Alf
Kaunis ja karvas ilta laskeutui pikku hiljaa, samalla kun kylän karjut kerääntyivät joukolla aikaansa viettämään Kallen kapakkaan, jälleen kerran. Alf tietenkin muiden joukossa.. ja hänen päivänsä ei ollut siitä parhaimmasta päästä. Hän oli aamulla herännyt aikasini, kuuliaisena tallustellut töihin ja viettänyt koko päivän partioimassa katuja kattojen harjoilta. Päivä olisi muuten mennyt hyvin, ellei Alf olisi saanut juosta orpojen perässä kujajuoksua. Nuo perkeleen tirriäiset olivat taas alkaneet taskuvarkaisiin ja niitä sai joka päivä olla hätistelemässä pois kylän aukiolta, missä liikkui paljon herroja kera paksuine pusseineen... raha pusseineen. Ei siinä muuten, mutta Alf ei tykännyt YHTÄÄN juosta lasten perässä... tai no, riippui missä mielessä... mutta orvot osasivat olla erittäin kieroja, nämä virittelivät ties minkälaisia ansoja matkalle ja Alf joutui useinmiten tyytymään tappioon... ja jos hän sai palautettua rikkaiden pohattojen pussukat takaisin omistajilleen, ei kiitosta kuulunut. Ihmiset...
No, Alf oli muiden tapaan raahannut ahterinsa kapakkaan ja veti rommia alas kurkustaan minkä kerkesi, istuessaan tiskin vieressä muutaman tuttunsa kanssa.
Ilta tuntui menevän samaa rataa.. vedettiin kännit, juteltiin ja ehkä rallateltiinkin, kunnes väki oli joko sammumis pisteessä tai niin sekaisin että alkoi tosiaan pieksemään. Se oli jännää se.
Äkkiä Alfin silmäkulmaan osui tuttu näky... yksi vanhimmista orvoista, joita hän oli tänään jahdannut, oli pistänyt nokkansa kapakkaan ja seisoskeli nyt muutaman metrin päässä Alfista. No, ei tarvinnut kahdesti arvata seuraavaa reaktiota.
Alf nousi ylös, harppoi pojan luo ja veti tuota turpaan niin että koko kapakka äännähti. Poika lensi hienolla kaarella muutaman metrin päähän nenä vuotaen verta kuin ränni sateella. Tumma puolihaltia oli jo käymässä pojan päälle kun tiskillä istuneet kaverit nappasivat Alfia niskasta ja rauhoittelivat tätä.
"VÄÄNNÄN SINULTA NISKAT NURIN JOS VIELÄ KERRANKIN NÄEN SINUT, SAATANAN NULIKKA!!" Alf huusi pojan perään joka jo kerkesi nousemaan lattialta ja hätääntyneenä poistua paikalta...
Jokainen oli hetken hiljaa, kunnes jatkoivat äänekästä puhumistaan. Alf hieroskeli toista nyrkkiään samalla kun jäi kyttäämään ulko-ovea, josko tuo orpo äpärä pistäisi nenänsä vielä sisään...