Viesti Ti Heinä 22, 2014 12:58

Gray

Nimi: Gray Aviscorde
Sukupuoli: Mies
Ikä: 32v.
Rotu: Harpyija
Asema: Astonin kylän johtaja
Puolue: Puolueeton


Ulkonäkö: Gray omaa tyypilliset harpyijalle kuuluvat tuntomerkit. Käsistä kasvavat siivet, pyrstön, terävät kynnet ja voimakkaat lintumaiset jalat. Mies jaksaa jaloillaan kantaa yli puolet omasta painostaan ja kykenee pitämään itsensä ilmassa samaan aikaan. Ainoa normaalista poikkeavuus on Grayn sulkien väri. Yleisesti harpyijoilla on korea tumma väritys, yön sinisestä aina veren punaiseen. Gray itse on kuitenkin tuhkan harmaa, ehkä jopa tylsänkin värinen monen mielestä. Väristään mies on saanut nimensäkin. Voisi luulla että hän on ainutlaatuinen kiitos väristä, mutta moni harpyija tämän suvussa, kuin ystävien keskuudessa pitävät tätä vähäpätöisenä. Johon kuitenkaan väritys ei ole ainoa syypää. Posket ovat revitty auki ja arpeutuneet, miehen huulet lihaksineen ovat kyllä tallella, mutta suupielistä eteenpäin, pystyy näkemään tämän hammasrivistön molemmin puolin. Grayllä oli tapana peittää kasvonsa, koska ymmärrettävästi häpesi, mutta lähiaikoina hän ei ole enää vaivautunut.
Muilta kasvonpiirteiltään mies omaa oranssinkellertavät silmät, jotka hohtavat pimeässä ja antavat tälle hyvän näön vähäisessä valossa. Kulmakarvat ovat suorat ja osittain sulkamaista materiaalia. Nenä on suora kuin harakalla, mutta hivenen leveä sierainten kohdalta. Korvat ovat ihmismäiset mutta aavistuksen suipot kärjestä, joka on tietenkin tyypillistä harpyijoille.

Grayn arkiseen asustukseen kuuluu takaa auki oleva paita, jonka hihat yltävät kyynärpäähän asti. Toisinaan ranteita koristaa nahkaiset remmit. Parilla nahkavyöllä sidotut housut ovat pituudeltaan kaprien tasoa, joista polvet ovat avonaiset. Mies ei tarvitse sen pidempiä, koska hoyhenpeitteiset jalat tuovat jo tarpeeksi suojaa ja lämpöä. Kenkiä Gray ei tietenkään käytä, sillä se ei ole tarpeen.
Tärkeissä tilaisuuksissa Gray käyttää tummanpunaista ja silkkistä kaapua, joka on koristeltu sulkia muistuttavin kuvioin. Mies itse ei pidä tästä asustuksesta, hänen mielestään se vain korostaa harmaata ja tylsää väritystä. Kuin hän muka yrittäisi näyttää yhtä hyvältä kuin muut.

Kuva

Luonne: Gray on luonteeltaan hyvin hillitty. Hänet on opetettu pitämään tunteensa sisällään ja olemaan poissa tieltä. Mies on ollut aina sivusta katsoja ja hiljainen, vain koska häntä on käsketty. Gray on mukisematta aina seurannut käskyjä ja yrittänyt olla aina vanhemmilleen mieliksi. Tälläisellä käytöksellä, on kuitenkin ollut toisinaan huonot puolensa. Pitkäksi aikaa suljetut ja hillityt tunteet alkavat pidemmän päälle tekemään kipeää, niin kipeää että ne on päästettävä jollain tavalla ulos. Grayn tapauksessa ainoa keino on olut viha, joka on ollut aina hyvin tulinen. Gray saattaa jopa käydä väkivaltaiseksi, jos rajan ylittää. Tätä onneksi tapahtuu hyvin harvoin. Mies kykenee lukitsemaan kaiken negatiivisuuden pois mielestään.

Nykyään Gray on osittain sitä mitä oli nuorena. Hillitty ja on muille mieliksi. Tosin vasta saaneen asemansa johdosta, jotkin asiat ovat muuttuneet tai tulleet esille miehessä. Kuten aiemmin mainittu Gray ei enää peittele arpisia kasvojaan, vaikka moni hänen läheisensä tahtoisi miehen tekevän niin. Kenties Gray on ottanut ensimmäisen askeleen ollakseen omaitsensä? Koko ikänsä tämä on ollut syrjässä ja tätä on pyydetty olemaan... olematon. Harpyijoille on tarkeää tuoda esille kuinka mahtavia olentoja he ovat ja kaiken näiden ympärillä on oltava yhtä mahtavaa. Grayn vanhempien mielestä, lähinnä isän, poika ei kyennyt olemaan ulkonäkönsä takia mahtava. Siksi tätä käskettiin aina pysymään sivussa ja olemaan kuin ei olisi. Gray hyväksyi tämän, koska oli vasta lapsi, mutta vartuttuaan alkoi kyseenalaistamaan annettuja sääntöjä.
Grayn vanhemmat ovat tehneet pojalle tämän luonteen. Joten nyt on Grayn aika etsiä oma luonteensa.


Menneisyys: Niinkuin tiedetään, kylän perusti aikanaa ihmiset, jotka sitä myös johtivat. Kuitenkin taruolentojen väkiluku kasvoi hiljalleen kylässä suuremmaksi kuin ihmisten. Tuolloin tuli myös aika kun kylän ihmis johtaja kuoli ilman jälkikasvua, joka tarkoitti uuden johtajan valintaa. Tällöin kuvaan astui Aviscorden suvun löytäjä, joka kylälaisten enemmistön päätöksestä otti vastaan Astonin johtajan paikan. Siitä lähtien Aviscorden suku on johtanyt aina kasvavaa kylää ylpeästi.
Tämä suku oli johtanut kylää jo useamman vuosi kymmenen ja sen hetkinen johtaja oli Albrecht Aviscorde. Alcrecht oli vasta saanut pojan kauniin vaimonsa Heidrunin kanssa. Miehen yllätykseksi poika osottautui ulkonältään erillaiseksi kuin normaali harpyijat. Poika oli harmaa kuin tuhka, sulat yhtä tylsät kuin pölyhuiskalla. Alcrecht syytti vaimoaan pettämisestä. Ei hänen lapsensa voinut olla harmaa suliltaan, mutta riideltyään vaimonsa kanssa tarpeeksi ymmärsi mies ettei Heidrun häntä pettäisi. Olihan hän itse kylän komein harpyija. Alcrecht oli normaalia harpyijaa itsekeiskeisempi.
Mikään seikka ei kuitenkaan muuttanut sitä että johtajan poika oli jotain normaalista poikkeavaa, joka ansaitsi nimekseen Gray. Se kuvasti poikaa hyvin.

Moinen isä kuulostaa todella hirveältä, mutta Graytä ei kuitenkaan kohdeltu kaltoin. Tämä eli terveellisesti ja oli osaperhettä. Pojan vain täytyi elää hiljaa, noudattaa sääntöjä ja käyttäytyä kuin ei olisi olemassa. Näin Alcrecht kuin piilotti Grayn pois suvultaan ja johtamalta kylältään. Mutta mies tiesi ettei näin voinut jatkoa loputtomiin. Hän kuolisi jonain päivänä ja Gray oli ainoa joka ottaisi paikkansa johtajana hänen jälkeensä. Oli turhaa yrittää saada toista lasta, sillä suvun perinteiden mukaan vanhinlapsi oli ainoa perijä. Tietenkin moisen perinteen voisi kiertää monin tavoin, mutta Alcrecht ei kyennyt tahraamaan käsiään vereen. Mies sulki huolensa pois moneksi vuodeksi, hän oli vielä hyvissä voimissaan, kyllä hän jotain keksisi.

Vuosia oli vierinyt ja Gray oli saavuttanut 25. ikävuotensa. Hän oli yhtä harmaa kuin ennenkin, mutta ulkonäkö veti vertoja isälle. Tästä Alcrecht ei pitänyt, hän oli jo yli viidenkymmenen ja ikä oli alkanut muokkamaan hänen ulkonäköään. Mies ei kuitenkaan myöntänyt kateuttaan harmaata poikaansa kohtaan. Eikä Alcrechtin huoleet olleet siinä. Gray ei ollut enää niin huomaamaton suvun ja kyläläisten keskuudessa. Poika oli kasvanut mieheksi ja Alcrecht pelkäsi jäävänsä tuon varjoon. Aikaa sitten suljettu huolikin teki paluun miehen mieleen. Hänen oli tehtävä jotakin.
Alcrecht kutsui Grayn huoneeseensa, puhuakseen kahden kesken. Mies pyysi poikaa astumaan lähemmäs ja pahaa aavistamaton Gray totteli, niin kuin aina.
Alcrecht hyökkäsi oman poikansa kimppuun, raadellen ja repien tuon kasvoja. Jälkeen jäi veriset auki revityt posket. Mies kielsi poikaa kertomasta kenellekkään ja niin pelokas Gray tekikin.
Alcrecht ei kyennyt tappamaan, hän oli liian ylpeä moiseen, mutta hän oli kyennyt kääntämään muiden huomion Graystä takaisin itseensä. Sekä kenties, poika hiljalleen alkaisi vihaamaan häntä ja tätä paikkaa ja jättäisi sen.

Alcrecht oli oikeassa, viha ryhtyi kasvamaan Grayn sisällä. Hän ei ollut ennen tuntenut sellaista, koska oli oppinut olemaan välittämättä. Mutta se kuinka muut katsoivat häntä nyt, pelästynenä, jotkut jopa inhoten. Hän kyllä oli elänyt koko ikänsä huomaamattomana, kukaan ei ollut ennen kiinnittänyt häneen huomiota. Miehuuden saapuminen oli tuonut huomiota ja Gray oli pitänyt siitä, mutta hänen isänsä oli vienyt sen pois häneltä hyvin äkkiä.
Nyt Gray tahtoi vain palata takaisin huomaamattomaan elämäänsä, joka onnistui vain näiden arpien piilottamisella.

Graylle rakennettu luonne ei antanut vihan päästä ulos, se velloi tämän sisällä seitsemän pitkää vuotta. Se kyllä pisti, mutta se toi salla jotain muuta, päättäväisyyttä. Gray voisi vain lähteä ja aloittaa huolettoman elämän jossain muualla, mutta hän tahtoi näyttää isälleen ettei tuo päässyt hänenstä eroon niin helpolla. Hän ei enää pelännyt.
Alcrecht turhautui hiljalleen. Hänen suunnitelmansa ei näyttänyt toimivan. Gray yhä eli hänen kanssaan saman katon alla, odottaen että hän heittäisi veivinsä. Miehen ylpeys rapisi hiljalleen, ollen hyvin pian valmis tekemään mitä tahansa ettei Gray olisi hänen perillisensä.
Jälleen Alcrecht kutsui poikansa luokseen, mutta tällä kertaa rauhalliselle ilta kävelylle kylän ulkopuolelle. Gray kuitenkin tiesi mitä odottaa, mutta ei kieltäytynyt isänsä pyynnöstä, hänenhän täytyi noidattaa vanhempiensa tahtoa.
Niin kuin Gray oli osannut odottaa, Acrechtin aikomuksena oli tappaa hänet kylän ulkopuolella, ilman silminnäkijöitä. Gray kuitenkin pisti vastaan ja antoi seitsemän vuotta kertyneen vihan purkautua sinä hetkenä.
Sinä iltana Gray oli se joka tahri kätensä verellä. Hän oli tappanut oman isänsä. Joko järkyttyneenä tai adrenaliinin kadotessa Gray oli jäänyt tuijottamaan verille raadeltua ruumista. Tilanne oli hysteerinen, Gray tunsi olonsa helpottuneeksi, mutta samaan aikaan pelokaaksi. Hän tahtoi nauraa ja itkeä samaan aikaan.

Alcrechtin kuolema oli järkytys monelle, mutta Gray huomasi myös joidenkin olevan tyytyväisiä. Kuolin syyksi epäiltiin eläintä, olihan ruumis löydetty metsästä ja Grayn onneksi hänen isänsä oli pitänyt huolen ettei kukaan ollut nähnyt hänen ja Grayn poistuvan kylästä.
Tapahtuneen johdosta, Grayn odotettiin ottavan isänsä paika johtajana. Hän ei ollut ajatellut asioita näin pitkälle, mutta tunsi kykenevänsa jatkamaan elämäänsä tässä kylässä, nyt kun Alcrech oli poissa.
Kuitenkin hyvin nopeasti Gray ymmärsi kuinka vaikeaa johtaminen oli. Hän ei ollut ikinä saanut seurata isänsä työskentelyä, joten kaikki täytyi opetella alusta lähtien. Onneksi Grayn äiti pysyi poikansa rinnalla ja auttoi tuota parhaansa mukaan. Jotenkin hän tunsi olonsa paljon läheisemmäksi äitiinsä kuin ennen.

Muuta:
- Kartanon/Kylän johtorakennuksen tyyli
- Gray ei osaa puhua taikka kirjoittaa haltia kieltä kunnolla, mutta on ryhtynyt opiskelemaan sitä vasta.