Älä sinä poika rupea itseäsi isommille...

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

Älä sinä poika rupea itseäsi isommille...

ViestiKirjoittaja Agna » 26 Loka 2013, 11:15

Hiroi

Aamulla kaikki oli alkanut jo valmiiksi väärällä jalalla. Hän oli hukannut mukavan lämpimät housunsa sekä uudet kenkänsä jonnekin talonsa syövereihin, ja niitä unenpöpperöisenä etsiessään hän oli palelluttanut jalkansa talon kylmän lattian takia, ja siitäkös se riemu olikin ratkennut. Se oli nimittäin vasta alkua. Komentajan ruokakaappi osoittautui nimittäin lähestulkoon tyhjäksi. Jäljellä oli pari nahistunutta hedelmää ja pahaa leipää, jota joku kiitollinen nainen oli joskus lykännyt hänen kouraansa, eikä Hiroi enää muistanut, minkä palveluksen oli hänelle aikanaan suorittanut. Hänen ei siis auttanut muuta kuin syödä tämän ei-niin-juhlallisen aterian, ja lähteä töihin.
Ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Hiroi oli nimittäin saanut partiointitehtävän, mikä nyt ei sinänsä ollut mikään hohdokas nakki hänen ja hänen ryhmänsä tasoa ajatellen, mutta tehtävä oli osunut länsikujille. Hiroi piti jostain syystä länsikujien partioimista yhtenä parhaista partiointipaikoista, sillä se oli ainoa, missä jännityksen kutina saattoi edes hiipiä selkärankaa pitkin, ja lisäksi länsikujilla oli lapsia, joiden kanssa Hiroi vietti jonkin verran aikaa juhlapyhien lähestyessä. Hänen kun niin kävi sääliksi noita ties minkälaisiin rääsyihin pukeutuneita, itseään huomattavasti alempana maankamaralla tallaavia lapsosia, joiden pöydästä löytyi kuivaa leipää ja joitain muita itsekasvatettuja ruokavaroja. Niinpä Hiroi oli ajatellut, että ehtisi nytkin vilkuilla mitä heille kuuluu. Eiväthän lapset varsinaisilla länsikujilla asuneet, sillä sieltä ei löytynyt enää mitään muuta kuin tuhkaa ja hiekkaa ja karrelle palaneita talojen perustuksia, kenties muutama pystyyn hiiltynyt savupiippu, mutta lapset tapasivat leikkiä siellä usein. Oikeasti he asuivat niissä tuulenpuskemissa hökkeleissä, jotka olivat lähimpänä palaneita länsikujia.
Tosiaan. Hiroi oli saanut partiointitehtävän. Lähtiessään valmistelemaan miehiään sotilastuvalle, olikin vastaan tullut eräs toinen komentaja, joka kertoi kuulumistenvaihdon yhteydessä saaneensa tismalleen saman tehtävän. Pikaisen vatvomisen jälkeen toinen komentaja oli itsevarmasti ilmoittanut, ettei länsikujilla mitään kahta partiota tarvita, ja sitäpaitsi hän "oli saanut tehtävän jo paljon aikaisemmin", joten Hiroin saama tehtävä "oli varmasti viallinen". Totta puhuen asia olisi varmasti täytynyt varmistaa joltain ylemmältä herralta, mutta Hiroin mieliala oli jo mustunut niin pahasti, että hän lähti tiehensä tuhahdellen ja käski mokomaa kollegaa ilmoittamaan hänen ryhmälleen, että he saisivat vapaapäivän. Aivan kuten hänkin, eikä hän ollut sitä halunnut.

Hampaitaan kirskutellen kauttaaltaan musta mies oli käynyt kotonaan heittämässä varusteensa lattialle ja pukenut päälleen mukavamman asun helpottaakseen edes jotenkin oloaan. Hän kiskoi päälleen valkoisen pellavapaidan, joka tuntui hohtavan valoa kaikkiin suuntiin hänen mustaa ihoaan vasten. Pellavapaidan päälle hän puki tummansinisen kangastakin, ja päänsä hän jätti paljaaksi. Onneksi hän oli lopulta löytänyt uudet kenkänsä, tummanruskeat, matalavartiset nahkasaapikkaat, sillä vanhat olivat alkaneet hiertää ja muut olivat tähän säähän liian kylmiä. Ulkona ei ollut vielä lunta, mutta puissa ei enää ollut myöskään lehtiä. Kaikki oli harmaata ja kylmää, eli maisemakaan ei pelastanut tätä päivää. Ihmisetkin näyttivät harmailta, joten ehkä kaiken takana olikin tämä ankea ja myöhäinen syksy. Ken tietää.

Hiroi saapui tutun kyltin eteen ja katseli sitä hetken kädet taskuissaan, ennen kuin tekisi lopullisen päätöksensä. Kallen Kapakka. Koristellut kirjaimet puisessa kyltissä olivat vähän lohkeilleet, mutta teksti erottui edelleen selvästi. Komentajalla ei ollut muutakaan tekemistä, joten hän astui sisään kumarruksen saattelemana. Muuten hän ei olisi mahtunut kulkemaan ovesta, jonka yläparrut olivat huomattavasti alempana kuin hänen päälakensa. Hetken ajan Hiroita ärsytti myös hänen oma pituutensa, mutta hän pakotti itsensä unohtamaan pahan mielensä. Se kun oli syntynyt aivan turhista pikkujutuista, joihin ei kannattanut takertua.
Hiroi avasi takkinsa ja istahti tiskin ääreen piittaamatta niiden katseista, jotka eivät häntä vielä ulkonäöltä tunteneet. Hiroi kävi Kallen Kapakassa melko usein, jos näin voisi sanoa, ja kanta-asiakkaat tiesivät jo hänen roolinsa tässä kylässä eivätkä jaksaneet enää edes ihmetellä outoa ulkonäköä. Kuten kaikissa tilanteissa, myös tässä tilanteessa paikalla oli kuitenkin myös niitä, jotka eivät joko koskaan olleet nähneet tuota sinihiuksista ilmestystä, tai olivat liian humalassa muistaakseen edes omaa nimeään. Juuri tällainen päihtynyt ja kenties alkujaan tuntematon sattuma istui Hiroin viereen baaritiskille, vaikka oli jo ehtinyt tilata tuopin jos toisenkin. Hiroi ei välittänyt, vaan tuijotti eteensä ja sai Kallelta mukillisen kahvia. Hiroi joi niin harvoin alkoholia ja tuli vielä harvemmin humalaan, että kukaan ei todennäköisesti ollut nähnyt häntä päihtyneenä. Tässäkin tilanteessa hänelle maistui paremmin Kallen vahva kahvi, sillä murheiden upottaminen alkoholiin oli enemmän ihmisten heiniä. Qenacaerina hän ei sellaista ymmärtänyt. Kahvikin oli hänen mielestään jo tarpeeksi kitkerää, ja kenties se herättäisi hänet tästä synkeästä koomasta.
"Mikä perrrkele on synnyttänyt tuollaisen hirviön", avasi viereen istunut hienovarainen mieshenkilö viimein suunsa katseltuaan tovin kahvia särpivää komentajaa, ja Hiroi kääntyi katsomaan häneen hitaasti, kulmat kohollaan. Miehen kysymys ei kai ollut suoraan hänelle osoitettu, vaikka hänestä mies kyllä puhui. Humalainen näytti enemmänkin siltä, että oli yrittänyt herättää kysymyksellään muut asiakkaat puolelleen, mutta kapakassa olevan yleisen hälyn takia kukaan muu ei varmaankaan ollut kuullut kysymystä kuin itse hirviö. Hiroita kysymys jokseenkin huvitti ja jokseenkin ärsytti. Huvitti siinä mielessä, että ihminen oli itsekin melkoisen ruma isoinen nenineen ja huolettomasti hoidettuine kasvonkarvoituksineen, ja massaakin oli ilmeisesti kaljan saattelemana kertynyt vyötärölle. Ärsytti siinä mielessä, että kyllähän tuollainen kommentti loukkasi. Hiroi avasi jo suunsa vastatakseen miehelle, mutta käänsi sitten kasvonsa eteenpäin ja jatkoi kahvin juomista.
Tuntematon mies rypisti otsaansa, kun hänen iskurepliikkinsä ei toiminut.
"Kuuleksinä", mies huudahti ja potkaisi Hiroin säärtä melko voimattomasti tilansa ansiosta, ja osoitti sitten komentajaa tuopillaan.
"On se kumma kun helvett - hik - ttti tänne Cyp... Cypr... Cryptiin sikiää kaiken moailman paskaa, katso nyt, katso, me ei haluta tänne mitään saastuneita", mies mongersi ja katsoi Hiroita selkeän inhon vallassa. Hän oli jo noussut seisomaan. Mies oli vähän keskimääräistä ihmistä pitempi, mutta jäi kakkoseksi komentajalle, joka oli myöskin noussut seisomaan. Hänen pystyt hiuksensa hipoivat kapakan kattoa, ja hän tuijotti kirkkain silmin alaspäin tuota miestä, joka sai myös hänet tuntemaan inhoa. Kahvikuppi oli jäänyt siististi tiskille odottamaan. Humalainen riidanhaastaja ei näyttänyt vastustajansa pituutta hätkähtävän, vaan nousi lähellä olevalle, tyhjälle pöydälle ollakseen edes melkein Hiroin kasvojen tasolla ja huudahti ääni särkyen:
"JUMALAUTA! Se työskentelee haltioille, kuole!"
Samassa Hiroi sai väistää päänsä vierestä lentävän tuopin, jonka sisältö levisi kapakan lattialle. Hän tarttui humalaista miestä paidankauluksista.

//Jiah! Siinä on Lörrille areenaa johon astua. Tervetuloa (:
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Lörri » 27 Loka 2013, 23:17

Bartholomeus

Bartholomeus asteli hiljaksiin vihellellen pitkin harmaata katua. Tyytyväisin mielin hän tuijotteli uusia ruskeita nahkasaappaitaan. Ne olivat kauniit katsella, hyvät jalassa ja erinomaista työtä; saumat ja soljet pitivät ja toimivat moitteettomasti. Myös saappaiden raaka-aineet olivat parasta mahdollista laatua, joten tulos ei kertakaikkiaan olisi voinutkaa olla muuta, kuin loistava. Bartholomeus arvosti kunnollisia jalkineita ehkäpä yli kaiken muun varustuksen. Miehen suurimpia nautintoja olikin teetätellä itselleen loistavia saapaspareja, ja muita jalkineita. Cryptin parhaat suutarit palvelivat häntä ilomielin, sillä mies maksoi aina ylimääräistä, ja hänelle tehtiin parasta; laadusta ei tarvinnut tinkiä, ja mikäs sen miellyttävämpää ammattiylpeytensä tuntevista suutareista olisikaan?
Batholomeus hymyili kenkiensä uuden karhealle natinalle. Soljetkin kilahtelivat mukavan täsmällisesti hänen askeleidensa tahdissa.
Tuliterien sappaidensa lisäksi Bartholomeuksella oli yllään valkeat ja suorat, hieman väljät housut, sekä harmaa, hylkeen nahasta räätälöity takki. Se sopi tälläiseen syksyiseen, sateen uhkaa uhkuvaan ilmaan aivan kuin nakutettu. Vyöllä Bartilla roikkui kevyt "kotimiekka". Se roikkui heillä ovensuussa naulakossa, kuin vaikkapa joku sateenvarjo, ja siitä mies sen nappasi mukaansa lähtiessään ovesta ulos.
Olkapäällään Bart kuljetti juuttikangassäkkiä, jossa kantoi edellistä saapaspariaan. Ne olivat vielä aivan hyvässä kunnossa, eivät juuri kuluneetkaan, joten Bart oli päättänyt lahjoittaa ne jollekin. Jollei kellekään muulle, niin sitten hän viskaisi ne kasarmilla varustevastaavalle, antakoon seuraavalle tarvitsevalle.

Mies oli niin kovin hyvällä tuulella, että päättikin poiketa juhlistamassa onnistuneita nahkasaappaitaan Kallen Kapakan kautta, kun se kerran siinä kotimatkalla vastaan tulisi. Ties vaikka löytyisi tuttujakin hetkiseksi turisemaan niitä näitä. Miehen tarkoitus kyllä oli ollut pikaisesti käydä suutarilla, ja palata sitten kotiin viettämään aikaa Leilanan kanssa. Kun Bart kerrankin oli lopettanut töissä jo hyvissä ajoin, ja Leilanallakin aikaa olisi sopivasti ollut, niin siinä olisi voinut ottaa muutaman erän korttipeliä ja juoda leppoisasti viinilasillisen jos toisenkin...mutta ei vaimo loukkaantuisi pienestä kapakka pyörähdyksestä. Jokin lämmin juoma tekisi nyt terää!

Kapakan oven avattuaan Bartholomeusta vastaan tulvahti mukava lämpö, puheen sorina, nauru ja paikan tuoksu. Tällä kertaa se koostui ainakin kosteutta imeneistä vaatteista, hiestä, oluesta, laudoista, pesuaineesta ja sen sellaisesta. Taisipa siinä haista kahvikin.
Astellessaan peremmälle tekemään tilaustaan - Bart tahtoisi naukun minttuviinaa - mies antoi katseensa kiertää kapakan nurkat. Ei näkynyt ainakaan tällätavalla yhtäkkiä katsomalla ketään tuttavaa. Harmi sinänsä.
Sitten Bartin katse nappasikin tiskin luota Hiroin. Tuota miestä ei voinut olla tunnistamatta jo kaukaa, joten Bartholomeus suuntasi komentajaa kohti. Hiroilla näytti olevan joku seurassaan, mutta ehkei rupattelu silti haitannut? Hän ei ollutkaan koskaan tavannut Seginasia työ-asioiden ulkopuolella, olisi ihan mielenkiintoista päästä tutustumaan tällätavoin siviilissäkin.
Bart oli jo tervehtimässä mustiaista, kun tuo hänen seurassaan oleva, ja selkeästi hyvin humaltunut miekkonen kävikin potkimaan komentajaa sääreen, ja suutaan pieksäen nousi ylös tuoliltaan, Hiroin tehdessä samoin koko komealla vartalon mitallaan. Jaaha, mitähän tästä nyt tulisi? Bart mietti katsellessaan kehittyvää tilannetta edessään. Humalainen kiukuttelija pieksi suutaan hyvin törkeästi komentajalle, ja sitten lensi tuoppi vaarallisesti Hiroita kohti ja miehet olivat toistensa räiveleissä kiinni. Bartholomeusta risoi tuo sonta mitä juoppolalli viskoi suustaan Seginasille, ja eritoten, kun jotkin kapakan muista asiakkaista alkoivat kohista ja kuhista ja kauhistella sen tyylisiä kuin; "Ai että tekee töitä haltioille?!", "No eihän se ihminen olekaan, tuollainen, kyllä nämä tietää", " Jaa vakooja"?! Ei. Ei käynyt päinsä että kunnianarvoisaa ja luotettavaa armeijan komentajaa tällätavoin julkisesti parjattiin. Bartholomeus päätti pistää asialle stopin, ja hän astui miesten luo. Humaltunut kaveri yritti huitoa komentajaa nyrkeillään, ehkä osuikin, mutta juopumus oli jo niin valtaisa, ettei äijän iskuissa oikein ollut tehoa enää. Suuvärkki kyllä toimi, sieltä tuli vaikka ja mitä ja kovaan ääneen. Tappaa mies olisi Hiroin mielinyt, heti siihen paikkaan.
"Minä olen Hänen majesteettinsa kuninkaallisen armeijan eliittikenraali Bartholomeus Hillgore, ja sanon, että ellei SUU MENE KIINNI, löydät itsesi vankilasta alta aika yksikön. Panettelua ja väärin puhumista sekä varsinaista kansan kiihottamista. Siitä seuraa kuritushuonetta aivan taatusti mies. Minä menen henkilökohtaisesti takuuseen komentaja Seginasin luotettavuuden puolesta, joten sinun on syytä hävitä tästä kapakasta alta aika yksikön." Bartholomeuksen puhe oli rauhallista ja voimakasta. Hän ei korottanut ääntään kertaakaan, mutta ääni kyllä kantoi koko kapakan mitalta. Bartholomeuksen sanat olivat ensisijaisesti tarkoitetut näille kaikille muille jotka paikalla olivat ja korviaan höristelivät, sillä hän halusi tehdä selväksi kaikille, ettei suvainnut moista käytöstä komentajaa kohtaan, eikä sitä että kunniallista miestä näin julkisesti halvennettiin. Itse juoppolallinkin moottoriturpa oli hiljennyt ja hän vain roikkui tyhmänä Hiroin vaatteissa Bartia tuijottaen, olipa valuttanut siinä vaahdotessaan kuolavanankin leukapieleensä. " Anna sen mennä vain Seginas, päästä irti." Bart kehoitti Hiroita, ja samassa juoppo alkoikin rimpuilla, irrotti otteensa Hiroin vaatteista ja ellei Hiroi päästänyt, niin hän rimpuili itsensä irti tämän otteesta ja mätkähti lattialle Bartholomeuksen ja Hiroin jalkojen juureen. Bart mulkaisi maassa mönkivää, humalaista kasaa ja siirsi sitten katseensa Hiroihin. " No niin, se siitä komentaja. Voit jatkaa juomasi nauttimista kaikessa rauhassa. Tai ehkäpä liittyisit minun seuraani joksikin ajaksi? Tulin tänne juhlistamaan uusia saappaitani, ja ajattelin naukata hitusen minttuviinaa. Josko Kalle sen vielä minulle lämmittäisi, niin olisi poikaa. Sotilaana luulen sinun ymmärtävän, että kunnon saapas, se se on niin kallisarvoinen väline, että kyllä niiden vuoksi sietää vähän maljoja nostellakin." Tämän sanottuaan Bart asteli tiskille ja huomasi syrjäkatseella, miten rääväsuu oli saanut humalaiset jäsenensä kerättyä ylös lattialta ja hoippui nyt nopeasti ja toisiin ihmisiin törmäillen ulko-ovelle, ja siitä viileään syys ehtooseen, paukauttaen vain oven äänekkäästi perässään kiinni.
Hyvä.


/ Täältähän tullaaan!!/
Lörri
 

Re: Älä sinä poika rupea itseäsi isommille...

ViestiKirjoittaja Agna » 07 Marras 2013, 19:51

Hiroi

Parrakas juoppo rimpuili voimattomasti Hiroin otteessa. Hänen paidankauluksensa oli noussut niin ylös komentajan pidellessä siitä kiinni, että suurin osa parrasta peittyi sen sisään. Mies ei ollut noussut ilmaan senttiäkään, eihän Hiroi sentään halunnut kuristaa häntä, kunhan vain nöyryytti ja esti tätä juoksemasta karkuun. Juopunut, tuntematon henkilö oli huitaisevinaan Hiroita nyrkillään, mutta ei olisi onnistunut siinä vaikka olisi ollut selvin päin, sillä hänen käsivartensa olivat liian lyhyet yltämään Hiroin kasvoihin. Noiden sekuntien lomassa, kun sinihiuksinen jättiläinen tuumaili kulmat äreässä kurtussa mitä miehelle tekisi, kuuli hän viereltään tutun äänen. Heti alkuun hän ei sitä tunnistanut, mutta käännettyään katseensa kohti ääntä miehen kasvot tekivät tunnistuksesta helpon. Eliittikenraali Bartholomeus Hillgore, eikä rahtustakaan epähuolitellumpana, kuin yleensä. Tämän harmaa takki istui karaistuneille hartioille kuin valettu, ja teetetyksi Hiroi sitä epäilikin. Hän oli jo useampaan otteeseen miestensä kanssa kehuskellut, että jos heistä tulisi yhtä varakkaita kuin eliittikenraaleista, hekin voisivat teettää näyttäviä vaatteita sir Hillgoren lailla. Tuo kookas, vaikkakin Hiroita lyhyempi, kenraali näytti paitsi vaatteidensa, myös muun ulkonäkönsä puolesta arvokkaalta. Hän ei epäröinyt hetkeäkään avattuaan suutaan, eikä hänen ilmeensäkään värähtänyt. Sillä hän osoitti, että pelkät taistelutaidot eivät tehneet hyvää johtajaa. Kenties Hiroistakin olisi joskus sellaiseen.
Palattuaan ajatuksistaan tämänhetkiseen Hiroi tunsi sisällään häpeän tunteen, sillä hänen käytöksensä oli komentajalle melko sopimatonta, vaikka kyseessä olikin ollut kunnianloukkaus. Hän päästi irti samaan aikaan, kun Bartholomeus antoi luvan. Hänen äänestään ei kuulunut moitteita tai vihaa, vaan ääni oli matala ja vahva, juuri sellainen, kuin hänen arvoisellaan miehellä sopikin olla.
Hiroi oli mielissään eliittikenraalin sanoista ja hymyili estottomasti, vaikkakin melko pienieleisesti tämän vakuutteluille.

Juoppo, joka oli riippunut jo niin rentona Hiroin otteessa, mätkähti lattialle otteen hellittyä. Sähisten ja käsiään taistelunomaisesti huitoen hän kompuroi pystyyn, heristeli nyrkkejään ja huuteli rumia poistuessaan Kallen Kapakan ovista. Hänen jälkeensä jäi hiljentyneitä ihmisiä, lattialle levinnyt olut sekä jonkin verran kirousten mukana suusta lentänyttä räkää. Hiroi katseli ympärilleen ja kääntyi sitten ympäri rauhallisesti niinkuin äskeistä ei olisikaan tapahtunut.
"Saatte nöyrän kiitokseni, sir. Tulitte niin sanoakseni kreivin aikaan", Hiroi totesi matalaan ääneen, kevyesti nyökäten ja käveli takaisin tiskille, jonka äärestä oli juuri noussut. Bartholomeuksen pyyntö sai hänet yllättymään iloisesti, eikä hän siis nähnyt mitään pätevää syytä kieltäytyä siitä.
"Nauttisin kahvini oikein mielelläni loppuun teidän seurassanne", hän naurahti hyväntahtoisesti, "se lienee hieman rauhallisempi, kuin tuon äskeisen pohjattoman tynnyrin."
Vai että minttuviinaa, Hiroi tuumasi. Alkoholi sopi ihmisille, joten vanhempi mies sai juoda viinansa kaikessa rauhassa ilman Hiroin tuomiota. Tai no, vanhempi ja vanhempi - Hiroi oli elänyt varmasti useamman vuoden kuin tuo jo hipiältään harmaantunut ritari, mutta hänen kehityksensä ei ollut verrattavissa ihmisten omaan. Sanottakoon siis, että kypsempi. Minttuviina oli ylistys uusille saappaille jotka Bartholomeus oli hankkinut, ja Hiroi huomasi kiinnittää katseensa niihin vasta nyt. Ne olivat eittämättä tyylikkäät ja sopivat miehen muuhun tyyliin moitteettomasti. Hiroi nyökkäili huoleton "ei paha" -ilme kasvoillaan leväten, ja osoitti sitten kahvimukillaan kohti Bartholomeusta tähdäten lähinnä kenkiin, mutta varoi läikyttämästä kahviaan.
"Totta vieköön, siinä teillä on oikein hienot saappaat. Itse tulin tänne tujun kahvin perässä lähinnä purkamaan ärtymystäni, jonka varjolla voisin ehkä selitellä käytöstäni äskeisen välikohtauksen aikana", Hiroi aloitti, katseli sitten hetken mietteliäänä Bartholomeusta ja jatkoi, "mutta te ette taida tarvita selityksiäni, vai miten on?"
Hiroin puhetyyli alkoi muovautua etäämmäksi muodollisuuksista sitä mukaa, kun hän esimiestään tutkaili. Hän oli aina pitänyt Bartholomeusta vaikeasti lähestyttävänä, kenties korkean virkansa takia, mutta eihän hän ollut koskaan saanut tilaisuutta tutustua tähän paremmin. Tämä osoittautuikin melko leppoisen näköiseksi kaveriksi, ja halusi vielä kohotella maljoja alempiarvoisen sotamiehen kanssa. Aika veikko!

//En voi mitään mutta kuvittelen Bartholomeuksen jatkuvasti Roninin näköseksi :'D
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: Älä sinä poika rupea itseäsi isommille...

ViestiKirjoittaja Lörri » 07 Marras 2013, 20:41

"Taikka sitten kenraalin aikaan, Seginas." Bartholomeus myhäili toiselle hyväntuulisesti tämän kiittäessä ja mainitessa Bartin saapuneen kreivin aikaan." Melkoinen torakka olikin, vaan nytpä siitä päästiin." Bart sanoi rauhallisesti samalla, kun sai eteensä lasillisen kuumana höyryävää minttuviinaa. Eliittikenraali niinsanotusti kiskaisi sen huiviinsa yhdellä ranneliikkeellä, ja irvisti asiaan kuuluvasti tuliliemen väkevyydelle. Ei viina varmaan olisi puoliksikaan niin hyvää ja lämmittävää, jos jättäisi irvistämättä sen juotuaan. Bart nosti toisen kouransa korvantakuselleen, ja rapsutteli sieltä hetkisen mietteissään.
" Minä en voi sietää sitä, että kylässä juoksentelee tätä tälläistä roskasakkia aiheuttamassa pahennusta. Asia täytyisi oikeastaan ottaa ihan suurennuslasin alle, ja tehdä hieman järjestyksenpito töitä. Näyttää niille, että täällä määrää kuningas, eikä tuollaisilla hiirillä ole mitään asiaa pomppia pöydillä hänen reviirillään. Jaa-a. Taidanpas heti huomenissa pistää asian eteenpäin. Eikö kuulosta aivan paikallaan olevalta toimenpiteeltä sinustakin, komentaja?" Bart kysyi, koska todellakin arvostaisi Seginasin mielipidettä, ja hän nautti keskustella tälläisistä asioista miesten kanssa, jotka niitä ymmärtäisivät.
Seginasin kehuessa hänen saappaitaan Bart myhähti tyytyväisenä ja ojensi hieman toista saapikastaan, tarkastellen sitä itsekin ihastuneena. "Kyllä vaan, oikein hienot. Ihan näitä täytyy ihastella varmaan vielä pitkään, ennenkö niihin oikein tottuukaan." Viina lämmitti mukavasti rinnassa ja vatsanseudulla. Ai että, pitäisköhän tässä ehkä vielä tilata toinenkin? Toisaalta voisi olla viisaampaa tyytyä johonkin muuhun lämpöiseen, kuten vaikka kahviin komentajan lailla. Bartholomeus huitaisi saapassäkkinsä tarjoilutiskille lepäämään. Kai tässä jonkun tovin voisi vieräyttää, ja tutustua hieman Seginasiin, ihan huvikseen ja mukavan seuran vuoksi. Fiksuna miehenä Bartholomeus tätä piti, sen minkä miehestä tiesi. " Enhän minä tarvitse selityksiä, eikä asia toki minulle kuulu." Hän sanoi leppoisasti. " Mutta olenkos väärässä jos arvaan, että sinulla, Seginas, on kuitenkin halu kertoa, että mikä sitä ärsytystä oikein on aiheuttanut tänäpäivänä? Hmmm?" Bart puheli rauhallisesti ja katseli ystävällisesti mustahipiäistä miestä kasvoihin.
" Annahan tulla vain, se voi toisinaan riittää, että saa purkautua jollekulle, ja asiat siitä sitten kyllä järjestyvät."
Ei, kyllä hän vielä jotain tilaisi. Kuumaa ja alkoholipitoista, mutta ei liiaksi." Hoi Kalle!" Bart huikkasi ja kohotti kätensä ilmaan jotta hänet havaittaisiin.
" Laitas vielä sellainen lämmitetty inkivääriolut tulemaan. Me tässä jutustelemme jonkin tovin sitten sen ääressä....ja Seginas? Mitäs minä saan sinulle tarjota? Kenties toisen samanlaisen?" Bart nyökkäsi Hiroin pitelemää kahvikuppia kohden ja katsoi tätä toinen kulma aavistuksen verran kysyvästi kohollaan.
Ulkoa kuului jotain mekastusta, ja kapakan asiakkaiden päät kääntyilivät ikkunoita kohti, heidän tahtoessaan tietää, mitä siellä tapahtui. Mutta sitten mekkala vaimeni, ja kapakka rauhoittui jälleen, ja leppoisa rupattelu jatkui. Puheensorina ja asiaan kuuluvat äänet; tömähdykset, kilalhukset, naurut ja kopsahdukset kietoutuivat yhdeksi äänten miellyttäväksi sekametelisopaksi, joka tuntui pakkautuvan kapakan kattoon kuin kotiinsa.

// Ronin <3 Aika hyvä oikeesti! :D Ainoa, että Bartin silmät on melkolailla ystävällisemmät, ja no vähän enemmän elämää kasvoilla :) //
Lörri
 

Re: Älä sinä poika rupea itseäsi isommille...

ViestiKirjoittaja Agna » 11 Marras 2013, 22:01

Hiroi

Kenraalin aikaanpa hyvinkin. Hiroi ei ollut varma, mihin koko välikohtaus olisi edes johtanut, mikäli eliittikenraali ei olisi astellut sulavasti väliin rauhoittelemaan sitä. Kenties Hiroi olisi vain laskenut juoppolallin maahan hetken rieputettuaan ja haastateltuaan - tai sitten haistateltuaan - ja asia olisi ollut sillä selvä. Hiroi oli liian asiallinen antaakseen turpaan kenellekään ilman hyvää syytä, eivätkä rotutoverit, joina qenacaer jo ihmisiä piti, kuuluneet hänen hakkeluslistalleen. Vain haltiat, ja heitäkin Hiroi kohteli sen verran armollisesti, ettei halunnut aiheuttaa heille ylimääräistä kipua. Runtelu ja ruoskiminen olivat sitten aivan erilaisten henkilöiden heiniä. Verenhimoisuus ja sadistisuus, ehei, niillä komentaja ei saavuttanut mielihyvää. Hän teki muut mielummin onnellisiksi kuin pahoinpiteli heitä henkisesti tai fyysisesti.

Bartholomeuksen minttuviina katosi tiskiltä yhtä nopeasti kuin se oli siihen tullutkin. Nopeaa kulausta seurasi irvistys, joita Hiroi näki useimpien pieniä lasillisia nauttivien ihmisten kasvoilla. Mahtoi siis olla pahaa, mutta kai sillä oli tarkoituksensa. Hän itse särpi kahviaan niin rutiininomaisesti, ettei ilmekään värähtänyt. Kun sir Hillgore alkoi kaavailla toimenpiteitä äskeisen sattuman kaltaisille tovereille, Hiroi höristeli korviaan. Toiminta kuulosti aina hyvältä, varsinkin sellainen, joka kuului heidän työhönsä.
"Olette mielestäni aivan oikeassa. On täysin kohtuutonta, että tuollaista käytöstä joudutaan kohtaamaan tässä kaupungissa, kohdistui se kehen hyvänsä. Rohkenenpa kuitenkin epäillä alkoholilla olleen jonkin verran osuutta asiaan", Hiroi sanoi ja siirsi katseensa eliittikenraalin vanhoista, mutta valppaista silmistä kahvikuppinsa pohjaporoihin.
"Toisaalta, minkäs teet. Rajoitusten asettaminen alkoholin hankinnalle tietäisi menetyksiä Kallelle, enkä usko, että säädöksiä noudatettaisiin pidemmän päälle. Voisi jopa olla, että se johtaisi erilaisiin laittomuuksiin", hän jatkoi ja mietiskeli itsekseen syy-seuraussuhteita. Joku mato keksisi kuitenkin salakuljettaa alkoholia tiskin alta ylimääriä, tai sitten ihmisten kaupunkiin syntyisi kokonaan pimeä kapakka mistä janoiset saisivat kurkulleen kostuketta. Joten samapa se, miksi vaivautua kieltämään jotain, joka oli osa kulttuuria. Alkoholin säännöstely tekisi ihmisistä vain äkäisiä. Kenties heidän pitäisi kokeilla kahvia.
"Siispä asianmukaiset rangaistukset taitavat olla pätevin keino pitää hiiret siellä, minne hiiret kuuluvat", qenacaer nyökkäsi päätettyään puheenvuoronsa ja laski kahvikuppinsa pöydälle.
Hiroi oli hieman ällistynyt siitä, että Hillgore halusi kuulla hänen väärällä jalalla alkaneesta päivästään.
"Mikäpä siinä, miksen kertoisi... Kaikki lähti pienistä sattumista, tiedäthän. Luulen, että olin jo herätessäni huonolla tuulella, en kaiketi nukkunut tarpeeksi. Hukkasin aamulla kenkäni ja housuni kaiken muun tavarani sekaan, sillä en ole ehtinyt järjestellä paikkoja viimeaikoina. Niitä etsiessäni sain jonkin verran kylmää jalkoihini, mikä tuntui ikävältä, kun lähdin sotilastuvalle päin. Siellä selvisi, että tämän päivän toimenkuvaan kuuluisi vartion pitäminen länsikujilla. Ajatus oli mukava, sillä sattuneista syistä minä pidän länsikujilla oleskelusta. Kun olin lähdössä, eräs kollegani kertoi saaneensa saman tehtävän ja ilmoitti, ettei minua tarvittaisi siellä hänen lisäkseen. Siispä sen suurempia ihmettelemättä tulin tänne, missä tuo äskeinen saasta asetteli kirsikan kakkuni päälle", hän lopetti nyt jo naureskellen tapaukselle. Olipa hänelläkin ongelmat.
"Löysinpähän oikeat kengät ja housut kun lähdin talostani", hän tokaisi vielä pyyhkien silmäkulmaansa huvittuneena.
Hiroi huiskautti kättään ilmassa, kun Bartholomeus tarjoutui ostamaan hänelle vielä toisen juoman.
"Äh, eipä tässä tarvitse... Vaikka no miksei, olkoon, laitetaan toinenkin kahvi vielä tähän päälle", hän hymyili meinattuaan ensin kieltäytyä, mutta ajatteli sen sitten olevan epäkohteliasta. Olihan tämä kuitenkin kunnia kilistellä laseja ylemmän tahon kanssa. Ei missään määrin vähättelyn arvoinen tilanne, ja Hiroin päiväkin oli parantunut kertaheitolla.

Edellinen kahvikuppi siivottiin edestä pois samalla, kun Kalle asetti tilalle uuden. Hiroi oli pistänyt merkille kolinan Kapakan ulkopuolella, mutta ei ollut kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota kuin kääntänyt korviaan äänen suuntaan. Ele oli lähinnä vaistomainen, mutta koska epämääräinen häly loppui, ei hän ollut vaivautunut kääntämään päätään äänen suuntaan.
Komentaja oli tyytyväinen siitä, että oli tilannut toisenkin kahvin, sillä se maistui vielä paremmalta kuin äskeinen. Purut olivat luultavasti muhineet kauemmin pannulla, tai sitten tähän oli laitettu mukaan jotain mausteita. Oli miten oli, hyvältä se maistui.
"Jotten unohtaisi aivan täysin käytöstapojani, sallinet minun kysyä, mitä omaan arkeesi kuuluu? Uusia saappaita ehditkin jo esitellä, mutta entä muuten? Miten kuningas voi?" Hiroi esitti kysymyksiään ja toivoi, että Bartholomeus oli viettänyt aikaa hallitsijan kanssa. Hiroin oli jo pitkään ollut tarkoitus tavata kuningas, mutta rintamalla tapahtuneiden vahinkojensa takia hän oli ollut liian väsynyt vastaanottamaan komentajaa. Hiroi ymmärsi sen täysin, mutta toivoi, että hallitsijan tila oli paranemaan päin. He olivat tavanneet kuninkaan kanssa vain pari kertaa sotatuvalla tämän vieraillessa siellä, ja jonkin verran muodollisissa tilaisuuksissa. Siihen ne kerrat sitten jäivätkin, ja käydyt keskustelut olivat sitäkin suppeampia.

Ei aikaakaan, kun metakka Kallen Kapakan ulkopuolella yltyi taas, ja tälläkertaa sen matka johti ovista sisään asti. Jokunen tovi sitten kapakasta poistunut mies, joka oli saanut eliittikenraalilta ja komentajalta nenilleen, oli palannut takaisin ilmeisesti hieman selvemmässä tilassa kuin aiemmin oli ollut. Eikä siinä vielä kaikki! Hänen mukanaan oli pari muutakin yhtä korkealuokkaisen näköistä miestä, joiden nenänpäät punersivat samalla tavalla kuin itse joukkion johtajan oma. Ilmeisesti jonkin verran maisteissa siis hekin. Hiroi laski kahvinsa tiskille ja nousi hitaasti jakkaraltaan, kun miehet lähestyivät heitä kahta. Miehiä oli kymmenisen henkeä. Aivan varma Hiroi ei voinut olla, sillä ovesta oli todennäköisesti tullut samaan aikaan sisään normaalejakin ihmisiä näiden rettelöitsijöiden lisäksi. Kun Hiroi seisoi jälleen täydessä mitassaan tuimasti alaspäin tiiraillen, pari joukkion jälkimmäistä miestä seisahtui epäröiden paikalleen. He kuitenkin jatkoivat uhmakasta kävelyään, kun saivat hieman kavereilta sivumennen kyynärpäästä kylkeen. Ei kai sitä nyt näin pitkällä sopinut perääntyä.
"Me ei ihan olla sujut teidän kanssa, arvon herrat. Meitä kun ei saa kohdella näin ala-arvoisesti kun aiemmin kohdeltiin, niin, ja tälläkertaa meitä on enemmän. Saatte turpaanne kummatkin ja sitten katotaan kenen nimeen karkotetaan ihmisiä kapakasta!" joukkion johtaja haastoi sylki lentäen ja hänen puhettaan siivittivät muiden miesten "Niinpä!" ja "Lyö sitä!" -huudahdukset sekä muu sekalainen buuaaminen ja räkäinen nauru, joka sai selvimmällä päällä olevat asiakkaat jättämään kapakan. Kalle tiesi jo mitä tuleman piti, ja alkoi koota kaikkein särkyvimmän näköisiä pulloja tiskin alle piiloon. Myös Hiroin kahvikuppi hävisi tiskiltä, pannahinen, hän kun olisi halunnut vielä ottaa hörpyn ennen tätä showta.
Vasta nyt Hiroi laittoi merkille millainen halko suunpieksijällä oli kädessään. Se oli ilmeisesti jonkinlaisesta puretusta rakennuksesta peräisin, sillä siitä sojotti ulospäin pari ruosteista, vinoa naulaa. Samanlaisia epämääräisiä aseita oli muillakin miehillä. Hiroi vilkaisi eliittikenraalia vieressään.
"Otetaanko kilpailu kumpi kaataa enemmän?" hän virnisti leikkisästi ja naksautti pari kertaa sorminiveliään. Takkinsa hän riisui tuolille säästääkseen sen pahimmilta tuhoilta, ja kääri pellavapaitansa hihat ylös. Voisi olla, että paita vaihtaisi väriä tässä taistelun tuoksinassa, mutta hällä väliä. Uutta paitaa putkeen vain sitten.
Samassa komentaja saikin osakseen ensimmäisen iskun, jonka suoritti etummaisena seissyt läskipää. Lauta kolahti käsivarteen onneksi naulaton puoli edellä, ja Hiroi taklasi miehen jalallaan maahan valmistautuen sitten vastaanottamaan seuraavien hyökkääjien iskut.

//Hah no se voi kyllä olla :D Ja Bart ei varmaan välttämättä halua pukeutua vihreään... AND THEN ACTION!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: Älä sinä poika rupea itseäsi isommille...

ViestiKirjoittaja Lörri » 13 Marras 2013, 12:14

Bartholomeus nyökkäsi vakavana komentajalle, joka kertoi näkemyksensä tästä kaupungin lika-aineksesta samalla kun hörppi kahviaan muina miehinä.
” Kyllä. Kyllä vaan. Alkoholilla voidaan ajatella olleen osuutta asiaan. Se on viisasten juoma, niin kuin kansan suussa sanonta kuuluu. Mutta minä en missään nimessä puuttuisi anniskeluoikeuksiin, sen paremmin kuin nautiskeluoikeuksiinkaan. Ei, se on etuoikeus, ja jos jossain väestönosassa sen myötä ilmenee käytöstä, jota emme suvaitse, niin kyllä me teemme silloin niille ongelma-henkilölle jotain. Ja kuinka paljon hankaluuksia saisimmekaan ihan tavallisen ja tyytyväisen kansanosan taholta, jos kieltäisimme viinanjuonnin? Sitä voi kysyä, mutta ei varmaankaan tarvitse vastata. Hieman ankarampaa kättä tässä nyt tarvitaan, ja tehostettua toimintaa, jotta näytämme, kenen kukko täällä laulaa ja kenen on syytä olla aivan hiljaa.” Bartholomeus päätti puheensa, mutta jäi yhä mietteisiinsä, rapsutellen toisella kourallaan hajamielisesti leukaperiään. Sitten hän kuunteli vaiti, kun Seginas kertoi mikä se hänen päivänsä olikaan saanut pilattua. Bart alkoi nauraa hohottaa. ” No mutta komentaja! Epäjärjestys! Tässä näet nyt syyn ja seurauksen, mitä siitä seuraa! On syynsä sille, miksi sitä vaaditaan ja miksi se iskostetaan jo aivan pienten sotapoikien kalloihin.” Hän katseli pitkää miestä kahvikuppinsa kanssa hyväntahtoisesti, vaikka äänessä olikin hieman toruva sävy. ” Jo asiassa ilmenee jatkossa vaikeuksia, niin suosittelen että käyt kasarmilla katselemassa alokkaiden koulutusta, josko se vaikka muistuttaisi mieleesi, miksi järjestelmällisyys on ensiarvoisen tärkeää…elleivät sitten kylmettyneet jalat ja mielenharmi siihen riittäneet.” Eliittikenraali lisäsi vielä ja hymyili leveästi paljastaen hampaansa, jotka yhä olivat kaikki tallella ja enemmän valkeat kuin keltaiset.
” Mutta tottapuhuen, tuo mitä kerrot näistä päällekkäisistä komennuksista; Se ei kuulosta hyvältä alkuunkaan. Epäjärjestystä, sitä tämäkin on. Ja hirvittävää resurssien tuhlaamista. Mikähän oli sen henkilön nimi, joka tästä komennusten kanssa sähläämisestä on vastuussa? Luulenpa, että asiaan tarvitsee puuttua.” Tehottomuus. Se oli jotain, jota Bartholomeus ei sallinut ja suvainnut. Jos jotain tehtiin niin se piti tehdä perusteellisesti ja kunnolla, tai sitä ei kannattanut tehdä ollenkaan. ” Oli erinomainen asia, että tämä tuli puheeksi, komentaja. Jatkossa, jos tälläistä ilmenee, toivon, että tulet imoittamaan siitä suoraa minulle, mitä pikemmin niin sen parempi. Saadaan sitten järjettömyyksiin järkeä.”

Bartholomeus sai lämpöisen inkiväärioluensa ja hörppäsi tuopista pitkän ja nautinnolisen kulauksen. Juomasta jäi kostea vaahtoparta hänen ylähuulelleen, jonka mies pyyhkäisi siivosti pois rintataskustaan nappaamallaan liinalla. Se oli valkeaa pellavaa pitsireunuksilla, ja siinä koreilivat hänen vaimonsa nimikirjaimet. L.H. Leilana Hillgore.
” Minun eloni se on vain tasaista ja mukavaa, ollut tässä jo pidempään, kiitos kysymästä. Ainoa harmi joka tässä edellisviikolla kohtasi, oli, kun orini, Hurmos, sairastui ähkyyn. Mutta se oli onneksi vain lievää ja ohimenevää ja hoitui sitten vuorokauden kävelytyksellä pois. Mutta kyllä se sitten säikäytti!” Bartin sotaratsu oli hänelle hyvin rakas, ja vaikka hän ei olisi ollut edes kiintynyt eläimeen, sen rahallinen arvo oli päätä huimaava ja se olisi ollut todella iso menetys. Hänelle henkilökohtaisesti, mutta tietenkin myös koko armeijalle. Moisia aarteita ei joka oksalla kasvanut.
”Valitettavasti en ole päässyt tapaamaan kuningasta viimeaikoina. Juurikin hänen toipilaana olonsa vuoksi. En ole kyllä pyrkinytkään, eikä ole ollut mitään niin kiireellistä asiaa toimitettavana jotta olisin katsonut tarpeelliseksi häiritä hänen potilasvuodettaan. Mutta kertovat, että parempaan päin, luojalle siitä kiitos. Ehkä hän jo pian palaa taas terveiden pariin, ainakin toivon sitä suuresti. Hoo! Kohotetaas malja hänen terveydelleen! Tai kohota sinä kuppi ja minä kohotan tuopin..ajatushan se tässä tärkeintä on!” Bartholomeuskeksi ehdottaa, ja nosti oman juomansa tarjoilutiskin ylle niin että se hölskähti lasissa uhkaavasti, muttei kuitenkaan läikkynyt yli. Bartin välit Henryyn eivät olleet mitenkään hirmuisen läheiset, mutta ystävälliset ja toimivat kyllä. Toista oli ollut pojan isän kanssa, heidän välillään oli vallinnut sydänystävyys. Pojan..kyllä, Bartholomeus ajattelisi kuningastaan Henryä poikana varmaankin koko loppu ikänsä, sille ei vain voinut mitään. Eikä se tarkoittanut ettei hän olisi kunnioittanut herraansa ja valtiastaan tai ollut valmis palvelemaan tätä uskollisesti aina viimeiseen asti..Hän vain oli oppinut ajattelemaan Henryä poikana.

” No mikä siellä nyt ryskii?” Kysyi Bart, kun aiemminkin ulkoa kuulunut meteli yltyi jälleen. Hänen kääntyessään katsomaan, kapakan ovesta pamahti se sama törkyturpa, joka oli aiemmin passittettu matkoihinsa Hiroita häiritsemästä. Miehen matkassa oli joukkio muita, samanlaisia. Äkkisilmäyksellä kymmenkunta miestä kuului tähän porukkaan, ja kaikilla näytti olevan jotain epämääräistä kättä pidempää mukanaan. Oli naulaista halkoa, särjettyä pulloa, vasaraa ja monen moista. Tämä oli kaiketi sitä niin sanottua luovaa aseistautumista. Sille oli hyvä olla sotilaalla silmää, koska aina ei ollut ulottuvilla asetta kun sellaista tarvitsi. Ja uhmakkaina juovuksissa joka sorkka. Eli siis paljon uhoa; vähän kykyä, ja järkeä ei ollenkaan. Bart puisteli päätään ja päästeli harmistunutta maiskutusta suustaan. Tämä meni jo ihan liian pitkälle tällainen. Hitaasti Bart nousi ylös Hiroin vierelle. Sen sijaan että olisi tarttunut lanteillaan roikkuvaan miekkaansa, hän veti käteensä tarjoilutiskillä lojuneen saapassäkkinsä. Se saisi kelvata, ei tässä ruvettaisi päitä katkomaan kuitenkaan. ” Kalle.” Bart sanoi rauhallisesti, mutta niin että sen kyllä kuuli. ” Toimittappas kaikki sivulliset ulos täältä, pikaisesti. Ja lähetä joku viemään sanaa, että täällä on kasa miehiä, jotka täytyy noutaa tyrmään odottamaan tuomiotaan.” Sitten hidas hymy levisi miehen kasvoille .” No niin Seginas, otetaas sitten miehestä mittaa. Ei kai tässä muukaan auta. Kumpi niittaa ensin kolme? Toinen jää seuraavat juomat pystyyn.”
Bartholomeus napitti takkinsa yltään, ja sai sen juuri sysättyä tuolinsarjalle, kun ensimmäinen isku halosta mäjähti kohti Seginasia ja etummaisena hyökänneen miehen takaa Barttia kohti loikkasi toinen ruma hampuusi, joka oli varustautunut hullunkurisesti vasaran kanssa. Bart otti miehen vastaan; hän tarttui tämän vasarakäteen pysäyttäen iskun siihen, ja samalla iski saapassäkillään tätä mahaan, saaden ilmat tyhjenemään kaverista. Vielä napakka potku keskivartaloon ja vasarakaveri taipui kaksinkeroin ähkien kivusta, eikä tarvittu kuin voimakas tuuppaus ja mies hoippui takaperin kaatuakseen takaa tulevien tovereidensa päälle. ” Yksi!” Huudahti Bartholoemus riemukkaasti, ja huitaisi seuraavaa päällekarkaajaa saapassäkillään päin naamavärkkiä niin että hyökkäys pysähtyi kuin seinään ja miehen naama vuosi vuolaasti verta. Sitten tämän toveri astui Bartia kohti särkynyttä pulloa heiluttaen, ja saappaista turpaansa saanut lähti uuteen koitokseen kaverinsa rinnalla. ” Ota sinä tuo vasen, niin minä otan oikealta tulevan!” Kehoitti Bart komentajaa, ja kääntyi niin, että oli kylki kyljessä Seginasin kanssa, yhteisessä puollustusrintamassa.
” Turpaan tulee!!!” Huusi verinaama äristen, ja kävi nyrkit pystyssä päin pitkää ja mustaa Hiroita.
” Perkeleen sikiöille näytetään nyt paikkansa!” Hän rähähti ja iski jykevillä nyrkeillään yläviistoon kohti Hiroin kasvoja. Bartia alkoi naurattaa. ” Tämä se on poikaa! Teen tälläistä nykyisin aivan liian vähän!” Bart hihkaisi komentajalle, ja iski mojovasti saapassäkillään, saaden vaarallisen näköisen lasipullon sinkoamaan vastustajansa kädestä. Tai vastustajan ja vastustajan…ei näitä voinut todenteolla sellaisiksi kutsua. ” Kai tiesitte hyvät herrat, että joka iikka teistä laitetaan vankilaan, ja tuomioita tulee sitten kun joku kerkiää sellaisia antaa?” Hän kysyi suorastaan ystävällisesti, nosti kätensä eteensä ja torjui nyrkin iskun joka oli tähdätty hänen turpavärkkiinsä. Nyrkki lensi uudelleen, ja Bart tarttui siitä voimakkaasti kiinni, rusentaen ja vääntäen. Juoppolalli tipahti kivusta polvilleen maahan hänen eteensä, ja hänen valonsa sammuivat, kun Bart viimeisteli työnsä potkaisten tätä komeasti kupoliin. Potku oli tarkkaan tähdätty kohtaan, josta taju lähtisi saman tien, mutta ei olisi vaaraa mistään sen suuremmista vaurioista.
” Kaksi!” Mies huudahti voitonriemuisesti, ja hymy senkuin levisi hänen kasvoillaan.
” Kyllä vaan Seginas, tehostettua puhdistustyötä, sitä täällä tarvitaan. Eihän tämä tämmöinen käy alkuunsakaan.” Bart sanoi vakavaan ja asialliseen sävyyn iskujen lomassa, joita sateli ja jaeltiin kiivaalla vauhdilla. Bartin säkki viuhui vinhasti ilmassa. ” Nämä saapasparat tässä kyllä vähän harmittavat. Ei taida olla raukoista enää paljon mitään jäljellä tämän jälkeen, vaikka aivan kelvollista käyttötavaraa vielä olivat…pannaas ny täkkiä nämä kaverit lakoon, niin ehkä näistä vielä on johonkin käyttöön!”
Lörri
 

Re: Älä sinä poika rupea itseäsi isommille...

ViestiKirjoittaja Agna » 25 Joulu 2013, 17:57

Hiroi

Kuin oppipoika olisi kuunnellut mestarinsa neuvoja, kuunteli Hiroi Bartholomeuksen kantaa alkoholiin sen kaikilla tahoilla, ja nyökkäili välillä päätään. Eliittikenraalin pointit olivat hyviä, selvästi tarkkaan mietittyjä ja sisälsivät sekä kokemuksen syvää rintaääntä että yleissivistystä. Hiroi koitti parhaansa mukaan päästä sisälle tähän ajatusmaailmaan, jotta joskus osaisi itsekin perustella mielipiteensä yhtä hyvin. Koska ei ollut hänen asiansa puuttua sen enempää tähän asiaan - eikä sillä, että hänellä olisi ollut mitään kenraalin puheita vastaan - hän tyytyi vain hymähtämään hyväksyvästi miehen kommenteille ja siirtyi sitten jo toiseen aiheeseen. Sen enempää Hiroi ei voinut väitellä Bartholomeuksen kanssa kotinsa järjestyksestäkään, sillä se olisi ollut sopimatonta, eikä hänellä ollut puolustusta. Siispä hän vain naureskeli pahoittelevaan sävyyn, kun sir Hillgore moitti häntä epäsiisteydestä. Ei hänen kotinsa aina ollut kuin pommin jäljeltä, eikä se sitä ollut nytkään. Hänellä vain sattui olemaan liian paljon säilytys- ja laskutilaa, joten jos tavarat joutuivat pois normaaleilta olinpaikoiltaan, ne eivät löytyisi hetkessä. Tämä koski varsinkin sellaisia tavaroita, joita ei tarvinnut käyttää joka päivä. Tai siis, tottahan toki Hiroilla oli joka päivä housut jalassa, luoja paratkoon, mutta niitä oli useampi pari, joten hetken käyttämättä olleet housut saattoivat todellakin hukkua talon syövereihin. Sama koski kenkiä.
Hiroi oli oikein otettu siitä, että Bartholomeus halusi ottaa aamuisen sekaannuksen asiakseen, ja pyysi Hiroita vastaisuudessa konsultoimaan häntä, mikäli tällaista tapahtuisi. Hiroi nimesi ympäripyöreästi tahot, jotka saattoivat aihetta käsitellä, joitain ylempiä tahoja ja muutamia nimiä, joiden epäili asiaan liittyvän, mutta lisäsi toki perään ettei ollut verisesti loukkaantunut ja ettei kantanut mitään henkilökohtaisia katkeruuksia sattuneesta. Sinänsä tehtävienjaon kanssa olisi kuitenkin oltava huolellisia, ja Hiroin mieleen heräsi ajatus siitä, että joku alue saattaisi nyt olla ilman vartiointia, tai joku muu tehtävä saattaisi olla vailla täyttöä.

Eliittikenraalille kuului enimmissä määrin hyvää, ellei laskettu hänen ratsunsa hetkellistä sairastumista. Ilmeisesti sekin oli kuitenkin kääntynyt parhain päin loppuviimeksi, ja Hiroi tyytyi myötäilemään sir Hillgoren kertomusta sellaisilla sanoilla, kuin "aivan" ja "sepä hyvä". Kuningasta hän ei ollut tavannut hetkeen, ja Hiroi kurtisti kulmiaan hieman harmistuneena, vaikka ymmärsi asian toki. Kukapa nyt haluaisi turhaan vastaanottaa liikaa vieraita vuodepotilaana. Oikeastaan komentaja ei ollut aivan varma, oliko kuningas edelleen vuoteenomana, mutta sairaudesta riippumatta työskentelyyn liittyvien henkilöiden tapaaminen oli varmasti uuvuttavaa. Hiroi jäi pohtimaan, millaiset välit hänen korkeudellaan ja eliittikenraali Hillgorella oli.
"Malja hänen ylhäisyydelleen", Hiroi julisti Bartholomeuksen perässä ja kohotti kahvikuppinsa ilmaan naurahtaen.

Hieman sen jälkeen, kun ensimmäinen isku oli osunut Hiroihin juopporeservin saavuttua kapakkaan, oli täysi tohina jo käynnissä. Heidän kummankin kimpussa pyöri kilokaupalla tätä sekalaista sakkia, ja taistelutaidoissa mitattuna kamppailu oli melkein reilua. Kenties voittomahdollisuus kallistui jonkin verran enemmän selväpäisen sotilasparivaljakon, kuin humaltuneen rahvaan puolelle.
"Asia on sovittu, sir!" Hiroi sanoi ja nasautti seuraavaa hyökkääjää polvella mahaan, ja tämä peruutti puuskuttaen kauemmaksi yrittäen samalla etsiä asettaan, ruosteista lapiota, jonka varsi oli poikki ja joka oli tippunut äskeisen iskun seurauksena kapakan lattialle.
Bartholomeus ei selvästikään ollut mikään eilisen teereen poika nyrkkitappeluissa. Eivät vuodet eivätkä miekanheilutus olleet tehneet hänestä kömpelöä, ja Hiroita melkein harmitti, ettei hän voinut vain tyytyä katselemaan ja ihailemaan kohtausta sivusta. Hiroi tinttasi seuraavaa hyökkääjää suoraa päin otsaa samalla, kun tämä yritti hypätä hänen vyötäisilleen ja kaataa hänet kumoon. Hyppy jäi vajaaksi, ja juoppo valahti velttona lattialle.
"Yksi!" Hiroi huudahti hampaat irvessä ja kuuli samalla eliittikenraalin toistavan saman sanan melkein kaikuna. Hohhoh, ei kai sitä nyt vanhemmalleen sovinnut hävitä! Hiroin pitäisi tiivistää tahtia. Bartholomeuksen saapaskassi näytti jo saavan kyytiä ja samaa tekivät vastustajatkin. Kun eliittikenraali kiepsahti Hiroin vierelle ja ohjeisti häntä, Hiroin suusta pääsi riemukas naurahdus ja hän potkaisi pelkin nyrkein varustautunutta hyökkääjää vatsaan rajummin kuin ensimmäistä, ja iskun vastaanottaja päästi suustaan ulvahduksen lysähtäen muiden laonneiden kanssa maahan.
"En voi kuin olla samaa mieltä! Meidänhän pitää tulla harrastamaan tätä toistekin!" Hiroi huudahti takaisin yhtä innoissaan ja melkein tunsi kunnon taistelutunnelman suonissaan. Ai niin. Kaksi. Hiroi unohti huutaa sen ääneen, sillä torjui jo seuraavaa ja työnsi samalla kauemmaksi toisen, joka yritti napauttaa Bartholomeusta pakaraan tutun näköisellä naulalaudalla. Itse pääpiruhan se siinä! Hiroi ei ehtinyt sekaantua häneen nyt, sillä joutui peruuttamaan baaritiskille, nojautumaan siihen käsillään ja potkaisemaan molemmin jaloin kaksi kimppuunsa hyökkäävää miestä pois. Toinen isku osui hampaisiin ja sai ilmeisesti pari palikkaa irtoamaankin, ja mies kaatui selkä edellä lähimmän pöydän päälle. Toinen isku taas osui ainoastaan olkapäähän, ja sai miehen valittamaan kivusta hartiaansa pidellen ja polvilleen lysähtäen. Hiroi joutui käyttämään paljon enemmän jalkojaan kuin käsiään, sillä vastustajat olivat niin matalia, että nyrkeillä sai osuttua lähinnä päähän ilman, että komentajan tarvitsi kumartaa. Kumartamisessa taas oli omat vaaransa, sillä sinihapsi ei halunnut, että hänen selkäänsä hypittäisiin. Sillä saattaisi olla huonot seuraukset.
"Kolme!" Hiroi huusi ja huomasi vasta nyt, ettei ollut ilmoittanut toisesta ääneen, "Tuo tuolla on minun myös", hän osoitti lattialle jättämäänsä miestä, joka oli saanut iskun vatsaan.
"Mennään pois pojat, mennään pois!" olkapäänsä sijoiltaan saanut mies valitti huuli verta vuotavana kammettuaan itsensä taas jaloilleen. Pari muutakin miestä näytti saaneen pahasti siipeensä ja he näyttivät olevan lähdössä yhtä mielellään. Kapakassa kaikui ulina, valitus, kolina ja kilinä ja pian myös ovesta ulos tulvivien haavoittuneiden aiheuttama ryskäys. Hiroi koukkaisi juuri poimimallaan tuolilla joltain sinnikkäältä vastustajaltaan jalat alta, ja huomasi silloin vasta ulos pyrkivät rotat.
"Sir Hillgore! He yrittävät pakoon! Tulkaa!" Hiroi huudahti, sieppasi takkinsa huolimattomasti päälleen ja ryntäsi ovesta ulos juuri, kun suurin osa juopoista oli ehtinyt kadota kulman taakse ja toisen kulman takaa saapui partio huolehtimaan kolkatuista yksilöistä.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: Älä sinä poika rupea itseäsi isommille...

ViestiKirjoittaja Lörri » 28 Joulu 2013, 23:41

Bartholomeus seurasi mielenkiinnolla iskujen jakelun ja väistelyn lomassa, miten hänen persoonallisen näköinen ja pitkä toverinsa toimi. Kyllä vain, olisi mielenkiintoista keskustella komentajan kanssa siitä, millaisia ulottuvuuksia hänen huima pituutensa toi taisteluun; lähitaisteluun. Siitä oli arvatenkin paljon hyötyä mutta varmasti myös haittaa joiltain osin. Tosin haitat jäivät varmastikin hyötyjä pienemmiksi. Keskustelusta saisi varmasti hyviä ideoita ja ajatuskia siihen, miten voisi tehokkaammin opastaa pitkänhuiskeita soturinalkuja vaikkapa miekkailun oppimisessa.
Näitä miettiessään Bart mojautti säkillään vihapäistä ryntääjää, osuen tätä suoraa päähän. Iskiessään seuraavaksi nyrkkinsä tämän vasempaan silmään niin että ukko tuupertui hänen jalkojensa juureen, Bart kuuli Hiroin huutavan;
" Kolme!"
" No sinä veit voiton, tämä tuuskahti vähän jälkeenpäin." Bartholomeus puhahti muka harmissaan huitaisten kädellään kohti jalkojaan, ja nauraa hohotti siihen päälle.
" Hei! Ei mihinkään!" Huudahti eliittikenraali, kun huomasi roskasakin lopulta ottavan suuntiman ulos Kallen Kapakasta, pakoon kaupungin kaduille. " Tämä leikki ei lopu ihan näin lyhyeen." Hän vakuutti, ja kaappasi ronskisti kourallaan jaloissaan ryömivän miehen paidanselkämyksestä. Kuului äänekästä ritinää, kun kangas repesi, ja nopeasti Bartholomeus sitoi miehen kädet tiukasti tämän selän taa yhteen paidasta irronneella kangassuikaleella. Sitten hän paiskasi kaverin uudelleen kanveesiin. Juoppolalli kiljui kuin säikähtänyt sika. Se huvitti Barttia, mutta hän ei nyt joutanut jäädä sitä sen enempiä kuuntelemaan, vaan paineli pitkäkoipisen Seginasin perässä ulos ovesta, ja tervehti kynnyksellä riemumielin katupartiota, joka vihdoin ja viimein saapui paikalle täyttämään tehtäviään.
" Länsikujille päin, minnekäs muuallekaan tuo rottaparvi menisi." Tuumasi Bartholomeus ja katseli silmiään siristäen kadulle, jonne epämääräisesti hoippuroiva miesjoukkio rynnisti. Bart pysäytti askeleensa, jääden seisomaan vankkaan, hieman haaralla olevaan asentoon. Hän nosti kätensä vartalonsa sivuille ja ylös, vieden ne sitten päänsä päälle. Eliittikenraali venytteli kerrassaan nautinnollisesti ja rusautti niskojaan kerran, pari. Oikein äänekkäästi. Sitten hänen leppoisille kasvoilleen ilmestyi hitaasti leveä hymy. " Kuulehan Seginas. Sinä saisit noista rääväsuista helposti useammankin ihan juosten kiinni, ja saisimme heidät raahattua sinne minne kuuluvat, mutta minä en ole järin kepeäjalkainen, enkä usko, että saisimme sinun koivistasi huolimatta kiinni jokaista konnaa. En kiellä sinua juoksemasta heitä kiinni, mutta josko kävisimme pienen lenkin kasarmin kautta, ja hakisimme muutaman kaverin sieltä mukaan? Luultavasti kunnon porukalla yhyttäisimme näiden ryökäleiden pesäkolot nyt, kun siellä ollaan vauhkoina ja vauhdissa. Pääsisimme tosiaan tästä surkeasta joukosta kerta heitolla, pidemmäksi aikaa. Mitäs sanot?" Bartholomeus katseli komentajaa korkeuksiinsa hymyillen yhä sellaista hymyä, että oli ihme, ettei se loistanut hämärässä kilpaa katuvalojen kanssa. " Minä en aio jäädä tästä huvista paitsi, ehei, en luovuta tehtävää sinulle pelkästään, vaan aion tulla itse henkilökohtaisesti mukaan pitämään hauskaa....ja olen sitä mieltä, että tämä homma olisi loistava tilaisuus joillekin vihreille sotapojille oppia himean läheisemmin kenttätyötä. Kyllä vain. Otetaan partiolta pari hevosta, jotta joudutaan pikemmin, ja palautetaan tullessamme. He kyllä tarvitsevat niitä jotta saavat nuo velikuomat kuljetettua tyrmään." Bartholomeus loi nyt sinisen katseensa taakseen, Kapakan ovelle, jossa partioporukka raahasi ulos jo ties kuinka monetta puolikuntoista rutjaketta. He naksauttivat kahleet miesten nilkkoihin ja ranteisiin, ja sitoivat heidät jonoon hevosten perään. Sellaiset kaverit, jotka eivät pysyneet tolpillaan tai olivat tajuttomia, he nostivat poikittain hevosten selkään, jotta kukisivat siinä sitten mukana. Sisältä kuului Kallen ääni, joka voivotteli ja mutisi hävityksen kauhistusta, jonka he olivat kapakassa saaneet aikaan. " Harmittaa Kallen puolesta." Sanoi Bart vakavasti, ja viittasi saapassäkillään kapakkaan päin. " Mutta tämä on hänelle tuttu juttu. Kuuluu työnkuvaan. Ja varmasti mies saa korvauksen kaikesta joka on särkynyt ja pilalla. Täytyypä seurata tilanetta. Jollei saa, niin minä vähän sitten vaikka vauhditan asioita."
Lörri
 


Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron