Cheryl pysähtyi kapakan eteen ja mietti uskaltaisiko käydä sisällä. Eihän siellä varmaan tähän aikaan päivästä porukkaa olisi, sehän olisi kauheaa, jos ihmiset ryyppäisivät tähän aikaan päivästä, ainakin Cherylin mielestä. Tyttö tosin oli vielä aika tietämätön tämän tyyppisistä asioista, lähinnä nuoren ikänsä vuoksi. Cheryl otti varovaisen, epävarman askeleen kohti ovea miettien, lopulta uteliaisuus voitti ja tyttö astui sisään. Paikalla oli vain pari asiakasta ja isäntä. Asiakkaat kääntyivät katsomaan tyttöä ja isäntä nosti kätensä tervehdykseen, tyttö hymyili hiukan isännälle ja istahti vapaana olevalle paikalle, tiskin ääreen. "Mitä saisi olla nuorelle neidille?" Isäntä kysyi ja Cheryl katsoi hämmentyneenä isäntään. Ai hänellekö? No tietysti hänelle, eipä täällä juuri muita nuoria neitoja näkynyt. Cheryl hymyili hiukan ja aukaisi suunsa sanoen: "Voisin ottaa lasin vettä." Isäntä katsoi häntä, kohottaen kulmiaan, mutta ei sanonut mitään ja pian tytön eteen ilmestyi vesilasi. Cheryl joi tyytyväisenä ja katseli ympärilleen; Kapakka oli viihtyisän näköinen ja rauhallinen, ainakin näin päivästä.
"Eikö sinulle maistuisi kalja?" Isäntä kysyi häneltä ja Cheryl kohotti katseensa isäntään. Kalja? Ei hän ikinä ollut juonut kaljaa, maistanut vain hiukan. Cheryl hymyili ujosti isännälle ja nyökkäsi. Voisihan sitä kokeilla. Tuoppi ilmestyi nopeasti tytön eteen ja hän kuuli kahden miehen nauravan hiljaa. Cheryl mutristi huuliaan ja päätti näyttää noille ääliöille, että nuoresta iästään huolimatta hänkin osasi juoda kaljaa. Tyttö otti pitkän kulauksen tuopistaan ja yritti pitää ilmeensä peruslukemilla, vaikka pahalta se maistui. Tyttö vilkaisi kahta miestä ja käänsi katseensa isäntään hymyillen. "Huomaa varmaan, että en ole tottunut kaljan makuun?" Cheryl naurahti ja laski tuoppinsa tiskille.