Kirjoittaja Morado » 19 Huhti 2009, 13:29
Mireran
Faunin yhä katsellessa Aynurin selkään ilmestynyttä kukkaa, Elina oli nähtävästi yrittänyt lähteä; huonoin tuloksin. Mireran kääntyi katsomaan Elinaa ja välillä miesporukkaa. 'Liemessä ollaan' Mireran mietti ja katseli ympärilleen. Ei ollut edes pientä koloa miesten välistä, josta pääsisi livahtamaan. Tosin jotkut miehistä olivat niin humalassa etteivät pysyisi pitkään ylhäällä. Täytyisi vain odotella.
Aynur ehdotti paikalta lähtöä, mikä kuulosti täydelliseltä, mutta kysymys kuuluikin: miten? Mireran nyökkäsi Aynurille, joka nousi nyt ylös. Faunia ihmetytti pieni hymy, joka ilmestyi Aynurin kasvoille. Hän selvästi keksi jotain. Seuraavaksi Aynur puhuikin jotain hänen suututtamisestaan. Miehet tosin eivät näyttäneet perääntyvän, enemmänkin heidän mielenkiintonsa taisi lisääntyä Aynuria kohtaan. Yhtäkkiä Aynurin selästä kasvoi tulessa olevat siivet. Tämä sai Mireranin hätkähtämään niin, että melkein putosi tuoliltaan. Hän oli arvellut Aynurin olevan jotain erikoisempaa kuin ihminen. Enemmän Mirerania ihmetytti siivet, jotka osuivat huonekaluihin ja muihin, mutta mikään ei palanut. Varovaisesti Mireran päätti nousta tuolistaan pois ja jäi Aynurin taakse seisomaan. Hän katsahti Elinaan, joka varmasti itsekkin hämmästeli tulisia siipiä. Mireran katsoi takaisin Aynuriin ja otti nopean askeleen taaksepäin, nojaten nyt baaritiskiin. Aynurin siivet kuuluivatkin mitä kauniimmalle feenikslinnulle, joka päästi ilmoilla ihanan sävelen. Mireran oli kuullut tarinoita linnuista, jotka kuolivat tulessa ja synnyttivät näin uuden elämän. Hän oli aina uskonut niiden olevan tarua, tähän hetkeen asti. Mireran katsoi feenikslintua, mutta hänen katseensa kohdistui nyt miehiin. Jotkut hyvin humalaisessa tilassa olevat pyörtyivät näkemästään ja makasivat nyt lattialla. Jotkut taas ottivat aseensa esille, mikä sai Mireranin hieman pelokkaaksi. No, olihan tuota voinut jo odottaa. Tuskinpa kukaan mies lähtisi tappelemaan feenikslintua vastaan paljain käsin. Mireran kuitenkin rohkaistui ja tiputti kaapunsa alas, paljastaen näin todellisen itsensä.
"No, kuka haluaa sorkasta?" Hän sanoi sarkastisesti ja katsoi vuorotellen jokaiseen mieheen. Taas joku lähti lipettiin, kun uskoi häviävänsä, mutta jotkut jäivät entistä raivokkaampana seisomaan paikalleen. Kukaan tuskin oli odottanut näin yhtäkkiä taruolentojen ilmestyvän heidän kapakkaansa iltaa pilaamaan. Mireran katsahti Elinaan ja ilmeellään kysyi, että ryhtyisikö hänkin puolustamaan itseään.
Miehet kävivät yhä röyhkeimmiksi ja muutamat hieman kookkaammat astuivat lähemmäs Aynuria, joka tosiaan oli lähimpänä miehiä. Jotkut epäuskoiset miehet katsoivat feenikslintua ja naurahtelivat siellä täällä. Kukaan ei uskonut sen voimaan. Nyt yksi mies astui Aynurin eteen ja sanoi:
"Jos kerjäätte turpaanne, niin kannattaa pysyä juuri siinä. Saastaiset olennot." Miehen hengitys haisi väkevältä alkoholilta ja hänen puheensa oli joissain kohdin hieman epäselvää. Mireran katsoi Aynuriin ja odotti, että mitä tuo vastaisi.
//Juu, kyllähän tuo onnistuu :) Ah, tuli hieman pidempää tähän väliin//