I'm a woman and I'm proud of it||Michyy

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Michyy » 13 Touko 2013, 02:51

Nakami nyökkäsi vastaukseksi Azurellle ja istui kokoamaan runsastäytteistä leipää itselleen. Toki hän kertoisi Azuren miehelle terveiset jos tuo tulisi jossain vastaan. Vaikkakin tuo edelleen kuunteli naisen juttuja voisi sivullisen silmistä näyttää hyvinkin paljon siltä että tytön mielenkiinto oli keskittynyt lähinnä mehukkaan näköiseen leipään mihin tuo juuri oli iskenyt terävät hampaansa kiinni. Siinä hänen syödessään alkoi Azure varovasti kyselemään tytön taustoista. "Niin ei siihen taikuutta tarvite varsinkaan kun taisin mainitakkin tästä jotain jo matkalla tänne ellen sitten ihan väärin muista. Mutta tosiaan noin kaksi vuotta sitten, samana yönä kun sain hengen kyvyt, suden muodon ja tuon miekkani, haltiat hyökkäsivät kotikylääni. Yli puolet kyläläisistä kuolivat sinä yönä mukaanlukien oma perheeni... En pystynyt heitä suojelemaan... Mutta paikallaan itkeminen ei heitä tuo takaisin, osittain sen takia lähdinkin sieltä, sen lisäksi siis että sielläpäin minkäänlainen yhteys taruolentoihin oli vähän kieroonkatsottua... Moni menetti sinä yönä enemmän kuin mitä minä menetin, kärsi enemmän kuin kenenkään olisi pitänyt kärsiä... Ja olet oikeassa tämä mailma on kylmä niille joilla ei perhettä tai kotia ole." Olihan kyseessä Nakamille vähintäänkin surullinen aihe mutta hän ei ollut niitä jotka juuttuivat menneisyyteensä tai rypivät itsesäälissä. "Toisaalta menettäminen opettaa arvostamaan sitä mitä edelleen on ja onhan ympärilläni sinunkaltaisia ystäviä. Ja kyllä minä pärjään, tulevaisuus on vielä edessä ja onnistuithan sinäkin saamaan perheen lämmön takaisin. Menneet ovat menneitä nyt voin enää yrittää estää sitä tapahtumasta uudestaan." Tyttö totesi hymyillen parhaansa mukaan jokseenkin vähän haikea hymyhän tuo oli. Toisaalta hänellä oli myös syytä onneen olihan hän nyt lähinnä perheen lämpöä ja huolenpitoa tuon itkunsekaisten huutojen yön jälkeen. Noissa tunnelmissa tämä nousi ylös joi vielä viimeisen lasillisen vuohenmaitoa ja kiitti illallisesta pienen kumarruksen saattelemana vähän sen jälkeen haukotellen.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Touko 2013, 16:51

Azure kuunteli rauhallisesti toisen kertomusta ja nyökkäili ymmärtäväisesti toisen puheeseen. Kun Nakami oli lähdössä nukkumaan Azure nousi nopeasi ylös. "Nakami. Olen ehkä aika vanha, sinun ikäisesi mielestä, mutta voin sanoa sen, että jos kaipaat perhettä ja sen turvaa, olet aina tervetullut tänne. Oveni ovat avoinna sinulle. Aina kun tarvitset." Azure sanoi ja pörrötti tytön hiuksia. Hän paijasi hieman korviakin, koska ne olivat niin söpöt. Sitten nainen katsoi hiljaa ulos. "Hyvää yötä. Toivottavasti nukut hyvin." Azure sanoi ja virnisti. hän rupesi siivoamaan pöytää iltapalatarpeista. "Ai niin, jos sinun tarvitsee pestä jotakin päältäsi, kuten noh... Se minun vereni kasvoiltasi, niin huoneessasi on vati. Tuon sinne hieman lämmintä vettä ja pyyhkeen. Voit pestä kasvosi tai jotakin." Azure sanoi ja osoitti helalla olevaa pannua, josta höyrysi lämmin vesi.

Nainen toi pian pyyhkeen ja veden huoneeseen. Sitten hän katsoi Nakamia. "Hyvää yötä." Azure toivotti viimeisen kerran, ennen kuin poistui huoneesta. Hän suuntasi omaan huoneeseensa ja asettui levolle.
Yö oli ollut pitkä, mutta antoisa. Azure heräsi virkeänä ja hiuksen päässsään sekaisin.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 15 Touko 2013, 02:14

"Vanhempi kuin minä, mutta ei se haittaa. Muutenkin se tuo mieleen sen mukavan viattoman ajan jolloin ei tarvinnut jatkuvasti huolehtia itsestään... Ja kiitos arvostan tuota kovasti" Tyttö vastasi hymyillen Azurelle alkaen auttaa tätä ruokien siivuamisessa. "Hyvää yötä sinullekkin" Nakami vastasi nyökäten sitten vastaukseksi peseytymisehdtukselle.

Peseydyttyään Nakami pisti vielä kaapunsa hihan likoamaa, olihan sekin likaiseksi mennyt tytön pyyhkiessä kasvonsa aikaisemmin, ja meni itsekkin nukkumaan. Kuinkakohan monta viikkoa siitäkin oli kun hän oli viimeksi nukkunut sisällä tai sängyssä. Viimeaikoina oli tähtitaivas, leirinuotio ja välillä myös puunoksat tulleet tytölle hyvinkin tutuiksi yönviettotavoiksi. Ei siinäkään tietenkään mitään vikaa ollut olihan hän koko lapsuutensa viettänyt lähellä luontoa ja muutenkin nautti raikkaista metsistä ja vihreistä niityistä eivätkä yöt kylmiä olleet olihan tuolla tarvittaessa myös turkkinsa. Silti sisällä nukkuminen oli kyllä mukavaa vaihtelua sitä ei hänkään pystyisi kieltämään. Oli sanomattakin selvää että yönsä hän nukkui erinomaisesti.

Aamulla heti herättyään hän heitti kaapunsa oven päälle kuivumaan ja lähti viemään yön aikana jäähtynytta ja vähän likaantunutta vettä ulos. Ulkona oli jo kaunis päivä, linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Kaadettuaan vedet vähän matkan päähän talosta päättikin Nakami istua nurmikolle auringonpaisteeseen. Siinä istuessaan kaivoi tyttö vyötärölleen sidotusta pienestä laukusta merensinisen ocarinan ja alkoi soittamaan tuolla vanhaa laulua jota hänen vanhempansa, ja kuulemma myös heidänkin vanhemmat, olivat usein hyräilleet.

/Muuten löysin ocarinaversion siitä kappaleesta joka oli mielessä kun kirjoittelin tätä, löytyy tuolta. http://www.youtube.com/watch?v=NPiwgS2yGaU Vähän erillaista ocarinaa Nakami tosin soittelee mutta kuitenkin. Hienoja soittimia ovat nuo ocarinat pitäisi joskus minunkin ocarina jostain ostaa ja opetella soittamaan, muutamalla kaverilla on ja kuulemma melko helppo soitin. Olisi vähän vaihtelua kitaralle. Niin juu ja tuosta soittimesta ei ole kyllä mitään mainintaa tuolla Nakamin hahmoesittelyssä pitää lisätä sinne joskus tuo ajanviettotapa.../
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Touko 2013, 13:03

Aamu oli oikein kaunis, varsinkin kun ulkona alkoi kaunis soitto. Azure ei ollut varma, mikä sointin se oli. Aluksi hän oli arvellut huilua, mutta kun hän tuli ulos tarjottimella kaksi kuppia teetä ja puurokulhot hänen piti peruuttaa arvauksensa. Kun hän näki soittimen. "Oiken hauskan näköinen tuo soittimesi, mikä se on?" Azure kysyi ja ojensi teekupin ja puurokulhon Nakamille.
Hän asettui toisen viereen hymyillen. Pihalle juoksi pian Lyndon. "Äitiii!" Tuo huusi rikkoen luonnon kauniin hiljaisuuden. "Mitä nyt? Kiusaako eno?" Azure kysyi. Lyndon pudisteli päätään. Hän katsoi Nakamia ja käänsi katseensa takaisin Azureen. "Tarvitsen puukon! Haluan harjoitella!" Lyndon vaati ja Azure huokaisi pitkään. "Tässä ja ole sitten varuillasi ja varovainen. Keizha vahtii sitten sinua, ettet loukkaannu." Azure sanoi ja söi puuroaan. Lyndon juoksi enonsa luo ja pian kaksikko lähti metsään harjoittelemaan. "Lopultakin rauha!" Azure puuskahti. Hän virnisti Nakamille. "Välillä sitä kaipaa villejä nuoruus vuosiaan, mutta ne on jo eletty, vaikka vaarat vaanivatkin joka puolella..." Nainen mutisi ja katseli metsään päin. Hän virnisti lempesti taas. "Olen kateellinen, kun olet vielä noin nuori ja elämä edessä. Minä taas kyhjötän täällä perheeni luona raataen töitä." Azure nauroi.

Nainen joi teensä ja keräsi tyhjät astiat tarjottimelle. "Minun pitäisi kai siistiä hiuspehkoani. Mitäs sanot? Näytänkö hyvältä näin?" Azure nauroi taas. Positiivisuutta tähän päivään hänellä kyllä riitti.

//Joo oikein kivalta kuulosti toi soitto, mitä ne soitti. Pidin siitä musasta. Ocarina näyttää vähän nokkahuilulta, mut sit sen ne reijät on nii ku vaan siirretty siihen toisten riekien viereen siit huilunpäästä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 16 Touko 2013, 02:40

Nakami lopetti soittamisen Azuren saapuessa paikalle. "Tämä on ocarina. Näitä ei täälläpäin juurikaan taida olla, ainakaan minulla ei ole toista tullut vastaan." Tyttö vastasi laittaen soittimen takaisin vyölaukkuunsa ja aloittaen hänkin syömisen. Azuren puuskauhdukselle Nakami ei voinut kuin vähän hymyillä. "Mitä poikasi muuten harjoittelee kun kerran puukkoa tarvitsee?" tämä kysyi ihan mielenkiintoaan. "Ja älä hätäile olet sinä vielä tarpeaksi nuori useampaankin seikkailuun. Se on vain asenteesta kiinni, eilisen perusteella sinä nimittäin pärjäisit paremmin kuin moni nuori soturi." tyttö vastasi naurahtaen sitten. "Ja mitä minun nuoruuteeni tulee niin olen huomannut sen verran että en muuten vanhene enää, en ainakaan samalla tavalla kuin muut ihmiset. Onko se sitten hyvä asia olla pysyvästi näin nuori sitä on vaikea sanoa, enhän ole kokenut mitä on olla sinun ikäinen tai muutenkaan nykyistä vanhempi..."

Sää oli todellakin mitä parhain, eikä päivä muutenkaan olisi paljoa paremmin alkaa. "Ei se hirveältä tuollaisenakaan näytä mutta voisihan sitä vähän siistiä. Jos tarvitset apua niin voisin varmaan auttaa siinä, kokemusta hiustenlyhentelystä on kyllä tullut kuten huomattiin, varsinkin viiltävällä liikkeellä ja leikkaavalla terällä." Tyttö totesi alkaen pikkuisen nauraa itsekkin Azuren kanssa. Mutta ei siinä mitään vikaa ollut kuten sanonta kuului nauru pidensi ikää.

//Muuten ihan vain näin mainitsen tuosta mielenkiintoisesta soittimesta että erillaisia ocarinoja on aika paljon erinäköisiä, kokoisia ja kuuloisia. Että se mitä Nakami käyttää ja se mikä nyt muutenkin taitaa olla kaikista klassisin malli olisi tuollainenhttp://ep.yimg.com/ca/I/yhst-46117395216933_2263_70997542.jpg Äänessä ei taida suurta eroa kuitenkaan olla tuohon videon mountain ocarinaan... Toisaalta olen vasta ihan viimeaikoina alkanut asiaan tarkemmin perehtyä joten vaikea sanoa sitten paljonko nuo eroavat esimerkiksi sormituksiltaan ja soittotekniikaltaan. Tämä siis ihan vain näin sivumainintana taas...
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 17 Touko 2013, 14:53

Azure nauroi vatsansa kipeäksi. Hän pyyhki naurun kyyneliään. "Niin, sinulla on vasta elämä edessä. Minä en nyt ihan vielä ole tullut keski ikääni, mutta en kyllä tiedä kuinka kauan elän, kun sota ja minä kun olen puoliksi ihmissusi..." Azure mietti. "Mutta aiheesta toiseen. Taidan jättää tämän hiuspehkon vielä rauhaan, käyn sitten leikkauttamassa sen jossakin vaiheessa, jossakin... Jos jaksan ja ehdin. Minusta tämä on virkistävä tyyli, nyt kun pääsisi tästä mekosta eroon, huomasin, että kun aloin käyttää tälläisiä kaksi vuotta sitten on tullut ongelmalliseksi miten tässä voi kulkea... Saatika taistella." Azure sanoi ja virnisti. Hän nousi pystyyn ja lähti tarjotimen kanssa sisään.

Hän järjesteli kaiken paikoilleen ja palasi venytellen ulos. "Noh, siis siitä Lyndonin puukon käytöstä. Hän harjoittelee isänsä tekemää harjoitusta. Hänen isänsä haluaa, että poika oppii hänen kauttaan, eikä idiootti veljeni." Nainen sanoi ja nyökkäsi päätäväisenä. "En ole koskaan epäillyt antaa puukkoa lapselleni, mutta pelkään vain, että hänestä saattaa kasvaa liian vakava... Haluan antaa hänelle iloisen lapsuuden..." Nainen mutisi taas mietteisiinsä painautuessaan. "On niin raskasta olla erossa." Azure päätti puheensä ja kiepsähti Nakamiin päin. Hän hymyili tytölle. Äkkiä hän halasi tyttöä. "Olet niin suloinen! Rakastan noita sinun suden korviasi. Olet niin söötti ja pehmoinen!" Azure sanoi aj kiehnäsi tytössä, kunnes päästi hellästi irti. Hän myhäili itsekseen. "Anteeksi tuosta, mutta kun miehelläni on oma tyttäreni, en voi halia häntä, niin halusin ainakin halata sinua, koska olet tyttö ja olet kovin söötti." Azure toteli lempeästi.
"Minusta on tullut liian tyttömäinen... Voi niitä aikoja." Azure vaipui taas jonnekin, kunnes tajusi mitä teki. "Ei hemmetti! Nyt pitää skarpata!" Nainen huudahti ja naurahti sitten perään.

//Joo, mielen kiintoista kyllä on. Oikein olet perehtynyt koko soittimeen noin hyvin. Mäkin sain samalla tässä oikean kokoisen infopläjäyksen. Pakko kysyy, mut minkälaista mangaa tai animee katot/luet?
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 20 Touko 2013, 01:42

Nakami nyökkäsi Azurelle tyytyväisenä "Niin ei tuo todellakaan huonolta noinkaan näytä. Ja mitä vaatetukseen tulee niin onhan minullakin kaupunkilaistytön vaatteet kaapuni alla, ei niitäkään ole taisteluun tehty. Auttaa onneksi melko paljon että melko löysä asu, ei niin paljoa rajoita. Ja mitä mekossa taisteluun tulee niin voithan sinä tarvittaessa repiä sen mekkosi alaosaan viillon niin ei niin paljoa liikkumista haittaa. Toisaalta kalliiksi se tulee pitkällä tähtäimellä mutta jos on pakko niin parempi sekin." Nakami vastasi hymyillen. Vähän mietittyään hän joutui kyllä itsekseen myöntämään että pitkä mekko tosiaan olisi melko pahasti tiellä taistelussa ja vaikkakin kimono ei ihan yhtä ongelmallinen ollut voisi hän silti vaihtaa johonkin ketterämpään vaatteeseen. Ehkä jonkinlainen minihame mutta se olisi liian paljastava jos pitäisi lähteä hyppimään. Shortsit alle voisi jopa toimiakkin... Mutta kyllä hän silti taitaisi pidättäytyä ainakin toistaiseksi perinteisessä kimonossaan.

Azuren palattua tuo vähän kertoikin Lyndonin harjoitteluista. "Se että osaa elää luonnossa osana sitä ja hyödyntää sitä tarpeen mukaan ei tee kenestäkään liian vakavaa. Itse vietin lapsena suurimman osan vapaa-ajastani kulkien metsissä samalla oppien niistä yhtä sun toista tehden siitä melkein toisen kotini. Voihan se toki rauhoittaa melko paljonkin mutta sehän ei ole sama asia kuin vakavoituminen tai muutenkaan huono juttu vai mitä. Iloa se ei ainakaan vie pois." Tyttö totesi katsellen taivaalle rauhallisesti ohi lipuvia pilviä nauttien alkukesän lempeästä tuulesta kun Azure yllättäen päättikin halata tuota. "Ei se mitään. Ja mukava että edes joku ajattelee noin noista suden korvista. Itsekkin niistä tavallaan pidän ovathan ne kuitenkin osa sitä mitä olen sen lisäksi että käteviäkin vielä. Sääli sinäänsä että suurin osa ihmisistä vaan leimaa niiden takia friikiksi jolla ei ole tämän auringon alla paikkaa joten niitä pitää aina pitää piilossa tai kulkea ilman mitään merkkiä susipuolesta toisten ihmisten lähettyvillä." Tyttö vastasi hymyillen halaten vuorostaan Azurea. Loppujenlopuksi Nakamikin päätyi nauramaan Azuren kanssa tuon huudahduksen jälkeen.

Saatuaan vähän vakavoiduttua ja naurunsa laantumaan hän kysäisikin Azurelta "Tiedätkö muuten mitään magiasta. Pitäisi varmaan opetella henkimagian hyödyntämistä siis tuon tulen hallinnan lisäksi. Ei siitä varmaan ole haittaakaan jotain uutta oppia jos siitä vaikka olisi apua jossain vaiheessa. Ja henkimagiallahan tarkoitan luonnollista taikuuden hyödyntämistä, magiaa joka on osa käyttäjäänsä eikä vain pölyisten kirjapinojen mystistä tietoa ja valmiita kaavoja."

//Hyvä perehtyä ennen kuin ostaa. Ja mangasta tulikin kirjoiteltua tuonne esittäytymiseeni. Mitäs sinä sitten luet/katsot? Kuinka mettään meen jos arvaisin että shojo ja shounen (yksi tyyppi paikallisella animeyhdistyksellä piti aiheesta luentoa harjoitusmielessä coneihin sillä pohjalla siis tuon arvauksen tein)?
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Touko 2013, 17:12

Azure katsoi Nakamia. "Juu, tuota en itse ole oikein perehtynyt noihin magian konsteihin, joten en voi opettaa, mutta voisin neuvoa sinut eräälle kivalle tyypille, joka osaa tulen käyttöä." Azure hymyili. Hänen tosin piti hieman itsekkin miettiä, kuka tuo oli taas. "Hän taisi olla nimeltään Yoh... Tai hän oli Kuu..." Azure mutisi ja kaivoi muististaan kuvia naisesta tai miehestä. PIan kuva hänen silmissään selkeni. "Aivan, minulla on kaksi ystävää. Toinen on aloitteleva maagikko ja toinen on noh, hän hallitsee tulta ja osaa suojaloitsuja. Entiedä vanhemmasta maagikosta, hän on... Noh saman kaltainen kuin sinä, mutta muistaakseni hän puhui itsestään henki olentona tai muodonmuuttajana." Azure selosti ja katsoi Nakamia, hän mietti olisiko hänen ystävästään maagian opettajaksi. "En tiedä osaako hän auttaa sinua." Azure sanoi ja kohotti olkiaan.

Azure risti kätensä eteensä ja katseli ympärilleen nuuhkien. Hän katseli ympärileen varovasti ja kuunteli. Suden silmät ilmestyivät hänen päähänsä. Hän kuunteli ääniä. Askeleet tulivat lähemmäksi. Nainen katsoi taivaalle ja hymyilli. "Juuri ajallaan." Azure sanoi, kun pieni poika tuli isomman miehen reppuselässä maaten. Azure meni hakemaan Lyndonin. Hän katsoi Keizha. "Miten meni?" Azure kysyi ja piteli poikaa varovasti, sillä pojan käsivarissa oli mustelmia. "Nopeampi kuin viikko sitten, kehittyy liian nopeasti. Piti väistellä ihan olan takaa." Mies kommentoi ja meni vesitynnyrille ja roiskutti itsensä päälle vettä. "Lyndon." Azure sanoi hellsäti ja poika avasi silmänsä. "Olen ihan naatti..." Poika vastasi hiljaa, johon nainen vain naurahti. Hän vei nopeasti poja sohvalle lepäilemään ja tuli takaisin Nakamin luo. "Niin, en todellakaan tiedä sitten, mitä hän oikein taitaa, kun tulta." Azure sanoi ja virnisti. "Hänen nimensä oli kai Kuu tai Yoh..." Azure sanoi ja raapi niskaansa.

//Joo luin, itsekki olen katsonut tuollaisia. Elfen lied, spice and wolf ja blue exorcist. Noh, sun arvaus meni aika kohdilleen. Kattelen sellasta romanssia, koulu juttuu, actionia, komediaa. Kuten esim. Kaichou wa maid-sama :D Ihan paras. Sit on tietysti nää kaikki Naruto, Bleach, Inuyasha, Hero Tales jne. Tollasta.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 25 Touko 2013, 02:35

Tyttö oli ajatellut jotain vähän tulimagiasta poikkeavaa mutta ei siitäkään varmaan haittaa olisi oppia tulenhallinnassa vähän paremmaksi. Loppujen lopuksi aina oli tilaa kehittyä ja tulimagia tosiaan oli se hänen juttunsa. Toisaalta koska hän osasi jo käyttää sitä olisi enään kyse soveltamisesta ja keskittymisestä, molemmat asioita joita hän oppisi itsekkin kykyään käyttämällä. Vähän kuunneltuaan lisää tuosta henki maagista hän vastasikin "Vai että henki. No oikeastaan minä olen vain osittain sellainen mutta taidat olla oikeassa, voimme olla hyvinkin samankaltaisia varsinkin mitä magiaan tulee. Ja vaikka tulen käytössä voin itsenäisestikkin kehittyä niin ne suojaloitsut kuulostavat todella hyvältä." Toisaalta kuten Azure sanoi olisi hyvin mahdollista ettei tuo pystyisi häntä opettamaan. "Niin no en itsekkään pystyisi kenellekkään selittämään tai muuten opettamaan tulenhallintaa kykynä, se on vain jotain mikä tulee luonnostaan... Joten se kyky pitää löytää itsestään... Minkä takia tuo kysymykseni olikin näin tarkemmin ajateltuna aika hölmö..." Tuo asia alkoi jo vähän tyttöä nolottaa hänhän oli nimenomaan sanonut että kyseisen magian pitäisi olla kutakuinkin mailman luonnollisin asia käyttäjälleen mikä tekisi sen opettamisesta kutakuinkin mahdotonta ellei kyseessä olisi vain uusi tapa hyödyntää kykyä jonka molemmat osasivat.

Vähän ajan päästä Azuren poika ja veli tulivat takaisin harjoittelemasta. Sillä välin kuin Azure jututti veljeään ja vei lastaan lepäilemään tyttö edelleen istuskellen nurmikolla alkoi luoda ilmaan eteensä pientä tulipalloa alkaen hitaasti pyörittelemään sitä ympärillään, olihan puheenaihe kuitenkin mennyt tulenhallinnan harjoitteluun ja tuo oli enemmän tai vähemmän jo omissa ajatuksissaan. "Hhm liian nopea kehitys lienee positiivinen ongelma, mikään ei ole niin turhauttavaa kuin oma heikkous silloin kun pitäisi pystyä suojelemaan jotakuta itselleen tärkeää..." Samalla kun Nakami tuon sanoi hänen toistaiseksi melko paljon keskittymistä vievä tulipallonsa levahti hajanaisiksi liekeiksi. Ei hän nähtävästi voisi noin korkeaa hallintaa pitää yllä puhuen samaan aikaan, saati sitten että tuo toimisi taisteluissa vielä vähään aikaan yhdistettynä muihin kykyihin... Vähän hän tuon johdosta huokaisi ja totesi kuitenkin nopeasti taas piristyen: "Mutta tosiaan voisi olla oikein mukavaa tavata tuo ystäväsi jos ei muuten niin ihan vain mielenkiinnosta. Ei ole ennen hirveän montaa samankaltaista tullut vastaan. Muuten ymmärsinkö nyt oikein että hänellä on kaksi nimeä vai? Hankalaksi sellainen vain asiat tekee." Ei hänessä enää ollut jälkeäkään pienoisesta pettymyksestä kykynsä hallinnan puutteen takia. Muutenkin harjoitteluhan siihen lähinnä auttaisi...

//Taas ollut vähän muuta ohjelmaa. Ja sitten kun päättää keskellä yötä kirjoittaa niin ei sitten voi edes ihan niin sujuvasti tavaraa tulla mitä haluaisi. Joten sry että jouduit odottelemaan ja mahdollisesti jos jotain täysin aivopieruja tuonne pääsi eksymään...//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 26 Touko 2013, 19:40

Azure katsoi Nakamia. "Niin, olisihan sen aika kivaa tavata itsekkin hänet. En ehtinyt oikein ottaa selvää hänestä. Tuppasi vain tulemaan... Hänellä on tosiaan kaksi nimeä. Niin hän minulle sanoi. Nainen hän taisi olla." Azure muisteli ja hymyili. "Jos nyt muistan hyvin, niin hän asuu metsässä ja asumuksenaan hänellä on jonkinlainen kivi?" Azure sanoi hieman itsekkin arvuutellen muistiaan.

Hän istahti takaisin tytön viereen. "Mutta sen voin sanoa, että hän oli todella lempeä. Hän tuntui hieman yksinäiseltyä olennolta. Kuulin, että hän on todella vanha, tosin eihän naisen ikää nyt saa kysyä." Azure nauroi. "Hän varmasti ottaisi sinut loitsujensa oppilaaksi, en kyllä yhtään tiedä miten hän sitäö opettaisi, kun en itse tosiaan ole kiinnostunut magiasta." Azure sanoi ja hymähti. Hän asetti painonsa taakse käsivarsiensa varaan. Hän roikotti päätään takanaan ja tuijotti sinistä taivasta. "Aaah! Että elämä on ihanaa!" Nainen huudahti tylsyyttään kaartoittaen.
"Nakami." Azure aloitti ja siirsi kallistuneen päänsä toisen puoleen. "Tulet siis tosiaan näyttämään noin nuorelta aina? Voi kamala. Aajttele nyt kun minä tästä ikäännyn ja saan ryppyjä ja sitten sinä hehkut noin kauniina kuten aina ja minua voi kohta jo alkaa sanomaan mummuksi!" Azure sanoi ja naurahti sitten siihen perään. "Olen kateellinen." Azure kommentoi ja puski itsensä kunnolla istumaan. "Tule aina käymään kun voit, täällä on aina hieman tylsää, kun ei ole vapaa-aikaa. Haluan vielä esitellä sinut koko perheelleni ja viedä sinua vaikka minne!" Azure innostui ja läiskäisi hellästi toista selkään. "Toivon vain, että pidät itsestäsi kunnolla huolta, kun on nyt tämä hemmetin sota." Azure toivoi äidillinen katse kasvoillaan.

//Joo, eipä multakaan tullut oikein sökerreltyä mitään kunnolista. Piti vähän väkisin venyttää jotakin outoa sinne sekaan, et älä häiriinny.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 06 Kesä 2013, 22:52

Nakami kuunteli mitä Azurella oli sanottavaa pikkuisen myöntäillen. Tuon puhuttua loppuun tämä vastasikin vähän hymyillen "Ei sinun kannata kateellinen olla. Ihmisen elämän rajalliset vuodet ovat jotakin minkä perään moni henki turhaan haikailee. Ikuisen nuoruuden mukana tulee nimittäin ikuinen yksinäisyys ja rajattomat vuodet menettävät ajan kanssa merkityksensä. Onneksi olen vielä niin nuori ettei se ole vielä herännyt mutta tuo kirous on lopulta jokaisen hengen kohtalo, se on ikuisen nuoruuden hinta. Ja se on melko pelottavaa että mautoman ajattomuuden kirous on vain ajan kysymys. Joten nauti ainutkertaisista vuosistasi niinkuin minunkin pitäisi vielä kun osaan. Ja muuten älä hätäile kyllä minä itsestäni osaan huolta pitää ja niin kauan kun olen metsien lähellä niin olen aika hyvin turvassa. Ei ole vielä montaa armeijaa tullut vastaan mikä ei edes polkuja vaatisi ollakseen tehokas." Tyttö ei voinut kuin hymyillä Azurelle. Oli oikein mukavaa kun joku oikeasti välitti tästä turhan yksinäisestä sudesta. "Mutta mitä olet ajatellut menemmekö piankin näkemään tuota ystävääsi? Löydän sinne varmaan itsekkin jos vain paikan kerrot, jos sinulla on siis liikaa kiireitä ettet pääse mukaan..." Nakami kysisi hypäten melkein heti tuon sanottuaan takaisin pystyyn vaikuttaen jo melko valmiilta ja ennen kaikkea innokkaalta lähtöön.

//Ei pahasti kyllä venytetyltä vaikuta joten hyvin oot sen tehny. Ja anteeksi että kesti sellaiset kuin yo juhlat ja yksi leiri tähän vähän sotkemaan pääsi. Ja lyhyeksikin jäi vielä hyi että mitä tämä nyt tämmöinen on//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Kesä 2013, 11:37

Azure & Kettu

Azure hymyili Nakamin innokuulle. "Toki, mennään tapaamaan häntä." Azure sanoi rauhoittelevasti ja lähti näyttämään tietä. Hän käveli nopein askelin sinne, missä oli viimeksi nähnyt ystävänsä. Sitten hän näki sen. "Tuolla, näetkö! se näyttää hieman hohtavan taas!" Azure puhui ja osoitti suurta kiveä, joka muistutti enemmänkin kallioita kuin kiveä. Azure hymyili ja näytti itsekkin olevan täysin innostuksen vallassa. "Mennään katsomaan, onko hän kotossalla?" Azure ehdotteli. Hän kävi kiertämässä kiven, mutta palasi pian takaisin Nakamin luo. "Voi hitto. Tämä on niin outoa, missä hän asuu, ei ole ovea..." Nainen naurahti lauseensa perään. Hän rapsutti hiuspehkoaan, kun äkkiä kuului naurua kaikuvaa sellaista. Kultaisen hohtava kettu istuskeli oksalla, lähellä omaa kotiaan. "Minuako etsit?" Kuului kaikuva kysymys. Kultainen kettu hyppäsi alas oksalta ja samalla laskeutui kirkkaan valon kera muuttuen naiseksi.
Kuu katsoi ensimmäisenä Nakamia. "Kuka hän on?" Kuu kysyi ja katsoi Azurea. Nainen naurahti hymyillen. "Tässä on Nakami. Nakami tässä on ystäväni Kuu, hän on siis henkiolento." Azure sanoi ystävällisellä äänellä. Kuu ojensi kätensä tyttöä päin. "Voi kuinka söötti oletkaan!" Nainen hymyili ja pörötti tytön hiuksia. "Miksi tulitte tänne?" Kettu kysyi. Azure katsoi Nakamia. "Haluat varmaan itse kertoa?" Azure kysyi ja virnisti.

Kuu kallisti päätään. Hän hymyili.

//Eipä haittaa, onnittelut sulle! :)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 08 Kesä 2013, 03:12

Saavuttuaan kivelle Nakami nyökkäsi myöntävästi Azurelle "Mennään vaan." Tämä vastasi hyväntuulisesti. Azuren vielä etsiessä ovea tyttö sulki vähän hymyillen rauhallisesti silmänsä. Hänellä oli jo melko hyvä käsitys millä suunnalla lähettyvillä oleskeleva henki olisi sen verran hyvin tyttö oli tuon aistinut. Hän lähinnä yrittikin lähinnä tarkentaa tuota tietoa kun hän kuulikin jo ketun naurun ja rauhallisesti nosti katseensa tuohon hohtavan keltaiseen olentoon. Esittelyjen jälkeen tyttö esittikin asian Azuren kehotuksesta. "Sinulla taitaa olla useampi sata vuotta enemmän kokemusta henkien käyttämästä magiasta kuin minulla. Ja koska kykymme taitavat olla melko lähellä toisiaan saattaisit aiheesta melko paljon tietää ja ehkä pystyisit jotakin opettamaankin. En siis oikeastaan itse ole puhdas henki vaan sanotaan vaikka että sellainen nukkuu miekassani ja sielumme ovat kietoutuneet yhteen. Ei kai sitä muutenkaan voi järkevästi selittää. Eli omaan hengen kyvyt ja muut ominaisuudet ilman juuri mitään tietoa niiden käytöstä luonnollisen vaiston ja lyhyen kokemuksen lisäksi. Varsinkin tulenhallinnan ja muodonmuutosten ulkopuolella olisi siis henkimagiassa aika paljon laajentamisen varaa." Nakami selvensi tilannetta Kuulle lopuksi kysäisten pikkuisen toiveekkaasti hymyillen "Joten miltäs kuulostaisi?"
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja Nya » 10 Kesä 2013, 12:43

Kuu katsoi hymyilleen Nakamia. Hän kuunteli mielen kinnolla tyttöä. "Onhan tässä jo ehtinyt pyörähtää tuhat vuotta ja risat päälle." Hän hymyili ja sitten hän pörrötti kuitenkin tytön hiuksia. "Toki voin opettaa, jos sitä haluat. Olen kuullut näistä 'henkiolennon puolikkaista', jotka eivät siis ole alkujaan olleet henkiolentoja, mutta saisinko nähdä miekan?" Kuu kysyi äkkiä, yllätävän kiinnostuneella äänellä. "En ennen olekkaan tiennyt, että jotkut tosiaan osaavat tuollaisen sen tempun. Tavallisesti kun henkiolennot ottavat eläimen tai humanoidi muodon käyttöön." Kuu selitti. "Käytän tosiaan magiaa, mutta suojaloitsuihin, tulen teko käy lasten leikillä, en vain ole suinkaan varma, voiko sitä opettaa, koska oman kykynsä hallintaan tarvitaan rutkasti harjoitusta ja opettelemista, itse. Sitä ei voi suinkaan niin helposti opetella, koska siinä ei ole mitään tekniikoita, mutta voinhan toki sinulla pari vinkkiä antaa, jos auttavat yhtään." Kuu naurahti. Azure katsoi kaksikkoa ja läpsäisi Nakamia selkään hellästi. "Seuraavaan kertaan siis? Oveni ovat avoinna, jos tarvitset jotakin, tule hakemaan, vaikka ihan halia tai seuraa. Minun pitää jatkaa tästä matkaa. Kuu opettaa sinulle, jos hän ei osaa jotakin, hän varmasti neuvoo sinut jonkun toisen luo." Azure sanoi ja virnisti. Sitten hän hyvästeli ystävänsä ja lähti pois.

Kuu jäi katselemaan hetkeksi, ennen kuin suoristautui, hänen neon vihreät silmänsä välähtivät ja hänen ketun korvansa kuuntelivat kokoajan luontoa. "Ihan pakko kysyä näistä korvista. Tämä kuuluu osittain luonnon hyödyntämiseen. Osittain se on magiaa, joka virtaa henkiolennoissa. Kuuletko kun kuuntelet luontoa, kuinka se huutaa ja vaikeroi välillä, miten ihmiset ja muut olennot tallovat ja kaatavat sen puita?" Kuu kysyi hiljaa ja kuunteli sitten itsekkin luonnon vaikerointia. "Tässä hommassa pitää aluksi keskittyä aika paljon, mutta kun sen oppii, osaa tarkentaa kuuloaan hyvinkin tarkasti." Nainen sanoi lempeästi. Hän kääntyi hetkeksi selin tytöön ja kallisteli päätään. "Sitten osaa kuunnella, missä ja milloin jotkut olennot kävelevät, löytää helposti ruokaa." Sihen Kuu nauroi positiivisella asenteella. Hän katsoi Nakamia. "Noh, eiköhän aloiteta, jotta opit nämä pienet suojaloitsut, niitä voi sitten harjoitellaa enemmän ja parannella. Siten niistä tulee kestävämmät, minä itse tein niin ja nyt ne ovat oikein hvyät suojat, jos niitä koskaan käytän." Tuohonkin kommentiin hän nauroi oikein rehvakkaasti. "Mutta ei hätää, olen minä niitä ehtinyt jo käytellä, kun olen valveilla ollut." Nainen selitteli ja taputti tyttöä olkapäähän.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 14 Kesä 2013, 00:33

"Tokihan sinä sitä voit vähän vilkaista" Nakami vastasi pikkuisen nyökäten vetäen kaapunsa alta punertavana hehkuvan katanansa ja ojensi sen Kuulle. "Niin kyllä tuo kyseinen ystävänikin sudenmuotoa yleensä käytti. Mitä tuohon temppuun sitten tulee niin ymmärtääkseni se on melko yksinkertainen. Varsinkin kun puhutaan tuollaisista sielumiekoista niin nehän muodostavat melko vahvan siteen käyttäjäänsä, oikeastaan voisi sanoa että miekka on osa käyttäjäänsä. Joten se että käyttää jonkun toisen sielumiekkaa luo siteen nykyisen ja edellisen käyttäjän välille lähes itsestään, tietenkin nopeammin jos kumpikaan ei yritä pitää itseään poissa tuosta siteestä... Ja muuten se nyt ei taida poiketa siitä että sinä asut kiven sisällä vai kuinka. Mutta yleensä henget eivät tuota tosiaankaan tee. Joten koska olimme vanhoja ystäviä ja tuo side tuli tarkoituksella niin se muodostui oikeastaan jo muutamassa minuutissa..." Tyttö selitti. Olihan hän nuori mutta tuon verran hän omasta miekastaan tiesi ja olihan hänen vanha henkiystävänsä jotakin tuosta silloin vielä teoreettisesta mahdollisuudesta joskus maininnutkin. "Elä hätäile, tietenkin tulen käymään aina välillä varsinkin jos en muuten jaksa illallista järjestää." Tuo vastasi Azurelle pikkuisen virnistäen hyvästellen hänkin tuon melko uuden ystävänsä.

Kuun kysyykseen tyttö vähän pudisti päätään sitten kuitenkin vastaten "Tai no tavallaan kyllä. Vaikka en luonnon vaikerointia yleensä ainakaan tarpeaksi selvästi kuule niin tunnen kyllä merkittävät muutokset mitä ympäröivissä metsissä tapahtuu. Toisaalta vierailla alueilla se on vain lähinnä suuntaa antava mutta tutussa ympäristössä hyvinkin tarkka aisti. Vähän samantapainen vaisto toimii myös tulen kanssa." "Ja aloitetaan vaan. Muuten mihin nuo suojaloitsusi perustuvat, onko se siis vain joku erikoinen tapa hyödyntää tuota tulimagiaa vai ihan joku erillinen juttu?" Nakami kysäisi mielenkiintoaan. Toisaalta niin kauan kuin sen käyttö ei vaatisi valmisteluja niin olisi se hänen makuunsa jokseenkin tulipohjaiset jutut olisivat tuolle vähän luonnollisempia ja nopeampia oppia. Ja ainahan sitä voisi tosiaan vähän muokkaillakkin. "Liekkö sitten niiden käyttö hyvä asia siitä voi taas olla useampaa eri mieltä. Tai siis ainahan se olisi hyvä ettei niin pahasti ongelmiin päätyisi." Nakami naurahti takaisin.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

EdellinenSeuraava

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron