Hektor van de Polse | Lelaca

[Loscaris]

Nimi: Hektor van de Polse

Lempinimi: Lelaca

Ikä: 27-vuotias

Sukupuoli: Mies

Sk suuntautuminen: Aseksuaali

Puolue: Puolueeton (entinen ihmiset)

Rotu: Ihminen, pahasti mutatoitunut (kts. taustatarina)

Ulkonäkö:
Aikaisemmassa elämässään Hektor oli sangen komea nuori mies. Van de Polse -perheelle ominaisesti hänen kasvojensa profiili oli kapea ja hiukset upean tuuheat. Hektorilla olikin hartioille yltävät vaaleat hiukset, jotka oli sidottu siististi taakse. Hektor nautti pukeutumisesta kalleimpiin silkkeihin ja mokkanahkaan, joita rahalla sai. Hänen pyöreissä silmälaseissaan oli hopeiset sangat.

Hektorin traagisen onnettomuuden jälkeen kaikki muuttui. Häntä ei enää tunnistaisi samaksi henkilöksi kukaan, ei edes oma perheensä. Hektorin koko ruumis mutatoitui karmeasti, venyi pituutta käärmemäiseksi, ja hänelle kasvoi liikaraajoja. Hänen ihonsa kuoriutui ja mätäni kiinni hänen ruumiiseensa, ja palaset lahoavat hänestä, kun hän kulkee eteenpäin. Alkujaan Hektorilla oli ruskea, suomuinen päällysnahka, joka suojasi hänen mätää kehoaan. Siitä muodostui hänelle kalvomainen kaulus, joka piti auringon paahteen poissa hänen keholtaan. Käytyään kuitenkin kamppailun eliittikenraali Constantine Fritzin kanssa, Hektor hävisi paitsi taistelun, myös alaleukansa. Hirviö vetäytyi Cryptin syvimpiin luoliin elpymään, ja mutaatio jatkoi kehitystään. Lelaca loi pois ruskean nahkansa, joka paljasti altaan massiivisen ruhon, josta kasvaa luusta muodostuneita ulokkeita ja piikkejä. Rintaan hänellä aukesi valtava, ammottava kita, jonka sisään mahtuisi keskikokoinen humanoidi. Karmea olento kasvoi kokoa koomassaan kaksin kerroin, ja on päälaelta hännänpäähän jopa 18 metriä pitkä. Hektorin oikeanpuoleinen silmä on muurautunut umpeen, ja hänen ruumiinsa on naarmuuntunut elämän kolhuista.

Taustatarina:
Van de Polse -perhe
Van de Polse -perhe on mielestään ideaalin ihmisperheen perikuva. Ovathan he sentään pohjattoman suvaitsemattomia kaikkea taianomaista ja "outoa" kohtaan, elävät yksinomaan aateliston parissa ja juovat viiniä sunnuntaina iltapäivisin. Perhe on hyvin rikas: perheen ensimmäiset edustajat olivat sentään tehneet loistavaa kauppaa asuinalueilla ja tonteilla niin, että suvun ahkerimmat esi-isät petasivat omaisuutensa tukevasti jälkeläisilleen. Tästä syystä aatelisperhe työskenteleekin nykyisin lähinnä muodollisuuden vuoksi – jos seuratapahtumiin osallistuminen lasketaan työksi.

Hektor on Wilfred ja Isabella van de Polsen ainoa lapsi. Pariskunta oli tavattoman tyytyväinen esikoiseensa, ja Hektorin elämä olikin aina tarjoiltu hänelle suoraan hopealautaselta. Ylenpalttinen määrä sekä rahaa että aikaa sai Hektorin kiinnostumaan jo nuorella iällä erikoisista harrastuksista. Lähestyessään aikuisvuosiaan, Hektor kiinnostui kotiopettajansa innoittamana alkemiasta.

Alkemisti Hektor
Hektor tutustui alkemiaan, kuten monet muutkin ihmiset, lähinnä terveyttä edistävästä näkökulmasta. Van de Polse -perheen kotiopettaja oli toiminut hoitajana nuorempina vuosinaan. Hän osasi siis jonkin verran alkemian perusteita ja opetti taitonsa mielellään eteenpäin. Hektor ei kuitenkaan tyytynyt pelkkään lehtien murskaamiseen ja joidenkin litkujen hämmentämiseen. Hektor tahtoi nähdä, kuinka pitkälle ihmisluonto taipui. Hän alkoi puskea kokeidensa päämäärää kohti evoluution manipuloimista: ihmisruumiin muokkaamista ja fysiologian parantamista. Kotiopettaja ei ollut tästä mielissään, ja varoitti Hektoria tämän epäeettisyydestä. Hektor viis veisasi kotiopettajan sanoista, sillä hänestä tulokset olivat metodeja tärkeämpiä. Huolissaan kotiopettaja mainitsi vieroksuttavasta alkemiasta Hektorin vanhemmille, mutta nämä vain suivaantuivat, kun nainen kehtasi epäillä heidän kullannuppuaan jostain julmasta. Hän sai välittömästi potkut. Hektorilla taasen oli kaikki raha ja aika maailmassa – eihän häntä voisi pysäyttää enää mikään.

Lelaca
Hektor onnistui vihdoin aiheuttamaan mutaatioita kasveille. Hän elätteli toivoa, että samankaltaisia muutoksia voitaisiin aiheuttaa ihmisissä, mikä voisi potentiaalisesti tuoda joukoille etulyöntiasemaa sodassa haltioita vastaan. Hän oli aikeissa esitellä tutkimuksensa vaikutusvaltaisille ihmisille, jotta asiaa voitaisiin tutkia vielä laajemmalla toimeenpanolla, mutta ennen esittelyä joku sabotoi hänen työnsä. Hektor ei ole varma, kuka sen teki. Hänen projektinsa oli herättänyt useammassakin osapuolessa inhoa – olihan projekti varsin oudoksuttava. Ehkä joku teki sen moraalisena protestina, ehkä joku vastusti taikuutta lähentelevää työtä, ehkä joku oli kateellinen. Kuka ikinä sen tekikin, teki sen tahallaan.

Hektor joutui oman kokeensa kohteeksi, ja hänen ruumiinsa reagoi huomattavasti kasveja huonommin mutaatioon. Se alkoi pienenä, ihoa kärventävänä reaktiona, kuin palovammasta aiheutuneina ruhjeina. Mutaatio kuitenkin levisi nopeasti, eikä Hektor pystynyt pysäyttämään sitä yrityksistään huolimatta. Kaikki yritykset vain pahensivat asioita. Liikahampaita kasvoi nopeammin kuin hän pystyi nyhtämään niitä irti, ja käsivarsista kasvavat piikit ulottuivat niin syvälle luihin, että ne piti sahata pois. Järkyttävän ulkomuotonsa takia hän tiesi, että hänen oli lähdettävä kaupungista nopeasti. Muut eivät saisi tietää, mitä oli tapahtunut. Huolissaan siitä, että joku yrittäisi varastaa hänen koko projektinsa, Hektor päätti polttaa työtilansa poroksi lähtönsä hetkellä. Jos hän ei saisi tutkimuksestaan tuloksia, ei saisi kukaan muukaan. Vähin varustein, hän pakeni kaupungista yön turvin.

Hektor ei ollut koskaan elänyt kaupungin ulkopuolella, ja etuoikeutetun asemansa tähden voisi sanoa, ettei hänen ollut koskaan täytynyt yrittää selviytyä. Metsissä patikointi ja ruuan hankkiminen oli odottamattoman vaikeaa. Jatkuva ruumista murjova mutaatio vaikeutti selviytymistaitojen oppimista. Hektor selvisi päiviä ilman ruokaa, eläen lähinnä jokialueiden lähistöllä. Hän oli kuitenkin aina ollut päättäväinen, ja hän oli päättänyt selvitä tästä sabotaasista. Hän söi mitä vain: marjoja, sieniä, kuolleita eläimenraatoja tai vaikka käpyjä. Hiljalleen mutaatio valtasi hänen koko ruumiinsa, eikä hän tuntenut oloaan ihmiseksi enää alkuunkaan. Maailma näytti uudelta, luonnon hajut ja äänet voimistuivat. Pitkään hän oli surkea metsästäjä, ja oli helpompi anastaa karjaa ihmisten maatiloilta ruokkimaan nopeasti kasvavan mutaation pohjatonta nälkää. Ajan myötä riistan jahtaaminen helpottui.

Elämä pöheikössä oli yksinäistä ja hiljaista. Hektorilla oli pohjattomasti aikaa miettiä valintojaan, ja vaikka häntä kalvoi yhä valtava kiukku elämän oikuista, hän ei tahtonut syödä kuivuneita männynkäpyjä jorpakossa lopun ikäänsä. Hän tapasi polulla muutamiakin outoja olentoja, jotka eivät välittömästi lähteneet karkuun hänen karmeaa olemustaan. Elämä oli kuitenkin kovin yksinäistä ja hiljaista. Matkaajat saattoivat joskus puhua Quinn-metsän ilmestyksestä nimeltä Lelaca. Monimetrinen hirviö, joka vaani metsikön hiljaisimpia polkuja. Hektor ei ollut koskaan väkivaltainen, mutta pelottavassa maineessa oli omat hyvät puolensa: se merkitsi, että hän sai elää omissa oloissaan rauhassa.

Horros
Eläessään jo vähän luonnollisemmin metsissä, omistautuneena uudelle elämäntavalleen, Hektor – tai Lelaca – törmäsi ihmisten puolen eliittikenraaliin, Constantine Fritziin. (Olivatko he tavanneet jo Hektorin entisessä elämässä?) Tämä valtava mies oli totta kai Hektorille tunnettu, olihan tämä sentään eliittikenraali. Kaoottisen hämmennyksen keskellä Hektor ja eliittikenraali Constantine ottivat yhteen lähellä järven rantaa. Raa'an mittelön tuloksena eliittikenraali Constantine sivalsi Hektorilta leuan irti – vain inan verran edemmäksi, ja hän olisi katkonut koko kaulan. Hektor perääntyi taistelusta hävinneenä, ja katosi Cryptin maankamaralta haavojaan nuolemaan.

Mutaatio, joka oli mahdollistanut Hektorin selviytymisen, jatkoi kasvuaan levossa vauhdilla. Hektor nukkui. Viikkojen elpyminen vaihtui kuukausiksi ja kuukaudet muuttuivat hiljalleen vuosiksi. Olento muistaa kuluneet päivät vain hämärästi. Herättyään koomastaan, luolista ilmestyi kuin uusi hirviö: isompi ja vahvempi. Vuosia jatkunut kooma oli tuonut mukanaan pohjattoman nälän tunteen, eikä vain ruokaa kohtaan, vaan myös kostoa. Hektor oli aina ollut päättäväinen. Nyt hän oli päättänyt jättää metsissä hiiviskelyn ja aristelun taakseen.

Luonne:
Hektor on aina nauttinut intellektuellista seurasta. Häntä kiinnostaa ihmisluonto ja selviytymisvietti. Rikkaasta taustastaan johtuen hän nautti ennen ylellistä elämäntyyliä, ja kaipaa sitä yhä toisinaan. Oli nuorempana kovin seurallinen, joten potee yksinäistä oloa usein. Hän ei kaihda intiimejäkään puheenaiheita, ja pyrkii olemaan objektiivinen. Ihmisten ajatusmaailma ja päätöksenteko kiehtoo häntä. Hänkin on tullut todella pitkälle säilyäkseen hengissä. Aika on tehnyt Hektorista kärsivällisen. Hän on todella kovapäinen, muttei kuitenkaan kiihkeäluontoinen. Yksinäisen asemansa ja pelottavan ulkonäkönsä takia Hektorin on pakko käyttäytyä varovaisesti. Hänet on helppo paikantaa luonnossa suuren kokonsa ja lahoavan ruumiinsa tähden, joten hän pysyttelee pääsääntöisesti kaukana kaikesta asutuksesta. Erakkomaisen elämäntyylin mukana Hektor on kasvattanut etäisyyttä ihmisyyteensä. Hän tekee mitä vain täytyy oman selviämisensä eteen, tappaa eläimiä syödäkseen ja puolustaa itseään aggressiivisesti. Hektor suivaantuu helposti, koska ajattelee itsestään yhä paljon, vaikka onkin nöyrtynyt vuosien saatossa ihmisvuosistaan. Hektor ei ole sokea suurelle koolleen ja mutaation tuomille kyvyille, mikä on tehnyt hänestä varsin itsevarman.

Kykyjä:
- Fyysisesti vahva.
- Paranee nopealla tahdilla.
- Paksut suomut/jokin luontainen panssari ettei mene ihan sörsseliksi kun Constantine aivastaa kohti.

Muuta jännää:
- Ei näe kauas, käytti laseja ennen, nykyään muut aistit vähän avittavat.
- Lelaca (yhteiskielellä 'ahne') on Hektorille enemmän titteli/ilmiön nimi/hirviönimike, mutta hän vastaa yhtä lailla kumpaankin nimeen.
- Osaa puhua yleiskieltä kankeasti örveltämällä.


Suhteet:
- Eliittikenraali Constantine Fritz – Saatanan tunari, pilasi kaiken, verivihollinen, tättäräräää!
- Isä Wilfrid (NPC) ja äiti Isabella (NPC), ei enää missään yhteyksissä, ei suunnittele ilmoittavansa enää olemassaolostaan. Olettaa että jos vanhemmat tietäisivät kaikesta, mitä on tapahtunut, he olisivat häpeissään. Parempi kuollut poika, kuin kirottu poika!
- Hecate, rauhallinen metsänhenki, yhtä eriskummallinen kuin Hektor.