Velhoa vailla || Dogster

[Dogster]

"Olen kuullut muutaman huhun että eräällä kedolla vielä eläisi parvi tai pari." - Nell taputti suunpieltään hetken, miettien asiaa tarkemmin. Ja kyllä, hän kutsui niitä parviksi - siivekkäät olennot olivat parvia näin hänen mielestään. Ja normaalisti kissat eivät ryhmissä liikkuneet muutenkaan, vaikea alkaa määrittelemään. Varsinkin jos olit hiukan yksinkertainen kuten Nelladel tässä. "Jos löydän tarkempaa tietoa voin yrittää pistää tiedot sinulle eteenpäin.", tuo sitten tokaisi loppuun. Kyllähän hän jo nimen tiesi, sillä pääsi jo alkuun eikö?

Vrowrikin kysymys sai Nellin pudistamaan päätään, mutta sitten näyttämään pahoittelevaa hymyä. "Kauppa ei, sen valloittama pellonpala kyllä. Mokoma on mennyt kaivamaan tunneleita sinne, ja katoaa aina maan sisälle jos sitä jahtaa.", tuo selitti mitä tiesi tästä tapauksesta vielä, ennen kuin viimeisen palan meni tunkemaan suuhunsa. Hetki, eihän tässä ole mennyt edes muutamaa minuuttia, miten Nell jo nyt oli laitasensa tyhjentänyt? Mokomakin ahmatti, ei tuon kokoisesta olisi uskonut...

"Tiedän kyllä niksin jos toisenkin sen ulos ajamiseen... mutta en mieluusti myrkyttäisi paikallista maaperää. Ja savua en voi käyttää sattuneista syistä - nokka ei siedä moista."

[Janni]

"Kiehtovaa, pistä toki." Vrowrik myhäili Nelladelin kertoessa tietävänsä tressymi parven elelelvän vielä jossain päin cryptiä ja jos saisi lisää tietoa välittäisi sen miellellään velholle. Hän rakasti kaiken tutkimista, eihän tälläisiä mahdollisuuksia kannattanut heittää hukkaan.
Mutta aihe palasi hirviö ongelmaan. Pellosta oli siis kyse, aivan ja tunneleita tietysti, varsin pulmallinen tilanne, jossa taytyisi ottaa huomioon toisen herkkä nenä. Savu olisi ollut helpoin tapa saada tuholainen tai tuholaiset koloistaan ulos, mutta sen ollessa pois suljettu, magia taisi olle paras vaihtoehto.

"Moiseen ongelmaan tulee mieleen pari loitsua, mutta se riippuu täysin kuinka kookkaasta otuksesta on kyse. Sehän tosin selviää tunneleiden kokoa tutkimalla." Vrowrik totesi. "En malta odottaa." Tämä vielä hymisi tyytyväisyyttä ja intoa täynnä.

[Dogster]

Nell ei enää paljoa virkannut - sen sijaan, tuo kulautti juomansa kerralla alas, asettaen tyhjän lasin sitten pöydälle lievän virneen kera. "Että teki hyvää! Pieni eväs ei tee koskaan pahasta, oli keli tai aika mikä tahansa.", tuo nyökkäsi varmana asiasta. Aktiiviset henkilöt tarvitsivat paljon syötävää, se oli varma - ja Nell ei ollut poikkeus tuohonkaan sääntöön. Tuo lipaisi huuliansa, pyyhkien pienetkin maut ja murut pois huulenpielistä ennenkuin kohotti katseensa maagiin.

"Halusitko sinä vielä jotain, vai onko se jo lähdön paikka?", hän kysäisi, yllättävän hilpeästi. Toisaalta olihan se nyt Nelladelin perusluonteena, jahdata kaikkea mahdollista ja avittaa toisia jos siinä sivussa pystyi - mutta jos nyt Vrowrik tarvitsi jotain tässä välissä täältä, niin mitä suotta sitä vielä lähtemään. Olihan toinen suonut Nellille pienen hetken syödä lohipiiraansa pois - kai nyt tuolle voisi saman kohteliaisuuden suoda.

[Janni]

"Kahvikupposelle minä tänne vain tulin, joten en minä mitään muuta kaipaa." Vrowrik totesi uudentuttavansa kysymykseen, vilkaisten kupposensa suuntaan. Oh, siellä oli vienä yhden siemauksen verran jäjellä. Mies hörppäsikin kupin tyhjäksi. "Joten eiköhän lähdetä." Mies totesi nousten pöydän äärestä. Lasit työnnettiin paremmin nenälle ja tuolin selkänojalla roikkuva hattu nostettiin päähän. Viittä pääsi käsivarrelle roikkumaan ja velhonkeppi kainaloon.

"Valmis?" Vrowrik kyseli, hän itse oli varsin valmis lähtemään. Sivusilmällä mies saattoi nähdä, kuinka kauempana istuskeleva miesjoukko loi edelleen katseita heidän suuntaansa tai oikeastaan Nelladeliin. Tuttuja? Vrowik tarttui hattunsa lieristä ja kallisti päätään tervehtivään nyökkäykseen hymyn kera. Se sai miehet kääntämään katseensa muualle jotain mutisten. Eivät ilmeisesti niin lämminhenkisiä tuttuja, varsin ymmärrettävää tässä kaupungissa. Friikeiksihän Nellin kaltaisia kutsuttiin, hyi sentään.

[Dogster]

Nell nousi siltä seisomalta - eipähän tuo ollut ehtinyt mitään riisumaan muutenkaan. Ainoastaan hiukan asetteli huppuaan paremmin, ja asetti muutaman kolikon lautasen vierelle tippinä hyvän tahdon eleenä - hyvä ruoka ansaitsi kiitoksen eikö? Tuo ei edes huomioinut sitä pientä ihmisjoukkoa joka oli häneen päin mulkoillut - ei ainakaan ennen kuin Vrowrik kävi noita tervehtimään sanattomin elein. Nell käänsi päätään hiukan, nähden sen kyseisen joukon joka oli hänet linnalla oikeassa muodossaan jo kerran pari nähnyt.

"Valmiita ollaan, eihän se piru siellä meitä odota ennen kuin se iskee taas.", tuo virnisti, kääntäen katseen takaisin maagiin ennen kuin lähti sen enempää miettimättä ovea kohti. Jos nuo rähinöijät olivat seuratakseen, niin siinähän seurasivat. Ei Nell halunnut tapella toisia vastaan mutta jos joku piti iskeä tantereeseen... Tuo vilkutti iloisesti isännälle ennen kuin katosi ovesta, odottaen siinä ulkopuolella sitten kiltisti.

"Hei muuten, asutko sinä täällä? Vai oletko vain käymässä?", Nell aloitti - olihan hän jo paljastanut paljon outoja ja välillä jopa tarpeetonta faktaa itsestään, nyt oli Vrowrikin vuoro. Pienikin määrä riitti oikeastaan tälle kapteenille, vaikka utelias otus olikin.

[Janni]

"Mainiota." Vrowrik tokaisi Nelladelin ollessa valmis. Hyvästelevä käden heilautus suotiin isännälle myös velhonkin puolesta, ennen kuin kaksikko saattoi astella ulos kauniiseen auringon paisteeseen. Keppi pyörähti kainalosta käteen ja kävi toimittamaan kävelykepin virkaansa.

"Voi en minä enää. Asun Basossa, varsin syrjäinen ja rauhaisa kylä." Mies vastasi kysymykseen. "Vierailen täällä yleensä varastojani täyttämässä. Pienistä kylistä kun ei kaikkia aineksia loitsuihin saa." Tämä vielä selitti.
"Mutta puhe oli siis pellosta, joten jos lähdemme tästä itäporteille, päädymme viljelysmaille. Vai onko kyseinen pelto jossain sitäkin kauempana?" Vrowrik uteli, vilkaisten Nelliä vierellään. He toki voisivat ottaa vankkurit tai jopa vuokrata hevoset, jos matkaa olisi rutkasti taitettavana.

[Dogster]

"Basossa?", Nell kallisti päätään samalla kun kuunteli miehen puhetta, miettien hetken. "Aa aivan! Meni pieni hetki miettiä missä päin se olikaan... Muistan tapahtumat paremmin kuin paikat.", metsästäjä naurahti hiukan, nolostuneena. Tuon asenteesta huolimatta tuo pisti paikan nimen muistiin - nytpähän olisi syytä käydä siellä, jos pääsisi linnalta tai tästä kylästä vielä... tuskin Veljeskunta heitä täällä käskisi pysymään useamman vuoden kerralla ilman taukoja, vai?

"Uskoisin että läheisempi - ei se muuten kauppaan iskisi jatkuvalla syötöllä.", Nell tuumi hetken, samalla kun käsi eksyi omalle leualle. "Mitä lähempänä ruoka on, sen parempi. Näin metsästäjät toimivat loppujen lopuksi.", tuo lopetti sitten tuumailunsa, laskien kätensä takaisin alas - piilottaen sen taskuunsa. "Ellei kyseessä ole tavallista nerokkaampi olento. Tosin siinä tapauksessa moinen varmaan olisi jo oppinut olla rikkomatta ihmisten varastoja näillä main."

Nell jatkoi miettimistään hetken, ja tajusi sitten jotain. "Toivottavasti kauppias pystyy lainaamaan paksumpia hanskoja - en tahdo parasiittiä itseeni. Ei se ihmisen kokoiselle voi hirveästi mutta pistää niin vietävästi kun purevat."

[Janni]

"Selvä sitten." Vrowrik totesi päämäärän käydessä selväksi. "Sinun on paras näyttää siis tietä." Mies kehotti, tehden kepillään ohjaavan eleen lähteä liikkeelle. "Toki voihan kyseessä olla nerokas otus, mutta liian itsevarma. Se tosin johtaa yleensä typeriin tekoihin, joten ehkei niin nerokas... Kuitenkin, se selviää aikanaan." Velho pohdiskeli omiaan Nellin sanojen myötä, joka nyt huolehti turvallisuudesta, parasiitit kun olivat varsin inhottavia otuksia.

"Tai sitten luon yllesi suojaavan loitsun?" Vrowrik ehdotti. "Mutta jos et halua jonkun vieraan velhon loitsuja yllesi, ymmärrän toki." Mies kuitenkin lisäsi, hehän tuskin tunsivat toisiaan ja nykyään hyvin harvaan kannatti luottaa sokeasti. Ei mies tietenkään mitään pahaa tarkoittanut itse, mutta oli ymmärtäväinen jos luottamusta ei saman tien herunnut.
"Kuinka itse tykkäät puolustautua?" Velho päätti udella.

[Dogster]

Loitsuehdotus sai Nellin kallistamaan päätään - ja sitten naurahtamaan surullisesti. "Saa luvan olla sitten voimakas loitsu - kaltaiseni sietävät magiaa turhankin hyvin. Parantaminen yhtä tuskaa, mutta ainakaan kiroukset eivät satu läheskään yhtä paljoa.", Nell selitti, virnistäen heikosti. Ei hän pistäisi vastaan jos toinen tahtoi koettaa, mutta olihan se hyvä varoittaa tässä näin alkuun ettei mennyt turhaan voimiaan tuhlaamaan. Nell oli kyllä turhankin luottavainen mikä tuli ventovieraisiin, se oli surullinen fakta. Toisaalta avoimeisuus oli hyve, ja Nell tahtoi antaa toisille mahdollisuuden. Toisten tuominta ei ollut hänen roolinsa, ellei ollut muuta vaihto-ehtoa loppujen lopuksi.

"Jaa'a, yleensä minä vain liikun niin nopeasti ettei toiset ehdi iskemään.", Nell myönsi, suunnaten kohti kauppaa jonka omistaja oli ilmoituksen ylös pistänytkin. "Iske lujaa, iske nopeasti, ja jos joku vielä seisoo juokse taaemmas ja koeta uudestaan.", hän sitten nyökkäsi. "Tosin harvemmin minä yksin olen - joten jos minun hyökkäys ei suju, vetäydyn jonkun sellaisen taakse jonka isku tekee enemmän vahinkoa. Tai toimin houkutuslintuna, olen tarpeeksi ketterä siihen. Minä olen ryhmästäni kiistattomasti nopein henkilö, joten yritämme hyödyntää sitä aina tilanteen mukaan."

Kohta tuo pysähtyi kadun kulmaan, ja katsoi ympärilleen nopeasti - huomaten missä suunnalla kaupan kyltti roikkui. Sen enempää harkitsematta tuo jo tepasteli kauppaa kohden, hyräillen itsekseen.

[Janni]

"Aaah aivan, magia immuunisuus. Varsin hyödyllinen ja harmillinen piirre." Vrowrik kommentoi. "En halua tuottaa sinulle harmia, joten kenties on parasta pyytää sitä paksua kintasta kauppiaalta." Mies totesi. Vaikka hän oli kyvykäs velho, voimakas immuniteetti magialle oli jotain mitä hänkään tai tuskin kukaan kykeni noin vain murtamaan.
Keppi kalahteli tasaiseen tahtii mukulakivi katua vasten, kaksikon kulkiessa kyseistä kauppaa kohti. "Puoli tressymiltä ei voisikaan odottaa kuin ketteryyttä. Toivottavasti se tulee tänään hyödyksi." Velho totesi, kuunneltuaan vastauksen kysymykseensä. "Olet siis tottunut ryhmätyöhön? Mikä tarkalleen estää veljeskuntaa jakamasta joukkojaan tälläisiä pienempiä tehtäviä varten. Onko se jokin sääntö?" Vrowrik kummasteli pohtivaan sävyyn.

Kauppa ei tosiaan pitkän matkan päässä ollut ja näin ulkopuolelta se vaikutti rauhalliselta ja tavalliselta putiikilta. Toivottavasti kaupan omistajalla olisi tarpeeksi kerrottavaa, jotta he pääsisivät alkuun. Hänen täytyisi kartoittaa tilanne varsin hyvin, ennen kuin mitään loitsuja lähti käyttämään.

[Dogster]

"Normaalisti toimimme pienissä neljästä kuuteen iskuryhmissä. Kun ryhmä on tehtävällä - kuten meidän ryhmä tällä hetkellä - sitä ei saa jakaa kahtia voima-suhteiden suhteen. Yksi henkilö voi joukosta erota pieneksi hetkeksi - kuten minä juuri nyt - ihan vain mielenterveyden takia jo. Jos tilanne oikeasti sitä vaatii, voimme hajoittaa joukon tehtävän onnistumisen takia - mutta tämä pikku riiviö ei kuulu tämänhetkiseen tehtäväämme.", Nell selitti minkä pystyi. "Loput ryhmästä ovat linnalla käskyjen takia - minunkin pitäisi olla siellä... Mutta minä en viihdy sisätiloissa. Jos en pääse jahtaamaan tuon tuosta, eksyn ilkikurisiin tekoihin." - Nell virnisti jälleen kerran, tosin tällä kertaa tuosta huomasi ettei Nell ollut aivan niin viaton pikkukaveri miltä vaikutti. Kissathan tarvitsivat aktiviteettejä, ja linnalla ikävä kyllä ei hirveästi tekemistä ollut...

"Jos olisin ollut kaupungilla jonkun muun kuin Adelan kanssa kun huomasin ilmoituksen, olisin varmaan saannut kyseisen henkilön kiertämään sääntöjä hiukan...", tuo mutisi sitten loppuun, ennen kuin kaupan ovelle eksyi. Hän oli jo aikeissa avata sen, kun kuuli sisältä huutoa ja putoavia esineitä. Nell ei pysähtynyt odottelemaan, vaan suorastaan löi oven auki, juosten sisälle odottaen jo pahinta.

"-SENKIN RUTTORUJO NÄÄTÄ ANNA OLLA VIIMEINEN KERTA KUN TÄNNE TULET!" - joku huusi takaalta, lisäten perään pitkän litanian kirouksia ja loukkauksia. Kolina kuitenkin oli loppunut, ja miehen ääni vihdoin hiljeni pieneen sadatteluun.

"... haistan verta."; Nell mutisi hiljaa, yrittäen pitää äänensä matalana. "Haloo?"


(( Sivunoottina jos tahdot kauppiasta liikutella niin siitä vain! Sitä on vain purtu käteen, ei sen isompaa :'D Mahdollisesti pari mustelmaa kolaamisesta jne. Ja otus karkasi aukosta takaseinästä. ))

[Janni]

"Hmm, eli siis tiukkoja sääntöjä." Vrowrik totesi nyökyttellen. "Ja yksi koltiainen. Sääntöjen rikkominen oli minunkin viettini nuorempana... tai noh, on vieläkin ha ha." Mies naureskeli sen mitä enneätti kun he pääsivät kaupan ovelle. Sisältä kantautui yllättäen varsin huolestuttavaa meteliä, kolinaa ja huutamista. "Voi sentään." Velho voivotteli, samalla kun Nell jo kävi oven työntämään kiireesti auki ja mies seurasi perässä.
Kaupan myynti puoli näytti koskemattomalta, meteli kantautui kaupan perältä, ilmeisimmin takahuoneesta. Sellaisesta kiroilemisesta ja jykevästä äänestä saattoi päätellä kyseessä olevan mies. "Verta?" Vrowrik toisi, kurtistaen kulmiaan vakavoituen.

Velho ei jäänyt varomaan niin kuin puoliverinen, vaan asteli kohti kaupan takaosaa, laskien lasinsa nenälle, että eteensä näkisi. "Päivää, mistä moinen metakka?" Vrowrik toi läsnäolonsa ilmi, päästessään takahuoneen ovelle. Olihan se varsin tungettelevaa, mutta näin hätäännyttävän tilanteen takia se ei näyttänyt tummahiuksista ja parrakasta miestä haitaavan, joka käänsi katseensa ovelle ilmestyneeseen velhoon. "Ah... Pirun otus kävi varastojeni kimppuun jälleen." Mies selitti samalla kun piteli verta vuotavaa kättään. "Hmmh, annas kun katson." Vrowrik totesi samalla kun asteli peremmälle ja kävi jo tarttumaan miehen haavoittuneeseen käteen, katsellen nyt puremajälkeä tuon ihossa. "A-Am, tuota..." Kauppias kuulosti häämentyneeltä, mutta ei vetänyt kättänsä vielä pois. "Viisikymmentäkaksi hammasta." Vrovrim mutisi itsekseen.

[Dogster]

Nell katseli vaiti kun Vrowrik käveli peremmälle, kunnes sitten käveli lähemmäs tarkastelemaan haavaa itsekkin. Tai tarkemmin sanottuna, hän yritti nuuhkia huomaamatta josko tunnistaisi hajut... Kunnes Vrowrik mainitsi hampaiden määrän. Nell vakavoitui tavallista enemmän, ennen kuin käveli varastoon paremmin, tutkien vahinkoa. Muutama laatikko oli tuhottu, esineitä paiskottu ympäriinsä, ja puoli-syötyjä einestarvikkeita oli siellä sun täällä. Nell kumartui paremmin erästä laatikkoa päin, ja nyppäsi irti jotain... Karvaa.

"Tiesin että tilanne oli paha, mutta että se kävisi ihmisten kimppuun jo...", tuo mutisi, ennen kuin nousi ylös. "Anteeksi tungettelu - Olen Nelladel, tämä maagi tässä on Vrowrik. Huomasin ilmoituksenne?", metsästäjä teki nopean esittelyn, sekä johdatti asian heti ilmoitukseen. "Pystyisittekö kertomaan mitään mikä saattaisi auttaa sen kaatamisessa? Kuten kokoa, miten se pääsee sisään, mitään sellaista?"

Kauppias nosti katseensa maagista joka oli tutkimassa purema-jälkeä, suoraan tuohon lyhyehköön kaveriin.

"Tekö sen muka saatte kiinni? Toisaalta tässä tilanteessa alkavat keinot jo muutenkin loppua.", tuo huokaisi, jatkaen puhumistaan sitten Nellille joka vaikutti näistä kahdesta - ainakin tällä hetkellä - enemmän keskittyneeltä. "Nopea olento se on. Korkeudeltaan noin koiran kokoinen, mutta pituudeltaan veikkaisin sitä enemmänkin käärmeeksi. En ehdi näkemään siitä paljoakaan kuin harmahtavaa turkkia kun se jo vilahtaa menemään. Se on kasvanut viime aikoina, ja tämä on ensinmäinen kerta kun se kiinni käy kun kävin harjalla sitä hutkimalla. Tuosta aukosta se tulee sisään ja ulos, vaikka sen olenkin tukkinut vaikka kuinka monta kertaa..."

[Janni]

Vrowrik kuunteli sivusta, kun Nelladel jututti kaupiasta. Mies kävi asettamaan keppinsä roikkumaan kahvastaan käsivarrelleen. "Pitäkää kättänne ylhäällä hetki." Velho pyysi, joka sai miehen suomaan oudoksuvan katseen. "Pientä helpotusta vain haavaan, ei huolta." Vrowrik selitti ja vei nyt oiken kätensä haavan yläpuolelle. Vasemman käden keskisormi kävi koskettamaan loihtivan käden tatuointeja, riimuja tarkalleen, samalla kun mies mutisi muutaman loihtivan sanan. Riimukieltä jos korva sen erotti.

"Käärmeitä on monen kokoisia, mutta uskon että viittaatte varsin isoon käärmeljikkeeseen." Velho totesi loihtimisensa välistä, pitäen tarkan katseensa puremahaavassa, joka hiljakseen laaksi vuotamasta verta ja kasvatti päälleen rupea. Sen enempää hän ei kyennyt tekemään. "On kuitenkin parasta, että näytätte tuota parantajalle ja annatte verinäytteenkin. Ties mitä myrkkyä sillä otuksella oli hampaissaan." Velho neuvoi, vetäen nyt kätensä pois.
"Kiitos." Mies kiitti katsellessaan Vrowrikin käden jälkeä.

Sen jälkeen maagikko asteli silmäilemään aukkoa, jota pitkin otus kulki varastoon ja ulos. "Voi olla, että kolo johtaa kaupungin viemäriverkostoon, mutta se paikka on yksi labyrintti." Vrowrik totesi pohdiskelevaan sävyyn.

[Dogster]

Nell katseli sivusilmällä parantamista, samalla kun jututti kauppiasta - Vrowrik oli kyllä oikeassa tuon parantajan suhteen. Nell käveli lähemmäs, tällä kertaa nuuskaisten oikein kunnolla, välittämättä oudoksuvasta katseesta.

"Hmm... Lievä myrkytys. Ei hengenvaarallinen noin pienenä annoksena, mutta hyvin epämukava jos sen jättää itsekseen." - tressymien kuuluista myrkkyjen tunnistaminen oli taas toiminnassa. "Juo vain paljon vettä sen laimentamiseen jos et tahdo parantajalle maksaa ylimääräistä, se kyllä poistuu luonnollista kautta." - puheensa lopetettua hän kääntyi maagia päin, nostaen pientä karvatuppoa jonka hän oli jo napsaissut rikkoutuneesta laatikosta.

"Ei meidän tarvitse kuin löytää viemäriaukot jotka johtavat pellolle - sieltä sitten vain etsimään hajujälkien perusteella. Viemäreihin en minäkään mieluusti mene, se pääsee vielä peittämään hajunsa viemärin katkuun - ja jäljittämisestä tulee vain hankalampaa." - Toki Nelladelilla oli nyt kaksi hajua mitä seurata. Karvatuppo, ja kauppiaan oma veri. Tosin jos se jäisi istumaan viemäreihin...

"Jos se ei tule ulos, sitten meillä on isompi ongelma..."