Kirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2015, 04:21
Alf ei kieltänyt, etteikö Rickon olisi ollut houkutteleva. Vaikkei puoliverinen yleensä miehiä maannut, kaipasi hänkin välillä vaihtelua. Ja tämä mies oli todellakin sitä vaihtelua, mitä hän kaipasi.
Jokainen nautinnollinen huokaisu mitä Rickon päästi suustaan sai Alfin lähes naurahtamaan huokaustensa seasta, puoliverisen käydessä jo turhankin malttamattomaksi tilanteen suhteen. Olihan hän humalassa ja jos totta puhuttiin, jo päivän jos toisenkin odottanut pääsevänsä pukille. e
Ei hän kauaa jaksaisi tätä "alkulämmittelyä" ja kunhan hän saisi itsensä tyytyväiseksi, olisi kaikki hyvin!
Rickon ei kuitenkaan jäänyt kovin toimettomaksi tässä tilanteessa, päinvastoin. Siinä missä puoliverinen hyväili kädellään miehen vartta, kävi Rickon omatoimisesti valmistelemaan itsensä yhdyntää varten. Täydellistä, tämä ei selvästikään ollut toisen ensimmäinen kerta miehen kanssa - tai no, jos olisi ollut, todennäköisesti tuo olisi yrittänyt ottaa dominoivan roolin... näin Alfin kokemuksien mukaan - eikä Rickon myöskään näyttänyt kainostelevan, saatikka viivyttelevän. Pukinparta soi muutaman näykkäilevän vaativan suudelman miehen kaulalle samalla kun kädellään hyväili yhä toisen miehuutta. Alf oli lähellä käydä itse työntymään sisään turhankin röyhkeästi, kun Rickon kävi omatoimisesti - jälleen - ohjaamaan pukinparran varren sisäänkäynnilleen ja kävi jopa jaloillaan vetämään puoliveristä puoleensa. Alf naurahti hengähtäen Rickonin kaulaa vasten, sen pahemmin ujostelematta. Toisen vartta miellyttänyt käsi kävi laskeutumaan hetkeksi oman hepin puoleen, Alfin varmistaessa rauhallisen, luistavan sisäänkäynnin. Puoliverinen oli yllättävänkin hellä ensimmäistä kertaa sisään painautuessaan, ennen kuin lähti keinuvan rauhallista, tunnustelevanvarovaista liikerataa toistamaan lanteillaan. Samalla toinen käsi kävi myös Palaamaan Rickonin varrelle, puoliverisen käydessä toistamaan nyt jokseenkin vaativanmiellyttävää liikerataa toisen vartta pitkin.