtikin taakseppäin ponnistaen suoraan jaloilleen vaikkakin pikkuisen kyykkyyn ja nappasi miekkansa ilmasta yhdellä kädellä pyyhkien kasvojaan puhtaaksi toisella kädellään.

Oikeastaan oli hyvä että hän oli vähän kyykyssä, siitä pääsisi nopeammin liikkeelle. Nainen otti vielä etäisyyttä tytöstä kun tuo olikin jo iskemässä takaisin. Azure ei ollut täällä ainoa joka oli tarvittaessa nopea liikkeissään. Sinäänsä olisihan Nakami voinut pyrkiä pysymään kaukanakin ja yrittää pitää etäisyyttä samalla hyökäten tulensa avulla mutta hänen pintaan tullut susipuolensa oli toista mieltä asiasta; tämä oli taistelu ja pitkänmatkan tunnustelun aika oli mennyt kauan sitten. Näinpä tyttö olikin iskemäsä suoraan voimalla päälle yrittäen leikata vastustajaansa edestä miekka välähtäen jälleen kirkkaan punaisena ja alkaen jättää hohtavaa, oranssia, tulenomaista viirua kärjetään. Iskustaan hän jatkoi pyörähtämällä vastustajansa vasemmalta puolelta ohi päästen asemiin seuraavaa iskua varten. Samala hän yrittikin myös tarttua naiseen ja vetäistä tuon pois turhan tukevasta asennostaan samalla kun pyrki pyyhkäsemään tuolta jalkoja alta ainakin osittain yrittäen näin estää muuten nopealiikkeiseltä vastustajaltaan ärsyttävän väistelyn. Tuota seurasikin toinen nopea isku selkään joka johti kolmanteen naisen toiseen kylkeen jälleen nopean mutta rivakan horjutuksen saattelemana. Nakamin ilme kääntyi jo pieneen virneeseen samalla kun hän laittoi miekkansa takaisin huotraansa suoraan viimeisimmästä iskustaan. Nopeasti hän hyppäsi taaksepäin samalla kun tuo tuliviiru, jota hän oli jättänyt räjähti liekkimereksi. Tällä kertaa siltä ei vältyttäisikään heittäytymällä maahan, siitä hän piti huolta suunnaten osan tuosta tulimerestä suoraan alas kadunpintaan. Ei se tappava olisi ja pysyviltä palovammoilta voisi välttyä jos suden turkki olisi suojaamassa kuumuudelta tai Azure onnistuisi heittäitymään sen alta pois tarpeaksi nopeasti mutta osumaa olisi silti vaikea kokonaan välttää, räjähtihän se melko hyvin tytön vastustajansa ympärillä. Ei hän tosin itsekkään tulisi jaloilleen laskeutumaan ja varmuuden vuoksi tyttö, vielä ilmassa, suojasikin käsillään kasvojaan tosin lähinnä ettei hänen silmänsä tottuisi kirkkaaseen valoon heikentäen pimeänäköä huomattavasti. Laskeuduttuaan selälleen hän pyörähti taakseppäin niinkuin ennenkin, hyppäsi taakseppäin pystyyn ja hyppi vielä vähän kauemmas.

Hän oli käyttänyt aika paljon kykyään ehkä vähän liikaakin tuosta viimeisimmästä puhumattakaan. Hän ei ollut säästellyt mitään ja tyttö tunsi kuinka veri jyskytti hänen päässään. Edelleen vähän toipuen tuosta väsymyksestään hänen tarkat korvansa värähtivät terävästi. Lähestyviä askeleita läheisellä kadulla, puhetta, jotain välkkyvästä punaisesta valosta ja palaneen hajusta. "Joku tulee, on aika lähteä täältä." Tuo sanoi nopeasti vetäen hupun takaisin päähänsä. Äänet olivat herättäneet tuon taistelun huumasta ja hän oli jälleen täysin oma itsensä ilman pienintäkään aijetta jatkaa turhaa välienselvittelyä. Nyt ainut asia mikä oli hänen mielessään oli olla herättämättä huomiota, tilanteen huomioon ottaen pysyä piilossa. Vaikeuksia hän ei nimittäin itselleen halunnut

//Siitähän tulikin pitkä. Mutta sitä se teettää kun on iltasesta tylsää//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 08 Touko 2013, 16:54

Azure hymyili, hän yritti saada miekkaa itselleen, mutra Nakami oli nopeampi ja olihan se etäisyys hieman syynä siihen, ettei nainen siihen ehtinyt ottamaan. Azure väisti ensimmäisen hyökkäyksen. Hän mietti hetken haisteli ilmaa, toinen käyttäytyi nyt todella eri tavalla, taisi veri hieman kuplia. Jep, se taisi olla sitä. Pian tyttö oli Azuren vasemmalla puolella. Azure virnisti vain, hän ei olisi halunnut taistella ihan tosissaan, mutta tämä vaati nyt sitä. Hänen oransinruskeat silmänsä hohtivat hieman, kun nainen lähti hyppimään kuin akrobaatti torjuen ja väistellen taitavasti hyökkäykset. Toinen tarttui häneen ja yritti horjuttaa. Nakami pyyhkäisi tulta hänen jalkojensa juureen, mutta Azure ei liikkunut, hän huokaisi ja leikkasi mekkonsa helman irti, kun se syttyi palamaan. Hän irrottautui toisen otteesta.

"Vai, että tällä tavalla..." Azure mutisi ja yritti perääntyä, kun Nakami jo syöksyikin päälle. Kylkeen suuntattu isku maksoi sen verran, että hänen hiuksiaan tippui pian maahan. Azuren hiuksista oli yli puolet leikattu lyhyiksi. "Voi hemmetti! Minä kun kasvatin niitä niin hemmetin pitkään!" Azure murisi, loppu iskua nainen ei olisi olettanut, mutta kun se tuli meri tuli hänen päälleen oli Azuren vain suojauduttava. Hän piti käsiään edessään ja jäi tuleen kiinni. Kuului karjaisu, mutta se ei ollut tuskaa kuvastava vaan suden ulvontaa. Hetken aikaa nainen tunsi tulen kuumuuden, kunnes se oloi kadonnut. Azure katsoi itseään. Hänen hiuksiaan lojui osittain tuhkana ja palavana merenä, mutta osa pitkä suortuva leijui naisen vasemmalla puolella. Hänen piti tasoittaa lyhyt tukkansa, mitä hän sanoisi Keizhalle? Azure huokaisi ja puditeli päätään, kun yhtäkkiä hän kuuli ääniä, ihmisiä. Nakami näytti jo tajuavan tilanteen ja piilotti pärstäkertoimensa.

Azure lähti juoksemaan ja nappasi tytön mukaansa. Hän piti tuota hellästi ranteesta ja piti huppua vauhdin viimassa lähellä tuon silmiä. "Tänne päin!" Azure lausui äidillisesti, noh hän oli äiti. Nainen johdatti Nakamin ihmisten kylän muureille ja varmisti, ettei siellä ollut vartioita juuri sillä hetkellä. Hän johdatti Nakamin ulos muurien toiselle puolelle ja päästi irti hupusta, mutta piti toisen ranteesta edelleen kiinni. "Tule, voit yöpyä minun luonani." Azure sanoi ja hymyili äidin tapaan nuorelle tytölle. Hän lopetti juoksemisensa ja käveli rauhallisesti tuttua polkua pitkin.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 09 Touko 2013, 00:46

Nakami oli juuri itsekkin lähtenyt juoksemaan kun nainen tarttui tämän ranteesta ja lähti johdattamaan tyttöä poispäin taistelupaikalta. Olisihan tämä varmaan itsekkin karkuun päässyt vaikkei reittiä tuntenutkaan. Korviensa pitäminen hupun alla piilossa olisi ollut vieläkin helpompi asia olihan hän sentään pystynyt ihmisten keskellä liikkumaan. Silti hän oli Azurelle tuosta huolenpidosta tavallaan kiitollinen. Olihan siitä apua että tuo tunsi kaupungin paremmin kuin tyttö itse mutta myös ihan vain se että joku oli hänen tukenaan auttamassa sai hänet iloiseksi ja tuntemaan tiettyä helpotusta.

Kun kaksikko oli päässyt ulos kylästä ja Azure tarjosi tytölle yöpaikkaa tämä vastasi vähän iloisesti naurahtaen "Kiitos kovasti. Pidät sitten minusta huolta aivan kuin olisit äitini tai jotain vaikka vasta tavattiin ja vieläpä taistelun merkeissä. Kukaan muu ei ole minusta välittänyt saati sitten huolehtinut perheeni kuoleman ja kotini menettämisen jälkeen joten..." seurasi syvä huokaus ja lyhyt hiljaisuus ennen kuin Nakami jatkoi "Joten kiitos. Ja mielelläni yövyn luonasi. Niin ja anteeksi hiustesi lyhentämisestä... Taisin muutenkin taas mennä liian pitkälle. Pitäisi saada tuo suden taisteluvietti hallintaan ennen kuin tulee lisää tuollaisia..." Hän käveli rauhallisesti Azuren perässä iloinen hymy kasvoillaan. Olihan tuon naisen ystävällisyys hänelle vähän liiankin harvinaista herkkua ja se saikin tytön tuntemaan olonsa harvinaisen mukavaksi ja rauhalliseksi, tuntemaan vähän samalla tavalla kuin hän oli tuntenut aikoinaan perheensä seurassa.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 09 Touko 2013, 10:22

Azure kuunteli Nakamin kertomusta ja hymyili sitten. "Noh, minä olen oikeastaan jo tässä iässä äiti, sain ensimmäiset lapseni noin kaksikymmentävuotiaana." Azure kertoi ja johdatteli heidät polkua pitkin kaukaa jo hehkuvan ja kutsuvan valon luo. Nainen naurahti räväkästi. "Ei se mitään. Kesä hiukset tästä kyllä tulivat, mutta sainpa nuoruuteni poikamaisuuden takaisin." Azure naureskeli positiivisesti. " Olet vielä nuori ja sinulla on paljon opittavaa, mutta ei hätää. Kaikki oppivat omalla ajallaan omia asioitaan, sillä ei sellaisen, kuin sudenvietti oikein heti mene hallintaan, siihen voi toki tarvita aika paljon oppimista, mutta oppi kasvattaa. Minä itse en hallinut itseäni nuorempana, olin aina kahakoimassa ja nauramassa toisille. En ole naisellinen nainen." Azure sanoi ja pysähtyi.
"Mukavaa, että jäät. Saat myös mukavasti tavata isoveljeni. Hän on, noh... Omanlaatuinen mies. Tuossa tönöni on, minulla on poika Lyndon ja noh.. Tytär on isänsä mukana." Azure sanoi ja meni talonsa ovelle. Hän avasi oven ja päästi Nakamin ensin sisään. Kun hän tuli perässä niin Azure kohtasi isoveljensä jään siniset silmät. "Mitä hiuksillesi on tapahtunut?" Keizha kysyi. Hänen mustat hiuksensa olivat sekaisin, mutta osittain kireällä poninhännällä ja hänen leuassaan oli partaa. Arpiset kasvot tuijottivat Azurea ja Nakamia. "Ne menivat pienessä testailussa. Tässä on sitten Nakami, minun ystäväni ja olisitko kiltti ja menisit pukemaan paidan päälle, kukaan ei halua pällistellä rintalihaksiasi." Azure piikitteli isoveljelleen muristen. Mies vastasi siihen murahtaen ja antoi tietä. Hän käveli sohvalle ja nosti sieltä paitansa. Azure katseli ympärilleen, sohvalla lojui huopa, Lyndonista ei jälkeäkään. Yleensä poika oli vielä valveilla. "Missä Lyndon?" Azure kysyi tarkasti. Hän katsoi murhaavasti Keizhaa. Mies hymähti. "Kun ei mennyt nukkumaan ja valitti, että halusi jäädä odottamaan sinun paluutasi, iskin tajun kankaalle." Keizha sanoi tylysti.

"Anteeksi Nakami, mutta minä teen nyt hieman asioita, joita ei kannata ottaa haltuun, kun kuritat jotakin tärkeää ja läheistä sukulaistasi." Azure sanoi hiljaa ja hyökkäsi isoveljensä kimppuun. "Teit mitä? Häh? Tollo sinä olet! Minun lastani ei kohdella niin, hemmetin mies! Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa, ettei väkivaltaa Lyndonille? Hän on vasta viisi! Perkele!" Karjui Azure. Azuren isoveli kiemurteli naisen kuristus otteessa ja ähki. "Luovutan!" Keizha huusi, kun Azure yritti jo kuristaa miehen hengen ulos kehosta. Azure päästi isoveljestään irti ja huokasi helpotuksesta. "Nakami, tule. Minä näytän vierashuoneen, jossa voit nukkua." Azure sanoi ystävällisesti. Hän oli äkkiä taas kuin toinen ihminen. Kun nainen johdatti tyttöä huoneelleen yksi ovi avautui ja mustahiuksinen poika tuijotti kaksikkoa. "Äiti... Kuka hän on?" Lyndon kysyi. Pojan oranssinruskeat silmät tuijottivat Nakamia. Azure hymyili. "Nakami, tässä on poikani Lyndon. Lyndon tässä on äidin ystävä Nakami." Azure sanoi äidin tapaan. Lyndon tuijotti hetken Nakamia, hänen haltian korvansa erottuivat mustasta hiuspehkosta. "Iltaa!" Lyndon sanoi ja ojensi pienen kätensä tytölle. Lyndon hieroi hieman otsaansa. "Löikö eno taas sinua? Voi kamala. Ei hätää äiti rökitti jo sen pellen." Azure sanoi ja halasi Lyndoni, hän hinkkasi omaa poskeaan poikansa poskea vasten. "Äiti! Lopeta! Ei toisten edessä!" Lyndon pyysi ja pyrki irti äitinsä otteesta. "Voi olet tulossa ihan isääsi! Tosin hän ei häiriintynyt siitä, että kiehnäsin hänessä." Azure naurahti ja patisti poikansa nukkumaan.

"Tänne päin. Tässä näin on sinun huoneesi, vuode on jo pedattu, koska eihän sitä koskaan tied, jos joku tulee yöpymään." Azure sanoi ja virnisti. "Haluaisitko mennä nukkumaan vai haluatko syödä ensin? Anteeksi tuo känä tuolla, kun perheeni ja suhteeni on vähän sellain, se on vaikeaa selittää." Azure sanoi ja huokaisi. "Äläkä luule, että se törppö tuolla noin, on minun mieheni, hän on veljeni. Mieheni johtaa laumaansa, emmekä ole naimisissa, mutta meillä on kaksi lasta..." Azure kertoi ja virnisti.

//Nyt oli mun vuoro tehdä todeeeella piiiiiiiiiiiitkä vastaus, ku se vähän nii ku veny.... :DDDD
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 09 Touko 2013, 18:54

Nakami astui sisään vetäen huppunsa alas vain huomatakseen oven takana hyvinkin omalaatuisen oloisen, paidattoman miehen. Todennäköisesti tuo olisi Azuren veli josta nainen oli maininnut. "Heh heh niin juu hiukset tuota noin..." Tyttö yritti jo keksiä jotain selitystä Azuren uusittuun kampaukseen. Onneksi hänen ei tarvinnut hoitaa puhumista vaan Azure näytti hallitsevan tilanteen veljensä suhteen. "Ei hätää en ota." Tyttö vastasi melko hiljaisella mutta kuitenkin iloisella äänellään vähän hymyillen samalla kun Azure kävi veljensä kimppuun. Oikeastaan oli täysin ymmärrettävää että toinen oli vihainen ei Nakami itsekkään olisi jäänyt katselemaan jos hänelle tärkeitä ihmisiä olisi satutettu millään tavalla.

Jossakin vaiheessa yhden oven takaa ilmestyi tummahiuksinen poika jonka Azure esitteli Lyndoniksi. "Iltaa vaan sinullekkin" Nakami vastasi pojalle lempeä ilme kasvoillaan ojentaen omankin kätensä reippaaseen tervehdykseen. "Perhe ja sen läheisyys ovat hienoja asioita joten turha sitä on hävetä" Tyttö totesi ystävällisesti rimuilevalle Lyndonille. Tuo oli asia jonka merkityksen oppi kunnolla vasta sitten kun sen oli menettänyt, varsinkin jos sen menetti liian aikaisin joten ei hän olettanut saati toivonut lapsen ymmärtävän mitä tyttö oli tarkoittanut. Päästyään huoneeseensa tämä nyökkäsi vastaukseksi Azuralle, heitti kaapunsa päältään sängylle. "Syödään vain, ei se nälkä juomingeilla loppujenlopuksi lähtenyt." Tämä vastasi. "Ja veljeksesi häntä vähän oletinkin. Miehesi on siis myös jossain määrin susi kun kerran laumaa johtaa?" tyttö jatkoi.

//Näinpä. Mutta ei siinä mitään väärää ole, kun juttu luistaa niin on mukava kirjoittaa ja silleesti//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Touko 2013, 18:22

Azure kulki pitkin taloaan keittiöön. "Kylläkin, hän on muodonmuuttaja. Suden muotoa hän pitää enemmän kuin haltijan. Itse olen ihminen ja ihmissuden risteytys. Oikein mukavaa, kun itse omaan hieman muodonmuuttajan voimia, mutta onhan se vähän surullista kun miehellä on lauma, eikä perhe voi olla yhdessä. Jos tapaat mieheni, voit antaa terkut Azurelta." Azure nauroi ja otti keittiön kaapista leipää, juustoa, kinkkua ja hieman voita. Vuohen maidon hän haki kylmäkaapista. "Tuossa on iltapalaa, kokoa siitä mieleisesi." Azure sanoi äidillisesti. Hän istui tuoliinsa. "Sanon vain, että tapasin hänet yhdeksäntoista vuotiaana. Sain lapsia pian, olihan se hieman yllätys... Mutta se, että sain lapsia oli suurin onneni, nyt toivon enää, että perhe olisi yhdessä. Sillä Lyndonilla on kaksoissisar. Azuma, hän on isänsä laumansa kanssa, en ole oikein ehtinyt kuulla kuulumisia, mutta kirjeitä mieheltä on tullut, jotta voin opettaa Lyndonia hänen oppiensa mukaan..." Azure mutisi ja huokaisi.

Hän venyteli hieman. "Yksi asia on kuitenkin selvä minulle. Minulla on perhe, jota rakastaa ja suojella. Nakami, olet vasta nuori, joten sinun tulee nauttia elämästi, mutta uskon, ettei tässä maailmassa ole helppoa elää, jos on menettänyt jotakin tärkeää itselleen. Koska olen elänyt jo sen verran, osaan arvioida hieman ulkoisesta olemuksesta asioita. Eivät ne mitään taikuutta ole, eleiden huomioimista vain. Oletko sinä menettänyt jotakin tärkeää itsellesi?" Azure kysyi varovasti, kuin lohdutuksen antava äiti. Hän nojautui hieman nojaansa ja hymyili odottavasti. "Ei sinun toki ole pakko kertoa, mutta kun on tullut hieman tavaksi kuunnella toisten asioita. Itse menetin perheeni aika nuorena. Isääni en ole nähnytkäät. Äiti kuoli ja isäpuoli heitti ulos kodista. Oli vain minä ja Keizha..." Azure sanoi. Hänen silmissään paistoi menneisyyden katse ja totuuden ymmärtäminen.
Olihan se hieman vaikeaa, mutta menneet olivat menneitä. Kun niistä pystyi päästämään irti, pystyi myös jatkamaan elämäänsä. Nainen vilkaisi olohuoneeseen, jossa hänen mustahiuksinen isoveljensä nukkui. Azure nousi ylös nopeasti, kävi peittelemässä kunnolla isoveljensä ja tuli takaisin istumaan. Hän hymyili Nakamille. Hänen vasemmalla puolella päätään oli vielä kaksi tuuheaa hiuksen suortuvaa. Nainen pörrötti lyhyiksi menneitä hiuksiaan.

//Niinpä, kun juttu luistaa on aina kivaa vastata :D
Nya
 

Seuraava

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron