Ne jotka juonittelevat

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 25 Syys 2009, 17:23

Toiset näyttivät eritäin innoissaan menossa pois kapakan edestä. Olihan hän itse myöskin, mutta hänessä ei ollut tuollaista energia näyttää. Se oli sottain surullista.
" Minne mentäisiin? " Aynur kysyi.
Hänen kysymyksensä nähtävästi ei haluttu edes kuulla loppuun edes tai laisinkaan, kun Elina lähti juoksemaan. Mira toisen perässä ja itse lyyhesteli vielä istumassa. Mira katsoi vielä häntä milloin hän oli yrittämässä nousta pystyyn. Törkeätä ei edes viitsi odottaa. En viitsi enään leikkiä hippaa. Aynur mutisi mielessään.
Pian hän lähti juoksemaan muiden perään pienellä huudahduksella, että odottaisi väsynettä vampyyriä.

//Kai sitten pakko. Ehdotuksia, kuin metsä??//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 01 Loka 2009, 19:36

Mireran

Fauni oli jo kaukana muista, kunnes sitten pysähtyi kokonaan odottamaan tuttaviaan. Elina jo saavuttikin hänet nopeasti, mutta Aunyr tuli hieman jälkeenpäin. Siinä samassa Aunyr kysyikin paikkaa, johon mennä.
"Ainakin pois noiden ulottuvuudelta", Mireran sanoi ja nyökkäsi ihmisiä kohti, "Metsän läpi mentäessä ne ehkä lopettaisivat kilpajuoksun." Hän lisäsi käyttäen ihmisistä 'ne' muotoa, olihan hän taruolentona oppinut ihmisten olevan pelkkiä verenhimoisia roistoja, joihin ei ollut luottamista. Ottaen myös huomioon Cryptin sen aikaisen tilanteen, oli fauni oppinut kannustamaan haltioita. Mireran väisti nopeasti jonkin terävän esineen, joka jäi törröttämään maahan hänen vierelleen. Mireran tunnisti sen keihääksi, ja katseli sen värähtelevää vartta.
"Aika poistua." Fauni sanoi ja kääntyi jo pois päin kapakasta.

//Mmm... metsä, kalliot, luola, mökki, joki, suo, Aodhá järvi... Näitä riittää//
Morado
 

Edellinen

Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron