Happy little boozer

Suuri, lämminhenkinen kapakka lähellä linnan muureja. Itse isäntä Kalle, jo monessa sukupolvessa, on mukava, rento tyyppi karskista ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta. Vaikka kapakka onkin lämminhenkinen, ei kapakkatappeluilta voi aina välttyä. Rähinöitsijät heitetään kuitenkin ulos aina itse isännän toimesta ja rauha jatkuu tässä kaupungin suosituimmassa kapakassa. Kapakalla on omalaatuinen historia, josta voit lukea lisää Tales from the Crypt osiosta.
Kapakka on kaksikerroksinen. Alakerrassa sijaitsee itse kapakka ja varastohuoneet. Yläkerta on pyhitetty työntekijöiden huoneistoille ja isännän työtiloille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Heinä 2009, 20:19

Alf

Kaunis ja karvas ilta laskeutui pikku hiljaa, samalla kun kylän karjut kerääntyivät joukolla aikaansa viettämään Kallen kapakkaan, jälleen kerran. Alf tietenkin muiden joukossa.. ja hänen päivänsä ei ollut siitä parhaimmasta päästä. Hän oli aamulla herännyt aikasini, kuuliaisena tallustellut töihin ja viettänyt koko päivän partioimassa katuja kattojen harjoilta. Päivä olisi muuten mennyt hyvin, ellei Alf olisi saanut juosta orpojen perässä kujajuoksua. Nuo perkeleen tirriäiset olivat taas alkaneet taskuvarkaisiin ja niitä sai joka päivä olla hätistelemässä pois kylän aukiolta, missä liikkui paljon herroja kera paksuine pusseineen... raha pusseineen. Ei siinä muuten, mutta Alf ei tykännyt YHTÄÄN juosta lasten perässä... tai no, riippui missä mielessä... mutta orvot osasivat olla erittäin kieroja, nämä virittelivät ties minkälaisia ansoja matkalle ja Alf joutui useinmiten tyytymään tappioon... ja jos hän sai palautettua rikkaiden pohattojen pussukat takaisin omistajilleen, ei kiitosta kuulunut. Ihmiset...

No, Alf oli muiden tapaan raahannut ahterinsa kapakkaan ja veti rommia alas kurkustaan minkä kerkesi, istuessaan tiskin vieressä muutaman tuttunsa kanssa.
Ilta tuntui menevän samaa rataa.. vedettiin kännit, juteltiin ja ehkä rallateltiinkin, kunnes väki oli joko sammumis pisteessä tai niin sekaisin että alkoi tosiaan pieksemään. Se oli jännää se.
Äkkiä Alfin silmäkulmaan osui tuttu näky... yksi vanhimmista orvoista, joita hän oli tänään jahdannut, oli pistänyt nokkansa kapakkaan ja seisoskeli nyt muutaman metrin päässä Alfista. No, ei tarvinnut kahdesti arvata seuraavaa reaktiota.
Alf nousi ylös, harppoi pojan luo ja veti tuota turpaan niin että koko kapakka äännähti. Poika lensi hienolla kaarella muutaman metrin päähän nenä vuotaen verta kuin ränni sateella. Tumma puolihaltia oli jo käymässä pojan päälle kun tiskillä istuneet kaverit nappasivat Alfia niskasta ja rauhoittelivat tätä.
"VÄÄNNÄN SINULTA NISKAT NURIN JOS VIELÄ KERRANKIN NÄEN SINUT, SAATANAN NULIKKA!!" Alf huusi pojan perään joka jo kerkesi nousemaan lattialta ja hätääntyneenä poistua paikalta...

Jokainen oli hetken hiljaa, kunnes jatkoivat äänekästä puhumistaan. Alf hieroskeli toista nyrkkiään samalla kun jäi kyttäämään ulko-ovea, josko tuo orpo äpärä pistäisi nenänsä vielä sisään...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Heinä 2009, 21:54

Alf

Alf kerkesi vetäisemään naamaansa seuraavan lasillisen ja olemaan hetken "rauhassa" kun jostain tyhjästä ilmestyi täysin tuntematon kulkuri ilmestyi viereen ja alkoi aukomaan päätään.
Alfin katse kääntyi hitaasti miestä kohden, samalla kun tuo jatkoi puhumista kun mikäkin ämmä. puolihaltia kohotti toista kulmaansa erittäin kysyvästi, katsastaen miestä päästä varpaisiin. Kerrankin Alf tunsi olevansa osapuolista se rikkaampi ja korkea-arvoisempi! tosin ei silläkään paljoa leijuttu. Kapakassa leijaili levottomuus, samalla kun porukka vilkuili omilta puheiltaan tiskille päin, mukaan lukien kapakan isäntä. Alf veti syvään henkeä samalla kun pyyhkäisi nyrkillään leukaansa ja kääntyi ihan kunnolla tätä uutta "tuttavuutta" kohden.
"Sinunlaisella yksinäisellä kujahiipparilla ei taida olla muuta tekemistä kuin tulla aukomaan päätä toisille?" Alf avasi suunsa nostaen toisen kätensä miehen otsan korkeudelle ja antoi tuolle kuuluvan luunapin otsaan.
"Mene kotiisi itkemään, minulla ei ole aikaa kuunnella turhanpäiväistä ruikutusta joltain kulkurilta" Alf sanoi ja sylkäsii miehen jalkoihin, kääntyen sitten takaisin tiskiä kohden..
Ei aikaa? Perkele, Alfilla ei muuta ollutkaan kuin aikaa. Vaikka Alf näyttikin - vielä - kovin rauhalliselta, niin hänen sisällään kiehui pahemman kerran.. Alfille kun ei ollut mitenkään mukava aihe tuoda esille hänen menneisyyttä, varsinkaan asioita hänen äidistään tai isästään! Oli hyvä ettei Alf vetänyt tuota miestä turpaan, mutta kohta sekin olisi mahdollista jos tuo ei omistanut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Heinä 2009, 13:37

Alf

Tyyppi ei sitten päättänytkään vielä häipyä, vaikka Alf oli tehnyt harvinaisen selväksi ettei tuon seuraa kaivannut. Puolihaltija kumosi viimeisenkin tipan rommia alas suustaan, samalla kun vilkaisi sivusilmällä kulkuriin, tuon avatessa taas suunsa.
"tsh, mene sinne missä ikinä nukutkaan.. tynnyrissä? Vai lanta kasassa? Siltä sinä ainakin haiset" Alf tokaisi kääntyen taas kohden tätä miestä.. tuo ei näyttänyt älyävän omaa parastaan, sillä jo kaikki lähellä istuvat tujottivat tätä kaksikkoa, hymyillen ja naureskellen itsekseen. Jokainen tiesi mihin se johtaisi jos Alfille meni päätään aukomaan.. se oltiin saatu todistaa jo monen monta kertaa. Kapakan isäntä, Kalle, tiesi sen varsin hyvin, ja nyt tuo vaatekaapin kokoinen mies tuijotti tarkkaavaisena kaksikkoa tiskin takaa, aivan kuin ollen valmiina heittämään nuo ulos kapakasta.
"Mitä helvettiä sinä jankutat minun lapsuudestani?! Ihan kuin itselläsi olisi ollut yhtään sen parempi, vai? Et kyllä näytä sinäkään äidin rakkautta saaneen ollenkaan" Alf sanoi nousten jo seisomaan ja tuijotti nyt miestä alaviistoon.

Sitten kulkuri alkoi "haukkumaan" koko kapakkaa kertaheitolla ja siitä hyvästä tuo sai erittäin vihaisia mulkauksia. Tunnelma oli jo niin kireä että saattoi jo aavistamaan miten tässä tulisi käymään.
Alf naurahti haveksivasti kulkurin seuraavien kysymysten myötä.
"Minusta tekee paremman tämä!" Alf huudahti ja iski taskustansa muutaman kultakolikon pöytään.
"Se on raha mikä ratkaisee. Eihän kunigaskaan olisi yhtään sinua parempi jos olisi tyjä task---" Alfin lause jäi kesken siinä vaiheessa kun joku heitti tuoppinsa häntä kohti.
Alf kerkesi juuri ja juuri väistämään, mutta oli horjumiseltaan kaatua samantien lattialle. Kapakassa raikui erillaisia loukkauksia Alfia kohtaan.. ei ehkä olisi kannattanut ottaa puheeksi rakasta kuningasta ja verrata tuota johonkin katuojassa nukkuvaan kulkuriin.
Alf nosti kätensä päänsä tasolle, pitäen kämmenesä auki ja rauhoitteli tilannetta. Kasvoista pystyi lukemaan ettei Alf ollut ihan selvinpäin.. ei sitten ollenkaan.
"otetaampas kaikki ihan rauhallisesti ja..." Alf sanoi nauraen, mutta nauru sekä lause tyssäsi seinään kun puolihaltia veti kämmenensä nyrkkiin ja veti luuvitosen suoraan päätään aukoneen kulkurin naamaan.
Tuostakos kapakka innostui ja pian oli jokainen hakkaamassa toisiaan... ja Kalle pudisteli päätään tiskin takana..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Heinä 2009, 12:47

Alf

Alf katsoi astetta murhaavammin kulkuriin, joka kehtasi alkaa nälvimään hänen lyömätaidoistaan. Puolihaltia puristeli nyrkkiänsä käärmeissään ja oli vähällä napata tiskiltä rommipullon ja kajauttaa sillä tuota päähän.. mutta ei kehdannut kun pullon pohjalla oli vielä arvokasta elämän eliksiiriä. Tapansa kullakin.
Ympärillä kävi jo ihan kiva joukko tappelu, jota kapakan isäntä parhaansa mukaan yritti rauhoitella, keinolla millä hyvänsä.. paras keino oli ottaa jokaista miestä yksi kerrallaan niska pers otteella kiinni ja viskata kapakasta ulos kylmille kiville. Siellä nuo joko hämmentyivät ja lähtivät horjumaan koteihinsa päin tai jäivät tappelemaan pihalle... sisälle kukaan ei uskaltanut tulla enää uudestaan, paitsi ne joilta puuttui itsesuojelu vaisto.
Alf kuunteli tällä kertaa kiltisti loppuun kun toinen aukoi päätään kuin mikäkin ämmä. Mistä lähtien miehet ovat sanoin tapelleet? Se oli nyrkki joka puhui!
"Eheheeeen, tungen jotain mitä et halua paikkaan minne sitä et todellakaan halua" Alf vastasi virnistäen kulkurin provosointiin ja tarttui tuota sitten kauluksesta kiinni ja veti lähelleen.
"Mikä helvetin ämmä sinä olet? Suu käy kuin tuomionpäivän kello mutta mitään et saa aikaiseksi. Etkö osaa lyödä? Vai lyötkö yhtä neitimäisesti mitä puhutkin? Avokämmenellä poskelle kuin naiset?" Alf avasi suunsa ja virnuili puolestaan tuolle...
"Taidat olla saanut turpiisi tytöiltä kun kerran tiedät kuinka kovaa ne lyö, vai?" miksi hemmetissä hän nyt puhui? Miksei hän vetänyt tuota samantien turpaan ja hakannut henkihieveriin, kuten normaalisti olisi tehnyt.. kai tuon provosointi oli sitten innoittanut häntä nälvimään takaisin enemmän kuin vetämään suoraan turpaan.

Alf piti yhä kiinni toisen kauluksesta ja veti toisen nyrkkinsä taakse, mutta iskuaan hän ei kerennyt koskaan tekemään.
Kalle oli saanut raivattua tiensä kaksikon luo ja nappasi nyt Alfia ranteesta ja heitti tuon olallensa, lähtien muina miehinä kantamaan tuota ovelle päin. Alf tietenkin huusi ja kirosi kuin pikku ipana, kunnes lensikin sitten muiden juoppojen tavoin kadulle. Perkele, eihän hän ollut vielä sammumis pisteessä! Ja juttu sen ihme kuja kollin kanssa jäi kesken.. Mikäs tässä, odotellaan sitten pihalla tuota kyseistä herraa! Teis vaikka tuokin saisi kuningas kyydin kallelta suoraan katukiville.
Alfin ryyppykaveritkin oli heitetty pihalle ja nyt nuo nuohosivat seinän vierustoja jääden siihen odottelemaan että Alf lähtisi heidän kanssaa takaisin tuvalle päin, mutta tuo oli päättänyt odottaa vielä.. ainakin hetken, kunnes alkaisi näkymään vaaleanpunaisia elefantteja.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Heinä 2009, 18:24

Alf

Alf ei pahemmin kerennyt reagoimaan saatika vastaamaan kulkurin pään aukomisiin sisällä ja ulos päästyäään tuo oli jo melki unohtanut ne tai ei enää keksinyt mitään sanottavaa... oli se alkoholi jännä keksintö.
Puolihaltia kerkesi hieromaan takamustaan hetken noustuaan ylös, mutta sitten tuo perhanan papupata tuli itse perästä. Näin hetken raikkaassa ulkoilmassa oltuaan Alf oli tullut toisiin ajatuksiin sen odottamisen suhteen ja oli taas valmis painamaan pänäsä tyynyyn, mutta nyt taas uhoamisvietti kasvoi. Alfin toverit taas olisivat mielellään lähteneet kotiin, mutta jäivät tuon henkiseksi - ja ehkä osin fyysiseksi - tueksi... Alf ei näyttänyt enää siltä että olisi pystyssä pysynyt kauaakaan.
Vastoin kaikkia odotuksia, Alf vain alkoi nauramaan räkäisesti kun kulkuri sai suunsa puhtaaksi. Nauraessaan tuo otti tukea seinästä toisella kädellään, samalla kun pudisteli päätään huivttuneena. Kun nauru lopulta loppui, Alf nosti humalaisen katseensa tuohon kulkuriin virnistäen.
"Ihminen? Voi luoja kuinka toivoisinkin olevani ihminen! Mutta sinä... sinäkään et taida olla ihminen, vai? Ei ihmiset puhuisi omasta rodustaan tuolla tavalla, tai en ainakaan sellaista ole kuullut" Alf sopersi suoristaessaan itsensä seisomaan, mutta oli vähällä horjahtaa takaisin maahan.
Vaikka Alf olikin osunut oikeaan epäillessään kulkurin "rotua", ei kukaan tuota silti tosissaan ottanut.. kuka nyt humalaista kuuntelisi, varsinkin kun tämä humalainen sattui kantamaan nimeä Alf.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Heinä 2009, 12:05

Alf

Voi kyllä Alfin "ystävät" tiesivät ettei tuo ihan normaali ihminen ollut. Melkein kaikki jotka Alfin jotenkuten tunsivat, tiesivät että hän oli puoli haltia, eikä asiasta tarvinnut keskustella sen enempää. Luojan kiitos Alf näytti enemmänkin ihmiseltä mitä haltialta. Eihän hän ollut yhtään siro, saatika elegantti. Ei hänellä ollut suippoja korvia - enää - eikä todellakaan minkäänlaisia haltiamaisia käytöstapoja. Osasi hän sentään haltia kielen vielä, mutta ei todellakaan ollut käyttämässä sitä.
Alf vain naureskeli ja antoi miehen puhua loppuun asti jälleen, kunnes seurasi pieni hiljaisuus, jota säesti puolihaltian humalainen hymähtely.
"Keijupa hyvinkin" Alf vastasi ja otti pari huojuvaa askelta lähemmäksi, nostaen etusormensa kohti kulkuria.
"mutta sinä... sinä olet jotakin muuta... ties vaikka olisit taas yksi niistä harhakuvista mitä juopoille ilmaantuu.. ärsyttävä ja mitätön... mene takaisin shinne iloiseen pikku maailmaasi" Alf sanoi vilkaisten sitten tovereihinsa, jotka näyttivät siltä että lähtisivät pian raahaamaan Alfia pois jos tuo ei itse tulisi.
"Mutta ainakin minulla on paikka jossa nukkua!" Alf huudahti sitten ja lähti huojuen kohti tovereitaan ja siitä sitten katuapitkin linnalle päin, sen kummemmin haastamatta riitaa enää.
saiko kukaan selvää Alfin ajatuksista? Ei todellakaan. Muistaisiko Alf mitään enää aamulla? tuskimpa, ellei joku muistuttaisi. Oli se alkoholi ihmeellinen aine..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt



Paluu Kallen Kapakka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron