//Arilyniä tässä odottelen.//
Road laski luuttunsa väsyneenä. Hän oli juuri soittanut ja laulanut putkeen viisi eri laulua ja vaikka hän ammatikseen sitä tekikin, hänen piti levätä välillä. Hän kuunteli aplodit ja kumarsi kiitokseksi ennen kuin käveli yhden tyhjän pöydän ääreen ottamaan hiukopalaa. Optimistisen Roadin mielestä kapakka oli puolitäysi, mutta pessimistin mielestä se olisi taas puolityhjä. Road pyysi Kallelta tuopin olutta ja aterian. Olut tuli nopeasti, mutta koska alkoi olla illallisaika, aterian tulo tulisi kestämään. Road siemaisi haaleaa oluttaan ja hymyili. Ilta oli sujunut mukavasti. Hän oli myynyt torilla puutöitään hyvällä hinnalla ja oli saanut vielä lisää, kun oli laulanut kaupungilla nuorillepareille. Illemmalla hän aikoi kertoa maksusta kauhutarinoita kapakan asiakkaille. Taitavillle bardeille oli aina kysyntää.
Pikku hiljaa kapakkaan alkoi tulla lisää väkeä, enimmäkseen ihmisiä. Mukana näkyi muutamia taruolentojakin, mutta Road ei heistä välittänyt. Ehkä joskus myöhemmin hän voisi mennä juttelemaan niille, mutta ei nyt. Etenkään nyt, kun eräs kapakan tarjoilijattarista toi Roadin eteen puulautasen, jolla oli kuumia perunoita ja höyryävää, paksua sienikastiketta. Mukan oli myös puuvartiset atrimet. Road alkoi syödä ateriaansa kuunnellen samalla muita asiakkaita. Keskustelu oli vilkasta ja pian ääni alkoi nousta siihen malliin, että pian tulisi tappelu. Road söi ateriansa nopeasti loppuun, ettei ruoka menisi haaskuuseen jos alkaisi rähinä.