Kirjoittaja Nya » 10 Kesä 2013, 12:43
Kuu katsoi hymyilleen Nakamia. Hän kuunteli mielen kinnolla tyttöä. "Onhan tässä jo ehtinyt pyörähtää tuhat vuotta ja risat päälle." Hän hymyili ja sitten hän pörrötti kuitenkin tytön hiuksia. "Toki voin opettaa, jos sitä haluat. Olen kuullut näistä 'henkiolennon puolikkaista', jotka eivät siis ole alkujaan olleet henkiolentoja, mutta saisinko nähdä miekan?" Kuu kysyi äkkiä, yllätävän kiinnostuneella äänellä. "En ennen olekkaan tiennyt, että jotkut tosiaan osaavat tuollaisen sen tempun. Tavallisesti kun henkiolennot ottavat eläimen tai humanoidi muodon käyttöön." Kuu selitti. "Käytän tosiaan magiaa, mutta suojaloitsuihin, tulen teko käy lasten leikillä, en vain ole suinkaan varma, voiko sitä opettaa, koska oman kykynsä hallintaan tarvitaan rutkasti harjoitusta ja opettelemista, itse. Sitä ei voi suinkaan niin helposti opetella, koska siinä ei ole mitään tekniikoita, mutta voinhan toki sinulla pari vinkkiä antaa, jos auttavat yhtään." Kuu naurahti. Azure katsoi kaksikkoa ja läpsäisi Nakamia selkään hellästi. "Seuraavaan kertaan siis? Oveni ovat avoinna, jos tarvitset jotakin, tule hakemaan, vaikka ihan halia tai seuraa. Minun pitää jatkaa tästä matkaa. Kuu opettaa sinulle, jos hän ei osaa jotakin, hän varmasti neuvoo sinut jonkun toisen luo." Azure sanoi ja virnisti. Sitten hän hyvästeli ystävänsä ja lähti pois.
Kuu jäi katselemaan hetkeksi, ennen kuin suoristautui, hänen neon vihreät silmänsä välähtivät ja hänen ketun korvansa kuuntelivat kokoajan luontoa. "Ihan pakko kysyä näistä korvista. Tämä kuuluu osittain luonnon hyödyntämiseen. Osittain se on magiaa, joka virtaa henkiolennoissa. Kuuletko kun kuuntelet luontoa, kuinka se huutaa ja vaikeroi välillä, miten ihmiset ja muut olennot tallovat ja kaatavat sen puita?" Kuu kysyi hiljaa ja kuunteli sitten itsekkin luonnon vaikerointia. "Tässä hommassa pitää aluksi keskittyä aika paljon, mutta kun sen oppii, osaa tarkentaa kuuloaan hyvinkin tarkasti." Nainen sanoi lempeästi. Hän kääntyi hetkeksi selin tytöön ja kallisteli päätään. "Sitten osaa kuunnella, missä ja milloin jotkut olennot kävelevät, löytää helposti ruokaa." Sihen Kuu nauroi positiivisella asenteella. Hän katsoi Nakamia. "Noh, eiköhän aloiteta, jotta opit nämä pienet suojaloitsut, niitä voi sitten harjoitellaa enemmän ja parannella. Siten niistä tulee kestävämmät, minä itse tein niin ja nyt ne ovat oikein hvyät suojat, jos niitä koskaan käytän." Tuohonkin kommentiin hän nauroi oikein rehvakkaasti. "Mutta ei hätää, olen minä niitä ehtinyt jo käytellä, kun olen valveilla ollut." Nainen selitteli ja taputti tyttöä olkapäähän.